Keskari+viesti

Fiilis ennen viikonloppua oli hyvä ja luottavainen. Uskoin olevani kovassa iskussa, mutta se olikin vain silmänlumetta. Keskarin karsinnassa meno oli tukkoista, mutta maltoin silti keskittyä vain ja ainoastaan suunnistukseen. Suoritus olikin ihan hyvä, mutta odotin sijoittuvani korkeammalle kuin viimeiseen finaalipaikkaan oikeuttavalle sijalle. Finaaliin kuitenkin päästiin ja samalla tuli myös varsin maukas päänahka kun Vallu jäi taakse.

Finaaliin verrytellessä jalat oli väsyneet ja pieniä krampin poikasia meinas tulla jo ennen starttia. Pyyhin jälleen nämä toisarvoiset asiat pois mielestä, ja homma lähti hyvin käyntiin. Kolmoselle tullessa näin jo Efimovin selän edessä. Totuus omasta vauhdista valkeni viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin etten pysy Efimovin kelkassa mukana. Siitä sitten pieni keskittymisen herpaantuminen ja 30sek koukku kutoselle. Ennen yleisörastia sain Efimovin taas kiinni ja loppu mentiinkin aikalailla yhdessä. Ihan hyvää tekemistä, kunnes 12. rastille tuli iso koukku kun luulin nousevani notkoa suoraan lipulle. Siinä meni varmaan noin 40sek. Tässä vaiheessa Leksakin alko jo hönkiä niskaan ja kolmen miehen junassa tultiin maaliin asti. Noitten kahen selkeen koukun lisäks ei paljoa virhettä tullut, joitain sekunteja sieltä täältä olis voinu pois napsia. Yhteensä puoltoista minuuttia virhettä ja eroa kärkeen yli 5min. Ei hyvä.

Eilisessä viestissä juoksin tokaa osuutta. Kuten jo etukäteen tiedettiin, hajontaerot oli jäätävän isot. Juspo keikku koko ajan kärjessä ja tuli lopulta yksin kärjessä vaihtoon, joten haistelin että pitkää latua vois olla luvassa. Sitähän sieltä toden totta sitten tarjottiin. Alkuun oli todella nautinnollista poimia sujuvasti lippu toisensa jälkeen. Ekaan puoleen tuntiin en muita nähnyt ollenkaan. Siinä vaiheessa rupeskin jo tossu painamaan ja oli ihan mukavaa kun rupes muitakin näkymään. Pitkän välin päätteeks Vili ja Miika ajo kiinni ja samaa latua oli näiden herrojen kanssa loppuun asti. Vili piti sen verran hyvää vauhtia ja eteni sujuvasti ettei mitään kuittausmahollisuuksia tullut, oli työn ja tuskan takana pysyä mukana loppuun asti. Lopulta oltiin kuudes, eli eka viestiplaketti meikäläiselle. Ihan ok sijotus, mutta kyllähän sinne mitali mielessä lähdettiin joten aavistuksen vaisu maku jäi.

Viikonlopusta päällimäisenä ajatuksena on pettymys. Kaiken piti olla kunnossa, mutta näköjään kunto on tällä hetkellä paljon huonompi kuin kuvittelin. En tiiä mikä mättää. Ehkä tässä on tullu liikaa samantyyppisiä reeniviikkoja alle ja paras kunto on jo syöty. Alamäki alko SM-Pitkän viikolla, eikä siitä sen jälkeen ole noustu. Jos jotain hyvää haetaan viikonlopusta niin se on suunnistus. Kolme kisaa, joissa yhteensä alle 3min virhettä. Siihen voi olla erittäin tyytyväinen.

Homma jatkuu kuitenkin vielä. Ens viikonloppuna Jukolaleireilyä ja seuraavana viikonloppuna SM-Yö, josta toivottavasti tulee kaulaan jotain roikkumaan. Muutakin kuin naru.