keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Hapotusta

Palautuminen tuntuu kestävän. Toisin sanoen olen väsynyt. Hapoilla. Tummunut. Tänään vedin vetoja, 6x5min, sama kun viikko sitten. Ajattelin viisaasti, että tällä viikolla harjoittelen fiiliksen mukaan, jos väsyttää niin sitten otan suunniteltua kevyemmin. Hieno ajatus, mutta ajatukseksi se jäi. Aamulenkillä väsytti, alkuverkassa väsytti. Vetovauhdit oli jotain todella hidasta. Vedin kuitenkin loppuun asti, luonnollisesti.

En tiiä mikä on vialla kun paino ei nouse normaalille tasolle. Ennen Italian reissua paino pyöri siinä 73-75 kilon välillä. Nyt se on lähes poikkeuksetta alle 72kg. Siinä varmaan yks syy siihen ettei kulje eikä palaudu normaaliin tapaan. Oon mielestäni syöny ihan normaalisti, muttei auta. Kai noi lihakset sit on vaan niin paljon pienentyny, että painokin on laskenu. Rasvan määrä tuskin on ainakaan vähentyny. Ehkä se siitä sitten nousee kun reidet saa vähän mäkeä alle Lapin reissulla. Toivottavasti juoksuki sillon tuntuis jo juoksulta.

Lauantaina näkee, pitääkö tosissaan huolestua vai onko nyt vaan joku hetkellinen hapotus vierailulla. Lauantaina ajattelin käydä juoksemassa Suunto Gameksen tokan päivän baanan. Saa vähän tuntumaa pitkästä aikaa tohon viidentoista tonnin karttaan. Matkahan siellä oli 10,8km, johon Manulla meni joku 1.10. Jos nyt jaksais loppuun asti nii vois olla tyytyväinen.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Papat alistaa, osa 2

Ennen kisaa verkkaillessa käväs jo mielessä että mitäköhän tästä tulee. Jalat oli hapoilla jo siinä vaiheessa ja ajatukset pyöri jossain ihan muussa ku suunnistuksessa. Lähin liikkeelle vähän kovempaa ku eilen, aattelin että mitä kovempaa juoksee, sitä nopeemmin se on ohi. Ykkösväli meniki sit jo ihan reisille. Ei seuraava välikää menny ihan suunnitelmien mukaan, mut pohjat tuli silti. Pitkä väli (3-4) ei oikeestaa mitään reitinvalintaa tarjonnu, vedin aika hyvin tielle asti. Sit en enää keskittynykään, ja roiskin vaan menemään. Vähän jotenki sekavaa menoa, välil suunnistin nelosta kohti ja välillä lähellä olevaa 11:sta rastia kohti. Kävin sit yhentoista kautta ja Harri huuteli takaa et luet väärää väliä. Onnistuin vielä senkin jälkeen tekemään ison koukun siihen neloselle. Tän jälkee olinki jo ihan valmis lähtemään kotiin, mut yritin viel könytä rataa läpi. Seiskaa lukuun ottamatta en enää koukkua oikeestaan tehny, mut vauhti oli mitä oli. Yllättäen oli kuitenkin parit pohjat tollasilla 4-5min väleillä. Ennen kymppiä Karvonen ajo kiinni, ja juomarastilla (12) geeliä imiessäni sekin selkä meni menojaan. Mietiskelin että mitähän järkeä tässä on ku ei tossakaan kyydissä pysy. Yllättävän reippaasti Masa kuitenki metässä etenee, ottaen huomioon miltä miehen juoksu näyttää. Lopullinen stoppi mun juoksuun tuli 14-15 välin puolessa välissä olevaan nousuun. Ei vaa jalka enää noussu, jäin sitten siihen syömään mustikoita ja käppäilin pois. Neljällätoista olin Frankia perässä 5min, ja melkein sen verran meni jo ykkösen, nelosen ja seiskan pummailuihin. No, eroahan ois tullu lisää aika paljon vielä jos oisin maaliin asti menny.

Ei voi sanoa että ois mikään yllätys toi tummuminen. Sen verran tyhmästi on tullu tällä viikolla reenailtua. Tai siis tällänen viikko ois varmasti ollu ihan hyvä, jos edelliset viikot ois menny suunnitelmien mukaan. Mut tyhjän päälle ku vetästään 15h viikko joka sisältää viis kovaa reeniä/kisaa, nii voi sanoa ettei tätä ihan loppuun asti oo mietitty. Nyt on pakko lepäillä pari päivää ja kattella sit miltä tuntuu, ja mitä on järkevä tehä ennen lapin reissua.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Paimio

Niin ku puhe oli nii tällä viikolla on taas keskitytty reenailuun. Vähän ois voinu kevyemminki kesän reenijakson alottaa, mut eihän sitä malta kun ollaan jo muutenki jälessä aikataulusta. Menetetyt reenitunnit pitää saada kasaan, sehän on selvä. Tänään kävin Paimiossa juoksemassa Varsinais-Suomen rastipäivien ekan kisan. Tän viikon reenisaldo ennen kisaa näytti melkein 12h, ja mukana myös kolme kovaa reeniä. Kulkua en odotellu eikä sitä myöskään näkyny. Jalat oli raskaat ja koordinaatiokykykin vähän sitä sun tätä, turvallani kävin melko monta kertaa. Tarkotus oli siis vetästä käsijarru päällä hyvä reipas reeni. Kahta rastia lukuunottamatta homma menikin suunnitelmien mukaan. Tai no pieniä kauneusvirheitähän tulee aina, joten sanotaan että hyvin meni jos jätetään kutosrastin koukku pois.

K-5 Hyvin hallussa koko ajan, tosin vitosesta meinasin epähuomiossa ajella vasurista ohi. Vitosella toisena, +18sek F. Salmi.

5-6 Alas avosuon laitaan, siitä kompassilla oikeaan suuntaan. Luulen huomaavani kumpareen viivan vasemmalla puolella ennen rastia, mutta ilmeisesti se ei se ollut. Laskeudun jyrkänteen vierestä alas, ja etsin katseellani lippua. Ei näy, joten pysähdyn ja katson ympäristöä. Jyrkänteitä näkyy useampia, eikä ne näytä olevan ollenkaan niin kuin kartan mukaan pitäisi olla. Siinä sitten hetken arvon olisinko vasemmalla vai oikealla, ja lähden oikealle päin. Lopulta tulen kivelle, joka on 75m rastilta etelään. Siitä vihasesti rastille ja leima ruutuun. Tappiota välin nopeimpaan 1.50.

6-15 Tällä pätkällä jään Salmelle 54sek lisää. Takaraivossa painaa kutosen virhe, mutta maltan suunnistaa. Muutamia sekunteja ylimäärästä kuluu siellä täällä, mutta ei mitään kunnon virheitä. Vauhti edelleen sellasta lepposaa.

15-16 Rastille numero 15. tullessani näen edellä lähteneen Luoman Villen selän, ja päätän juosta miehen kiinni. Rastiväliviivan molemmilla puolilla on pieni avokalliokumpare, tullaan oikean puoleisen kautta ja luulen sen olevan vasemman puoleinen. Edessä näkyy avokallionenä, jonka luulen olevan rastia edeltävä kumpare. Nopeasti paikannan itseni ja lähden Villen perään kohti rastia. Tällä 100m välillä turpaan 24sek.

16-M Ei mainittavaa.

Noi kaks virhettä vei siis yhteensä pari minuuttia. Lisäks tuli jotain pientä, mut ei niitä lasketa. Eroa kärkeen 3.18, sitä luokkaa arvelinkin eron olevan kun maaliin pääsin. Radalla oli 18 rastia, joista vaan noille kahelle tuli mainittava virhe. Ihan hyvää suorittamista siis meikän tasoselle suunnistelijalle. Tyytyväinen ei kuitenkaan voi olla, koska nyt piti nimen omaan tehdä sellanen virheetön pintisjuoksu. Se on näköjään ihan sama, juoksenko normaalia kisavauhtia vai sitten käsijarru päällä, virhettä tulee kuitenkin. Ainoa ero on se, että tollasta vauhtia juostessa eroa tulee paljon myös vauhdissa, joten parempi lopputulos tulisi ehkä juoksemalla kovempaa. Mene ja tiedä. Yleensä en kartoista pahemmin valita, mut tänään oli kyllä melko huonolaatunen lappu tarjolla. Suot oli heitetty kartalle vähän miten sattuu, ja just tossa kutosella ku leivoin isosti nii jyrkänteet ei näyttäny maastossa ja kartalla ollenkaan samalta. Ja avokalliokuvauskaan ei kutosen luona kovin hyvä ollu, siinä rastin tasolla ois pitäny myös olla kartassa avokalliota, ainakin sitä maastossa oli. Virhehän olisi tullu vaikka kartta olis ollu siinä kohdassa parempi, koska käyrät kai oli kohillaan ja laskeuduin liian alas. Mutta se ois todennäkösesti ollu pienempi. Nyt riittää valitus, huomenna sitten uudestaan. Saa nähä millasen taktiikan sitä keksis, ku ei toi pintishomma tuottanu toivottua tulosta. Jos vaikka juoksis kovaa ja puhtaasti.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Uuteen nousuun

Italiasta saatu bakteeri rupee pikku hiljaa poistumaan. Joku ruoan mukana tullu pöpö se oli, viime viikon torstaina sain antibioottikuurin päälle. Nyt tuntuu vatsa jo ihan normaalilta, ja olo muutenkin, mutta lihaksistossa huomaa edelleen taudin vaikutukset. Ei jaksa, koko ajan tuntuu huonolta ja palautuminen on hidasta. Nyt oon vähitellen siirtyny normaalin harjottelun pariin, ja tästä eteen päin kunto toivottavasti vaan nousee. Huonommaks se ei ainakaan voi enää muuttua, sen verran pohjalla käytiin. Saas nähä millaseen tikkiin tän koneen saa tässä ajassa trimmattua syyskuun kuudenteen päivään mennessä.

Tää ja ens viikko vedetään hyvää perusharjottelua kotimaisemissa, ens viikonloppuna tosin käväsen tekemässä pari (toivottavasti) hyvää taitoreeniä Varsinais-Suomen rastipäivillä. Parin viikon reenijakson päälle sitte palauttelut ja tiistaiaamuna 4.8. lähetään ajelemaan Heinin, Ainon ja Jannen kanssa Utsjoelle. Siellä ohjelmassa mäkeä, isoa määrää ja tunturisuunnistus Janzeetterin parina. Takas päin lähetään torstaina 13.8. AM-viikonlopun passaan suosiolla ja keskityn palautteluun Heinin sukulaisen häissä.

Tän viikon ohjelma näyttää tältä:

Eilen:
ap: suunnistusvetoja reippaalla vauhdilla Ruskossa, reilu 5km rata neljänä vetona (yht. 39.05)+ verkat. Suunnistus suju, juoksu odotetunlaista. 1.05
ip: kuntopyörää+ muutamat hooverit. 0.45

Tänään:
ap: pitkä pyörälenkki+ vähän juoksua päälle. Tummuin. 2.50
ip: halkohommia ja päälle ehkä pieni verkka jos huvittaa.

Ke:
al 0.20
ap: vetoja, ehkä jotai viisminuuttisii tms. ~1.10
ip: suunnistusta Karskogissa, jos aamunen ei paina nii s-vetoja. ~1.00

To:
ap: rauhallista pitkää juosten. 1.40
ip: halkohommia jos tiistailta jotain on jääny.

Pe: yks tai kaks verkkalenkkiä ja jotain tekniikkakikkailuita sekaan. ~0.50

La&Su V-S R-P ja ehkä aamu- ja/tai iltalenkit la+su ~3.30, vko yht. ~13h

Sellanen setti tähän väliin. Voi olla aika hapokasta ku ei oo reeniä tullu mut sellast se on.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Paska Reissu

No nii, eilen tultiin Italian reissulta takas kotiin. Edelleenki on näköjään meno sellanen ettei mun pitäis ulkomaille mitään pidempiä reissuja tehä, ne kun tuppaa aina menemään samalla kaavalla. Tai kaava on eri, mutta lopputulos sama. Eli vitutus.

Reissullehan lähettiin reilu viikko sitten perjantaina. Erinäköstä hässäkkää oli mm. lentojen myöhästelyn, mutsin laukun katoamisen, keskiyöllä ruuhkaassa seisomisen ja kaatosateessa ajelun merkeissä. Niinpä majapaikkaan Mezzanoon saavuttiin vasta yöllä kolmen jälkeen, nukkumaan pääs siinä neljältä. Majotus ei mitään hotelliluokkaa ollu mutta ajoi asiansa. Lauantaina käytiin event centeristä karttoja hakemasta, mukaan tarttu Primieron kaupunkisprinttiä ja Passo Ceredan 4,3km baana. Ja tarttuhan sieltä mukaan myös Inovit. Lauantaina nautiskeltiin sprintistä kevyenä reeninä, oli kyllä hienoa ja vaikeeta. Meitsi on sen verran harvoin noita kaupunkikikkailusprinttejä juossu että tollanen pk-vauhti riitti ihan mainiosti, siltikin rata tarjos ihan tarpeeks haastetta. Muuten lauantaipäivä menikin matkan rasituksista toipuessa.

Sunnuntaina käytiin sitten siellä Passo Ceredassa, katottiin etukäteen pari pätkää jotka poljettais vähän kovempaa. Astmalääkkeet unohtu ottaa, minkä huomas kovemmissa osissa ylämäissä. Nautinnollista hommaa silti, virhettäki tuli leivottua jonkin verran. Iltapäivällä kävin katsastamassa maajoukkueen majotuksen, ja sieltä sitten iltalenkkinä juosten kotiin. Isällä nous kuume sunnuntaina, ei tullu siinä vaiheessa mieleen että kohta vie meikäläisenkin mukanaan.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vessassa käydessä oli vähän kuumeinen olo, mut en sitä sen kummemmin miettiny. Aamulla aamulenkillä tuntu lihakset tyhjiltä, joten ehkä siellä jotain hämminkiä oli yön aikana. Kisassakin tuntu alkuun samanlaiselta, mut loppua kohden rupes jalat tuntumaan paremmilta. Juoksin ennakkosuunnitelman mukaisesti pintiksellä, eikä jalat ruvennu painamaan missään vaiheessa. Kisan jälkeen rupes olee vähän kylmä, aattelin kuitenki lähteä junnusprinttiä meiän kotikylään kattomaan. Sit ku piti lähtee sinne nii oliki jo helvetin kylmä. Ei muuta ku sänkyyn, Ape siellä viereisessä punkassa jo makoili naama valkosena. Kai se johonki 39 asteeseen illaks nous. Seuraavana aamuna oli melkei 39,5, joten kisa jäi tietenki välistä. Pakkiki oli sekasin ja vessassa sai juosta. Kuume vähän aaltoili pitkin päivää niin, että illaks saatiin uudestaa se 39 astetta.

Lepopäivä edessä, aattelin että jos ei kuumetta oo niin hyppään Ainon ja Jannen vaellusryhmään mukaan. No herätessä oli 37,2, mut sit vähä myöhemmin oltiin jo kuivilla. Joten reenaamaan vaan. Ajeltiin koko porukka Gardajärvelle, ostettiin oikeen vaelluskarttakin meille mukaan. Jäätiin sit auton kyydistä sellaseen paikkaan mistä ei mitää polkua lähteny, mut kartan mukaan vähän ylempää meni tie. Metän läpi sinne ja loppumatka sit tietä ja polkua vuoristossa. Harmi vaan ettei se tie tullu ikinä vastaan, pari tuntii rämmittiin kivikoitten ja jyrkänteitten välissä sellasta nelivetomäkeä että reisissä ja pohkeissa rupes tuntumaan. Sit tuli onneks tie vastaan ja päästiin jopa kartalle. Melkei 900m oltiin siinä kohassa noustu, alas tultii sit pidempää reittiä kiltisti polkua koko matka. Vähän turhan rankka reeni tähän väliin...

Torstaina kävin Annan kanssa aamureeninä Tonadicossa pari lyhyttä sprinttireeniä heittämässä, kun kisat meillä alko vasta kahelta. Keuhkot oli huonona ja mahaanki sattu, eikä se nyt muutenkaan hyvältä tuntunu. En kuitenkaan enää miettiny iltapäivän startin väliin jättämistä. Itse kisassa olin alkuverkasta asti ihan rikki, jalat ei vieny eteenpäin hölkkävauhdissakaan. Kisavauhti oli sellasta karttalenkkivauhtia, mikä näkyy myös tuloksissa. Alle vitosen baanalla 12min Gononille. Ois pitäny jättä välistä mut en malttanu. Varmaa oli pientä lämpöäki mut en jaksanu mittailla.

Perjantaina piti juosta aamulenkkinä junnuMM-sprinttiä, mut aamulla oli taas tutut 39 astetta kuumetta. Illalla tein epäviralliset pohjat, 39,59 C. Käytii illalla lääkärissä. Oli hyvä lekuri. Me ollaa vaan niin huonokuntosia, että meihin on nyt tarttunu tollane tauti. Noi muut meiän porukasta jotka oli koko ajan terveinä on vaan parempikuntosia. Lääkkeiks määrättiin maitohappobakteereita, porevitamiineja ja Gatoradea. Niillähän sitä pitäis kovimmatki bakteerit kaatua.

Lauantai meni normimerkeissä kämpillä maatessa, kuumetta vähän vähempi, maha kipeenä ja suoli pitkänä. Sunnuntaina matkusteltiin kotiin. Lauantain jälkeen ei enää kuumetta oo ollu, mut vatsa on edellee heikossa kunnossa. Tänää käytiin ihan oikeella lääkärillä kotisuomessa, muutaman päivän jälkee näkee sit onko mitää isompaa häikkää. Tänää aattelin kokeilla vähän kuntopyörää polkea, kun ei jaksa vaa makoilla koko aikaa. Huomenna pitäis sit jo vähän juostaki nii tietää voiko keskiviikkona startata Finillä. Kuntohan on tällä hetkellä varmasti niin pohjalla ku voi olla, mut ehkä sen lyhyen kisan vois juosta kun oon kerran ilmottautunu. Torstain pitkän jätän varmaan välistä, mut ehkä sielki vois käydä vähän maastossa juoksemassa, kattellaan. Nii joo, jotain positiivistakin: Rupee kisapaino löytyy pikku hiljaa, laihduin reissulla yli 3kg. Eilen illalla vaaka näytti 71,0kg. Luulis kulkevan.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Italiaan

Huomenna sitten lähetään. Jalat on sopivan raskaan oloset, onneks kerkee vielä lepuuttaa ennen kisojen alkua. Vaikka sinne lähetäänki vaan nautiskelemaan (suunnistuksesta, ei alkoholipitoisista juomista (no ehkä vähän niistäkin)), niin oishan se kiva jos juoksukin tuntuis kivalta. Mut tosiaanki, täs kerkee viel palautuu. Huomen jätän mäkivedot vetämättä ja siirryn herkistelylinjalle, vähä juoksutekniikkaa ja ehkä jotai lyhyit vetoja. Loppupäivä meneekin sitten matkustukseen. Kentälle päin lähetään ajelee ennen kybää, sit 4h välilaskun jälkeen milanoon saavutaan joskus iltakasin jälkeen. Sieltä sitte neljän tunnin ajelut Primieron suuntaan. Kovempi jätkähän tekis reenin välilaskun aikana, mut mä oonki löysä jätkä. Lauantaina ois tarkotus ottaa lungisti ja heittää vaa joku kevyt verkka ja sunnuntaina sit jotai modelia kehiin. Näillä eväillä ollaan toivottavasti valmiina laittamaan Huhtasen poika päivittäin kaljaostoksille. Blogiin en välttämättä reissun aikana kirjottele, tuloksii löytyy varmaa tuolt kisasivuilta, eli jwoc2009.it