perjantai 30. lokakuuta 2009

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Hiljasta on pidelly blokissa, niin ku kaikilla muillakin rintamilla. Småkkerista tuli joku pieni lentsuki hankittua, tai jotai sellasta on ollu ilmassa jo aina mannamatkalta saakka. Ei oo siis tullu tällä viikolla tehtyä yhtään mitään. Eipä oo minkään näköstä motukkaakaan urheiluhommiin nyt ollu, joten nyt on hyvä aika sit lepuutella kunnolla nii kohta jaksaa taas tehä duunia. Ehkä. Rupeen pikku hiljaa pääsemään paremmin jyvälle siitä, mistä DO:sta on kyse. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa ens kautta ajatellen.

Katotaas vähän tota småkkea vielä. Ei hirveesti positiivisia fiiliksiä reissusta jääny. Oltiin taas aika paskoja, ja siitä seurauksena 26. sija. Omaa suoritusta vois kuvailla sanalla löysä. Ei löytyny tarvittavaa puristusta, vaan helpoillakin pätkillä meno oli löysää eikä keskittyminen ollu sitä mitä se pitäis olla. Tyhmiä ja täysin turhia virheitä tuli tehtyä, mut ei onneks mitään megalomaanisia. Ehkä pari minuuttia ois ajasta virheillä saanu pois, eli ei mulle mikään kovin huono suoritus, isompaankin ryssimiseen oli ainekset kasassa. Eroa nopeimpaan tuli kuitenkin femma, joten kyllähän se väkisinki mielen matalaks vetää. No, oli siellä reissussa välillä kivaakin, mut kaikki kiva loppuu aikanaan.

Tällä viikolla alko sitten koulukin taas Vierumäellä. Motivaatiota opiskeluun ei vielä ihan oo löytyny, mut nopeemmin ne päivät menee ku on jotain tekemistä. Ens viikosta vois jo alkaa vähän urheilemaankin, jos siltä tuntuu. Luulis että jossain vaiheessa kyllästyis siihen saman Zen Cafen kiekon kuunteluun ja sängyn pohjalla makoiluun. En tiiä. Huominen raato taitaa muuten nyt jäädä välistä, sen verran on kurkku karheena. Eipä täs nyt näin äkkiseltään muuta sanottavaa taida olla.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Nautiskelua Halikossa

Halikossa otettiin se mikä meille kuulu, eli toinen sija. Pyrintö oli ennakko-odotusten mukaisesti liian kova vastus meille tällä kertaa. Tai näin mä sen olin laskeskellu, että perusjuoksuilla voitetaan muut, TP:n voittamiseen tarvittais sitten jo niiltä vähän apua ryssimisen muodossa. Sitä ei tullut, joten tokaan sijaan on tyytyminen. Ja kyllähän se tyydyttää, meikän paras Halikkosijotus kuitenkin kyseessä.

Tiesin Antin lähtevän ainakin muutaman minuutin perään, joten aika rennosti pysty vetelemään. Yritin kuitenkin pitää aikalailla normikisavauhtia yleisörastille asti, ja sitten annoin itselleni luvan löysätä. Yleisörastilta mettään lähtiessä kysyin Emalta, oliko se niitten vika, ja mies vastas että ei ollu. Pistettiin siinä sitten kävelyks loivaan nousuun ja rupateltiin niitä näitä, vähän siinä pääs keskittyminen herpaantumaan ku ei mitään kisaa tarvinnu juosta. Otin sitten koukunkin ja sen jälkeen näin Nixun olevan edellä. Nixulla näytti virtaa riittävän loppuun asti, mä tyydyin hiljasempaan vauhtiin ja koitin vaan pitää selän näkyvillä tokavikalle asti, kun tiesin sen olevan sama. Lyhyesti vois sanoa että tein vaan sen mitä tarvii, hetken aikaa lähtiessä mietin että vois yrittää kovaa osuusaikaa, mutta se ajatus meni samantien ohi ja tyydyin menemään siitä mistä aita on matalin. Huvittavaa tossa osuudessa oli se, että Emahan kuuli yleisörastilla väärin. Mies oli oikeesti niitten viimenen, mutta eron ollessa riittävän suuri siitä ei tällä kertaa Eman onneks suurempaa vahinkoa päässy syntymään.

Nyt sitten vielä Småkkeri jäljellä. Sinne onkin mukava lähteä, kun on kova jengi jalkeilla. Sieltä sijotus kympin joukkoon nii voi olla melko tyytyväinen näihin loppusyksyn viesteihin ja sit voiki ottaa hetken rennosti ennen ku aletaan reenailemaan. Rennostihan tässä on jo pitkään otettukin, joten saa nähä kauan sitä jaksaa lepuutella, jos nyt edes tohon marraskuun alkuun malttais...

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Mannaa

Hyvinhän se meni. Kaheksas sija oli joukkueelta hyvä suoritus, eikä omassakaan juoksussa pahempia kömmähdyksiä sattunut. Vaikka maastossa oli seuraa paljon, maltoin kuitenkin tehdä omaa duunia muista välittämättä. Paitsi... Loppuun katoin että nyt on pidempi väli, ja Hernelahti lähti rastilta joku 10sek ennen. Aattelin sitten että tempastaan mies kiinni ja sit taas tarkemmin ite suunnistaen. No mehän puskettiin ikävästi soiroon. Siitä sitten taas homma haltuun ja omaa duunia. En oo mitää väliaikoja nähny mut veikkaisin et sellanen lähemmäs 45sek meni siinä ylimäärästä. Tätä ennen tuli yks sellane 10-15sek kupru, eikä oikeestaan muuta. Eli hyvä suoritus. Juoksuki tuntu erittäin rennolta ja hyvältä, joten täysin siemauksin pysty nautiskelemaan hommasta. Tästä on mukava jatkaa sitten Halikkoon taistelemaan voitosta. Joukkuetta ei vielä oo päätetty mut mulle on sama mitä pätkää tarjotaan, kun mies on kunnossa niin kaikki käy.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ruotsiin

Se ois niinku eka laivamatka tälle vuodelle nyt edessä. Milaanhan me mentiin lentäen, joten melkein vuoden tauko laivailussa ollu. Polttelee jo. Mutta juoksemaanhan sinne mennään. Meillä on melko hyvä joukkuekin, joten mielenkiintoa viestissä riittää. Itelle napsahti odotettu osuus, elikkäs viitospätkää mennään. Eilen aamulla aikasin suoritettu viimeistelyreeni suunnistaen tuntu vielä melko kankeelta, mut eiköhän se tiistain veroinen kulku löydy tän päivän herkistelyjen jälkeen huomiselle. Illalla sitten parri olutta kähärissä nii tulee uni silmään paremmin. Viimevuotisen katastrofialotuksen jälkeen ois nyt aika näyttää että osaan mä Mannamaastoissa suunnistaa. Osaanko, se selviää huomenna.

tiistai 6. lokakuuta 2009

16.47

Käytiin poikain kanssa (+Anne) rykäsemässä vitosen ratatesti Otaniemen kentällä. Tavotteeks asetin 17min rajan rikkomisen, mikä tasasen vauhdin taulukolla tarkottaa sellasta 3.24 kilsavauhtia. Alkuverkassa oli taas sellanen normi testiä edeltävä fiilis, eli löysä, väsyny eikä oikein huvittais. Heti startin jälkeen juoksu tuntu rullaavan rennosti ja samaa rentoutta riitti 4800m. Vikalla 200m pätkällä koitin vähän kiristää, ja se tuntu jo sitten jaloissakin. Kilometreihin käytin aikaa 3.23, 3.24, 3.23, 3.21, 3.16. Eli aika onnistunu vauhdinjako. Iso kiitos kuuluu myös Keskisaaren Villelle, joka veti pari rentoo kakstonnista ja kiritti samalla meikäläistä ekat 2000m ja vikat 2000m. Tosi tyytyväinen oon aikaan, tästä on hyvä lähteä parantamaan ens vuodelle. Harmi sinänsä että nyt juoksu kulkee näin hyvin, ois saanu tulla kulku jo Askolaan. Mutta onhan tässä vielä noi viestit jäljellä jossa voi sitten (toivottavasti) nautiskella hyvästä kulusta.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Yön pimeydessä

Kauden viimenen henkilökohtanen startti on takana. Kauden paras SM-sijotus tuli, mutta se ei mieltä lämmitä. Heinoselta voitettu keissi vähän parantaa fiilistä, mutta miinuksen puolella ollaan kuitenkin reilusti. Kai sitä vois vähän käydä kisaa läpi väli väliltä. Reitti löytyy härvelistä.

K-1 Paras reitti vähän vasemmalta koukaten jää huomaamatta, joten pusken aika suoraan ottaen turhia nousumetrejä. Homma lähtee kuitenkin hyvin käyntiin ja saan hyvän otteen suunnistuksesta, ja lippu halkeaa moitteettomasti.

1-2 Katon että vois vetää vähän oikeelta tien jälkeen polkuja hyödyntäen. Ekalle tielle menee hyvin, sen jälkeen meno on epävarmaa ja ajaudun pariin otteeseen sivupoluille. Lammen ohituksen jälkeen päätän mennä polun mutkasta suorilla. Suon jälkeen luulen tulevani vähän enemmän oikealle kun mitä tulen, tarkotus on välttää suota mahdollisimman paljon ja tasaisen avokallioalueen päästä suolla olevan pienen avosuon luokse. Unohdan kuitenkin katsoa kompassia, ja todellisuudessa laputan aivan väärään suuntaan vievää avokalliomäen reunaa. Lopulta katson kompassia ja saan pienen hätäilyn jälkeen kiinni suon päässä olevalta pikku kiveltä. Keskittyminen katoaa täysin, ja lähden kohti rastia. Rastia edeltävällä suolla luulen olevani jo rastin jälkeen olevalla suolla, ja pyörin suon reunoja myöten ikuisuuksilta kestävän ajan. Lopulta rukouksiini vastataan, ja parivaljakko Adamski&Noponen vie minut rastille. Nelosen koukku on tosiasia.

2-3 Motukka suunnistukseen palaa yllättävän nopeasti, vaikka tilanne onkin jo toivoton. Meinaan laskea liikaa vasemmalle mutta huomaan Adamskin leimaavan oikealla puolellani.

3-4 "Pena" vetää alun ja tullaan kiltisti perässä. Ennen rastia otan omaa uraa mutta rastille leimaan taas heti KR:n paidan jälkeen.

4-5 Suunnistus tuntuu tässä vaiheessa erittäin helpolta. Kaikki tulee vastaan niin kuin pitääkin ja Adamskin pysähtyessä 75m ennen rastia otan ohjat käsiin ja vien pojat rastille.

5-6 Coma huutelee jotain kiertoreitistä, vastaan tyytyväni Adamskin valintaan. Tullaan vähän turhan vasemmalle, ja rantakalliolla joutuu ottamaan kävelyaskeleita. Siitä märän avosuon yli ylös, jossa otan taas vetohommat hetkeksi itselleni. Avokalliopätkät on selkeitä ja kartalla on helppo pysyä. Kompassilla tielle ja sen jälkeen mäkeen. Vedellään Penan kanssa rinta rinnan, P kuitenkin kerkeää ensin leimaamaan.

6-7 Kattelen että viivan oikeelta puolelta pitäis mennä ja sit polkua tielle. En kuitenkaan uskalla lähteä omille teilleni vaan tyydyn taas Adamskin reittiin. Rankkaa pohjaa melkein koko väli, ja turpaan tulee rumasti. Noponen tyytyy koko ajan tarkkailijan rooliin kun kartta on veren tahrimana epäselvää luettavaa. Ennen rastia Adamski nousee mäkeä liikaa oikealle, enkä häntä enää matkan aikana näe. Me jatketaan Coman johdolla rastille. Axu leimaa juuri ennen, ja harmitteleen kun joutuu yksin lähtemään salmiakeille minun ja Coman päästessä samalle lenkille. Huutelen että Adamski varmaan kohta tulee takaa, ja niin se kuulemma tulikin.

7-8 Suorilla vaan. Mäki alas, mäki ylös, ja siitä alas lipulle. Meinaan vetää liikaa oikealle mutta yökettu Noponen poimii lipun kuin kypsän marjan ja hyökkään perään.

8-9 Vähän oikean kautta iso suo ennen rastia kiertäen. Rastille on helppo tulla oikealta mäen harjannetta pitkin, eikä ongelmia ole.

9-10 Tarkotus kiertää suo alkumatkasta, mutta läpi mennään. Siitä sitten taas mäeltä toiselle, ennen rastia bongaan kaksi kiveä ja näin ollen rastikin löytyy vaivatta.

10-11 Suorilla kohti avokallionenää. Edessä näkyy paljon valopäitä leimashommissa, joten lipun sijainti paljastuu jo hyvissä ajoin.

11-12 Coma ehdottaa suon kiertoa oikealta, ja hyväksyn ehdotuksen. Comakin taitaa saada jo kartasta paremmin selvää, koska vauhti hieman lisääntyy. Väli menee niin kuin pitääkin, ja rastilla leimataan taas heti Axun jälkeen, Axun eka salmari tais tosin olla nopeempi ku meillä.

12-13 Kartta tippuu enkä meinaa saada tatsia rastiväliin ollenkaan. Mahassakin tuntuu siltä että kohta joutuu tekemään SaraMaket. Lopulta saan taas kartan paremmin käteen ja homma sujuu hyvin. Pientä poluntynkää alas mäkien välistä isommalle polulle, sitä muutama askel oikealle ja taas mettään. Oikealta bongaan jyrkänteen, jatkan mäen reunaa ja nousen ylös toisen jyrkänteen vierestä, heijastin näkyy jo kaukaa. Paskahätäkin meni ohi, mutta sormet on jo niin kohmeessa ettei kartan taittelu meinaa onnistua.

13-14 Aika suorilla mennään. Purtsien jälkeen mäkeen noustessa on ainoa hetki kun jalat kisan aikana tuntuu vähän raskailta. Se menee kuitenkin heti ohi. Lippu näyttää pahalta. Tullaan hyvin alas vastakkain olevien jyrkänteiden vierestä, ja siitä pienen kumpareen vierestä kompassia vilkuillen suoraan lipulle.

14-15 Suorilla mennään taas, annan suosiolla Coman vetää ja koitan epätoivoisesti kaivaa geeliä perstaskusta kohmeisilla sormillani. Mällit naamaan ja katse karttaan. Tullaan vähän oikealle, pienen kumpareen ja suon viereen. Siitä korjaus kohti rastia, en kuitenkaan tunnista paikkaa edelliseltä käynniltä vaan pysähdyn 5m ennen rastia ja Noponen jatkaa lipulle, minä perässä.

15-16 Pummattavan näköinen rasti. Yritän kujuilla kompassia mahdollisimman tarkasti ja lukea maastosta jotain, mutta ajaudun silti hieman liikaa vasuriin. Coma hoitaa taas rastinoton tyylipuhtaasti ja jatkan itsekin lipulle.

16-17 Vähän vasemmalta pahimpia puskia vältellen, aukon yli mäkeen ja siitä kompassilla. Näen kivirastin, joka jää pahasti viivan alle enkä bongaa sitä kartalta. Siitä syntyvän epävarmuuden seurauksena vedän vähän liikaa vasuriin, mutta C pelastaa taas tilanteen.

17-18 Purtsille, sitä vähän ohi risteyksen ja mäkeen. Rasti on heti korkeimman kohdan takana ja löytyy jälleen mallikkaasti.

18-19 Coma ehdottaa kiertoa vasemmalta, ja olen jälleen yhteistyöhaluinen. Helpon olonen rasti purtsilta tullessa, joten suunnistus vähän herpaantuu. Vedän pitkäksi, ja teen 30sek ylimääräisen kierroksen Noposen käydessä rastilla.

19-M kompassilla vikalle ja rennon kovaa rutistusta maaliin.

Suoritushan oli siis melko mallikas ilman tota kakkosen megakoukkua. Ja sit minuutin verran varmaan tuli hävittyä seiskan reitinvalinnassa. Maasto, kartta ja rata ansaitsee ehdottomasti kiitettävän arvosanan, oli ehkä hienoin yöbaana mitä oon juossu. Yllättävän tasanen kisa oli. Kuitenkin kisa kesti kaikilla melkein 1.30, ja olin 24. häviten "vain" alle 7min kärkeen. Siihen ku lisätään vielä tollanen mukava syysmyrsky nii ois voinu kuvitella erojen olevan vähän isompi. Mut ehkä kaikki koukki sen verran sopivasti ristiin ettei eroja sen takia enempää tullu. Nyt sitten ohjelmassa enää syksyn normaalit huipennukset eli manna, halikko ja småkkeri. Täältä tähän.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Raasepori

Ensimmäinen osio selvitetty riittävän hyvin. Koukkua otin sellasen kolme minuuttia. Kaikki virheet oli kuitenkin sellasia ns. hallittuja virheitä, ison koukun mahdollisuutta ei ollut. Fyysisesti meno oli erittäin helppoa, juoksin niin hiljaa kun kehtasin ja koitin jättää mahdollisimman paljon varastoon finaalia varten. Tänään tarkotus olis vetää tiukemmat pätkät tosi varovasti ja selkeemmillä pätkillä sitten lyödään kovaa. Vähän lisää tarkuutta mukaan, eilen tuli paljon sellasia turhia 20-30sek kaarteluita kun en luottanu kompassiin tai en kattonu sitä tarpeeks. Ja todennäkösesti ratakin tulee olemaan jonkin verran haastavampi, eilen vedeltiin lähinnä polkuja. Fiilis on kuitenkin nyt hyvä, ja eväät hyvään juoksuun on olemassa. Tästä on hyvä jatkaa tänään, näkyy kisoissa.