sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Paluu

Penkkiprojekti saatiin päätökseen onnistuneesti, ja vähitellen on päästy myös hikoilemaan kuntopyöräilyn ja vesijuoksun muodossa. Tänään tein ekan reenin ulkona kuukauden tauon jälkeen. Puoltoista tuntia sauvakävelyä, josta reilu puolet n.20cm hangessa ja loput aurattua tietä. Niin tylsältä kun sauvakävely kuulostaakin, niin voin kertoa että nautin joka hetkestä. Tällä viikolla reeniä tuli yli 8h, kun edellisillä viikoilla sitä on tullut 2-4h ylä- ja keskivartaloa reenaillessa. On se jo aikakin saada jotain tehtyä, sen verran rumasti posket pullottaa ja maha roikkuu vyön päällä.

Koska jalkaterä ei kävelystä valittanut, niin ajattelin ens viikolla ottaa jo perinteisen hiihtoakin mukaan. Ja jos kaikki menee hyvin niin loppuviikosta vois koittaa jo vähän juoksuaskeleita ottaa. Hiljalleen siis mennään parempaa päin, kyllä tässä jo alkaakin reenihalut olla sitä luokkaa että juoksemaan pitäis päästä. Kattellaan kuitenki päivä kerrallaan, ei viittis enää pitkittää tätä reenitaukoa. 3.1. käyn teetättämässä uudet tukipohjalliset, toivottavasti niillä saadaan jalkaterät kestämään sitä rasitusta, mitä niille tulen tammikuusta alkaen tarjoamaan.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Talvi alkaa telakalta

Viimesimmän tekstin kirjotushetkellä varvas oli huonona, ja se on sitä edelleen. Pidin siinä viikon verran juoksutaukoa, tein pari reeniä juosten, ja sitten viime viikon keskiviikkona kössiä pelatessa nilkka ympäri. Ajattelin että nilkka toipuu muutamassa päivässä, mut näin ei käyny. Päätin sitten kuunnella viisaampien neuvoja ja kävin eilen lääkärissä. Neljän viikon juoksutaukoa sieltä tarjottiin, otin tarjouksen pitkin hampain vastaan. Nivelsiteet enemmän tai vähemmän soirossa, ei sentään mitään murtumaa. Nyt sitten ootellaan kun viimeset turvotuksen rippeet poistuu ja kipu loppuu, sitten voi pikku hiljaa siirtyä korvaaviin reeneihin. Ja jos ei lähe paranemaan niin sitten magneettikuviin. Tuleepahan nyt sitten tota varvastakin paranneltua. Viime aikojen reenit on ollu penkkiä, vatsaa ja selkää. Samalla linjalla jatketaan, palaillaan asiaan kun muutosta tapahtuu.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Elämä on laiffii

Kolme viikkoa koulua takana enkä kertaakaan ole itseäni Lahden yöelämästä löytänyt. Rupee ilmeisesti ikä painamaan. Reenimotukka on taas löytynyt, mutta otin sitten pientä juoksutaukoa tähän väliin kun päkiä sanoi sopimuksen irti. Tai siis tiistain yöreenin jälkeen kipu oli vahvasti päkiässä, ja keskiviikkona vedettyjen vetojen jälkeen kävelykin oli haastavaa. Sen jälkeen en olekkaan juossut. Nyt ei enää oo päkiässä kipua, mutta keskimmäiseen varpaaseen sattuu kävellessä, nimenomaan siinä vaiheessa kun askeleen vie loppuun ja varpaat taittuu. En tiiä sit mikä on. Tuskin mitään vakavaa kun niin yhtäkkiä tuli. Ehkä sitä ens viikolla jossain vaiheessa uskaltaa taas juostakin. Onneks Vierun punttis on mulle ilmanen ja uimahalliakin saa pari kertaa viikossa käyttää maksutta, joten olosuhteet korvaaviin on kunnossa. Mieli huutaa kuitenkin juoksemaan, on se sen verran mukavaa hommaa...

lauantai 6. marraskuuta 2010

Småkkerin kautta Vierumäelle

Totuttuun tapaan Småkkerin jälkeinen viikko on ollut aika lepopainotteista. Kun on pidemmän aikaa tottunut nukkumaan pitkiä yöunia, niin ei oo helppoa suoraan reissun päältä palata seiskan herätyksiin ja pitkiin koulupäiviin. Ens viikolla ois tarkotus alkaa jo vähän suunnitellummin reenaamaan, mutta maltillisesti kuitenkin. Ja huomenna pitäis käydä rykäsemässä aamulla 5000m radalla ja iltapäivällä 10km maastotesti. Ei tuu olemaan helppoa, kun on kunto niin maassa ja vielä jotain lentsuakin meinaa puskea päälle. Mut reenejä ne vaan on, ei niillä testeillä sen suurempaa merkitystä mulle oo.

Mennyt kausi siis päättyi Småkkeriin. Tuloksellisesti kausi oli tähän mennessä paras, vaikka onnistumisia ei kauden (henkilökohtasiin) pääkisoihin tullutkaan.

Kevään pääkisa, SM-Erikoispitkä, päättyi heti alkuunsa keskeytykseen. Syksyllä fyysisesti paras kuntohuippu osui pari viikkoa liian aikaisin. Syksyn tärkeimmät kisat oli SM-Pitkä (26.) ja SM-Keskari (29.), joissa kummassakaan ei päästy lähellekkään sitä mitä tavoiteltiin. Viesti (6.) ja Yö (3.) toi vähän balsamia haavoille ja näiden ansiosta kauden kokonaisuus nousi juuri ja juuri plussan puolelle. Lisäksi Jukolan neljäs sija (5. osuuden 5. nopein) maistui erittäin hyvältä.

Harjoituksellisesti kausi oli tähän mennessä selkeästi paras. Reenimäärää tuli aavistuksen vähemmän kuin vuosi sitten, mutta laatu on ollu ihan eri luokkaa. Aika samalla meiningillä olis tarkotus jatkaa, vähän lisätään määrää mutta mitään isompia muutoksia ei ole tarve tehdä. Nyt kun on yksi vammaton ja onnistunut reenikausi pohjilla, niin luulisi kehitystä tapahtuvan aiempaa helpommin. Kevään tavoitteet on vielä miettimättä, PM-katsastukset oli mielessä mutta niitähän ei enää tarvi miettiä. Eiköhän siihen jotain sopivaa keksitä tilalle, reeninälkä on kasvanut jo normaalille tasolle eli sitä riittää.

Tässä vielä parit numerot viime kaudesta (suluissa edellinen kausi):

Reeniä 509h (528h 55min)

PK 361h 13min (372h 5min)
VK 81h 47min (72h 57min)
MK 4h 50min (4h 58min)
Lihaskunto 49h 35min (61h 35min)
Pelit 11h 35min (17h 20min)

Juoksu ~280h (~215h)
Suunnistus ~100h (~80h)

Eli juoksuun ja suunnistukseen selkeä kasvu, kuten myös VK-sarakkeeseen. Tältä pohjalta lähdetään eteenpäin.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kuulumiset

Mortonki. Paljon on aikaa kulunut viime päivityksestä. Mannaa ennen siis leireiltiin jossain Huddingen liepeillä pari päivää. Kolme suunnistusta tuli tehtyä, perjantai-illan yöreeni oli pakko skipata kun olo oli niin hapokas. Eipä se hapokkuus mihinkään poistunu mannapäivään mennessä, ja tulos oli sen mukainen. Happi ei kulkenu ja ehkä tästä syystä suunnistus jäi jalkoihin. Luvattoman paljon koukkua tuli. Aika negatiivissävytteinen reissu kaiken kaikkiaan, joten ei siitä muuta.

Viime viikolla oli pitkästä aika motivaatio-ongelmia, ei huvittanu reenata ja se mitä reenasin tuntu todella huonolta. Reeniä tuli viime viikolla sellanen 45h vähemmän kun OMalla, telkkaria katoin ehkä sen verran mitä OMa urheili. Sanottakoon tota nyt sitten vaikka ylimenoviikoks. Nyt alkaa taas urheilu maistumaan, ja tänään olenkin tehnyt samantien kaksi reeniä. Nyt tuntuis taas motukka olevan normaalilla tasolla, joten eiköhän tässä saada jonkunlainen tikki kaivettua Halikkoon ja etenkin Småkkerin yöhön. Sen jälkeen onkin sitten edessä paluu koulun penkille Vierumäelle ja muutto uuteen kämppään.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kylmää kyytiä

Olo on tällä hetkellä aika piesty, joka paikkaa särkee. Otetaas pieni katsaus viikonlopun tapahtumiin.

Karsinnassa tarkotus oli vetää varmistellen ja käsijarru päällä. Sujuvasti. Otin heti ykköselle koukun, mutta tiesin että sellasiin tässä kisassa on varaa joten rennosti jatkoin. Pari selkeetä isohkoa koukkua vielä tuli, ja virhemäärä kisassa oli jotain 2,5min luokkaa. Melko tyytyväinen kuitenkin olin, koska meno oli virheistä huolimatta hallittua eikä vauhtiakaan tarvinnut pitää. Tollanen suoritus riitti yllättäen karsintavoittoon tasaisessa erässä.

Finaaliin lähdin sillä asenteella että isoja virheitä en tee. Rastinotot huolella ja selkeiden pisteiden kautta. Toisin kävi. Gepsikäyrää voi kattella seurannasta.

K-1 En millään keksiny mitään helppoa suunnitelmaa, aattelin vaa mennä kompassilla ja koittaa lukea kohteet matkan varrelta. Pari muuta rastia näin matkalla ja onneks sain itteni kiinni toisella niistä, joka oli ihan oman rastini vieressä.

1-2 Päätin kiertää varmasti polkua vasemman kautta, ja rasti tulikin helposti vastaan.

2-3 Vasemmalta mäen korkeimman kohan kautta kiertäen ja rastia edeltävän pikkujyrkänteen kautta rastille. Muuten hyvin, mutten malttanu mennä tarpeeks vasemmalle ja jouduin vähän koukkaamaan isoon jyrkänteeseen törmätessäni.

3-4 Katoin että suoraan vaan. Olin vähän huolimaton rastinotossa enkä malttanu mennä tarpeeks pitkälle. Sahasin edestakas rinteessä liian aikasessa vaiheessa. Lopulta Nurmonen tuli viemään mut rastille.

4-5 Pidempi väli. Totesin että ei tässä kauheesti kannata kierrellä, ja kun Nurmonen lähti suoraan niin olin tyytyväinen matkaseurasta. Koko ajan olin kartalla ja rasti oli melko helppo.

5-6 Kompassilla rastimäkeen ja siitä kiinni. Sopivasti tultiin niin että näin pikkujyrkänteen mäkeen noustessa. Nurmonen vähän epäröi ja pääsin ottamaan tämän rastin nimiini.

6-7 Vähän aikaa emmin pitäisikö ottaa vähän vasemmalta vai ryskiä suoraan. Nurmonen lähti vasemman kautta ja totesin sen rastinoton kannalta paremmaksi. Antti pysähty rastia edeltävän kiven ja pistekumpareen luokse ja jatkoin rastikumpareelle. Siinä sitten seistiin ja totesin tämän olevan rastipiste, vaikkei rastia näkynyt. Onneks Antti sit bongas lipun puun takaa.

7-8 Kompassi tanassa ja selkeet kohteet lukien. Vähän vilkuilin jo perhosia välin alkuvaiheessa, rastin lähestyessä keskittyminen taas meneillään olevaan väliin. Lippu löytyi vaivattomasti.

8-9 Olin vähän kattellu oikeelta kiertoa, mutta Nurmosen kysellessä jotain pellosta lähdin minäkin sinne. Rastia edeltävässä tiheikössä katoin Antin vetävän liikaa vasuriin, ja jatkoin kompassini näyttämään suuntaan. Todellisuudessahan siinä kävi niin että minä vedin sitten liikaa oikeelle ja Antti rastille.

9-10 Mulla oli pitkä perhonen eka. Päätin ottaa vähän viivan vasemmalta puolelta, josta rastille tulo näytti selkeeltä. Hyvin olin kartalla, parissa tiukassa notkossa meni sekunteja hukkaan kun osuin aina jyrkimpiin kohtiin. Rastia lähestyessä näin porukkaa lähtevän sieltä missä kuvittelin rastin olevan, joten sinne vaan lyömään emittiä pukkiin.

10-11 Lamppu tippu päästä moneen kertaa välin alkuvaiheessa, mikä toi pientä epävarmuutta suunnistukseen. Polku oli kuitenkin selkeä ja mäen alkaessa laskemaan kurvasin rastille. Rastille laskeutuessa JoLe tuli tervehtien vastaan.

11-12 Jonne veti vähän enemmän oikeelle, itse olin tulossa suoraan rastia kohti kunnes näin hämyheijastimen oikealla. Ja kun se oli vielä kivessä, niin koukkasin tietenki sinne. Paikansin itseni kuitenkin heti ja Jonne jo näkikin meidän rastin.

12-13 Hetken aikaa arvoin kummalta puolelta kierrän, päätin kuitenkin nopeasti että otan vasemmalta. Hyvin pysyin kartalla, rastille tullessa ihmettelin hetken kunnes tajusin rastin olevan jyrkänteen mutkan takana.

13-14 Ei ollu mitään varsinaista suunnitelmaa, suorilla vaan. Alkuun tuli sopivasti jotain polkuakin alle. Paksumman polun ylityksessä otin mäkeen nousevan polun haltuun ja rinnettä pitkin kohti rastia, heijastin näkyikin jo hyvissä ajoin.

14-15 Takas keskusrastille. Kompassilla rastimäkeen ja siitä oli helppo työ tulla lipulle.

15-16 Ajattelin ottaa oikealla olevan aukon reunan kautta varmistellen. En kuitenkaan mennyt tarpeeksi oikealle ja puskin tiheikön läpi. Tähdet oli kuitenkin oikeassa asennossa ja tulin ulos tiheiköstä juurikin rastin kohdalle.

16-17 Tarkotus oli kiertää pahin paskikko oikeelta, syöksyin kuitenkin liian aikaisin ison ojan yli. Sellasta skeidaa oli että kävelyaskeleitakin joutu ottamaan. Korjasin saman tien pikkuojan yli oikealle ja sieltä kivien kautta suunnalla kohti rastimäkeä. Otin tarkotuksella napsun pari vasemmalle jotta tiedän mihin suuntaan korjata avokalliolle tullessa. Vähän epäröiden rastille, mutta tulihan se sieltä helposti vastaan.

17-18 Sen verran suuta kuivas että aattelin ottaa tien kautta juomapisteelle. Asfaltilla geelit kiduksiin ja käsi ojossa kohti mukia. No eihän se juomapiste sillä isolla tiellä ollutkaan, en sitten jaksanu koukata sinne ollenkaan. Onneks en käyny, siihen ois menny mitali. Lippu halkes tällä kertaa tästä suunnasta hyvin.

18-19 Keskusrastilta lähtiessä näin punamustan paidan noin 50m edessä etenevän vauhdikkaasti kohti seuraavaa rastia. Hetken aikaa arvoin vaihtoehtoja, mutta vain hetken, kunnes löin kaasun pohjaan. Rastivälillä en paitaa nähnyt, mutta rastille tullessa huomasin tyytyväisenä Nurmosen lähtevän sieltä.

19-M Näistä rastiväleistä on turha mitään yksityiskohtasta kirjottaa. Kaava oli sellanen, että Nurmonen veti, meikä vikisi jojossa. Olin kyllä kartalla koko ajan mutta mitään omaa reitinvalintaa en siinä vauhdissa kerinnyt miettiä. Poluilla vedettiin sellasta kyytiä että siinä meinas itku tulla. Tokavikalta maaliin en enää pysyny mukana, reidet oli aivan tyhjät. Onneks ei ollu pidempää loppusuoraa, muuten ois voinu sekunnit kääntyä.

Totuushan on se minkä voi helposti jokainen päätelläkin, etten olisi mitaleilla ollut ilman Nurmosen vetoapua loppulenkillä. Perhosten loppuun asti olisin hyvinkin voinut olla samassa tilanteessa kuin nyt vaikken olisi Anttia alkulenkillä nähnyt, siihen asti homma oli omissa käsissä koko ajan ja vauhti sopivaa. Jos olisin juossut yksin perhosten jälkeen, ois todennäkösesti ollu ainaki minuutin huonompi loppuaika sujuvallakin menolla. Mut sellasta se on. Kun hankkii tarpeeks hyvän lähtöpaikan niin kovaa seuraakin voi löytyä. Tyhmäähän se ois olla hyödyntämättä vauhtiapua jos sellasta on tarjolla. Näin mentiin tällä kertaa, ja nyt on kyllä hyvä fiilis. Nyt sitten loppusyksy vaan nautiskellaan suunnistuksesta ja jäljellä olevissa viesteissä koitetaan hoitaa oma osuus kunnialla. Mannareissulle lähetään jo keskiviikkona, tarkotus käydä vähän ottamassa tuntumaa tulevan Tiomilan maastotyyppiin.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

viimeistely
















Seuranmestaruusyö, Oittaa

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Jukoleiriä ja yötä

Tällä viikolla on otettu tuntumaa yösuunnistukseen. Saman tien tulikin sitten yöreeniä kolmena iltana peräkkäin. Ja sen huomaa, nyt on aika väsyny olo kun ei oo kovin aikasin unta saanu.

Torstaina otin syksyn ensikosketuksen yöhön AM-yössä Porvoossa. Alkuun ei tuntunu tulevan mistään mitään, eikä keskittyminenkään välttämättä ihan suunnistuksessa ollu. Alun säätämisen jälkeen rupes homma jo jotenkin toimimaan ja suunnistus oli nautinnollista.

Perjantaina iltapäivällä Opelin nokka suunnattiin kohti Haminaa. Kaupan ja lyhyen yöreenin jälkeen saunaan ja majottumaan ja odottamaan lauantain Esi-Jukolaa. Mulla oli ankkuripätkä tiedossa Antin ja Nixun jälkeen. Pääsin mettään hyvässä paikassa Bäckmanin kanssa. Kakkosta koukattiin molemmat vasuriin, josta Bäckman kuitenkin lähti heti kohti rastia, itse jäin vielä hetkeksi paikantamaan sijaintia enkä miestä sen koommin nähnyt. Otin nimittäin kolmoselle jäätävän koukun, eikä pari seuraavaakaan väliä mennyt paljoa paremmin. Samalla Hannu ja Samukin pääs kuittaamaan, ja leuka rinnassa tultiin loppumatka, eikä virheittä siitäkään selvitty.

Jos tuli edellisenä viikonloppuna kolmeen kisaan yhteensä alle 3min virhettä, niin nyt otin yhteen kisaan femman koukut.

Muutama tunti kisan jälkeen suurempi v***tus rupes poistumaan ja olin valmis yöhön. Kartta oli kaikkea muuta kun priima ja rasteilla sellaset säälittävät parin sentin pätkät jotain ikivanhaa narua, ei oikeen osunu silmään edes rastipisteessä. Homma kuitenki toimi aika hyvin ja fiiliskin parani aamusesta. Leirin kruunas tän aamun karttalenkki, jossa maasto oli mukavaa, jalat tuoreet ja suunnistus sujui.

Nyt sitten ennen SM-yötä on luvassa vielä yks yöreeni tiistaina, muuten vaan palauttavaa/herkistävää reeniä ja pitkiä yöunia.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Keskari+viesti

Fiilis ennen viikonloppua oli hyvä ja luottavainen. Uskoin olevani kovassa iskussa, mutta se olikin vain silmänlumetta. Keskarin karsinnassa meno oli tukkoista, mutta maltoin silti keskittyä vain ja ainoastaan suunnistukseen. Suoritus olikin ihan hyvä, mutta odotin sijoittuvani korkeammalle kuin viimeiseen finaalipaikkaan oikeuttavalle sijalle. Finaaliin kuitenkin päästiin ja samalla tuli myös varsin maukas päänahka kun Vallu jäi taakse.

Finaaliin verrytellessä jalat oli väsyneet ja pieniä krampin poikasia meinas tulla jo ennen starttia. Pyyhin jälleen nämä toisarvoiset asiat pois mielestä, ja homma lähti hyvin käyntiin. Kolmoselle tullessa näin jo Efimovin selän edessä. Totuus omasta vauhdista valkeni viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin etten pysy Efimovin kelkassa mukana. Siitä sitten pieni keskittymisen herpaantuminen ja 30sek koukku kutoselle. Ennen yleisörastia sain Efimovin taas kiinni ja loppu mentiinkin aikalailla yhdessä. Ihan hyvää tekemistä, kunnes 12. rastille tuli iso koukku kun luulin nousevani notkoa suoraan lipulle. Siinä meni varmaan noin 40sek. Tässä vaiheessa Leksakin alko jo hönkiä niskaan ja kolmen miehen junassa tultiin maaliin asti. Noitten kahen selkeen koukun lisäks ei paljoa virhettä tullut, joitain sekunteja sieltä täältä olis voinu pois napsia. Yhteensä puoltoista minuuttia virhettä ja eroa kärkeen yli 5min. Ei hyvä.

Eilisessä viestissä juoksin tokaa osuutta. Kuten jo etukäteen tiedettiin, hajontaerot oli jäätävän isot. Juspo keikku koko ajan kärjessä ja tuli lopulta yksin kärjessä vaihtoon, joten haistelin että pitkää latua vois olla luvassa. Sitähän sieltä toden totta sitten tarjottiin. Alkuun oli todella nautinnollista poimia sujuvasti lippu toisensa jälkeen. Ekaan puoleen tuntiin en muita nähnyt ollenkaan. Siinä vaiheessa rupeskin jo tossu painamaan ja oli ihan mukavaa kun rupes muitakin näkymään. Pitkän välin päätteeks Vili ja Miika ajo kiinni ja samaa latua oli näiden herrojen kanssa loppuun asti. Vili piti sen verran hyvää vauhtia ja eteni sujuvasti ettei mitään kuittausmahollisuuksia tullut, oli työn ja tuskan takana pysyä mukana loppuun asti. Lopulta oltiin kuudes, eli eka viestiplaketti meikäläiselle. Ihan ok sijotus, mutta kyllähän sinne mitali mielessä lähdettiin joten aavistuksen vaisu maku jäi.

Viikonlopusta päällimäisenä ajatuksena on pettymys. Kaiken piti olla kunnossa, mutta näköjään kunto on tällä hetkellä paljon huonompi kuin kuvittelin. En tiiä mikä mättää. Ehkä tässä on tullu liikaa samantyyppisiä reeniviikkoja alle ja paras kunto on jo syöty. Alamäki alko SM-Pitkän viikolla, eikä siitä sen jälkeen ole noustu. Jos jotain hyvää haetaan viikonlopusta niin se on suunnistus. Kolme kisaa, joissa yhteensä alle 3min virhettä. Siihen voi olla erittäin tyytyväinen.

Homma jatkuu kuitenkin vielä. Ens viikonloppuna Jukolaleireilyä ja seuraavana viikonloppuna SM-Yö, josta toivottavasti tulee kaulaan jotain roikkumaan. Muutakin kuin naru.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Flunssaherkistelyt

Viime viikon alkupuoli meni flunssasena lepäillessä. Ekat juoksuaskeleet SM-pitkän jälkeen otin kuitenkin jo torstaina, joten pitkään ei flunssa vaivannut. Tai toki edelleen limaa irtoaa, mutta olo on tosta torstaista asti ollut terve.

Eilen juostiin Hollola-rastit (reitti löytyy härvelistä). Tavotteena oli vetää sujuvasti ja rennosti, mutta eihän se taaskaan ihan käsikirjotuksen mukaan mennyt. Vauhti kyllä oli pakon sanelemana rentoa, ei mitään herkkyyttä ollut joten jätin viimeisen puristuksen juoksusta pois. Suunnistus sen sijaan ei ollut sujuvaa. Aika paljon oli ongelmia saada karttaa ja maastoa täsmäämään, ja pieni epävarmuus oli matkassa koko ajan. Vitoselle asti selvisin jotakuinkin tyydyttävästi, ja tässä kohtaa olinkin vielä neljäntenä, vain 15sek tokasta sijasta. Sen jälkeen kolme isoa virhettä ja pientä melkein joka rastille, ja lopulta oli tyytyminen yheksänteen sijaan ja eroa Jarkkoon tuli 2.33.

Toi kisa kuitenkin antoi kuitenki itseluottamusta tulevaan, kunto ei ole mihinkään kadonnut pienen flunssan aikana. Ja eiköhän se puuttuva terävyyskin löydy viikonloppuun mennessä. Nyt voi siis hyvillä mielin keskittyä itse asiaan, eli suunnistukseen. Pitkän matkan lievän pettymyksen jälkeen nälkää riittää niin keskariin kuin viestiin. Haluan näyttää, ennen kaikkea itselleni, että osaan suunnistaa sujuvasti. Kunto on parempi kuin koskaan, joten nyt on aika tehdä tulosta.

Keskarin karsintaan arpaonni heitti Vallun mun erään uria avaamaan, joten entistä tiukemmassa on finaalipaikat. Homma on kuitenkin täysin omissa käsissä. Marginaalit on varmasti pienet, joten virheet vaan yksinkertasesti täytyy jättää tekemättä. Mutta niinhän se pitää SM-kisoissa olla, ei huonolla suorituksella pitäisikään finaaliin päästä. Viestiin irtosi paikka raudanlujaan ykkösjoukkueeseen, mikä tietysti nostattaa entisestään fiilistä tulevaan viikonloppuun. Hieno viikonloppu siis tulossa, koitetaan ottaa siitä kaikki ilo irti.

maanantai 6. syyskuuta 2010

SM-syksy korkattu

Nyt on sitten SM-pitkä takana ja tuloksena 26.sija. Ei kovin suuria tunteita herätä. En silti jaksa olla kovin pettynytkään, koska hetken aikaa jo viime viikolla mietin kisan väliin jättämistä. Viime viikko oli henkisesti raskas, koko viikon flunssa yritti tehdä tuloa ja fyysinen vire tuntui todella huonolta. Kuitenkin tuli startattua, kun ei mitään kuumeilua tai kurkkukipua ollut.

En onnistunut lauantaiksi kääntämään ajatuksia oikeisiin asioihin, ja siitä syystä suunnistus oli todella huonoa. Keuhkoissa vähän poltteli ja olin epävarma siitä, onko vauhti riittävää. Otin sitten nelisen minuuttia koukkua ja jouduin koko ajan pitämään itseni fyysisesti turhan ahtaalla, ei puhettakaan mistään rentoudesta. Finaaliin kuitenki päästiin ja kun väliaikoja jälkeen päin katselin niin huomasin olleeni täysin turhaan huolestunut vauhdin riittävyydestä.

Finaaliaamuna olo oli aavistuksen heikompi kuin karsinta-aamuna, mutta nyt päätin olla ajattelematta sitä. Keskittyminen täysillä suunnistukseen, vauhtia voi harmitella sitten jälkeenpäin. Keskittyminen pysyikin hyvin koko matkan suunnistuksessa, mutta suoritus ei silti ihan tyydytä. Kaikilla reitinvalintaväleillä otin huonot reitit, ja niissä tuli pataan aika rumasti. Etenkin tiekierto neloselle ja suoraan meno 15:lle oli huonoja. Lisäksi jotain pientä kuprua joissain kohdissa, aika hallittua kuitenkin. Juoksu oli aika voimatonta, ei mitään terävyyttä askeleessa. Harmittavan lähelle jäi top20:een pääsy, siihen olis voinu olla lähtökohdat huomioiden erittäin tyytyväinen. Tänään flunssa sitten ottikin kovemman otteen, niin kuin jo eilen vähän arvelin. Nyt on onneks hyvin aikaa ottaa pari huilipäivää ja koittaa parantua ja palautua. Sunnuntaina oon viivalla Hollolassa, jos olo tästä tarpeeks nopeesti normalisoituu. Keskarissa ja viestissä mies on toivottavasti lyönnissä. Ja miksei olisi.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Yhteislenkkiä Kopparnäsissä

Hellurei. Eilen tuli hyvä "reenipäivä" syksyn pääkisoja silmällä pitäen. Pari kovempaa rykäsyä hienossa avokalliomaastossa. Aamun prologissa oli pitkästä aikaa tarjolla rata, joka ei oo pelkkää rastinottoa. Tai ainakaan itse en muista milloin viimeks oisin juossu keskarin kisaa jossa on vaan 12 rastia. Mukavaa vaihtelua. Itse kisa lähti käyntiin niin huonosti kun se nyt vaan voi lähteä. Otin ykköselle kahen minsan koukun. En oikeen missään vaiheessa tienny tarkalleen missä menin mut siitä huolimatta jatkoin etenemistä. Loppumatka meni kohtalaisesti, yhen puolminuuttisen tein ja pitkien välien toteutuksessa olis ollu vähän toivomisen varaa. Jälkeen päin on helppo kattella että ilman ykkösen koukkua olis prologista irronnu sellanen sija jolla ois oltu mukana taistelemassa kärkisijoista finaalissa. Mut turha jossitella, on siellä muutkin pummannu.

Finaali olikin sit melko tylsää. Tai mä en varsinaisesti nauti siitä että viistoista miestä juoksee yhessä samaa rataa. Koko ajan pyrin olemaan letkan kärjen lähellä. Tokavikalle sit tuntu porukka lisäävän vauhtia, ite koitin suunnistaa rastille omin avuin ja pienipiirteisellä alueella vauhdin hidastumisen takia otin leiman letkan hännillä. Eipä siitä sit enää noustu paremmille sijoille ja tuloksena 24. sija.

Nyt on enää viikko siihen kun syksyn SM-ruljanssi pyörähtää käyntiin. On sitä odotettukin. Tänään kävin ottamassa tuntumaa Lehdon tekemään 1:15 000:een karttaan. Elikkäs Mailin kartalla kävin lepposasti juoksemassa 11km radan. Homma oli hallussa vaikka eilinen painoikin jaloissa. Nyt sitten ens viikolla koitetaan välttää sairastumista ja lepuutellaan siihen malliin että mies on henkisesti ja fyysisesti lyönnissä sunnuntaina, toki lauantainakin pitää hereillä olla. Mitään virallista sijatavotetta ei ole mutta vire on tällä hetkellä sellanen että kyllä siellä ihan hyville sijoille mahollisuudet on. Näkyy Karjaalla.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Herkistelyä

Tän viikon maanantaina kävin pitkästä pitkästä aikaa hierojalla, ja voi pojat kun teki hyvää metsäjuoksun jumiuttamille lihaksille. Koko viikon onkin sitten juoksu ollut jo melko mukavan tuntusta. Tällä viikolla on ollut yhet mäkivedot, suunnistusvedot ja tänään Husqvarna-kisa. Muuten lähinnä huoltavaa harjottelua ja viikon reenimäärä alle 9h.

Nyt siis koitetaan kaivaa esiin sopiva herkkyys ja terävyys, ja tänään Sipoossa meno olikin jo fyysisesti rentoa ja voimakasta. Suunnistuksellisesti oli ihan ok suoritus (ks. reittihärveli), yks turha minuuttinen koukku tuli tehtyä ja jotain pientä häröilyä sen lisäks. Vanha totuus kuitenkin on että kauas on pitkä matka ja aika kaukana edellä se Muukkonen tänään oli, mikä nyt ei sinänsä varmaan ole kenellekään yllätys.

Toi yks koukku olis jääny pienemmäks, jos ei olis tullu kiire. Luulin nousevani mäkeen eri kohdasta kun nousin, ja kun rastia ei näkynyt niin hetken aikaa koitin sitä etsiä kattomatta ollenkaan karttaa. Onneks sit lopulta maltoin rauhottaa ja mennä sinne missä rasti on.

Aika paljon tulee eroa noilla "helpoilla" vähän pidemmillä väleillä. Toki se on selvää että Petteri juoksee paljon kovempaa, mut kyllä mulla ois tänään ollu varaa kiristää ruuvia paljonkin kyseisissä kohdissa. Eli se aggressiivisuus mistä aiemminkin oon puhunu puuttu tänään. Koko matka mentiin rennosti mukavuusalueella. Rentoahan sen olla pitääkin, mutta vähän rähinää tarvis lisää. Ens viikolla sitten jatketaan herkistelyä, viikolla mäkivedot ja viikonloppuna lauantaina Huippuliiga ja sunnuntaina Karjaalle viistoistatonniseen totuttelemaan.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Paluu Askolaan

Viime syksyn Askolan reissu oli täydellinen riman alitus, ja nyt oli tarkotus ottaa revanssi kyseisestä hienosta maastosta. Toisin kuitenkin kävi, mies oli lahna tälläkin kertaa. Kyseessä oli siis eilen am-pitkä ja tänään viesti.

Eilen meno oli todella unista, tuntu ettei missään vaiheessa saanu kunnolla kierroksia koneeseen. Sellasta rentoa perusläpsyttelyä, eikä keskittyminenkään kovin hyvää ollut. Virhettä tuli siihen nähden yllättävän vähän, siihen kai voi olla tyytyväinen. 7min tuli kuitenkin vajaan 10km radalla Muukkoselta turpaan, se on paljon.

Tänään viestissä koko joukkue oli aika vaisu ja pronssiin oli tyytyminen. Odottelin että tänään kulkis kun eilen oli niin laiskaa. Koitin lähteä kovaa liikkeelle, mutta aika nopeesti rupes meno tuntumaan huonolta. Virhettä tein pitkin matkaa, yhteensä varmaan ainakin 3min.

Suorituksen hallinta ei kumpanakaan päivänä ollut sitä mitä pitäis, mutta onneks ei mitään megapummeja tullut. Tällä hetkellä homma on sen verran aiempaa paremmin hallussa, että huonollakin keskittymisellä virhemäärä jää pienemmäksi kuin alkukaudesta. Eikä mitään kunnon eksymisiä ole tullut. Toki sitä voi sitten miettiä että miksi keskittyminen on huonoa kun kisaan lähdetään. Siihen löytyy varmaan monia syitä, jotka kerkeää korjaamaan ennen tärkeitä kisoja. Fyysisestä vireestä en myöskään huolissani ole, kunto on ihan hyvä vaikkei se joka kisassa näykkään. Nyt on tarkotus pitää määrät aika alhaalla ja tehdä hyviä kovia reenejä palautuneena ja sitä kautta kaivaa tarvittava herkkyys juoksuun. Husqvarnassa sitten seuraavan kerran koitetaan olla paremmin hereillä.

maanantai 9. elokuuta 2010

Scream for me Sonisphere!

Niin kun uutisista on jokainen varmaan nähnytkin, oli eilen aikamoinen keli hetken aikaa Porin Kirjurinluodolla. Onneks oltiin vähän kauempana lavasta ja päälle lenteli vaan tyhjiä kaljatölkkejä isompien rakenteiden sijaan. Vaatteet sekä reppu vaihtovaatteineen toki kastu sadetakista huolimatta mutta se on pientä se. Lopulta pitkä odotus palkittiin ja maailmankaikkeuden kovimmat jätkät otti lavan haltuun joskus klo 22. Loistava keikka oli, kuinkas muutenkaan.

Viime viikolla tuli myös urheiltua. Erittäin onnistunu reeniviikko, ja kirsikaksi kakun päälle napsahti kauden toinen voitto Hiisirasteilla. Suoritus oli ihan kiitettävä, jos jätetään pois sekoilut yleisörastille mennessä. Olin rastit jo ennen kisaa kattonu ja kisassa ekalle yleisörastille mennessä tiesin tarkkaan missä lippu on, mutta en vaan päässyt sinne. Tulkitsin yhen kielletyn alueen viitotuksen väärin ja tötöilin jyrkänteitten lähellä pidemmän kaavan mukaan. Reittiä voi käydä tutkailemassa härvelistä.

Nyt sitten viikolla palauttelua ja mäkivetokauden avaus, sit viikonloppuna AM-skabat. Vähän turhan lyhyen radan ovat meille antaneet lauantaille, olisin toivonu sellasta vähintään 1h 20min kisaa. Saattaa siitä toki nytkin sellanen tulla...

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Parempaa

Tällä viikolla on tullu palauteltua viime viikon reeneistä. Toki yhen vetoreenin nykäsin keskiviikkona, jottei ihan löysäilyks menis. Ja nyt sit viikonloppuna Lahti-Suunnistus. Siellä tulikin ihan kohtalaiset suoritukset murjastua. Reitit löytyy härvelistä.

Eilinen kisa alko mun osalta aika tahmeasti. Ykköselle heti pitkä reitinvalintaväli, jolla jäin aika paljon. Sit rehelliset koukut kahelle seuraavalle. Kolmosella olin jo nelisen minuuttia Nurmosta perässä ja reilu 3min kisan voittanutta Huovilaa. Siitä eteenpäin menikin sit ihan mallikkaasti, ja maalissa eroa Huovilaan oli 6.29. Virhettä tuli ehkä kolmisen minuuttia ja siitä suurin osa kakkoselle. Oli kyllä hyvä rata ja myös ajallisesti tarpeeksi pitkä.

Tänään koitin ottaa vähän agressiivisemman otteen, se on se mikä multa yleensä puuttuu keskimatkalla. Homma oli aika hyvin hanskassa ja virhettä kirjautin minuutin verran. Väliajoista oli mukava kattella että vauhti on tosiaan ollu aika hyvää. Roope lähti 2min perään ja sai loppuvaiheessa kiinni. Tokavikalle pääsin kuittaamaan ja näin eroa voittajaan jäi alle 2min ja paljon kovia naamoja jäi taakse. Tänäänkin oli ratamestari mielestäni onnistunut erittäin hyvin työssään, oli hyvä ja rankka latu.

Kaiken kaikkiaan viikonlopun tulos oli erittäin lupauksia herättävä, nyt ollaan matkalla oikeaan suuntaan. Vielä on kuukausi aikaa hakea sujuvuutta ja vauhtia, mutta jätetään uhoomiset tällä kertaa välistä.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Viikko 29

Ma aamulenkki 20'
ap: vedot 10x1'/45'' palautus+ 10x30''/30'' palautus+verkat
i: juoksua 40', sis 8x15 loikkaa loivaan nousuun

Ti aamulenkki 20'
ap: vk-vedot 4x10'/2,5' palautus+ verkat
i: kevyt lenkki poluilla 30'

Ke aamulenkki 20'
ap: vr 20'+ kokovartalon kp 50'
i: suunnistus Veikkolassa 4,8km/39min+vr 6'. Hiljaa, ei virheitä.

To ap: juoksua 90', tietä ja polkua.

Pe ip: juoksutekniikat+kiihdyttelyt 40'+ vsk 20'

La aamulenkki 20'
ap: mäkiloikat 8x15+ mäkispurtit 10x10''+ verkat
ip: 6x1000m/1' palautus (3.37->3.25)+ verkat

Su aamulenkki 20'
ap: tv-reipas 8km/32'+ verkat. Olin hapoilla niin jäi lyhyeks.
ip: väyläsuunnistus 50'+ juosten kartalle ja takas 30'

Yhteensä 13h 30min ja vajaa 130 km.


Hyvä viikko, paitsi sunnuntaina olis pitäny kuunnella kroppaa ja jättää aamupäivän reippaan lenkin yritys tekemättä. Tällä viikolla vähän kevyemmin, viikonloppuna Lahti-Suunnistus josta alkaa seuraava reenisetti.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kotona

Parin viikon reissailu on ohi ja nyt pääsee taas laittamaan isompaa reenivaihdetta silmään kotioloissa. Katsastuksista tuli otettua sijat 42., 23., ja 29.

Kainuu meni kaiken kaikkiaan päin sitä itseään, pitkä matka oli sentään omalle tasolle kohtalainen suoritus. Toki siinäkin jäi paljon parannettavaa mutta muihin päiviin verrattuna ihan hyvää tekemistä suurimman osan matkasta. Ekana päivänä tummuin helteeseen heti alkuunsa ja hoipertelin radan läpi. Tokana päivänä ukkosen ja vesisateen säestämänä kulku oli erittäin hyvä, mutta 10min koukkuja sillä ei pystynyt paikkaamaan. Pitkän matkan vedin rennosti alusta loppuun, ja ainoa tummempi hetki oli loppulenkin isossa nousussa. Muurahaispesäsuunnistus oli aika hyvin hallussa, mutta alkulenkki ja pitkät välit meni heikosti. Vikana päivänä otin taas 8-9min koukkua ja kiinnostus oli nollassa.

Kainuun jälkeen olikin sitten aika ottaa kesäflunssa. Tiistaina olin jo melkein päättänyt jättää Imatran sprintin väliin, mutta toisin kävi. Sprinttipäivän aamulenkillä vedin muutamat lyhyet vedot todetakseni että kroppa ei toimi ollenkaan. Yltiöpositiivisesti odotin kuitenkin iltapäivälle parempaa, turhaan. Muutaman virheen tein mutta ne voi laittaa ainakin osittain fyysisen olotilan piikkiin. Melkein 3min tuli turpaan ihan vaan tossulla, ja kaikki paikanpäällä seuranneet ovat varmasti kanssani samaa mieltä siitä ettei juoksu ollut kovin herkkää:) No tulipahan kokemusta tollasesta sprintistä.

Sprintin jälkeen päätin ottaa järjen käteen ja jättää seuraavan päivän Finin osakisan väliin jotta voisin juosta edes sen neljännen kisan. Flunssa rupeskin sitten helpottamaan ja kisa meni hyvin. Suoritus oli todella hyvin hallussa ja virhettä tuli ainoastaan noin 45sek. Fyysisesti oli pehmeää menoa, mutta ei sen väliä kun suunnistus sujui. Täytyy sanoa että toi onnistuminen tuli hyvään paikkaan. Usko omiin kykyihin nousi ja nyt on hyvä fiilis alkaa hakemaan hyvää syyskuntoa. Huippukunto pyritään kaivamaan esiin syyskuuksi, sitä ennen kaikki kisat on lähinnä kovia reenejä. Yleensä oon panostanu vaan pitkään matkaan, mutta nyt on keskari niin loistavassa maastossa että siellä ois kiva onnistua.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kytäjältä Paljakkaan

Morjesta vaan. Jukolan jälkeen tuli pari päivää nautiskeltua menestyksestä ja elettyä epäterveellisesti. Viime viikon keskiviikkona totesin, että saa riittää ja aloin reenaamaan. Sitä on kroppa jo huudellutkin. Hyvää perusreeniä, joka on kisakaudella jäänyt olemattomaksi. Vietin jopa juhannuksen kotioloissa, jottei vahingossa lirvahtaisi. Kaheksan päivän reenijakso päättyi tänään Crescent-iltapikaan. Tällaista settiä tuli tehtyä:

Ke ap: VK-vedot 8x4min/1min palautus+verkat, yht. 1h 15min
i: duunien päälle suunnistusta Kiimasuolla 4,8km/32min+hölk 8min.

To ap: Vr 30'+ kuntopiiri 45'
i: duunien päälle Karkkilassa juoksua+juoksutekniikkaa ja kiihdytyksiä, yht. 40min

Pe aamulenkki 20'
ap: hiekkatiellä 8x1000m/1min palautus. Rennosti kiihdyttäen 3.54->3.18. Verkkoineen 1h.
p-i: Juhannuksen viettoa kotona

La ap: Inkoossa pk-suunnistus 4km/40min, tiputtelin vessapaperia velipojille rasteille.
ip: Karskogissa pk-suunnistus 3,5km/37min+vr 13', taas rastien viejänä.

Su ap: juoksutekniikka+mäkiloikat 8x15+ 8x10'' mäkispurtit+verkat+ vsk 15'. Yht. 1h 20min
ip: vetoja, 10' (vk1)+ 5'(vk2)+ 3x3' (MK)/3min palautus. Km-vauhdit nousevasti 3.47->3.05, yht. 55min

Ma ap: juoksua 1h 40min, lähinnä poluilla

Ti ap: juoksutekniikat+verkat yht 40min+ kuntopiiri 40min
i: Duunien päälle Malvassa kevyt suunnistus 4,1km/32min+hölk 8min.

Ke ap: vr+5x100m, yht. 30min
i: vr 20min+Crescent-iltapika 4,4km/29.47+ vr 10min

Yhteensä 8 päivää/14h 5min, kilsoja sopivasti.


Ei mikään hirveen rankka setti, mutta hyvä startti kesäreenailulle.

Tosta Crescentistä vielä. Lähdin matkaan lähinnä tekemään hyvää reeniä, koska en odottanut juoksun olevan kovin herkkää reenailun jälkeen. No ei se herkkää ollutkaan, päinvastoin, mutta en myöskään saanut sitä mitä halusin. Virhettä tein parisen minuuttia, joka on tietysti liikaa tollaselle matkalle. Pari 30sek virhettä ja lisäksi pienempiä. Ero kärkeen oli suoritukseen nähden yllättävän pieni (2.09), tainnu muutkin ottaa koukun jos toisenkin. Nyt sitten kevennetään reenailua loppuviikoksi, ja lauantaina Opelin nokka kääntyy kohti Vuokattia. KRV siis kutsuu, ja reenailu kohti syksyä jatkuu. Tulee muuten mukava automatka. Säätiedotuksissa luvattu melkosen lämmintä keliä, eikä autossa ole ilmastointia. Näillä mennään.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Juko

Se on siinä. Lauantai-iltana ei nukkumisesta tullut mitään, sehän nyt on sanomattakin selvää kun mut ja Keskisaari laitettiin samaan huoneeseen nukkumaan. 21.30 telkkari päälle ja futismatsin kautta Jukolan seurailuun. Juspo tuli ihan riittävällä iskuetäisyydellä ja sehän oli sanomattakin selvää että Axu hoitaa tossa paikassa hommansa kunnialla, on se sen verran varma viestimies. Antti vetäs aika mielettömän juoksun, ja kovaa itseluottamusta uhkuva Tarmo pääs irti loistavassa paikassa. Tässä vaiheessa alotin verkkailut. Itseluottamus noissa maastoissa suunnistamiseen oli rautainen, eikä ollut minkään näköistä ylimäärästä jännitystä. Tiesin kyllä mitä pitää tehdä, enää piti tehdä se. Ville tuli puomille kaikkensa antaneena, ja pääsin matkaan sijalla 4.

Reitti löytyy GPS-seurannasta, parissa kohtaa tosin gepsi on vähän hyytyny.

K-1 K:lle juostessa yleissilmäys rataan, ja tarkempi katsaus ekoihin väleihin. K:lta polun yli mutaselle uralle, ja siitä nenän vierestä mäkeen. Päätän laskea notkoa pitkin suolle. Tiedän olevani viivan oikealla puolella, mutta mäkeen noustessa en kuitenkaan luota siihen täysin. Huomaan jyrkänteen oikealla puolellani, mutta epähuomiossa katson rastiympyrän reunalla olevan kiven jyrkänteeksi ja luulen nousevani rastille. Mäki ei ole aivan sen muotoinen kuin odotan, mutta käyn kuitenkin ylhäällä katsomassa näkyykö rastia. Ei näy, mutta tiedän heti missä olen ja koukkaan rastille. Täysin turha virhe joka maksaa minuutin. Rastilta lähtiessä näen AngAn Sidorovin nousevan rastille.

1-2 En oikein saa päätettyä mistä menisin, joten menen vaan ja luen kaiken mitä vastaan tulee. Ojan ylityksen jälkeen juutun hetkeksi johonkin puskaan, ja rastimäkeen noustessa Sidorovin selkä näkyy 30m edellä. Vähän lisää vauhtia ja hallitusti rastille.

2-3 Suht suoraan kaikki matkalla tuleva lukien. Sidorov meinaa vetästä vasurista ohi, pysähdyn ja jatkan lipulle.

3-4 Kompassia vilkuillen risteykseen, siitä tien yli ja haistan rastin jo kaukaa. Aleksei tyytyy rauhalliseen vauhtiini.

4-5 Tiheikkö kiertäen rastia edeltävälle nyppylälle, suon kautta kompasilla rastia kohti. Luulen rastia jyrkänteeksi. Näen rastin, mutta sen on niin tasaisella että pysähdyn varmistamaan ja huomaan rastini pistekumpareeksi. Aleksei jatkaa lipulle ja minä perässä.

5-6 Kielletty alue kiertäen ja rastimäkeen hallitusti kompassia käyttäen ja muodot lukien.

6-7 Lyhyt väli, jolla Adamski puskee kovaa takaa ohi.

7-8 Annan Adamskin ottaa vetovastuun, vauhtia on selvästi enemmän kuin alkumatkalla. Tiedän koko ajan missä mennään ja homma on sitä myöten selvä.

8-9 Kierretään vähän oikealta. Nousen mäen päälle Angan ja KR:n juostessa mäen reunaa. Otan taktisen hidastelun välin loppua tarkasti lukien, jotten joudu lähteä vetohommiin tiheikköä ylittäessä. Rastia ennen otan pienen pysähdyksen kun en ihan hahmota rastimäen muotoa ja siitä sitten rastille. Tässä näen myös Lidingön miehen ekaa kertaa.

9-10 Lyhyt helppo väli. Adamski vetää oikealle, Anga ja Lidingö vasemmalle, meikä lipulle.

10-11 Nyt en enää jaksa päästää muita edelle kun oma suunnistus on niin hyvin hallussa. Ekan mäen jälkeen notkoon, jonka jälkeen kompassilla mäkeen ja kohti kohti rastia. Luen matkalta kaiken ja rasti on siellä missä pitääkin. Muita en havaitse, joten päättelen tämän olevan hajontarasti.

11-12 Varon joutumasta tiheikkösuolle. Suon laidasta kumpare, ojan yli, rastia edeltävä kumpare ja lipulle.

12-13 Hetken aikaa arvon reitinvalintaa ja mietin kiertoa. Päätän kuitenkin mennä melko suoraan, kun se on harjoitusmaastoissakin yleensä ollut nopein tie. Ison mäen päällä huomaan Adamskin tulevan oikealta suoraan eteeni. Rastimäkeen noustessa luen kaikki muodot hyvin ja vielä kumpareella rastiympyrän reunalla olen hyvin kartalla. Sitten en enää katso kompassia ja vetäsen liiaksi oikealle. Käyn kurkkaamassa toisen rastin paikan, josta paikannan itseni ja jatkan rastille jossa kamerat jo malttamattomina odottaa. 30sek virhe.

13-14 Päätän ottaa hetkeksi tietä alle. Tiellä katson taakse, eikä muita tule, joten vedän herneen nenään. Lähden tieltä miten sattuu ja kävelen suolla kaatuneita puita ylittäen tietämättä missä olen. Paniikki meinaa iskeä. Tulen mäen reunaan enkä edelleenkään saa kiinni. Jatkan kuitenkin kompassilla eteenpäin hiljalleen yrittäen saada itseni kiinni. Lopulta paikallistan itseni ja koitan rauhoittaa tilanteen. Lippua lähestyessäni metsä on hiljaa ja luulen ryssineeni koko homman. Melkein minuutti siinä varmaan meni ylimäärästä.

14-15 Yritän keskittyä suunnistukseen, mutta enää se ei ole niin helppoa kuin aiemmin. Tästä syystä pysähtelen ja varmistelen paljon, lippu löytyy onneksi ilman ongelmia.

15-16 Alas ja kielletyn alueen reunaan. Olen edelleen hieman sekaisin, ja luulen että tästä lähtee joku lisälenkki vielä. Rastia lähestyessä näen Adamskin leimaavan, ja lopulta tajuan sen olevan tokavika rasti.

16-M Kartta rullalle ja koitan saada KR:n selkää kiinni. Juoksen vikalle sen mitä irtoaa, ja loppusuora onkin sitten aika tuskainen.

Juoksun jälkeen oli aika helpottunut olo, kun luulin jo lopun säätämisessä menettäneeni paljon enemmän aikaa. Virhettä tein liikaa, nuo kolme selkeää virhettä vei noin 2,5min aikaa, joten tyytyväinen en suoritukseeni ole. Ei kai voi pettynytkään olla, kun olin kuitenkin osuuden 5. nopein. Juuri tätä Jukolaa olen odottanut pitkään, ja hehkuttanut näiden maastojen sopivan minulle hyvin, joten hyvä oli etten tuon enempää koukkinut. Neljäs sija on meille erittäin hyvä sija ja fiilis on mahtava. Hienoo!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Forssa

Ei näkyny Salmea viivalla, joten toinen osa tavotteesta jäi täyttymättä. Kauden tasoon nähden tyytyväinen täytyy suoritukseen olla, virhettä tein puolisentoista minuuttia. Toki harmittaa se, että kolmoselle mennessä olin vähän unessa ja samaistin itseni rastia lähestyessä viereiseen mäkeen ja se maksoi minuutin verran. Ton lisäks ei yli 10sek virheitä tullut. Loppuun meinas keskittyminen herpaantua useaan otteeseen mutta selvisin muutaman sekunnin stop and go -rangaistuksilla. Odotin vaikeempaa maastoa, sellasta supikkoa jota meikäläinen ei kartalta hahmota. Mut toi olikin selkeää lukea, heti kun pari ekaa rastia sai selvitettyä kunnialla. Reitin piirrän tuttuun tapaan härveliin heti jos sellanen kisasivuille ilmestyy. Nyt sit ajatukset kohti kauan odotettua Jukolaa. Vähän vielä parempaa suorituksenhallintaa huutais, koitetaan sitä ajatuspuolella työstää seuraavat päivät. Näkyy Kytäjällä.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

SG2

Oli nautintoa. Hieno maasto, rata ja vielä 1:15 000 kartta. Virhettä tuli liikaa, nelisen minuuttia. Mutta lähinkin vaan nautiskelemaan suunnistuksesta ilman mitään kilpailullisia tavotteita, joten ei jaksa virheet niin paljoa edes harmittaa. Fyysisesti meno oli aivan erilaista kun ekana päivänä, nyt oli voimakas olo jaloissa ja maalissa ei väsyttäny ollenkaan. Toki harmittaa että tuli selvästi Frankilta turpaan, mies on yllättävän kovassa lyönnissä.

Huomenna sitten lähetään Forssassa hakemaan parannusta edellisiin forssa gameksiin. Siihen ei toden totta paljoa vaadita. Supikkoa tarjolla, joka ei varsinaisesti mun paras osa-alue ole. Mut otetaan varovainen tavote 30:n joukkoon. Ja Frankin voittaminen olis myös suotavaa;)

lauantai 12. kesäkuuta 2010

SG

Tänään suunnistus oli jo vähän parempaa kun lähiaikoina muuten, paitsi että epähuomiossa jätin rastin välistä. Eli ehkei voida puhua mistään hyvästä suunnistuksesta. Virhettä tuli monelle rastille, muttei yhtään sellasta kunnon isoa koukkua. Vauhdin koitin pitää rentona ja keskittyä suunnistukseen, silti ero kärkeen/nopeimpiin rastiväliaikoihin oli yllättävänkin suuri. Just oisin Frankin ajan alle päässy jos olisin tokavikan ilman virhettä löytänyt:) Kunto ei siis ole toivotunlainen, mutta ei pidä antaa sen häiritä. Huomennakin jätetään ne isot koukut tekemättä ja vähennetään pienempien virheiden määrää, sekä tietysti koitetaan käydä kaikilla rasteilla. Eli nautiskellaan suunnistuksesta ja hienosta maastosta ilman sen kummempia tavotteita.

Muutaman päivän on nyt kerenny maistelemaan tätä. Ja hyvältä maistuu. Kerta toisensa jälkeen paremmalta, kuten hyvät biisit yleensäkin. Lisää odotellaan vesi kielellä.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kytäjän kyntäjä

Niin se vaan Jukola lähestyy. Pieni flunssa on löytänyt pysyvän oloisen kodin meikäläisen päästä, mutta siitä viis. Vähän on joutunut ottaa suunniteltua löysemmin pari edellistä viikkoa, kun ei olo ole aivan sataprosenttinen ollut. Eipä se kuitenkaan tuntunut sunnuntain Jukolareeneissä menoa haittaavan. Jukolan viereiset maastot on koluttu läpi ja maastotyypin vaatimukset tiedossa. Niissä maastoissa suunnistaminenhan on hienointa mitä voi tehdä housut jalassa, jos joku muuta kehtaa väittää niin on väärässä. Jukoa ennen ohjelmassa on vielä SG ja FG. Virheitä on kevään mittaan tullut paljon, joten nyt olisi jo aika lopettaa sellainen hölmöily ja saada homma toimimaan. Ja voishan tää niistäminenkin jo loppua.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Lost

Veti aika sanattomaks toi am-keskimatka. Alku lähti mukavasti käyntiin. Vitoselle tein mielestäni hyvän reitinvalinnan, mutta siinä oli yks asia mikä unohtu. Ei mitään suunnitelmaa rastinottoon. Tajusin sen valintaani toteuttaessa, ja laitoin peukut pystyyn. Se ei riittäny ja eksyin sellaseen mitäänsanomattoman oloiseen rinteeseen melkein kaheksaks minuutiks. Hellurei. Tuli kyllä aika epäuskonen olo jo välillä, kun levittelin karttaa useaan otteeseen. Päätin kuitenki jatkaa läpi, kun ennen kisaa oli tavotteeksi asetettu juosta mahdollisimman monta rastiväliä virheittä. Lataus oli kuitenkin poissa ja leivoin kasia vielä reilun kakkosen ja kymppiäkin vähän. Karttaa en tähän saa laitettua, kun en omista kameraa. Ei ollu garminiakaan käytössä, enkä luonnollisesti osaisi koukkuani piirtää, joten turha kai sitä olisi näkyville laittaakkaan. No, jos reittihärveli kisasta tulee niin koitan sinne jotain piirrellä. Ton jälkeen en kyllä enää voi FL-Heinosen Pirttimäen koukulle nauraa. Ainakaan muiden kuullen.

Kulkua odotellessa

Viime viikolla tuli joitain ihan hyviä reenejä tehtyä, mutta kulku oli flunssan jäljiltä todella kehnoa. Lihassärkyä ja muutenkin voimatonta menoa. Perjantaina käytiin Usmissa tekemässä yöreeni. Juoksu tuntu paremmalta kun muutoin viime aikoina, mut niinhän se yleensä menee että yöllä kulkee. Todella nautinnollisen haastava reeni ja olen suunnistukseeni melko tyytyväinen. Virhettä tuli jonkun verran, mutta homma oli ykkösen jälkeen hallussa.

Sunnuntaina Raseborgin kisassa ryssin heti alkuun huolella, enkä pitkällä välillä pysyny Tuopin perässä, en sitten millään. Sain kuitenkin virheiden jälkeen koottua ajatukset ja vitoselta maaliin suunnistus sujui melko hyvin.

Alotin tossa työt Fin5 2011 markkinoinnissa, ja siihen kuuluu lähinnä kuntorastien kiertelyä esitteitä jaellen. Eilen olin Pirttimäessä muutaman tunnin, ja sen jälkeen illalla oli taas kurkku turvonnu ja tukkonen olo. Sais siitepölykausi loppua jo, ei tästä tuu muuten yhtään mitään. Ens syksynä meen kyllä allergiatesteihin, se on varma. Täytyis varmaan käydä jotain lääkettä ostamassa jo nyt, kunhan vaan tietäis mitä. Jotain sallittua ja ilman reseptiä saatavaa, pistäkää kommentteihin jos on hyviä kokemuksia jostain lääkkeistä.

Tänään ois AM-keskimatkaa Mäntsälässä. Todennäkösesti juoksu tulee olemaan samaa tuskaa kun aiemmin, mut sille ei voi mitään. Koitetaan sit edes suunnistaa hyvin.





















Usmiyö

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Tupakkayskää ja luokatonta suunnistusta

Siinä se oli. Odotettu ja pelätty erikoispitkän kisa. Jouduin nöyrtymään, ja tulemaan häntä koipien välissä pois. Tässä kootut selitykset kesken jääneelle urakalle.

Eilen illalla yskitti aika huolella. Liekö syynä muutaman tunnin istuskelu rastivahdin hommissa metän reunassa siitepölyjä sisään imien vaiko sitten joku flunssan alku. Se on mulle ihan sama. Tänään aamulla oli kurkku karhee, mut en uskonut sen vaikuttavan. Kisaan lähtiessä kuitenkin alko samantien yskittämään ja limaa irtos isoja klimppejä syvältä rööreistä. Jalat oli voimattomat, ja saman tien oli mies henkisesti lyöty. Tavotteeks en mitään sijotusta asettanut, mut tavote oli kuitenkin pärjätä. Ja kun se ei ollut mahdollista, ei mulla ollu mitään motukkaa hoitaa hommaa kunnolla. En oo niitä miehiä kenelle hienoa on saada tulos näistä karkeloista. Päätin kuitenkin jatkaa ainakin kartan vaihtoon, joka mun osalta oli jo onneks hyvissä ajoin. Ja siellä sit nykäsin numeron rinnasta ja kävelin pois.

Fyysisen olotilan ei pitäis antaa vaikuttaa suunnistukseen, mut näin kuitenkin kävi. Tein ihan järjettömän paljon virhettä, etenkin pienipiirteisimmällä suppa-alueella. Yritin välillä ottaa kävelyaskeleita ja tajuta kartasta jotain, mut ei siitä tullu mitään. Rupes todella v*tuttamaan ajatus siitä, että en vaan osaa. Niinpä juoksin vaan tyhmänä muitten yhtä hyvien suunnistajien kanssa vailla järjen hiventä. Täytyy vissiin reenailla noita supikoita, kun en saanu niistä muodoista mitään tolkkua...

Voin kertoa, että nyt on fiilis melkosen heikko. Taas kerran kävi niin, että pitkään odotettu kisa päättyi pettymykseen. Ois varmaan parempi lopettaa kaikki turha panostaminen ja alkaa kuntoilijaks. Onneks on Jukola jo lähellä, muuten saattais äijä rappioitua pahemman kerran...

perjantai 21. toukokuuta 2010

Rinttiveikkaus

1. V7
2. Tuoppi
3. Tero
4. Petteri
5. Måre
6. Nandi
7. Koiramies
8. BJ
9. Hantta
10. Myllärinen

maanantai 17. toukokuuta 2010

26,8km/47 rastia

Sellanen latu edessä sunnuntaina. Pieni pelko on persiissä siitä, miten jaksaa. Mut turha kai sitä on etukäteen miettiä, koitetaan hoitaa valmistautumiset viimesen päälle ja sit peukut pystyyn. Etenkin kelin suhteen. Jos tällanen helteily jatkuu niin sit on vaikeeta. Toiveissa ois sellanen 15 astetta ja tihkusadetta. Tuskinpa sellasta tarjoillaan..
Itse kisassa tarkotus on nautiskella ja koittaa säästää voimia mahdollisimman pitkään. Virheisiin ei oo varaa, jos mielii jaksaa loppuun asti.

Eilen olin suunnistelemassa Uudenmaan Natsipäivillä. Kympin latu ja +26C. Helteet on sen verran pehmittäny aivoja ja fyysistä suorituskykyä, ettei millään meinannu jaksaa suunnistaa. Eikä juosta. Ykkösen koitin ottaa varovasti, jotta sais hyvän startin. En sitten saanu mitään tolkkua käyristä, ja sorvasin reilumman puoleisen koukeron. Sen jälkeen välillä suju paremmin, ja välillä en lukenu karttaa ollenkaan tarpeeks ja tuli ajautumisia. Virhettä kirjasin lähes neljä minuuttia, joten hallitusta suorituksesta ei voi puhua. Vieläkään. Virhettä tulee edelleen tehtyä tuhottomasti liikaa, siihen asiaan täytyy saada muutos ja pian.

torstai 13. toukokuuta 2010

HL

Morjesta pöytään. Tänään huippuliigassa tarjoiltiin uudenlaista kisakonseptia, eli keskarin päälle metsäsprinttiä kartanvaihdon jälkeen. Keskarimaaston karttaa olin edeltävinä päivinä tutkaillu aika hyvin, mut sprinttiosion maastosta ei mitään käryä ollu. Aattelin että metsäsprintti käydään jossain hyväpohjasessa nopeessa maastossa, mut sehän oliki jotai ihan muuta, jotain sellasta mistä itse henkilökohtaisesti en nauttinut pätkääkään. Toki siihen nautittavuuteen vaikutti myös se, että olin sprinttikartan käteen saatuani melkosen hapoilla, eikä mittakaavan vaihto päässäni onnistunut kuin elokuvissa.

Ennen kisaa verkkailessa huomasin, että tänään tulee olemaan tuskasta menoa. Ei oo tuntunu tiomilan ja reiden hajoomisen jälkeen juoksu hyvältä, eikä se sitä ollut tänäänkään. Päätin kuitenkin siirtää ajatuksen siitä pois mielestäni, ja lähteä tekemään hyvää perusduunia. Keskarilla homma oli suurimmaks osaks hyvin hallussa. 11:lle rastille tuli iso kupru, lisäks ajanhukkaa tuli joillain väleillä sujumattomuuden vuoks. Mut tota isompaa koukkua lukuunottamatta oli sellasta ns. hallittua koukkimista, ei vaaraa isoihin virheisiin.

Sprintissä sit meni joka toinen väli ok, joka toinen väli huonommin. Odotin jo ykkösvälistä alkaen että pääsis pois, ajatus ei siis enää toiminu toivottuun malliin. Ajatus oli lähinnä jaloissa, ja siinä pahanolon tunteessa mitä kropassani tunsin. Tasasin välein kattelin taakseni josko Kivelän Masa sieltä tulis tuomaan mut pois, mut ei näkyny, yksin piti jaksaa.

Maaliin selvittyäni aattelin että päivän virheillä ja vauhdilla ero kärkeen tulee olemaan noin 6-7min luokkaa ja sijotus viimesten joukossa. Lopulta sija oli 22. ja eroa kärkeen alle 4min. Virhettä tuli yhteensä noin 2,5min, joten puhtaalla juoksulla ois ollu mahiksia jopa top10:een. Sinänsä turha laskea mihin ilman virheitä pääsis kun ne virheet kuitenki on tehty, mut kyllä se itseluottamusta nostaa kun näkee että hyville sijoille on mahdollisuuksia. Ja vaikkei kulkis, niin ei se vauhti todellisuudessa paljoa eroa siitä kun jos kulkis, se on vaan tuskasempaa menoa. Lisää tuskaa tiedossa sunnuntaina uudenmaan rastipäivien muodossa. Katellaan siel.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Pohjakosketus

Hellurei. Tällä viikolla oli tarkotus mättää enemmän reeniä, jotta vois e-pitkille lähteä luottavaisin mielin. Reenimäärät on kuitenkin pysyny maltillisena, kiitos siitä kuuluu puutteellisille tanssitaidoilleni. Kävi nimittäin niin, että Milan paluureissulla järjestettiin laivalla tanssikisa, johon piti tietenkin osallistua. Huonostihan siinä käy kun rupee pienessä nousukkaassa vääntämään spagaatteja kylmiltään. Takareidestä repes jotain. Alkuviikosta oli todella kipee, mut en oo malttanu kuitenkaan mitään juoksutaukoa ottaa, paitsi eilen. Tänään jalka osoitti jo merkkejä elpymisestä, tosin aika puutunut ja kankea se on kun on muutaman päivän juossu toispuoleisesti kun kipua on tuntunu joka askeleella. Tänään juoksin Karkkirasteilla. Reitin piirsin härveliin, ja tässä lyhyt selvitys päivän tekemisistä:

K-1 Mallikarttaa ja rastimääritteitä vertaamalla onnistuin veikkaamaan kahen ekan rastin paikat oikein. Täten ykkösen reitti oli jo tehtynä ennen lähtöä. Isolle polulle meno oli vähän sujumatonta, mutta ei mitään mainittavaa virhettä.

1-2 Takas polulle ja mutkan kohalta vihreää väriä vältellen eteenpäin. Tempasin samalla seuraavan polun yli, joka ois kannattanu ottaa hetkeks alle. Meinaan vielä vetää ylhäältä ohi, mutta havaitsen lipun alempana.

2-3 Suoraan vaan, koitan peilailla etäisyyttä oikeella näkyvästä asuinalueesta. Epävarmasti tullaan rastille, mutta suoraan.

3-4 Helpon näkönen väli. Kompassilla suolle ja siitä sit ojaa ettimään. En huomannu kattoa, että ennen rastia on soistuvaa, ja sit vasta kunnon suota. Luulin siis rastin olevan ison suon keskellä, kun todellisuudessa se oli suon reunassa. Suolla aikani pörrättyä näin lipun, ja edellä lähteneen kaverin siellä leimaamassa. En voinu millään uskoa sen olevan meiän rasti kun se oli siellä suon reunassa, mut kävin kuitenkin tarkistamassa ja olihan se oma. Meinasin jättää leikin kesken tähän.

4-5 Fiilis ja keskittyminen loistaa poissaolollaan, ja suunta on mitä sattuu. Pienen kuprun kautta lipulle.

5-6 Koitan koota itteni, ja keskittyä hommaan. Kompassia kattellen aukolle ja sieltä uraa alle. Rasti on helppo ja löytyy suoraan.

6-7 Hetken mietin kummalta puolelta kierrän suon, päädyn polkukiertoon. Rastin sijainnin näkee heti aukolle tultua kun aukolla olevat kivet sen paljastaa.

7-8 Huono lähtösuunta mäkeä pitkin. Lasken alas jyrkänteeltä, enkä hahmota aukkoja mitenkään. En tiiä yritinkö edes, ajatus ei ollut ihan kohillaan. Käyn pariin otteeseen hakemassa vauhtia kivirastilta, josta en kuitenkaan itteäni kiinni saa. Lopulta tajuan kattoa alla olevasta pellosta mihin päin mennä, ja lippukin löytyy. Jo toinen megaluokan koukku oravapolkuradalla.

8-9 Nyt on vielä vähemmän mielenkiintoa suunnistaa. Juoksen aukon laitaa vähän pitkäks ja nöyrästi takas rastille.

9-10 Koitan taas saada keskittymisen kuntoon. Rastia lähestyessä en kuitenkaan luota kompassiin, meinaan vetää vähän soiroon. Korjaan kuitenki nopeesti ja virhe jää pieneksi.

10-11 Kompassilla oikeeseen suuntaan ja mäkeen. Nousen liikaa oikeelle ja tarkistuksen jälkeen paikannan itseni kahen kiven avulla.

11-12 Aattelin ottaa varmasti vähän vasemmalta. No meen tietenki ihan liikaa vasemmalle ja koukku on taas tosiasia. Tässä vaiheessa tekis mieli survoa itteni suohon.

12-13 Meinaan ensin vetää suoraan, mut polulla päätän sittenkin kiertää oikeelta ympäri. Lippu halkes hyvin, ihme kyllä.

13-14 Mäen päälle ja sitä niin pitkään ku rasti tulee vastaan. Käyn matkalla vilkasemassa toisen rastin koodin, kun luotto omiin kykyihin on poissa. Tulee se omaki vastaan ihan mallikkaasti.

14-15 Lammikon pään kautta kompassilla varmistaen.

15-16 Suoraan vaan. Ennen rastia otan pari askelta liikaa vasemmalle, kunnes nään ison kiven. Harmilliset askeleet, ois muuten ollu kuudella vikalla välillä pohjat.

16-M Juoksen.

Hävettävän huono suoritus. Kaikki sai alkunsa siitä, kun luin suon väärin neloselle mennessä. Sen jälkeen motivaatio lähenteli nollaa. Mulla menee homma aina niin, että jos on tällanen pikkunen reenikisa, niin yhen koukun jälkeen ei saa enää mitään fiilistä. Sit jos taas on isompi kisa, niin keskittyminen on sitä luokkaa että pystyy vielä kasaamaan ittensä. Tietysti parempi näin päin, mut kivaa se ois jos onnistuis pienemmissäkin karkeloissa jatkamaan suunnistusta virheen jälkeen. Fyysisesti meno tuntu tosi tahmeelta, ja se johtuu varmaa siitä kun ei ton reiden takia oo voinu normaaliin tyyliin venytellä tai vetää kiihdyttelyitä lenkkien sekaan, eikä myöskään mitään liikkuvuuskikkailuita oo voinu tehdä. Noita kaikkia teen kuitenkin normaalisti kohtuu paljon, joten kyllä sen huomaa heti juoksussa kun on jääny tekemättä. Nyt joutu koko ajan vääntämään väkisin, että eteen päin pääs. Ei puhettakaan rentoudesta. Toivottavasti toi reisi nyt kuntoutuu ja pääsee taas nauttimaan juoksusta. Päähän pitäis kans saada järkeä lisää, mut se voi olla jo liikaa pyydetty.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Mila

Taas on yks Tiomila juostu, eikä se ilon aihetta antanut vielä tänäkään vuonna. Itse juoksin toista osuutta. Axun alotuksen jälkeen pääsin matkaan mukavassa paikassa sijalla 55 noin 3,5min kärjen jälkeen. Tossu tuntu kevyeltä ja suunnistuskin suju aika mallikkaasti, ja ekoissa väliajoissa ero kärkeen oli vähän kutistunu ja ukkoja ohitettu reilu 30kpl. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Vika hajontarasti ennen varvausta tuotti ekan kunnon kuprun, oiskohan ollu minuutin luokkaa. Näin rastilta lähtiessä vielä letkan hännän, ja juoksin kiinni. Koukku+ hetkellinen vauhdin lisäys tossa vaiheessa kisaa sai aikaan pientä väsymyksen tunnetta jaloissa. Koitin kuitenkin siirtää väsymyksen sivuun ja keskittyä itse asiaan. Loppulenkin puolessa välissä tuli sitten otettua Summasen kanssa todella tyhmä reitinvalinta, jolla tein Juspon elämän hankalammaksi seuraavalla osuudella. Jälkeen päin karttaa kattoessa en moista reittiä valitsis, mut siinä vaiheessa tuntu porukka hajoovan joka suuntaan, enkä halunnu yksin lähteä näin loppupuolella rataa mitään omaa valintaa tekemään. Sinänsä kumma, kun porukkaa ei enää näkynytkään, koska tää väli oli kaikilla sama. Vaihtoon tulin sitten 5min kärjestä muutaman muun kanssa. Eroa nopeimpaan osuusaikaan oli 5min, ja virhettä sorvasin osapuilleen 3min. Ei siis mikään katastrofaalisen huono suoritus, mutta loppulenkin virhe saatto maksaa aika paljon meiän loppusijotusta ajatellen. Sija oli sama kun viime vuonna (28.), eli melko surkea esitys meiltä. Josko sitten Jukolassa...

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Lapin kesä

Flunssasta selvittiin normaalia helpommalla, tuliki vaan sellanen herkistävä flunssa. Perjantaina mietitytti vielä kun kävin lyhyen suunnistuksen vetäsemässä eikä keuhkot tuntunu toimivan kunnolla reippaassa vauhdissa.

Lauantaina happi kulki kuitenki normaaliin tapaan, joten kisaan pystyin starttaamaan hyvillä mielin. Suunnistus ei kuitenkaan lähteny rullaamaan toivotulla tavalla. Ykkönen löyty toki suoraan, mut epävarmasti peukut pystyssä. Siitä sit alkoki sellane virheiden suma, jolle ei loppua meinannu näkyä, ei sitten millään. Kakkosella vetäsin kompassilla raakasti soiroon, ja vanhan kompassini kirottua päätin ostaa uuden ennen sunnuntain viestiä. Muut virheet oli enemmän tai vähemmän roiskimista sinne päin, enkä aina menny edes sinne päin. Kasilla eroa kärkeen oli yli 3min. Tähänkään ei virheet loppunu, mutta loppumatkalla niitä ei sentään joka rastille tullu, ja maalissa yllätyksekseni huomasin rastiväliaikoja tulostaessani voittaneeni kisan. Vikalla rastilla olin vielä Mikkoa perässä, mut rajulla hurmioituneella kirillä väänsin väkisin edelle. No jos laitetaan se kiri oikeisiin mittasuhteisiin, niin hävisinhän mä Taanilan Henrille 5sek. Käsittämättömän kovaa on jätkä latonu siinä. Mutta yhtä kaikki tää riitti tällä kertaa. Tavote kisaan oli sujuva suoritus, joten millään tavalla ei voi tyytyväinen olla, vaikka voitto mieltä toki lämmittääkin. Reitti löytyy tuttuun tapaan härvelistä.

Lauantain kisassa karsittiin Axun kanssa vikasta paikasta tän päivän viestiin. Halusin alottaa eikä kellään ollu mitään sitä vastaan. Ennen viestiä kävin tuhlaamassa eilisen lahjakortin kompassin ostoon, joten sekin puoli oli nyt kunnossa. Alottajia lähtölistalta kattellessa tulin siihen tulokseen, että siel on kaks miestä kenen tekosia kannattaa vähän tarkkailla, eli Miika ja O-P. Miika vetää sujuvasti, ja O-P juoksee kovaa. Alkukankeuden jälkeen otin paikan letkan kärkipäästä, aattelin etten ketään päästä karkaamaan kovin kauas. Fyysisesti oli helppoa koko matkan, ja kun myös suunnistus toimi moitteettomasti niin mikäs siinä oli rullaillessa. Antille kartta hyvissä asemissa ja sit viestiä seuraamaan. Hyvin jätkät hoiti homman, ja tiukassa loppuratkasussa meille irtos varsin maittava toinen sija. Ja sekös vasta oli mukavaa kun tänään pääs oikeen pitsimissiä halaamaan. Eilen piti palkinto noutaa infosta joten jäi harmillisesti halailut välistä.

Nyt sit palauttelua ja herkistelyä ens viikko, ja sit torstaina Ruottinmaalle. Joukkue vaikuttaa varsin iskukykyiseltä, mutta en sitä paljasta täällä. Sen verran voin omasta osuudesta paljastaa, että perjantain valmistava suunnistusreeni ois hyvä tehä lamppu päässä.

torstai 22. huhtikuuta 2010

kevätlentsu

En päässy Finnspringissä eliittiin, mut ei haittaa koska otin taudin. Jos ois paikka katsastussarjaan irronnu nii vois tää flunssa ottaa päähän vähän enemmän.

Eilen oli jo vähän alkavan flunssan oireita, mut kun ei mitään pahempaa ollu nii työntelin suunnitelman mukaan mäkivetoja. Illalla oli sit kurkku karhee, ja aamulla luonnollisesti kurkku kunnolla kipeenä. Skippasin sit työpäivän ja oon koittanu taltuttaa tautia kotona. Hyvin tuntuu toimivan, ainaki nyt muutaman litran juomisen (alkoholitonta) jälkeen kurkkukipu on poissa, vähän on tukkonen olo kuitenki. Tuleepahan ainaki levättyä, ehkä täs kunto nousee huomaamatta juuri tälläkin hetkellä. Jos ei fiilis tästä heikkene niin eiköhän viikonloppuna oo kaks starttia edessä. Toivottavasti ei flunssa keuhkoihin asti oo kerenny, on meinaa sen verran vauhdikkaan näköstä maastoa luvassa että koneen pitäis olla kunnossa jos mielii pärjätä.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ankkuri

Tänään oli Ankkurirastit. Matkaa 12,7km, ja 1:15 000 kartta käytössä. Ja helmi maasto. Voiko sitä enempää suunnistaja pyytääkään. Suoritus oli hyvä, homma oli koko ajan hanskassa. Parille rastille n.40'' koukut ja sit pienempiä, yhteensä pari minuuttia virhettä. Tai tuli lisäks kasille mennessä paljon käkeen, kun otin huonon reitin. Menin kyllä niin kuin olin suunnitellu, mut jälkeen päin kun karttaa kattoo niin oli se tyhmä valinta.

Fyysisesti meno oli herkempää kuin eilen, joten nauttia pysty koko ajan. Mitään tummumisen merkkejä ei tullu, tollasta rentoa matkavauhtia ois voinu jatkaa pidempäänkin. Toki se matkavauhti on vielä melko vaatimatonta, mutta kyllä se siitä paranee kun saa toistoja alle. Loppuun oli taas miehiä enemmänkin yhessä, mikä luonnollisesti aiheutti parempia väliaikoja. Loppuun päätin että tuun ekana maaliin, ja parille vikalle välille survoin pohjat. Eroa kärkeen tuli vajaa seiska, on se paljon parempi kun eilinen. Ja toki Hramovin päänahka aina lämmittää mieltä. Reitti löytyy härvelistä kun sen sinne kerkeen piirtämään, eli ihan kohta.

Ens viikonloppuna todennäkösesti samanmittanen latu edessä. Ilmottautuneita kun kattelee niin tuskin on mulla asiaa eliittiin. Mut ei siinä mitään, niillä mennään mitä annetaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Hippoliiga

Kisakausi sai alkunsa myös henkilökohtasella puolella. Tää viikko oli tarkotus olla reeniviikko, ja kisat pintiksellä taitoreeneinä. Mut sit ku selvis et pääsen sekä huippuliigaan, että sunnuntain E-pitkään, niin piti vähän passailla. Ajatuksena oli, että tää päivä on sellanen huomiseen valmistava rento ja virheetön suoritus ja huomenna sitten viikonlopun tärkeempi startti. Oon kuitenkin mieleltäni pitkän matkan mies, joten panostus niihin kisoihin.

Passailu reeniohjelmassa ei tuonu mitään kulkua tullessaan, vaan matkanteko oli yhtä tervanjuontia vaikka lähdin poikkeuksellisen rauhassa matkaan. Vitoselle huono reitti, kutoselle minsan koukku ja sit oliki hapokas olo. Niin se yleensä menee, että jos väsyneillä jaloilla suunnistaa, niin sitä jaksaa juostakin tasan niin kauan kun homma sujuu. Nyt ei pitkälle päästy. Siinä sit tein jotain pientä ässää joillakin väleillä, ja neljännentoista rastin huonon lähdön jälkeen huomasin Eman ohittaneen ja viilettävän jo tän päivän jaloille tavoittamattoman matkan päässä edessä. Samaan aikaan kuitenkin ohi pääs parivaljakko Tsaari-Pohjala, joiden kyytiin änkesin väkisin mukaan. Hetken päästä poimittiin myös Ema kyytiin ja tätä rallia jaksoin ennakko-odotuksistani poiketen maaliin asti. Jojossa tultiin, se täytyy myöntää. Oli aika eri vauhtia jätkillä mitä yksin juoksin, rupes jopa aavistuksen masentamaan kesken kisan. Reitin kävin sutasemassa reittihärveliin, ei ihan sellasta viivaa mitä hain.

Käteen jäi 37. sija reilu 5min Paissia hitaampana. Eli ei yhtään mitään. Saas nähä miten huomenna lähtee. Toiveissa ois että pohkeet ois vähän yhteistyökykysemmät, nyt ne on muutaman päivän ollu ihan tuhannen p*skana ja pienetkin nousut rupee hapottamaan. Sujuva suunnistus on myös huomenna tärkein tavote, mut myönnettävä on, että on se suunnistus aika paljon nautinnollisempaa jos jaloilta saa edes pientä apua matkantekoon.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Hellurei

Ranskasta kotiuduttiin tällä viikolla myöhään tiistai-iltana. Leiri meni vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan suunnistus tuntui hyvinkin helpolta, välillä sitten tuli isompaa virhettä. Eli perussettiä meikäläiselle. Maastot oli priimaa, hienoimpia kokemuksia oli Clermont Ferrandin vierailu ja sitten yöreeni Potensacissa lähempänä majapaikkaa. Huonoa oli piikkilanka-aidat, joita ei aina nähnyt vauhdissa, sit ku pari kertaa oli törmäilly nii rupes jo tulee vainoharhaseks kun koko ajan piti kattella eteen ettei aidat pääse yllättämään. Reenimäärät jäi maltilliseksi, ei kyllä ollu tarkotuskaan mitään isoa määrää mättää. Kymmenen kokonaista päivää oltiin Millaussa, reenitunteja tuli 20kpl suunnistaen ja juosten.



Reissun jälkeen tein paluun työelämään. Sama duunipaikka kun vuos sitten, eli kouluavustajana eskariluokassa 21h/viikko. Keskiviikko ja torstai meni työn ohella leirin univelkoja pois nukkuen ja kevyesti ulkoillen. Perjantaina juostiin Porkkalassa reilu 3km yöreeni, joka oli samalla yks yönäyttöpaikka Tiomilaan. Luonnollisesti otin koukkua, mut ne jäi vikan rastin minuutin virhettä lukuun ottamatta melko pieniks. Epävarmaa meno kuitenkin oli, siitä ei pääse mihinkään. Juoksu riitti kuitenkin kakkossijaan vajaa 30sek Axua hitaampana.



Nopeesti aika etenee, eilen päästiin jo korkkaamaan kisakausi Kevätyön viestissä. Mulle tarjottiin tokaa osuutta. Homma lähti lapasesta heti alkuun. En saanu minkäänlaista otetta karttaan, rataan ja kikkailuihin ekassa rinteessä. Yleisöpätkän jälkeen suju paremmin, tuli toki sinnekin parit koukeroiset väännettyä. GPS-käyrää voi käydä kattelemassa kisasivuilta, jos kiinnostaa. Vajaa 5min jäin Muukkoselle, joka oli osuuden nopein. Ei siis mikään kovin hyvä suoritus, mut on kausi korkattu joskus huonomminkin. Oli mukava seurailla gepsiteltassa ankkuriosuudella Nixun vakuuttavaa etenemistä, ja kun vielä loppuratkasuissa mies niisti Topin niin ei voi kun hattua nostaa. Viides sija on ihan kelvollinen suoritus, ens viikonloppuna sit polkastaan kausi myös henkilökohtasten kisojen osalta käyntiin. Latailen ehkä jotain karttoja Ranskasta tänne jossain vaiheessa. Tai sit en.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Huomenna Ranskaan

Ei oo tullu vähään aikaan kirjoteltua. Syy on siinä, ettei oo ollu mitään positiivista asiaa enkä oo jaksanu tänne mitään vuodattaa. Viime kirjotuksen aikaan kaikki näytti taas hyvältä, mut viime viikolla keuhkot rupes taas temppuilemaan ja fiilis laski samaa tahtia kuin Kristiansandin menestystoiveet Jostein Moen osuudella. Sit onkin tuntunu meno huonolta koko ajan, eikä kulkua oo näkyny.

Näillä kuitenkin mennään, ja huomenna lähetään Ranskaan. Siellä täytyy koittaa pyyhkiä fyysinen puoli mielestä ja keskittyä saamaan suunnistus oikeisiin uomiin heti ensi metreistä alkaen. Se on aina ollu vaikeeta, kun pääsee sulille juoksemaan ja intoa on paljon enemmän kun taitoa. Netistä kujuiltujen karttojen ja maastokuvien perusteella helmi reissu tiedossa. Kelit ei ennusteitten mukaan kovin lämpimiä oo, lämpötila siinä kybän molemmin puolin ja vettä vihmoo. Mut ei sen väliä, kunhan pysyy terveenä/ehjänä niin se riittää mulle. Ja vois juoksuki ruveta tuntumaan juoksulta, tosin tärkeimpiin kisoihin on vielä paljon aikaa joten ei sen kanssa niin kiirettä vielä oo.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Viikko 10

Näinhän siinä kävi että keuhko-ongelmat lähti pois ja tällä viikolla päästiin taas normaaliin reenirytmiin kiinni. Toki viime viikonlopun "passailu" mulla tarkotti lauantaille ja sunnuntaille yhteensä 4h reeniä. No, tehot maltoin kuitenki jättää tekemättä ja se riitti tällä kertaa.

Tällä viikolla jatkettiin sitten siitä mihin viime viikolla jäätiin, eli vähän tehopainotteisempaa reeniä. Tältä näyttää harjottelu tän viikon osalta:

Ma aamulenkki 20'
p: 2x12x30''/30''/5' sarjapalautus. Yht. 1h 5'.

Ti aamulenkki+lyhyt jte yht. 30'
p: Maltsun lämpöputkella 10x1000m/1' palautuksella. Rennosti kiihdytellen 3.47->3.20. Yht. 1h 10'.
i: vr 20'+vsk 20'

Ke p: juoksua 100'
i: vr kuntopyörällä 15'+kp 25'

To ap: vr+ lyhyt jte+ kiihdyttelyjä yht. 40'
i: Yöreeni Laaksossa n.12km/1.26. Alkuun reilu 50' porukassa rauhallisemmin ja sit loppu kisavauhtia+vr. Yht. 1h 40'

Pe aamulenkki 20'
ip: vr+lyhyt jte yht. 30'

La aamulenkki 20'
ap: Esportissa kiihtyvästi 5x1000m/6' lähtövälillä. Ajat 3.44, 3.34, 3.24, 3.13, 2.58.

Su ap: rauhallista juoksua 100'

Yht. 12h 25min/n. 120km juoksua.

Mielestäni ihan hyvän viikon sain työstettyä. Lauantain tonneissa oli jo väsymystä havaittavissa, mut muuten aika tuore olo koko viikon. Tuli pitkästä aikaa juostua pk-pitkää tiellä, ja saman tien oikein kaksin kappalein. Syksyllä tein päätöksen, etten juoksis talvikeleillä yli 90min tielenkkejä, mut nyt tuli rikottua tuplasti sitä lupausta. Toivottavasti siitä ei rankasta vammoilla. Nyt pari kevyttä päivää ja sit uutta settiä kehiin. Ainaki toisen lepopäivän vois pitää juoksuttomana varmuuden vuoks vaikkei mitään vamman alkuja just nyt tunnukaan olevan.

Tänään tuli muuten 25 vuotta mittariin. Onnea mulle.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Aikalisä

Heikosti on menny tää viikko. Maanantaista alkaen ollu vähän tukkonen olo eikä keuhkot oo toiminu. Keskiviikosta piti alkaa tehopainotteinen jakso. Vedinkin keskiviikkona rentoja tonneja 8kpl, mut hengitys vinku siihen malliin että ois pitäny jättää vetämättä. Eilen oli vuorossa OWT:n kaheksas osakilpailu, sprinttivetoja Kirkkonummen keskustassa, tulevassa sm-sprinttimaastossa. Siinä ei hengitys vinkunu, mut oli jotenki tosi voimaton olo, ja reenin jälkeen kuumeinen olo. Eilen menin nukkumaan siinä klo 23 aikoihin, mut uni tuli vasta kahen maissa. Ja siitä eteenpäinki heräilin koko ajan. Aamulla olo oli ku rekan (ei Mattisen) alle jääneellä. Nokka on tukossa, mut muuten ei varsinaisesti oo kipee olo. Päätin kuitenki tällä kertaa ottaa kropan viestit tosissaan, ja pyyhkiä suunnitelmat viikonlopun kahesta kovasta reenistä pois. Otetaan sit ens viikolla uus startti puhtaalta pöydältä, jos mies on iskussa.

Tää oliki oikestaan varsin mainio aika näille ongelmille. Reenisuunnitelmissa oli nyt tehopainotteista reeniä, ja sen päälle enemmän määrää. Sit oiski jääny turhan paljon kevyempää reenailua ennen Ranskaan lähtöä kolmen viikon päästä. Eli nyt ku ottaa pari ylimäärästä lepopäivää nii tulee just sopivan mittanen lepojakso ennen leiriä. Siis jos toi viikonlopun passailu riittää, sen näkee sit parin päivän päästä.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Statistiikkaa

Neljä kuukautta elikkäs kolmasosa reenikaudesta on takana päin. Kattelin tossa vähän vertailua viime vuoteen, tässä selkeimmät muutokset marras-helmikuun osalta (suluissa edellinen vuosi):

Yht. 194h 20min (218h 35min)

VK+MK 19h 10min/9,9% (16h 41min/7,7%)

Juoksua 103h 20min/53% (81h 21min/36,8%)

Suunnistus 12h 53min/6,6% (11h 26min/5,2%)


Eli määrää selvästi vähemmän, mutta etenkin juoksun määrä on lisääntyny selkeesti. Ja myös tehoja on tullu enemmän. Lihashuoltoa en mihinkään oo merkannu mut sellanen mututuntuma on että sekin ois aika paljon lisääntyny. Täst on hyvä jatkaa.

lauantai 27. helmikuuta 2010

Hellurei

Huhhuh. Olipahan hieno lätkä välierä. Melkeinpä vielä säälittävämpi peli ku sillo joskus Ruotsia vastaan ku johettii selvästi ja hävittii, en nyt vuotta muista. Aikamoista. Lähes Suomen joukkueen tasolle ylsin itsekin tänään, kun piti juosta vitosen testi. Lopetin reilu 3km jälkeen, kun on reidet niin tukkeessa voimareeneistä. Säälittävä esitys, joka ois pitäny jättää välistä. Mut onneks luin SP:n uusimman tekstin jo ennen reeniä, niin osasin kääntää pettymyksen heti voitoksi. Kesään on aikaa...

Joku tossa edellisen tekstin jälkeen kyseli mikä lumilautailusta tekee turhan olympialajin. No onhan se lumilautailu lähinnä sellasta lökäpöksyjen hauskanpitoa. Toki lähempänä se on urheilua ku jotku muut olympialajit, kuten curling tai kelkkailu. Mitä ne lajit siellä muuten tekee, eikös olympialaiset oo kuitenki urheilukisat? Koht tulee varmaa (kesä)olympialajeiks eukonkanto ja saunominen. Ja mölkynkin vois ottaa mukaan. Kisaohjelma vois sit mennä silleen et eukonkannosta voi jatkaa suoraan saunaan, ja saunan jälkeen onki sit mukavaa pelailla mölkkyä kylmästä oluesta nautiskellen.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Vancouver

Muutama päivä pitäis vielä jaksaa epäsäännöllisellä unirytmillä. Eilen pääs nukkumaan vasta yheltä ja huomenna pitää herätä viideltä. Rankkaa tää penkkiurheilu on, varsinki ku suomalaiset on vielä ihan lahnoja. Toisaalta kiva se on kattella vaikkei omat pärjäiskään. Eikä kauden aiempien suoritusten perusteella hirveesti enempää oo voinu odottaakaan. Lätkästä veikkaan kuitenki jonkun värisen mitalin tulevan, vaikka ruotsia vastaan peli oliki säälittävää. Ja Tanja voittaa tänää. Ja kai naisten hiihdoistaki ainaki yks mitali viel on tulossa. Ja naisten lätkästä. Siinähän ne melkei onki sit. Hannulle sois kans mitalin yhdistetystä mut ei se helpol tuu. Kunhan nyt jostain tulis nii ei jäis ainooks mitaliks tollanen ns. turhasta olympialajista tullu mitali.

Reenirintamalla ei mitään mainitsemisen arvosta oo tapahtunu. Melko kevyttä settiä viime viikko ja tää viikko, tarkotus saada vähän terävyyttä kaivettua esiin. Lauantaina näkee missä vaiheessa tällä hetkellä mennään, meinaan sillon juosta 5000m testin. Hyvin on kuitenki menny reenit suunnitelmien mukaan, joten ei sieltä ihan huonoa aikaa pitäis olla tulossa. Mut saa nähä.

Ens viikolla alkaakin sit viimenen tiukempi reenijakso ennen Ranskan leiriä, nopeesti tääki talvi taas on vierähtäny. Toivottavasti siel ei oo lunta, rupee meinaa toi valkonen mömmö tuolla ulkona syömään miestä päivä päivältä enemmän...

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Jämi

Jämin leiri selätetty. Kelit, ladut ja mies oli kunnossa, ja tällä kertaa myös järki mukana. Viime vuonnahan olin myös jämillä reenailemassa. Nyt oli samanmittanen setti. Viime vuonna reeniä tuli noihin päiviin melkein 20h, nyt reilu 12h. Joko oon reenannu järkevämmin tai sitten ote rupeaa löystymään. Toivottavasti toi eka vaihtoehto. Keskiviikon ja torstain kevyemmät päivät hoiti hommansa, ja perjantaina kehissä oli taas tuore mies. Juoksu rullas ja hiihto oli kivaa. Tänäänki jakso pitkässä hiihdossa hyvin loppuun asti, mut kyllä huominen hieronta tulee silti tarpeeseen.

Toivottavasti setti ei liian rankka ollu, koska tiistaina ois tarkotus taas olla iskussa. Pari seuraavaa viikkoa pääreeneinä on Vierumäeltä tutut yhen jalan kyykyt ja loikat, eli lyhyt voimajakso edessä. Ja noissa reeneissä lihasten ois hyvä olla iskussa, koska eipä ne väsyneenä kai kauheesti kehitä. Mut eiköhän tästä muutaman päivän reenailusta suht nopeesti palaudu, kun nytkään ei mitää kovin suurta väsymystä oo kropassa. Nyt täytyy siirtyä Öl ympialaisten seurailuun, kun sekin herkku pääs tässä alkamaan. Onneks on määrällisesti kevyemmät ajat edessä nii kerkee kisoja seurailemaan kunnolla...

tiistai 9. helmikuuta 2010

Pirkkola

Kai se on hyvä että joskus tuntuu väsyneeltäkin, tietääpähän tehneensä jotain. Eilen ja tänään on jaloissa pieniä merkkejä väsymyksestä ollu, mutta lähin kuitenkin Pirkkolan tesmoon kattelemaan josko kuitenki irtois. No ei irronnu. Ajatus oli juosta 12km niin, että alkuun tosi rennosti ja sit pikku hiljaa kierros kierrokselta vauhtia lissää. Eka kiekka tuntukin tosi rennolta, aikaa meni jotai 11.26. Siitä sitten meinasin vähän vauhtia nostaa, mut heti rupes jalat painamaan. Päätin sitten että juostaan sit vaan tota vauhtia koko 12km. No ei onnistunu sekään. Kolmannen kiekan puolivälissä kattelin garminia ja huomasin että sama rento vauhti on jo selvästi hiljasempaa ku alussa, joten lisäsin vähän vauhtia ja lopetin kolmeen kiekkaan. Varmaan ois pystyny juoksemaan 12km täyteen tota n.11.30/kierros, mut sit ois tullu turhan rankka reeni jo valmiiks väsyneille jaloille. Tässä on kuitenki leiri tulossa ja sinne ois kiva lähteä silleen ettei ihan rikki oo. Eli nyt huominen kevyttä, torstaina jämille ja sekin päivä vielä melko kevyesti. Sit ajellaan kolme päivää vähän isommalla vaihteella. Sellasta tähän väliin.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Hyvää reeniä

Tällä viikolla on taas päästy lepäilystä itse asiaan. Niinhän siinä kävi kun viime viikon tuntemusten perusteella arvelinkin. Eli etelän reissusta palauduttiin aikataulun mukaan, ja tarvittiin se yks kova reeni herättelemään kroppaa. Tällä viikolla on tuntunu meno hyvältä. Tehoja on tullu neljässä reenissä, on vedetty lyhyitä vetoja, pitkiä vetoja, tonnin vetoja ja yks yhteislähtöyöreeni. Siihen sit vielä huominen mukaan laskettuna kaks pitkää, ja yks lepopäivä. Loistava reeniviikko lähenee loppuaan, ja ens viikolla pidetään sama meininki päällä. Tosin määrää tulee sillon enemmän ku on leiriä Jämillä to-su.

Tällä viikolla oon myös ollu töissä. Mitään vakituista duunia en yrityksistä huolimatta oo onnistunu saamaan, mut nautitaan nyt tästäkin vähästä. Tuntuu olevan duunipaikat aika kiven alla. Tai varmaan jotain sais jos mikä tahansa kelpais, mut ei kelpaa. Ei auta ku jatkaa yrittämistä. Ei meinaa tullu tänäänkään lottovoittoa, eikä vakiostakaan mitään jääny käteen. Ens viikol sit.

Huomenna pääsen koeajamaan uudet sukset. Aikanen synttärilahja tuli tarpeeseen, on sen verran heikossa hapessa ollu vanhat lankut. Aika vähiin on jääny hiihtelyt tänä(kin) talvena, vaikka olosuhteet täällä etelässäkin on loistavat. Mut mieluummin juoksen jos jalat kestää, ja tähän asti ne on kestäny. Mut pakko varmaan tehä suurin osa pitkistä lenkeistä hiihtäen, koska nyt alkaa olla ne hetket käsillä ku mulla yleensä joku paikka rupee hajoomaan. Nyt on kyllä tullu jätettyä turhaa säätämistä pois, reenailua on rytmitetty paremmin ja lihashuoltoon oon keskittyny aiempaa enemmän. Jokohan tää ois vihdoinki sellanen talvi että jäis telakkahommat kokonaan muitten hoidettavaks?

perjantai 29. tammikuuta 2010

Pakollinen paha

Nyt on lepäilty huolella reissun jälkeen ja koitettu pysyä terveenä. Vielä ei ainakaan oo tauti iskeny, vaikka nokka vähän vuotaaki välillä. Mulla kyllä nenä vuotaa aina vähän läpi talven, joten ei se mikään flunssan merkki edes ole. Lepääminen on tylsää hommaa. Sitten ku vielä tietää sen, että lepojakson jälkeen eka kova reeni on aina täyttä tuskaa, niin ei nää lepohommat oikeen huvittais. Mut pakko kai se on, oon kuullu että se tekee hyvää. Ja kai sitä muutki harrastaa, paitsi Oma.

Eilen koitin herätellä lihaksistoa vetämällä rennosti lyhyitä vetoja, 10x1min/1min ja 10x30sek/30sek. Aattelin että se tois vähän lisää terävyyttä tän päivän reeniin. En tiedä toiko vaiko ei, mut ei se hyvältä tuntunu tänään. Ajatuksena oli juosta kovia tonneja 5kpl. Ja mieluummin vaikka vähän kiihtyvillä vauhdeilla. Aattelin että oon sen verran hyvässä lyönnissä että vaikka ei ihan herkintä menoa vielä ois nii ei 3.10/km voi liian kova alkuvauhti olla. No olihan se. Eka veto oli helpon tuntusta (3.09), mut sit palautuksen aikana jalat muuttu ihan tönköiks eikä ne siitä enää toipunu. Neljännen vedon matelin aikaan 3.15, ja päätin että viides jää tänään vetämättä.

Reenin jälkeen söi miestä, mut nyt tarkemmin ajateltuna ei toi mikään yllättävä lopputulos ollu. Pikemminki odotettu. Viikon päästä jos koittais samaa reeniä nii todennäkösesti tulos ois aika paljon miellyttävämpi. Mut olihan se tänään koitettava kun näin olin suunnitellu. Ei taida noi hiipuvan vauhdin reenit mitään ihan kehittävimpiä olla, mut onpahan nyt pää avattu. Eli nyt on päästy siitä levon jälkeisestä ekasta kovasta eroon, ja ens viikolla taas toivottavasti kulku normalisoituu. Näin se on uskottava.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Maspalomaksen mätkytys

Kotona ollaan taas. Aika sopivan mittanen setti toi kaks viikkoa. Kerkee jopa vähän rytmittää reenailua. Viikon reissulla tulis ahnehdittua liikaa kerralla ja taas pidemmällä reissulla olisin todennäkösesti telakalla kotiin palatessa.

Olosuhteet oli koko ajan aivan loistavat, ja majotus sellasessa paikassa että hyvin selvis ilman autoa. Ainoo miinus oli ettei nettiä ollu ja telkkari ois ollu maksullinen, joten sitä ei katottu. Los Claveles Parkin huoneistohotellissa siis oltiin, vähän matkaa niiltä kuuluisilta dyyneiltä pohjoseen päin. Dyyneillä tuli pari kertaa kävästyä juoksemassa, selvittiin kuitenki aina takas hotellille ilman miehistä kosketusta.

Lähes kaikki kovat reenit tuli tehtyä läheisessä puistossa, johon oli meiltä matkaa reilu kilsa. Siellä kulkee sellanen hiekkatien pätkä, joka garminilla mitattuna oli 970-980 metriä. Pientä nousua/laskuakin tolla reitillä on, eli kaiken kaikkiaan aika paljon miellyttävämpi vaihtoehto kun ratavedot.

Jos jätetään matkapäivät laskuista pois, niin reenipäiviä oli yhteensä 13 kappaletta. Koskaan en aiemmin muista kilsoja laskeneeni, mut nyt laskin ihan mielenkiinnosta. Niitä kerty 275. Ja noista noin 60 on vk-/mk-vauhdilla. Tunteja juosten, suunnistaen ja kuntopiiriä vääntäen tuli 28h 35min. Ihan riittävästi, sanoo jalat.

Oli kyllä todella onnistunu reissu meikäläisen osalta. Sopivasti tuli palauttelua sekaan niin, että koko reissun ajan suorituskyky pysy hyvänä. En muistanukkaan miltä tuntuu olla ulkomailla leirillä niin, että mies on terve ja jalat ehjänä koko reissun. Hyvältähän se tuntuu. Nyt sit kunnon palauttelut ennen ku palataan takas sorvin ääreen.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Crafteista shortseihin

Tällä viikolla on koettu kylmiä hetkiä sen verran paljon, että johan se on aikakin päästä pois. Tiistaina oli Lynxin yöcupissa, elikkäs OWT:ssa, vuorossa långa natten. Vähän tuli mielessä naureskeltua, kun Koponen ilmotti alkuperäsen 14km radan lyhentyneen 10,5km:iin. Eipä naurattanu enää tunnin jälkeen, kun matkasta oli puolet jäljellä. Lunta enemmän ku laki sallii ja pakkasta melkein pari kybää, veti kyllä tällasen kovemman luokan uhoojankin hiljaseks. Vikat pari kilsaa hoiperrellessa kohti viimesiä rasteja oli pakko ottaa silloin tällöin kourallinen lunta kiduksiin, varoin kuitenkin syömästä keltaista lunta. Siirtymineen reissu vei multa joku 2,5h, josta suunnistuspätkään käytin noin 2.05. Ainoastaan maineikas pitkän yön juoksija A.Pardal selvitti radan alle kahteen tuntiin. Teki muuten sauna hyvää siihen päälle.

Eilen ja tänään oli vikat koulupäivät ennen "kesä"lomaa, joka jatkuukin aina lokakuun loppuun saakka. Hiihdon opetusta oli molempina päivinä ohjelmassa. Niin ku muillakin tunneilla, myös näissä suurin osa ajasta kului paikallaan seisten ohjeita kuunnellessa. Ja keli oli taas aika rapsakka. Vähemmästäkin meinaa varpaat, sormet ja nenä tippua.

Mut se loppuu nyt. Seuraavat kaks viikkoa lyödään kilometrejä koneeseen shortsit jalassa. Huomenna matkapäivän päätteeks vaan kevyttä ulkoilua mut sit lähtee. Mitään hirmusia määrän mättämisiä ei oo tiedossa, koska oon pikku hiljaa vanhemmiten alkanu uskoa siihen, että kovat reenit kehittää paremmin jos ne tekee palautuneena. Reenisuunnitelmaa on jo hahmoteltu paperille, nyt täytyy enää malttaa pysyä siinä. Helppoa se ei tule olemaan noissa olosuhteissa. Palaillaan asiaan parin viikon, tuskinpa reissulla tulee tänne kirjoteltua.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Uus vuos

Oikein hyvää uutta vuotta vaan kaikille. Kaikennäkösiä lupauksia on tullu tälle vuodelle tehtyä, ja nyt on se aika kun niitä aletaan noudattamaan. Nää päätökset on tehty jo joku aika sitten, ja ihan selvinpäin.

Tässä tulee: Karkkia saa syödä vaan "erikoistilanteissa". Näihin kuuluu synttärit+ lentokoneella matkustelut ja sen sellaset. Muita herkkuja saa kerran viikossa. Paitsi pizzaa ja burgereita vaan kerran kuukaudessa. Alkoholi ja muut epäterveelliset nautintoaineet on kielletty Suomen puolella ainakin Tiomilaan saakka. Muutenkaan säännöt ei oo ihan niin tarkat ulkomaan leireillä. Näillä mennään, vaikeita päiviä tulossa ennen ku kroppa ja mieli tottuu muutoksiin.

Tuli muuten varattua kahen viikon reissu Maspalomakseen. Ens lauantaina lähtö. Eli heti pääsee luistamaan noista lupauksista. Siellä sit mätetään ekaks viikko tehoja ja sit vähän enemmän määräpainotteisesti. Eipä oo juurikaan tullu ehjänä ulkomaan reissuilla oltua. Nyt näyttää tilanne hyvältä, mut viikossa voi tapahtua mitä vaan. Kattellaan kui käy.