sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Mässäilyä ja ulkoilua

Tällä viikolla on taas pitkästä aikaa tullu vähän enemmän vk-reeniä. Ja sehän tekee hyvää, varsinki näin joulun aikaan kun kaloreita tulee paljon enemmän ku kerkeää kuluttaa. Kun nyt tolle kalorilinjalle päästiin, niin kerron samalla että ollaan otettu Apen ja isän kanssa aaton aatosta alkaen iltapunnitukset. Vähän tarkkailtu miten massaa kertyy joulun tienoilla. Aattoiltaan otin edellisillasta 3kg lisää, ja kävästiin jo lähellä 80kg rajaa. Tänään ollaan taas normaalissa "talvipainossa", eli siinä 75kg huiteilla. Kisakaudella yleensä 72-73kg. Ja pituutta on sellane 190cm.

Se siitä. Tänään juoksin ekan testijuoksun tälle reenikaudelle, en siihen kategoriaan noita tonnin testejä laske. Kirkkonummella juostiin lyhyt testi, eli 8km. Auramiehet tais olla joulukrapulaa potemassa, kun ei ollu viittiny aamulla kävelytietä aurata. No muutama sentti lunta teki ainaki oloista tasapuoliset, ihan sama mitkä kengät on jalassa ku mikään ei kuitenkaa pidä. Menomatka tuntu helpolta, ei oikeen saanu irti mitään. Kääntöpaikalla 14.54 ja Juspon selkä yllättävän lähellä. Koitin sit ottaa selkää kiinni, mut eihän tossa pöperössä pysty vauhtia lisäämään. Ero pysy samana kääntöpaikalta maaliin, ja Ape pysy saman verran mun takana mitä Juspo mun edessä. Aika oli 29.59, johon oon melko tyytyväinen olosuhteet huomioiden. Viime helmikuussa meni selvästi paremmissa oloissa 28.42, joka on mun enkka tolla baanalla. Aika paljon ois tän päivän ajasta lähteny paremmissa oloissa pois, mut turha sitä on spekuloida. Täst on hyvä jatkaa kohti kovempia reenejä ja kapeampia poskia.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Siin o

Hyviä jouluja kaikille.



tiistai 22. joulukuuta 2009

Snow (Hey oh)

Lunta riittää metässä mut se ei menoa haittaa. Tänään pääsin ekaa kertaa starttaamaan Lynxin omaan yöcuppiin. Kolmas osakisa oli kyseessä. Oittaalla juostiin 9,4km baana (mittakaava n.1: 12 500), jossa mäkeäkin oli ihan mukavasti. Suunnistus oli suurimman osan matkasta hyvin hallussa, mut loppuun onnistuin tekemään pari isohkoa koukkua. Näistä huolimatta voittoa tarjottiin ja sen myös otin. Reenin päälle saunat ja avannot nii kyllä kelpas. Lisään tänne kartan gepsikäyrineen huomenna.

Nii joo ja viikonlopun leirillä saatiin tosiaan tonniprojekti päätökseen. Aikaa meni 2.51 eli sekunti pois ekasta ajasta. Ei tyydytä, ei sitten yhtään. Hyvä reeniviikonloppu kuitenkin tuli väännettyä, joten ei tosta tonnista jaksa sen enempää murehtia. Kun on hidas nii on hidas. Nyt sit koitetaan saada vähän pidemmillä matkoilla vauhti paranemaan, sen luulis onnistuvan helpommin.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Loma

Kaheksan viikkoa Vieruelämää takana. Enhän mä tietenkään viime viikonloppuna kouluhommia tehny, joten kaikki jäi tähän viikkoon. Nyt ne on kuitenki ohi ja voi ottaa rennosti. Ja alkaa reenaamaan kunnolla. Tossa kun harjotuspäiväkirjaa kattelin, huomasin sellasen seikan ettei oo kovia reenejä tullu vedeltyä. Oikeestaan vaa noi tonniprojektiin kuuluvat lyhyet vedot, ja se on liian vähän se. Mut nyt asiaan tulee muutos. Täytyy koutsin kanssa keskustella siitä mitä tehään. Jonkun näkönen runko reenailuun tästä eteenpäin on jo mielessä mut vielä pitää saada siunaus sille, joten en siitä rupee nyt puhumaan sen enempää.

Huomenna tulee päätös tohon tonniprojektiin. Tonnin testi toimii avauksena kauden ekalle viikonloppuleirille. Siihen sit palaverit, sprinttireenit ja säbät päälle ja sunnuntaina karttalenkkiä.
Leuanvetotestit jo vedettiinki tiistaina koulukavereitten kanssa. Aika vähiin jäi kaikilla reenailu sitä varten, joten tuloksiin ei paljoa tullu kohennusta. Ite vedin kaheksan leukaa. Alkutestissä meni kuus, ja tavote nyt oli 15;) Tosin onhan se ollu jo pitkän aikaa selvää, ettei toi 15 tuu menemään, kymmenen oli sellanen vähimmäistavote. Sekin jäi siis saavuttamatta. Ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Friday Night Fever

Tänään oli se päivä kun sikarokotteita jaeltiin meillä Vierulla. Piti saada ne jo aiemmin mut myöhästy sit parikolme viikkoo. Kävin reippaana poikana hakemassa sen heti aamukasilta. Puolilta päivin kotiin mennessä ei tuntunu mitään ja Janzen kanssa pohdittiin et ei sit vissii tullu mitää niitä oireita joista puhutaan, hyvä näin. Sit rupeski vähän pistoskohtaa särkemään. Päikkäreitten jälkeen oli käsi jo aika kipee. Iltapäivällä vähän enemmän kipee. Ja sen jälkee rupes lämpö nousemaan. Tätä kirjotellessa se on vakiintunu about 39:n asteen paikkeilla. Hianoo.

Saakeli ku pitäis noita kouluhommia vääntää tässä viikonloppuna. Kyllä, meilläkin on tehtäviä. Ens viikost on meinaa tulossa aika ikävän puoleinen viikko jos en mitää saa aikaseks ennen sitä. Mut asiat tärkeysjärjestykseen, eli eka tekstiä blogiin ja sit katotaa niitä tehtäviä. Ehkä huomenna.

Reenillisisesti tää viikko tähän aamun asti meni ihan hyvin, mut nyt jää tälläkin viikolla lauantain kovempi reeni välistä. Ja tulee taukoa hyvin alkaneeseen aamulenkkiputkeen. Mut ei kai tässä mikään kiire oo mihinkään. Ja mieluummin toki otan nyt pienet kuumeilut ku sikainfluenssan sit joskus myöhemmin. Nyt voiski mennä vaikka nukkumaan. Ja huomenna niitä koulutehtäviä prkl...

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Aamulenkkeilyä

Morjesta vaan. Tällä viikolla alko joulukuu, mikä tarkottaa sitä että voi pikku hiljaa alkaa reenaamaan. Löysäilyt on löysäilty ja biletykset biletetty. Reenailussa ei varsinaisesti vielä mitään isoja muutoksia tehä, samalla sapluunalla mennään vielä pari viikkoa. Aamulenkit otin mukaan tälle viikolle, tosin tänään jätin välistä ku en sitä kovin tarpeelliseks kokenu ennen vaellusta. Koulun puolesta tuli tälle viikolle aika paljon pelailua, mikä tietenkin syö ehkä vähän energiaa omia reenejä ajatellen. Mut ei mitenkään hapokas olo oo ollu, joten eiköhän noista reeneistä jotain oo kroppaanki tarttunu. Ja nyt rupee koulun urheilut vähenemään nii noi pari seuraavaa viikkoa saa tehtyä omat reenit vähän tuoreempana.

Eilen oli Måren järkkäämä pikkujoulusuunnistus Pikku-Huopalahdessa. Pistesuunnistus oli homman nimi. Joku 12kpl karttoja eri alueilta siitä "melko läheltä", kaikissa kartoissa kaks rastia. Nii ja kartat oli mustavalkosia ja osa jotain 200v vanhoja. Ei oikeen ollu paikallistuntemusta enkä muutenkaan osannu sijottaa karttoja isolle kartalle joten aikamoiseks sähläilyks meni. Eipä juuri rasteja tullu löydettyä, mut siistiä oli kuitenki, sehä se tärkeintä on.

Pari viikkoa ja sit kattellaan onko mitään muutosta tapahtunu tonnin vauhdissa. Toivottavasti jokunen sekunti ainaki lähtee. Ja leuanvetotestiki on sit samal viikolla. 15 leukaa oli tavote, mut nyt tuntuu siltä et oon tyytyväinen kymmeneen. Viel kerkee molempien eteen jotain tekemään.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Perusmenoa

No niin no, ei pitäis mitään uhota. Löysin kun löysinkin itteni Lahden torigrilliltä torstaiaamuna klo 4 makkaraperunat hyppysissäni. Oon aika helposti ylipuhuttavissa, näköjään. Mut ei siin mitää, hauskaa oli.

Reenikauttakin on varovasti käynnistelty, eli ei ihan rappiolla kuitenkaan olla. Tällä hetkellä viikon pääreenit on maanantaisin tonniprojektin lyhyet vedot, ja sit parit voimailut. Voimareeninä toimii tiistaisin ja torstaisin yhen jalan kyykyt salilla ja siihe päälle loikat mäkeen. Keski- ja yläroppaa toki myös sekaan. Näitten lisäks aattelin nyt alottaa tollasia tasavauhtisia reippaita lauantaisin vetelemään. Ja sunnuntaina pitkä. Siihen jää sit parit kevyet päivät, joista toiseen päivään kuuluu tonniprojektiin kuuluvat 5x30sek tonnin vauhdilla kevyen lenkin yhteyteen.

On ollu vähän jumia havaittavissa. Maanantain lyhyet vedot ku yrittää päkiöille polkea nii pohkeet huutaa hoosiannaa vielä pari päivää sen jälkeenki. Ja voimareenien jälkeen hanuri ja takareidet tekee samaa. Mut näinhän se menee ku alottaa jotain uutta tekemään. Tietääpähän tehneensä jotain. Samaa settiä aattelin jatkaa ainaki joululoman alkuun, ehkä jopa vuoden loppuun. Joulukuussa vois vähä jotai lisäreenejä ottaa mukaan, mut vasta vuoden vaihteen jälkeen määrät nousee korkeemmalle. Ei kuitenkaan Taivaisiin asti.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kepardi

Kauan odotettu säbäturnaus on takana. Välierän rankkaritappio jäi vähän kaivelemaan, mut onneks pronssiottelussa hoidettii rankkarit paremmin sisään. Voittoon on aina mukava lopettaa. Mukava reissu kaiken kaikkiaan, mut aika rankka sellainen. Nyt ois tarkotus taas palata urheilulliseen elämään, saa noi biletykset jäädä vähän vähemmälle. Eipä mulla juurikaan muuta sanottavaa oo joten jätän sanomatta. Palaillaan.


lauantai 14. marraskuuta 2009

Ota vähemmän, pärjäät paremmin

Viisaita sanoja luki taulussa meiän tän päivän ruoka-/palaveripaikassa. Sopii tän viikon torstaipäivään ku nenä silmään. Tuli meinaan keskiviikkona puolivahingossa käytyä Lahdessa pyörähtämässä. Mut se siitä.

Tällä viikolla pyörähti tonniprojekti käyntiin. Maanantaina löntystin Vierun 200m radalla tonnin raskaalla kantapääaskelluksella aikaan 2.52. Tuntu sen verran väsyneeltä verkkaillessa, että totesin parhaaksi alottaa liian kovaa. Eka kiekka vei 31sek, eli aika ronskisti pääs sitten hyytymään. Ei mikään yllätys. Tästä on suunta vaan ylöspäin tai alaspäin. Tavotteeks joulukuun testiin ajattelin ottaa alle 2.45.

Tänään käytiin Hyvinkäällä katsastamassa ens vuoden Jukolan reenimaastoja. Aamupäivällä vedeltiin Paarijoella viestireeniä. Startattiin kolmen hengen ryhmälähdöillä 1-1,5min lähtövälein. Parisen minuuttia koukin, mut kun jalat oli kevyet niin ne annettiin anteeks ja voitto irtos selvästi. 5,7km rataan meni 44.36, eli melko hidasta laahustamista kilsavauhdin puolesta.

Iltapäivällä palaveroinnin jälkeen käytiin vielä Kypärälammilla reenailemassa. 6,8km rata oli tarjolla, jätin tosin vikan rasti välistä ku olin menossa sinne maalin kautta ja huomasin että lyhyemmän hajonnan miehet ja naiset oli jo autolla odottelemassa. Alku ja loppu meni hyvin, keskiosa ei sitten niin hyvin. Vetelin sellasta fiilistelyvauhtia, välillä reippaammin ja välillä kevyemmin.

Nyt on aika väsyny olo, sen verran rankkaa mettää tuolla. Ja univelkaaki on kerääntyny viime päivinä aika hyvin. Mut oli kyllä just niin mahtavia maastoja kun muistelinkin tolla suunnalla olevan. Pakko päästä uudelleen vielä useemman kerran ennen Jukolaa...


perjantai 6. marraskuuta 2009

Alottelua

Toinen viikko koulua takana. Edelleenkin limaa irtoo mut ku muuten on melko terve olo niin eihän sitä malta koko aikaa lepäillä. Muuten käy niin että rupee aika nopeesti Vierun safkat näkymään vyötärön seudulla. On kyllä hyvään saumaan nää koulun lähijaksot laitettu, saa sopivan monipuolisesti erinäköstä urheilua koneeseen, mikä tässä vaiheessa vuotta on hyvä. Kuntopiirien vääntämisenkin alotin tällä viikolla. Vähän on päässy lihaskunto repsahtamaan, sen verran kipeeks vetää suht kevyetki liikkeet. Ens viikolla varmaan jo helpottaa sekin. Yöreenikausiki alko eilen. Käytiin Janzen kanssa vetämässä joku vajaan kutosen kiintorastirata. Oli oikeen heijastimet ja kaikkee. Ajatus ei ihan pysy messissä ku yhessä menee kevyttä vauhtia, mut pääasia että on kivaa.

Reenimotukkaa rupee olee aika hyvin varastoituna, mut täytyy koittaa malttaa säästellä sitä myöhemmäks. Sitä vaaraa tosin ei oo olemassa että motukka kesken talven loppuis, mut täytyy pitää järki mukana. Ei oo kiire mihinkään. Joululomaan asti mennään kolmella tavotteella. Yks tavote on 1000m:n ajan parantaminen. Meil on Lynxissä sellane tonniprojekti alkamassa ens viikolla, ollaan Jannen kans sit etänä siin messissä. Joulukuun tavoteaikaa mietitään sit ku saadaan ens viikolla lähtötaso selville. Toinen tavote on lihaskunnon nostaminen sille tasolle että jalat kestää isompaa reeniä. Ja kolmas tavote on leuan veto. Otettiin parin kaverin kans opistolla lähtötasot ja sen perusteella sit tavote vikalle viikolle ennen loman alkua. Meikä veti kuus leukaa, ja siinä joulukuun puolessa välissä ois tarkotus saada nykästyä 15 kappaletta. Näillä mennään siis seuraava puoltoista kuukautta, kattellaan sit miten homma etenee.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Mennyttä ja vähän tulevaakin

Meikäläisen laskujen mukaan uus kausi alkaa tänään kun marraskuun puolelle siirryttiin. Tällä kertaa uus kausi starttaa flunssasissa merkeissä ilman reeniä, mutta kerkeehän tota vielä tahkoomaan myöhemminkin. Lentsu rupee kuitenki olee jo paremmalla mallilla, joten ehkä huomenna pääsee jo vähän hikoilemaan.

Mennyt kausi ei tuonu oikeestaan mitään. Tärkeimmät kisat meni kaikki huonosti, joitain kohtalaisen hyviä suorituksia tuli jossain pikku kisoissa. Aika vähän niitäkin. Missä meni pieleen, sitä täytyy miettiä. Toisinaan yritystä on ollut ihan liikaa, ja perusvirhe on se, että ajatukset on liikaa jaloissa. Ja myös se, että tavoittelen liian täydellistä suoritusta, heti kun tulee pieni virhe niin homma karkaa lapasesta. Kun ongelmat on tiedossa, vois kuvitella että niitä pystyy jotenkin korjaamaankin. Kattellaan sitä sit ens kaudella onnistuuko. Talven aikana keskitytään taas juoksuvauhdin parantamiseen, sekaan sitten sopivasti ajattelua siitä, miten pää kestää paremmin. Jokohan nyt tulis eka kausi yleisessä sarjassa ilman kevään vammoja? Mutta nää on sitte niitä talven juttuja. Tässä vähän statistiikkaa menneeltä kaudelta:

Reeniä yht. 528h 55min

Marraskuu 41h 35min
Joulukuu 53h 30min
Tammikuu 70h
Helmikuu 53h 30min
Maaliskuu 51h 10min
Huhtikuu 39h
Toukokuu 32h 30min
Kesäkuu 35h 15min
Heinäkuu 45h 30min
Elokuu 51h 55min
Syyskuu 32h 45min
Lokakuu 22h 15min
---------------------------------

PK 70,3 %
VK 13,8 %
Lihaskunto 11,6 %
Pelit 3,3 %
MK 0,9 %
---------------------------------

Juoksu 41 %
Suunnistus 15 %
Pyöräily 12,2 %
Lihaskunto 11,7 %
Hiihto 5,6 %
Juoksutekniikka 4,3 %
Vaellus 4,2 %
Pelit 3,3 %
Vesileikit 2,7 %

Noita lihaskuntoreenejä ja pelejä en oo jaksanu mitenkää erikseen erotella ton kummemmin. Pyöräilystä suurin osa on kuntopyörän sotkemista, jolla oon yrittäny säästellä vähän jalkoja. Kuitenkaan onnistumatta. MK- ja VK-sarakkeet on kans silleen mututuntumalla, koska en käytä sykemittaria. Saattaa olla et MK:ta todellisuudessa on tota enemmän. Eipä niillä mun mielestä niin paljoa väliä oo. Tuli muuten ekaa kertaa yli 500h. Ens vuon sit toivottavasti taas joitakin kymmeniä tunteja lisää. Mut ei sillä määrällä niin väliä oo, se tulee sit siinä kylkiäisenä jos reenit menee suunnitelmien mukaan. Keskitytään olennaiseen, eli yksittäisiin reeneihin. Vähän mietin tossa sellasta pientä muutosta, etten talven liukkailla tee yhtään yli 90min lenkkiä kovalla alustalla. Jos sillä sais vammat pysymään kurissa.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Hiljasta on pidelly blokissa, niin ku kaikilla muillakin rintamilla. Småkkerista tuli joku pieni lentsuki hankittua, tai jotai sellasta on ollu ilmassa jo aina mannamatkalta saakka. Ei oo siis tullu tällä viikolla tehtyä yhtään mitään. Eipä oo minkään näköstä motukkaakaan urheiluhommiin nyt ollu, joten nyt on hyvä aika sit lepuutella kunnolla nii kohta jaksaa taas tehä duunia. Ehkä. Rupeen pikku hiljaa pääsemään paremmin jyvälle siitä, mistä DO:sta on kyse. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa ens kautta ajatellen.

Katotaas vähän tota småkkea vielä. Ei hirveesti positiivisia fiiliksiä reissusta jääny. Oltiin taas aika paskoja, ja siitä seurauksena 26. sija. Omaa suoritusta vois kuvailla sanalla löysä. Ei löytyny tarvittavaa puristusta, vaan helpoillakin pätkillä meno oli löysää eikä keskittyminen ollu sitä mitä se pitäis olla. Tyhmiä ja täysin turhia virheitä tuli tehtyä, mut ei onneks mitään megalomaanisia. Ehkä pari minuuttia ois ajasta virheillä saanu pois, eli ei mulle mikään kovin huono suoritus, isompaankin ryssimiseen oli ainekset kasassa. Eroa nopeimpaan tuli kuitenkin femma, joten kyllähän se väkisinki mielen matalaks vetää. No, oli siellä reissussa välillä kivaakin, mut kaikki kiva loppuu aikanaan.

Tällä viikolla alko sitten koulukin taas Vierumäellä. Motivaatiota opiskeluun ei vielä ihan oo löytyny, mut nopeemmin ne päivät menee ku on jotain tekemistä. Ens viikosta vois jo alkaa vähän urheilemaankin, jos siltä tuntuu. Luulis että jossain vaiheessa kyllästyis siihen saman Zen Cafen kiekon kuunteluun ja sängyn pohjalla makoiluun. En tiiä. Huominen raato taitaa muuten nyt jäädä välistä, sen verran on kurkku karheena. Eipä täs nyt näin äkkiseltään muuta sanottavaa taida olla.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Nautiskelua Halikossa

Halikossa otettiin se mikä meille kuulu, eli toinen sija. Pyrintö oli ennakko-odotusten mukaisesti liian kova vastus meille tällä kertaa. Tai näin mä sen olin laskeskellu, että perusjuoksuilla voitetaan muut, TP:n voittamiseen tarvittais sitten jo niiltä vähän apua ryssimisen muodossa. Sitä ei tullut, joten tokaan sijaan on tyytyminen. Ja kyllähän se tyydyttää, meikän paras Halikkosijotus kuitenkin kyseessä.

Tiesin Antin lähtevän ainakin muutaman minuutin perään, joten aika rennosti pysty vetelemään. Yritin kuitenkin pitää aikalailla normikisavauhtia yleisörastille asti, ja sitten annoin itselleni luvan löysätä. Yleisörastilta mettään lähtiessä kysyin Emalta, oliko se niitten vika, ja mies vastas että ei ollu. Pistettiin siinä sitten kävelyks loivaan nousuun ja rupateltiin niitä näitä, vähän siinä pääs keskittyminen herpaantumaan ku ei mitään kisaa tarvinnu juosta. Otin sitten koukunkin ja sen jälkeen näin Nixun olevan edellä. Nixulla näytti virtaa riittävän loppuun asti, mä tyydyin hiljasempaan vauhtiin ja koitin vaan pitää selän näkyvillä tokavikalle asti, kun tiesin sen olevan sama. Lyhyesti vois sanoa että tein vaan sen mitä tarvii, hetken aikaa lähtiessä mietin että vois yrittää kovaa osuusaikaa, mutta se ajatus meni samantien ohi ja tyydyin menemään siitä mistä aita on matalin. Huvittavaa tossa osuudessa oli se, että Emahan kuuli yleisörastilla väärin. Mies oli oikeesti niitten viimenen, mutta eron ollessa riittävän suuri siitä ei tällä kertaa Eman onneks suurempaa vahinkoa päässy syntymään.

Nyt sitten vielä Småkkeri jäljellä. Sinne onkin mukava lähteä, kun on kova jengi jalkeilla. Sieltä sijotus kympin joukkoon nii voi olla melko tyytyväinen näihin loppusyksyn viesteihin ja sit voiki ottaa hetken rennosti ennen ku aletaan reenailemaan. Rennostihan tässä on jo pitkään otettukin, joten saa nähä kauan sitä jaksaa lepuutella, jos nyt edes tohon marraskuun alkuun malttais...

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Mannaa

Hyvinhän se meni. Kaheksas sija oli joukkueelta hyvä suoritus, eikä omassakaan juoksussa pahempia kömmähdyksiä sattunut. Vaikka maastossa oli seuraa paljon, maltoin kuitenkin tehdä omaa duunia muista välittämättä. Paitsi... Loppuun katoin että nyt on pidempi väli, ja Hernelahti lähti rastilta joku 10sek ennen. Aattelin sitten että tempastaan mies kiinni ja sit taas tarkemmin ite suunnistaen. No mehän puskettiin ikävästi soiroon. Siitä sitten taas homma haltuun ja omaa duunia. En oo mitää väliaikoja nähny mut veikkaisin et sellanen lähemmäs 45sek meni siinä ylimäärästä. Tätä ennen tuli yks sellane 10-15sek kupru, eikä oikeestaan muuta. Eli hyvä suoritus. Juoksuki tuntu erittäin rennolta ja hyvältä, joten täysin siemauksin pysty nautiskelemaan hommasta. Tästä on mukava jatkaa sitten Halikkoon taistelemaan voitosta. Joukkuetta ei vielä oo päätetty mut mulle on sama mitä pätkää tarjotaan, kun mies on kunnossa niin kaikki käy.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ruotsiin

Se ois niinku eka laivamatka tälle vuodelle nyt edessä. Milaanhan me mentiin lentäen, joten melkein vuoden tauko laivailussa ollu. Polttelee jo. Mutta juoksemaanhan sinne mennään. Meillä on melko hyvä joukkuekin, joten mielenkiintoa viestissä riittää. Itelle napsahti odotettu osuus, elikkäs viitospätkää mennään. Eilen aamulla aikasin suoritettu viimeistelyreeni suunnistaen tuntu vielä melko kankeelta, mut eiköhän se tiistain veroinen kulku löydy tän päivän herkistelyjen jälkeen huomiselle. Illalla sitten parri olutta kähärissä nii tulee uni silmään paremmin. Viimevuotisen katastrofialotuksen jälkeen ois nyt aika näyttää että osaan mä Mannamaastoissa suunnistaa. Osaanko, se selviää huomenna.

tiistai 6. lokakuuta 2009

16.47

Käytiin poikain kanssa (+Anne) rykäsemässä vitosen ratatesti Otaniemen kentällä. Tavotteeks asetin 17min rajan rikkomisen, mikä tasasen vauhdin taulukolla tarkottaa sellasta 3.24 kilsavauhtia. Alkuverkassa oli taas sellanen normi testiä edeltävä fiilis, eli löysä, väsyny eikä oikein huvittais. Heti startin jälkeen juoksu tuntu rullaavan rennosti ja samaa rentoutta riitti 4800m. Vikalla 200m pätkällä koitin vähän kiristää, ja se tuntu jo sitten jaloissakin. Kilometreihin käytin aikaa 3.23, 3.24, 3.23, 3.21, 3.16. Eli aika onnistunu vauhdinjako. Iso kiitos kuuluu myös Keskisaaren Villelle, joka veti pari rentoo kakstonnista ja kiritti samalla meikäläistä ekat 2000m ja vikat 2000m. Tosi tyytyväinen oon aikaan, tästä on hyvä lähteä parantamaan ens vuodelle. Harmi sinänsä että nyt juoksu kulkee näin hyvin, ois saanu tulla kulku jo Askolaan. Mutta onhan tässä vielä noi viestit jäljellä jossa voi sitten (toivottavasti) nautiskella hyvästä kulusta.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Yön pimeydessä

Kauden viimenen henkilökohtanen startti on takana. Kauden paras SM-sijotus tuli, mutta se ei mieltä lämmitä. Heinoselta voitettu keissi vähän parantaa fiilistä, mutta miinuksen puolella ollaan kuitenkin reilusti. Kai sitä vois vähän käydä kisaa läpi väli väliltä. Reitti löytyy härvelistä.

K-1 Paras reitti vähän vasemmalta koukaten jää huomaamatta, joten pusken aika suoraan ottaen turhia nousumetrejä. Homma lähtee kuitenkin hyvin käyntiin ja saan hyvän otteen suunnistuksesta, ja lippu halkeaa moitteettomasti.

1-2 Katon että vois vetää vähän oikeelta tien jälkeen polkuja hyödyntäen. Ekalle tielle menee hyvin, sen jälkeen meno on epävarmaa ja ajaudun pariin otteeseen sivupoluille. Lammen ohituksen jälkeen päätän mennä polun mutkasta suorilla. Suon jälkeen luulen tulevani vähän enemmän oikealle kun mitä tulen, tarkotus on välttää suota mahdollisimman paljon ja tasaisen avokallioalueen päästä suolla olevan pienen avosuon luokse. Unohdan kuitenkin katsoa kompassia, ja todellisuudessa laputan aivan väärään suuntaan vievää avokalliomäen reunaa. Lopulta katson kompassia ja saan pienen hätäilyn jälkeen kiinni suon päässä olevalta pikku kiveltä. Keskittyminen katoaa täysin, ja lähden kohti rastia. Rastia edeltävällä suolla luulen olevani jo rastin jälkeen olevalla suolla, ja pyörin suon reunoja myöten ikuisuuksilta kestävän ajan. Lopulta rukouksiini vastataan, ja parivaljakko Adamski&Noponen vie minut rastille. Nelosen koukku on tosiasia.

2-3 Motukka suunnistukseen palaa yllättävän nopeasti, vaikka tilanne onkin jo toivoton. Meinaan laskea liikaa vasemmalle mutta huomaan Adamskin leimaavan oikealla puolellani.

3-4 "Pena" vetää alun ja tullaan kiltisti perässä. Ennen rastia otan omaa uraa mutta rastille leimaan taas heti KR:n paidan jälkeen.

4-5 Suunnistus tuntuu tässä vaiheessa erittäin helpolta. Kaikki tulee vastaan niin kuin pitääkin ja Adamskin pysähtyessä 75m ennen rastia otan ohjat käsiin ja vien pojat rastille.

5-6 Coma huutelee jotain kiertoreitistä, vastaan tyytyväni Adamskin valintaan. Tullaan vähän turhan vasemmalle, ja rantakalliolla joutuu ottamaan kävelyaskeleita. Siitä märän avosuon yli ylös, jossa otan taas vetohommat hetkeksi itselleni. Avokalliopätkät on selkeitä ja kartalla on helppo pysyä. Kompassilla tielle ja sen jälkeen mäkeen. Vedellään Penan kanssa rinta rinnan, P kuitenkin kerkeää ensin leimaamaan.

6-7 Kattelen että viivan oikeelta puolelta pitäis mennä ja sit polkua tielle. En kuitenkaan uskalla lähteä omille teilleni vaan tyydyn taas Adamskin reittiin. Rankkaa pohjaa melkein koko väli, ja turpaan tulee rumasti. Noponen tyytyy koko ajan tarkkailijan rooliin kun kartta on veren tahrimana epäselvää luettavaa. Ennen rastia Adamski nousee mäkeä liikaa oikealle, enkä häntä enää matkan aikana näe. Me jatketaan Coman johdolla rastille. Axu leimaa juuri ennen, ja harmitteleen kun joutuu yksin lähtemään salmiakeille minun ja Coman päästessä samalle lenkille. Huutelen että Adamski varmaan kohta tulee takaa, ja niin se kuulemma tulikin.

7-8 Suorilla vaan. Mäki alas, mäki ylös, ja siitä alas lipulle. Meinaan vetää liikaa oikealle mutta yökettu Noponen poimii lipun kuin kypsän marjan ja hyökkään perään.

8-9 Vähän oikean kautta iso suo ennen rastia kiertäen. Rastille on helppo tulla oikealta mäen harjannetta pitkin, eikä ongelmia ole.

9-10 Tarkotus kiertää suo alkumatkasta, mutta läpi mennään. Siitä sitten taas mäeltä toiselle, ennen rastia bongaan kaksi kiveä ja näin ollen rastikin löytyy vaivatta.

10-11 Suorilla kohti avokallionenää. Edessä näkyy paljon valopäitä leimashommissa, joten lipun sijainti paljastuu jo hyvissä ajoin.

11-12 Coma ehdottaa suon kiertoa oikealta, ja hyväksyn ehdotuksen. Comakin taitaa saada jo kartasta paremmin selvää, koska vauhti hieman lisääntyy. Väli menee niin kuin pitääkin, ja rastilla leimataan taas heti Axun jälkeen, Axun eka salmari tais tosin olla nopeempi ku meillä.

12-13 Kartta tippuu enkä meinaa saada tatsia rastiväliin ollenkaan. Mahassakin tuntuu siltä että kohta joutuu tekemään SaraMaket. Lopulta saan taas kartan paremmin käteen ja homma sujuu hyvin. Pientä poluntynkää alas mäkien välistä isommalle polulle, sitä muutama askel oikealle ja taas mettään. Oikealta bongaan jyrkänteen, jatkan mäen reunaa ja nousen ylös toisen jyrkänteen vierestä, heijastin näkyy jo kaukaa. Paskahätäkin meni ohi, mutta sormet on jo niin kohmeessa ettei kartan taittelu meinaa onnistua.

13-14 Aika suorilla mennään. Purtsien jälkeen mäkeen noustessa on ainoa hetki kun jalat kisan aikana tuntuu vähän raskailta. Se menee kuitenkin heti ohi. Lippu näyttää pahalta. Tullaan hyvin alas vastakkain olevien jyrkänteiden vierestä, ja siitä pienen kumpareen vierestä kompassia vilkuillen suoraan lipulle.

14-15 Suorilla mennään taas, annan suosiolla Coman vetää ja koitan epätoivoisesti kaivaa geeliä perstaskusta kohmeisilla sormillani. Mällit naamaan ja katse karttaan. Tullaan vähän oikealle, pienen kumpareen ja suon viereen. Siitä korjaus kohti rastia, en kuitenkaan tunnista paikkaa edelliseltä käynniltä vaan pysähdyn 5m ennen rastia ja Noponen jatkaa lipulle, minä perässä.

15-16 Pummattavan näköinen rasti. Yritän kujuilla kompassia mahdollisimman tarkasti ja lukea maastosta jotain, mutta ajaudun silti hieman liikaa vasuriin. Coma hoitaa taas rastinoton tyylipuhtaasti ja jatkan itsekin lipulle.

16-17 Vähän vasemmalta pahimpia puskia vältellen, aukon yli mäkeen ja siitä kompassilla. Näen kivirastin, joka jää pahasti viivan alle enkä bongaa sitä kartalta. Siitä syntyvän epävarmuuden seurauksena vedän vähän liikaa vasuriin, mutta C pelastaa taas tilanteen.

17-18 Purtsille, sitä vähän ohi risteyksen ja mäkeen. Rasti on heti korkeimman kohdan takana ja löytyy jälleen mallikkaasti.

18-19 Coma ehdottaa kiertoa vasemmalta, ja olen jälleen yhteistyöhaluinen. Helpon olonen rasti purtsilta tullessa, joten suunnistus vähän herpaantuu. Vedän pitkäksi, ja teen 30sek ylimääräisen kierroksen Noposen käydessä rastilla.

19-M kompassilla vikalle ja rennon kovaa rutistusta maaliin.

Suoritushan oli siis melko mallikas ilman tota kakkosen megakoukkua. Ja sit minuutin verran varmaan tuli hävittyä seiskan reitinvalinnassa. Maasto, kartta ja rata ansaitsee ehdottomasti kiitettävän arvosanan, oli ehkä hienoin yöbaana mitä oon juossu. Yllättävän tasanen kisa oli. Kuitenkin kisa kesti kaikilla melkein 1.30, ja olin 24. häviten "vain" alle 7min kärkeen. Siihen ku lisätään vielä tollanen mukava syysmyrsky nii ois voinu kuvitella erojen olevan vähän isompi. Mut ehkä kaikki koukki sen verran sopivasti ristiin ettei eroja sen takia enempää tullu. Nyt sitten ohjelmassa enää syksyn normaalit huipennukset eli manna, halikko ja småkkeri. Täältä tähän.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Raasepori

Ensimmäinen osio selvitetty riittävän hyvin. Koukkua otin sellasen kolme minuuttia. Kaikki virheet oli kuitenkin sellasia ns. hallittuja virheitä, ison koukun mahdollisuutta ei ollut. Fyysisesti meno oli erittäin helppoa, juoksin niin hiljaa kun kehtasin ja koitin jättää mahdollisimman paljon varastoon finaalia varten. Tänään tarkotus olis vetää tiukemmat pätkät tosi varovasti ja selkeemmillä pätkillä sitten lyödään kovaa. Vähän lisää tarkuutta mukaan, eilen tuli paljon sellasia turhia 20-30sek kaarteluita kun en luottanu kompassiin tai en kattonu sitä tarpeeks. Ja todennäkösesti ratakin tulee olemaan jonkin verran haastavampi, eilen vedeltiin lähinnä polkuja. Fiilis on kuitenkin nyt hyvä, ja eväät hyvään juoksuun on olemassa. Tästä on hyvä jatkaa tänään, näkyy kisoissa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Askeleen jäljessä

Ollu aika tiukkaa vääntöä Nixun kanssa lähiaikoina. SM-viestissä jäin 31sek. AM-yössä jos oisin saanu tuloksen, ois eroa ollu taas joku 30sek. Tänään Ojakkalassa Visa Hölkässä jäin reilu kasin baanalla 14sek. Eli eroa on aika lailla suunnilleen sellanen 30sek per tunti Nixu hyväks. Joka kerta on siis tullut turpaan. Saas nähä jatkuuko sama meno ens viikonloppuna.

Tänään oltiin siis Visa Hölkkää juoksemassa. Ei oo pahemmin noissa hölkkätapahtumissa tullu käytyä, useemmin pitäis ottaa ohjelmaan. Matkaa oli järjestäjien mukaan 8,6km, mut mun garmin näytti 8,2km ja Axun garmin 8,3km, eli vähän alimittanen tais olla. Ei pitäis käyttää tollasia vehkeitä niin vois elää siinä luulossa et vauhti on ollu kovempaa mitä se todellisuudessa on:) Aikaa meni 30.06, eli mitään vauhdin hurmaa ei nähty. Aiempi reittiennätys oli 30.33, ja nyt toi mun aika riitti neljänteen sijaan. Järjestäjät oli oikeen luvannu erikoispalkinnon nopeimmalle 30 alle juoksevalle. Voittaja veti 28.xx, ja sai siis kyseisen palkinnon. Palkintojen jakoa kattellessa oottelin että mikähän se erikoispalkinto mahtaa olla. No, sehän oli sitten tavallinen pokaali, vähän isompi mitä se kaveri siitä voitosta sai. Aikamoista, pitääkö tollasta etukäteen hehkuttaa.

Ens viikolla sitten on viimeset SM-karkelot edessä. Yhen kevyen yöreenin käyn vielä heittämässä, varmaankin tiistaina Mikkelässä Espoo-rasteilla. Sit lähinnä lataillaan akkuja. Aika väsynyttä on ollu meno koko viikon, toivottavasti parempaa on luvassa viimeistään lauantaina. Sen verran on heikko kausi ollu, että mikään muu ei tyydytä kun vähintäänkin se viime vuotisen kymmenennen sijan uusiminen. Helppoa se ei ole, mut ei sen pidäkään olla. Minsan meno on ollu sen verran heikkoa, että keissi nyt ainaki pitäis irrota helposti.

perjantai 25. syyskuuta 2009

yö-reitti

Pihkaniskojen kisasivuille oli näköjään tullu reittihärveli, kävin sinne piirtelemässä käppyräni jos jotakuta kiinnostaa tota matkakertomusta lueskella. Hyvä homma että hylätytkin saa piirrellä. Ja reitti löytyy siis tuolta: http://www.pihkaniskat.fi/gadget/cgi/reitti.cgi?act=map&id=21&kieli=en

Yökausi on korkattu. Tiistaina kävin korkkaamassa Petzl Ultrani Lehmijärvellä. Suunnistus oli vähän hapuilevaa, mikä nyt ei varsinainen yllätys pitkän yötauon jälkeen ollut. Eilen olikin vuorossa AM-yö Kuusijärvellä. Kyseinen karttahan on yksi huonoimmista millä olen suunnistanut. Ei siis maasto, vaan kartta. Yleensä on totuttu siihen, että harmaalla värillä merkitään avokalliota. Täällä maastossa sillä kuvataan toisinaan myös tiheikköä ja suota. Tämän tiedostaen pidin vauhdin rentona ja kompassikäden valmiina, ja tarkoitus oli käyttää kaikki mahdolliset polkukierrot hyväksi. Kirjottelen vähän matkakertomusta yölliseltä reissulta.

K-1 Kiertoreitinvalinnan ottaminen unohtu heti alkuunsa, kun ryskin tän suoraan. Pienen epävarmuuden jälkeen löysin rastimäen ja rastia edeltävän ison kiven vierestä rastille.

1-2 Seisoin 10sek paikallaan reitinvalintaa miettien, päätin kiertää oikealta. Alun toteutuksessa parantamisen varaa ennen polulle pääsyä, sit oliki helppoa polkujuoksua loppuväli. Kale on latonu kovaa, olin kolmanneks nopein ja jäin 46sek.

2-3 Lyhyt väli suorilla, jyrkänteen vierestä ylös ja sit kompassilla peukut pystyssä, oli sen verran tiukan näkönen piste. Löyty suoraan.

3-4 Pieni pätkä polkua alle, sit tien jälkeen ylös mäkeen. Aika hyvin sain hahmotettua muodot eikä ongelmia ollu.

4-5 Kattelin että kierrän vähän vasemmalta polkua pitkin. Vedin vähän liian jyrkästi vasemmalle, tulin suota pitkin aina tielle asti. Sieltä oliki sit helppo ottaa rasti, mut alkumatkan sähläilyyn merkkautan 45sek virheen.

5-6 Pahan näkönen väli. Meen melkein kävellen ja yritän lukea kaiken, ja lippu halkeaakin ihan mallikkaasti ja pohja-aikaki tuli.

6-7 Toinen lyhyt väli putkeen jossa ei saa polkua alle. Kattelen vähän kivijonoja ja käyrätkin hahmotan jotenkin, rasti on lopulta aika helppo, iso kivi näkyy kauas.

7-8 Alkuun polkua alle, sit suota ja avokallionyppylän päältä taas suolle ja rastille. Helppoa, murjoin tälle välille 18sek pohjat (tosin jögge meni sekunnin kovempaa).

8-9 Lyhyt väli, kesti hetken saada selvää kartasta. Suon reunaa polulle, polkua mäkeen ja sit avokalliosuikaleen jälkeen alas. Lasken kuitenkin liian aikasin, ja pieni koukku tulee. Tajuan tilanteen nopeasti ja jatkan rastille, 15sek virhe.

9-10 Otan parit kävelyaskeleet viivan suuntasesti reitinvalintaa miettiessä, sit päätän heittää alas ja oikeelta ympäri. Ihan hyvä reitti ja lippu halkeaa ilman ongelmia.

10-11 Lähtösuunta vähän heikko, ja korjaan turhan myöhään. Jonkun verran sekunteja menee hukkaan mut ei yöllä kaikkia pikku virheitä tarvi laskea. Rastia edeltävässä tiheikössä meinaa uskoa loppua, mut sieltä se lippu tulee sit kuitenkin vastaan.

11-12 Tosi epävarmaa menoa, en oikeen tiedä mitä pitäis lukea. Lopulta saan kiinni viivan oikeelta puolelta ja jatkan lipulle. 30sek virhettä.

12-13 Polkua tielle asti, sitä vähän matkaa vasemmalle ja polkua ylös, sit polun risteyksestä suoraan ison polun kautta lipulle. Ei virhettä, mut leimaa ei näköjään tarttunu mukaan, ja tarkistuslipuke oli tietenkin tippunu matkan varrella.

13-14 Järven pään kautta polkua alle, tien jälkeen polkua ylös mäkeen mutkaan asti, josta suorilla. Isot kivet näkyy matkan varrella ja lippu löytyy vaivattomasti, vaikka rastijyrkänne onkin tiheän suon vieressä piilossa.

14-15 Tää ois pitäny mennä vasemman kautta korkeimpia kohtia hyödyntäen. Nyt lähin ryskimään suoraan, enkä saanu kartasta tai poluista mitään tolkkua. 2,5min tuli tuhlattua ylimäärästä aikaa ennen kuin pääsin pukille (leimaamaan).

15-16 Tielle ja sieltä polkua pitkin rastille.

16-M Pohkeet löi kramppiin, oli jo pieniä tuntemuksia aiemminkin mut nyt iski kunnolla päälle.

Virhettä tuli siis nelisen minuuttia, ja siitä tokavikalle 2,5min. Kolmanneks vikalla, n. 1km ennen maalia olin melkein 30sek Oskua edellä kiinni voitossa, ja ulkopuolisista Jögge oli mua vaan 9sek edellä. Olis ollu siis ihan hyvä juoksu ilman tota isoa koukkua. Hylsy siis tuli, vaikka kaikki rastit oikeessa järjestyksessä leimasinkin. Ei auta selittelyt vaikka Stumbe oli todistajana leimaamisen tapahtuessa. No, onneks näin kävi nyt eikä ens viikolla. Täytyy vaan toivoa ettei emitissä oo mitään häikkää. SM-yössä pitää varmaan jotenkin teipata tarkistuslippu kiinni, ettei vastaavaa käy. Noi tarkistuslipukkeet on kyl aika lailla yhtä tyhjän kanssa, sillon harvoin kun muistan sen ottaa, nii lähes aina se tippuu. Voiskohan niitä jotenkin kehitellä, ei siit paljoa hyötyä oo jos sitä ei maaliin asti saa tuotua mukanaan.

tiistai 22. syyskuuta 2009

savonlinna+joensuu

Syksyn SM-kausi jatkui siis menneenä viikonloppuna keskarilla ja viestillä. Kotiin tuomisina ei ollut taaskaan yhtään mitään, mikä nyt ei sinänsä juurikaan yllätä ottaen huomioon aiemmat näytöt.

Keskarin karsintaan lähettiin hakemaan virheettömyyttä, mutta liekö lyhyt matka aiheuttanut sen, että kiire oli mukamas koko ajan. Selkeetä virhettä leivoin ehkä noin 45sek, mutta yllättäen se riitti finaaliin. Finaalissa pääsin starttaamaan numerolla 1. Ykköselle otin sellasen puolminuuttisen hermokoukun, ja kakkoselle sitte pari minuuttia. Se kisa loppu mun osalta siihen. Vauhti hiljeni, ja karttaa katoin ehkä 90% vähemmän ku normaalisti kun ei vaan enää napannu. Koukkua tuli sitten luonnollisesti pitkin matkaa ja loppuun vielä yks iso eksyminen, ja maalissa eroa kärkeen oli joku 11minuuttia ja sija viimenen. Oishan sen voinu kesken jättää mut aattelin että ku ekaa kertaa pääs keskarin finaaliin niin juostaan sitten läpi.

Viestissä olin tuttuun tapaan kakkosessa, tällä kertaa valitsin alotusosuuden. Taktiikaksi otin sellasen, että en lähe vetämään, annan muiden tehdä reitin valinnat ja valitsen niistä sitten parhaat päältä. Ja tietenkin rastinotoissa täysin omaa työskentelyä. Lähin takarivistä, joten aattelin että alkuun pitää latoa kovempaa jotta paikka sieltä läheltä kärkeä löytyis kun metsän puolelle mennään. Mulla on ollut sellanen käsitys, että viestialotuksissa lähetään helvetin kovaa, mutta tää oli kyllä kaikkea muuta. Hyvä ku ei porukka kävelyks pistäny k:lle juostessa. Ja vauhti oli muutenkin koko matkan ihan käsittämättömän hiljasta, mutta kun itellä ei mitään vetohaluja ollu niin tyydyin vaan hengailemaan mukana. Pari jotain pientä virhettä mahtu mukaan, ne oli kuitenki sellasia hallittuja virheitä, ettei mitään hätää ollu missään vaiheessa. Vaihtoon Dinskin kanssa rinta rinnan sijalla 9. ja puolisen minuuttia kärjestä eli Nixusta.

Periaatteessa pitäis olla tyytyväinen viikonloppuun. Tavotteena oli keskarilla finaalipaikka, ja se tuli. Ja lisäks vielä viestistä hyvä juoksu. Mut en kuitenkaan tyytyväinen ole, ois sieltä keskarilta ollu otettavissa jotain muutakin ku se vika sija finaalista. Ja viestissä toki ois kiva olla ykkösessä, mutta kyllä siellä ihan oikeet miehet meillä nyt oli, sen verran hyvin kaikki juoksi.

Nyt ois sitten aika alotella yösuunnistelua. Viime vuonna juoksin muistaakseni yhen yöreenin syksyllä ennen sm-yön karsintaa, ja plaketti tuli silloin. Nyt ajattelin lisätä määrää niin, että uutta Petzl Ultraani ulkoilutan kolme kertaa ennen ensi viikon perjantaita. Saa nähä onko mitään vaikutusta lopputulokseen. Sen verran alakanttiin on tää kausi menny, että yössä pitäis saada onnistuminen. Eli viime vuotista plakettisijaa lähetään puolustamaan kynsin ja hampain, ja siinä sivussa otetaan yömies-Heinoselta keissi.

torstai 17. syyskuuta 2009

sm-kunto

Nyt tuntuu juoksu siltä, miltä sen piti tuntua jo kaks viikkoa sitten. Koska pääkisa meni miten meni, on keskariin riittänyt ihan eri tavalla mielenkiintoa. Siellä pitäis näyttää, mihin meikäläisestä on. Tuskin mihinkään, mut kattellaan sitä sitten lauantaina ja sunnuntaina.

Lauantain matkat tuntuu näin äkkiseltään melkosen lyhyiltä. Karsinnassaki vaa joku reilu kolonen matkaa, siellähän pääsee kaiken maailman koposia finaaliin jotka ei sit kuitenkaan pääse iltapäivällä enää mihinkään. Tiukkaa siinä karsinnassa tulee olemaan, ja aina sieltä joku vähän kovempi sälli ryssii ittensä pois pelistä. Toivottavasti joku sellanen löytyy mun ryhmästä:) No, ryssi tai ei niin kunhan en ite sitä tee. Aika luottavaisena oon sen suhteen, että omalla hyvällä juoksulla finaalipaikka irtoaa, teki muut sitten mitä tahansa. Ja jos ei irtoo niin ei väkisin. Mitäs siellä finaalissakaan tekis jos sinne ei hyvällä juoksulla pääse. Pienen lisäjännityksen karsintaan tuo se, että Frank Salmi lähtee minuutin perään. Eihän sitä nyt mitkään maajoukkuevalmentajat saa kiinni ottaa, se on selvä. Huomenna Savonlinnaan, ja lauantaina sitten kattelemaan onko mulla ohjelmassa viikonloppuun kolme vai kaks kisaa. Veikkaan ensimmäistä.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Pohjan kautta uuteen nousuun

Normaalia pidempi hiljanen jakso ollu täällä blogissa. Ollu vähän vaikeeta viime päivät. Siihen on syynä lähinnä urheiluun liittymättömät asiat, joita en tässä rupea ruotimaan. Mutta kirjotellaas nyt jotain urheilurintaman löpinöitä niin kuin yleensäkin. Alkuviikolla olin edelleen ihan rikki, joutu jopa hölkkäillessä ottamaan pieniä kävelypätkiä kun ei jaksanu. Tuli sitten mieleen, että saattais olla hemoglobiini laskenu. Ennenkin mulla on sen kanssa ollu ongelmia, joten päätin kylmän viileästi alottaa rautakuurin ilman mitään arvojen tutkimista. Sen jälkeen onkin päivä päivältä menty parempaan suuntaan. Nyt juoksu tuntuu jo periaatteessa hyvältä, mutta viimestä vaihdetta ei saa silmään vaikka miten yrittää. Juoksu on sellasta voimakasta, mutta kankeeta. Jonkun vetoreenin tiellä huutais vissiin ens viikollekin, tällä viikolla jo sellaisen pitkän tauon jälkeen tein.

Tänään kävin myös kilpailemassa, Jyry-rasteilla. Vaikka Seitajoen kartat saakin aikaiseksi kylmät väreet ja kylmän hien nousemaan otsalle, päätin ottaa riskin. Kartta ei mikään pauliini ollu, mut tällä kertaa tuntu siltä että se ois edes siitä maastosta missä kisatkin oli. Pari isohkoa koukkua leivoin matkalla, muuten ihan hyvää suunnistusta. Kolmosen lyhyellä välillä matka tuntui odotettua pidemmältä, ja kun eteen tuli joku pieni polunpätkä, luulin tulleeni ohi rastista. Kaarsin sitten vasemmalle toteamaan, ettei siinä oikeasti mitään polkua vielä vastaan tullu. Reilu minuutin virhe. Toinen selkeämpi virhe tuli taas pihkarastien tapaan vikalle. Reittihärvelistä voi kukin itse katsoa ja miettiä, että mitenköhän ne edelliset rastit on löytyny niinkin hyvin. Tossa koukussa ei meinaan ole järjen hiventäkään. Mitäköhän on Leskisen poika miettiny? No, kaikkihan sen tietää mitä mielessä on, mut juostais nyt ensin rata loppuun. Siihen koukkuun meni kolmas sija, ja kuus miestä ohi tuloslistalla. Näist ei opi.

Pardaalin aikaan ei virheittäkään ois päästy, mut en sitä odottanutkaan. Kunto tuntuis kuitenkin sm-pitkän floppauksen jälkeen olevan taas nousussa, ja se on mukavata se ens viikonloppua ajatellen. Keskari on aina ollu mulle melko vaikee laji, ei oikeen löydy sellasta tarvittavaa agressiivisuutta suunnistuksessa, mitä sillä matkalla tarvitaan. Senpä takia ens viikonlopun tavotteena on vain selvittää tie a-finaaliin, ekaa kertaa isojen poikien sarjassa. Helpolla se ei tule. Viime vuonna melko hyvällä juoksulla olin eka putoaja. Ja vielä veistä kierrettiin haavassa, sillä mun erän vika finalisti Dinski ei edes finaaliin startannu. Nyt se finaaliin pääsy on vielä vaikeempaa, kun sinne otetaan vähemmän porukkaa. Mut loppuun asti taistellaan, toivottavasti ois sekunnit kerrankin mun puolella jos niitä tarvitaan.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Vuodatus

Oon mielestäni tehny kaiken hyvin, niin kuin on suunniteltu. Viime viikolla olin varma, että tälle viikonlopulle tulee sellanen mulle hyvä kulku. Alkuviikko näyttikin lupaavalta, mut sit tilanne muuttukin ihan toisennäköseks. Torstaina meno oli huolestuttavan vaisua, lihakset oli väsyneet ja keuhkot toimi huonosti, jotain limaakin irtos kurkusta juostessa. Ei kuitenkaan mitään flunssan merkkejä ollu ilmassa. Perjantaina aamupäivällä meno oli vieläkin huonompaa, aivan järkyttävän paskan tuntusta. Eikä edelleenkään mitään flunssan oireita ollu, mukava verenmaku tuli kyllä suuhun lyhyitä kiihdytyksiä vedellessä. Eilen iltalenkillä juoksu oli aavistuksen parempaa, joten fiilis nousi ja ajattelin että kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Tänään verkkaillessa jalat ei lupaillu hyvää eikä huonoa. Kisaa lähin juoksemaan normaalilla vauhdilla, ja puolen kilsan jälkeen oli jo aika valmis olo. Keuhkot ei toiminu ja jalat oli hapoilla. Jos kyseessä olis ollu mikä tahansa muu kisa, niin oisin tullu heti pois. Nyt könysin kuitenkin radan läpi. Maalissa piti puuskuttaa aika pitkään, ja puol tuntii kisan jälkeenkin meinas laatta lentää. Onneks oli sekunnit noin päin, en tiiä oisinko malttanu kuitenkaan jättää väliin huomista starttia jos oisin finaaliin päässy. Kesken se ois ainaki jääny, se on varma.

Nyt on kohtalaisen vittuuntunu olo. Koko kesä on reenailtu tätä viikonloppua ajatellen, ja nyt sitten pari päivää ennen h-hetkeä kroppa päättää ottaa puolet tehoista pois. Oisin paljon mieluummin ihan rehellisesti kipee tai pummannu paljon, mut ei tällasta. Kaikista eniten korpeaa nimen omaan se, kun ei tiedä mikä on vialla. Tuskin mä missään montussa oon, mut joku on nyt vialla ja pahasti. Tekis mieli lopettaa kausi tähän.

torstai 3. syyskuuta 2009

Ylihuomenna

On tätä odotettuki jo. Pari yötä vielä ja sit pääsee irti. Vanhoja karttoja kisamaastosta ja sen lähettyviltä rataspekulaatioiden kanssa on tutkailtu. On juostu reenejä viistoistatonnisella ja suunnistus on jopa ajoittain ollut hallussa. Oon jopa pitäny jonkunlaista karkkilakkoakin, mitä nyt joku lipsahdus on matkan varrelle sattunu. Maasto on ehkäpä priimointa priimaa mitä löytyy, heti Kytäjän seudun jälkeen. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta onko mies? Tiistaina ja keskiviikkona verkkalenkeillä oli järjettömän kevyet jalat, mutta eilen illemmalla suunnistusvedoissa ei niin kevyet. Ja tänäänkään ei alkuviikon kaltaista herkkyyttä ollut. Tuleekohan se takas? Tulee tai ei, sille ei enää mahda mitään. Kyllä tänkin päiväsellä kululla johonki päästään, muttei ihan kuuhun asti riitä. Toisaalta sillä, jos tuntuu jalat herkältä, tai sillä, jos tuntuu vähän raskaammalta, ei hirveesti oo eroa. Todellisuudessa vauhdissa on näissä tapauksissa kuitenkin melko pieni ero, ainoa mihin se vaikuttaa on yläpää. Ja se onkin suorituksen kannalta ainoa asia, johon enää on jotain tehtävissä. Ja se pitää tehdä nimenomaan siellä maastossa.

Finaaliin otetaan tänä vuonna vaan 50 ukkoa. Eli karsinta on vähän aiempaa tiukempaa. Toisaalta se on ihan sama. Mielellään sitä ois karsinnassa vähän paremmalla sijalla kun just niistä vikoista paikoista tappelemassa. Sen verran voi loppupään lähtöajasta sunnuntaina olla hyötyä. Mut kattellaan sit lauantain jälkeen tarkemmin sitä sunnuntain lähtöaikaa. Nähdään Askolassa.

maanantai 31. elokuuta 2009

Husqvarna

Olin huono. Juoksu oli alusta asti väsynyttä. Sitten kun salmiakeilla juoksin väärään suuntaan ja piti korjata, niin ei enää napannu. Loppumatkan juoksin aika hissutellen, jotain pientä virhettäkin mahtu mukaan. Enpä sitä jaksa sen tarkemmin anaalisoida. Nyt on katseet käännetty jo tulevaan viikonloppuun. Tällä viikolla keskitytään lepäilyyn. Yks suunnistusreeni ohjelmassa ja muuten sit herkistellään. Sittenpähän nähdään millanen kulku löytyy tälle syksylle.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Viimeinen voitelu

Tänään kävin kurittamassa kroppaani viimeisen kerran ennen SM-pitkää. Toki vielä tulee jotain kovempaa ajoa suunnistuksen muodossa, mutta tollasia happoja en suunnistamalla saa. Reeninä oli sama mäkivetosetti kuin viime viikon tiistaina. Alkuverkan päälle 5min kevyttä vk-juoksua (3.43/km) lihasten herättelyks, ja sitten itse asiaan. 5x2min kiihtyvällä vauhdilla, ja päälle 5x1min sen mitä lähtee. Viime viikolla tuntu meno erittäin heikolta. Toivoin vauhdin olevan selvästi parempaa kuin viimeksi, joten siirsin vetojen lähtöpaikkaa 10 metriä taaemmas jottei vedot jäisi ajallisesti liian lyhyiksi. Pidemmästä matkasta huolimatta ajat parani aika paljon. Ja onnistuin vielä vetämään pidemmät vedot niin, että jokainen oli edellistä kovempi. Palautuminenkin oli melko nopeeta, vaikka vedoissa tuntukin pahalta niin alle minuutti vedon loppumisen jälkeen oli jaloissa jo sellanen fiilis että ois voinu lähtee seuraavaan rykäsyyn. Onnistunu reeni siis, ja kuntokin tuntuis olevan nousussa. Nyt sitten enää viimeset viilailut fyysisellä puolella ja keskittyminen kuntoon niin eiköhän tästä hyvä tule.

Pihkarastien onnistuminen tuli hyvään paikkaan, sen ansiosta Askolan karsintaan lähtöpaikka parani pikkasen. Eipä sillä lähtöpaikalla toki väliä pitäis olla, jos mies on kunnossa. Viime vuonna karsinta meni fiilikseen nähden yli odotusten. Fyysinen vire tuntui silloin huonolta, ja tein koukkua joten epäilin juoksun jälkeen jopa karsiutumista. Olin kuitenkin neljäs. Se ei tarkoita, että tänä vuonna samanlaisella juoksulla karsinnassa ollaan yhtä korkealla. Tavoite on parantaa viime vuotista sijaa (23.), mutta ensin pitää hoitaa karsinta kunnialla läpi. Karsintaan täytyy saada samanlainen fiilis päälle, kuin itse finaaliinkin. Sitä ei voi pitää minään alkuverryttelynä, koska sitä se ei tän tason janttereille ole. Mutta eiköhän se oikea fiilis siihen tule, sen verran usein yleisessä sarjassa on tullu menetettyä finaalipaikka ihan vaan omaa tyhmyyttä, että siihen en nyt toivottavasti sorru. Se on sitten ens viikon asioita. Tällä viikolla juostaan vielä Husqvarna, ja huomenna meen Kellonummelle rentoja suunnistusvetoja vetelemään. Näkyy kisoissa.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Melkein

Tänään oli Pihkarastit. Kisathan oli jossain Pornoon suunnalla, tarkemmin sanottuna Laukkoskella. Melko lähellä Askolaa siis, joten ehkä sieltä jotain samoja piirteitä löyty kun SM-pitkän maaston hyväkulkusemmista osista. Hyvän asenteen sain päälle kisaan, ei mitään turhaa yliyrittämistä ja sinne päin roiskimista niin kuin mulla pienemmissä kisoissa varsinkin tällä kaudella on ollut tapana. Käydään nyt rata läpi väli väliltä. Vaikkei sitä kukaan muu jaksaiskaan lukea, niin tulee ainaki ite sitten spekuloitua mitä on tullu ajateltua ja tehtyä. Reitti löytyy härvelistä.

K-1 Katoin 2min eteen lähteneen Sillmanin lähtevän polkua oikealle, joten sinne siis itekin lähin. Tarkotus oli lähteä polun risteyksestä ylös, mutta jatkan polkua 15m pidempään, ja sitten jyrkänteen ja pikkukivien kautta notkoon. Alas juostessa vähän turha varmistus oikealta pellon läheltä, ja sekunteja kuluu hukkaan. Kivet sopii kartalle ja avokallioläntit on niin selviä että rasti löytyy ilman ongelmia.

1-2 Lähden menemään alakautta, vaikka mäen päältä vasemmalta olisi varmempi. Kahden kiven ja poikittain olevan jyrkänteen jälkeen yritän pysyä tasossa, ja juuri ennen rastia näen vilaukselta SV:n paidan. Leima ruutuun ja perään.

2-3 Jallua ei näy, muttei sen väliä. Taas pari kiveä näkyy lyhyen välin puolessa välissä, ja rastin yläpuolella olevan jyrkänteen sijainti näkyy jo vaikkei itse jyrkännettä näykään. Helpompi lippu mitä odotin. Jallun selkä on jo aika lähellä.

3-4 Ylös mäkeen ja notkon yli rastimäkeen. Otan vähän ylimääräisiä askelia kun nousen pienen kukkulan päälle rastin vasemmalla puolella, joten SV:n mies on edelleen mua ennen rastilla.

4-5 Vähän pidempi väli. Kattelin jo pikasesti edellisellä välillä että suorilla mennään. Poikittaisen polun ylityksessä Sillman ottaa huonomman valinnan, ja näen miehen viimeistä kertaa. Linjan jälkeen lasken turhaan alas oikealle päin, kun olisi voinut vetää aavistuksen vasemmalta. Käyrät ja kivet on niin kuin pitääkin ja takarinne jyrkänne löytyy hyvin.

5-6 Huono lähtösuunta, joka maksaa taas muutaman sekunnin. Hetken matkaa valkoisessa juostuani nousen mäkeen, ja rastia edeltävä avokallionenä näkyy jo kaukaa.

6-7 Yritän etsiä katseella uraa, joka veisi tiheän kohdan läpi polulle. Ei löydy, joten kävelyaskelia tulee. Polulla korjaus oikeaan ja ylös. Laskeudun ekalta huipulta jyrkänteen vierestä, ja avokalliosuikale näkyy edessä selkeänä. Bongaan vielä pikkukiven ennen rastia ja sitten lippu näkyykin.

7-8 Suorilla on tarkoitus vedellä, mutta ison jyrkänteen päästä laskeuduttuani otan hieman liikaa oikealle, joten päädyn polkukiertoon. Arvokkaita sekunteja kuluu taas hukkaan. Meinaan ottaa leiman 15m ennen omaa rastia, mutta tajuan koodin ja rastipisteen vääräksi, joten jatkan omalle rastille.

8-9 Suorilla mennään. Vähän epävarmaa menoa koko väli, tajuan vasta rastin lähellä että olisi voinut polkea kovempaa kun rasti on kiinni selkeässä kuviorajassa. Helppo lippu taas.

9-10 Ylös ja kielletyn alueen nauhan vierestä polulle. Polkua tielle ja tieltä rastimäki näkyykin jo eikä rastia voi enää pummata.

10-11 Helpon näköinen väli taas. Viivan suuntaisesta polulle, kierrän polkua hitaan näköisen suoläntin. Edessä näkyy rastiviivan oikealla puolella oleva kukkula, sen vasenta puolta tiheikön reunaan. Siitä sitten vaan mäen reunaa nuollen lipulle.

11-12 Joku pieni ura vie miehen pienen parkkipaikan(?) oikealle puolelle. Siitä jatkan uraa toiselle uralle, jota juoksen hetken matkaa. Edessä näkyy jo rastimäen reuna, ja tähtään edessä näkyvän jyrkänteen vasemmalle puolelle. Avokallion yli ja emitkäsi valmiiksi.

12-13 Epämääräisen näköinen väli, joten päätän kiertää polkua oikealta. Polun jälkeen parit kompassivarmistukset, pysähdys edeltävällä jyrkänteellä ja siitä lipulle. Rastille tullessa näen voitonhaaveni myöhemmin tuhoavan kaksikon (Nissi ja Pajala) lähteneen rastilta.

13-14 Kompassilla polulle, jossa varmistan sijaintini. Siitä ylös ja jostain jyrkänteiden välistä alas ja soistuvaa aluetta oikealta kiertäen lipulle.

14-15 Haen katseellani Nissiä ja Pajalaa, ja poljen samaa uraa samalla itsekin suunnistaen. Polu yli pikkukiven kohdalta, suo jää oikealle ja sitten näkyykin jo rastia edeltävät kivet joiden takaa erotan rastipistekumpareen.

15-16 Vikaa rastiahan ei voi pummata, joten lisään kierroksia ja juoksen Nissin ja Tommin kiinni. Kompassia tahi karttaa en vilkuile. Tavoitan jätkät, ja painelen ohi tiheikköön. Sitten hälytyskellot soi, rastihan pitäisi olla avokallion reunassa. Vähän aika mietin mihin pitää mennä, kunnes totean parhaaksi lähteä kuulutuksen suuntaan. Sieltähän se loppuviitoitus löytyykin, pitää vaan vetää väärään suuntaan 50m hakemaan leima. Ei näin.

Hyvän olon tunne hiipi puseroon tokavikalla, kun luulin jo selvittäneeni radan ilman suurempia virheitä. Ehkä sitä ens kerralla muistaa sitten suunnistaa loppuun asti. En muistaakseni oo yleisessä sarjassa yhtään kisaa voittanu, nyt sitä ois taas tarjottu. Tokavikalla olin muita paitsi Axua edellä (Axu teki saman virheen vikalle). Hävisin vikalle n.50sek nopeimmalle ja lopputuloksissa eroa Axuun eli kärkeen jäi 34sek. Harmillinen tappio, tiukassa kisassa samalla meni useampikin sija. Hyvää kuitenkin tekemisessä oli se, että nyt se oli jo jotain sinne päin. Fyysinen vire on edelleen melko kehno, mutta kyllä sekin siitä paranee. Toivottavasti samanlainen rentous suunnistuksessa pysyy kauden loppuun asti, ja jatkossa myös aina vikalle rastille asti. Suunnistusnälkää on tällä hetkellä paljon, joten luulis keskittymisenkin pysyvän sitä kautta hyvänä. Kuola valuen ootellaan jo sitä että juoksukin rupeis rullaamaan...

torstai 20. elokuuta 2009

MM

Aika heikolta näyttää suomalaisten meno Unkarissa. Eikä siihen auta mitkää pesupaikan vatussien kitinät siitä, että vanhukset pois jengistä. Kun ei parempia äijiä Suomesta löydy niin ei löydy. Toki voishan sinne ottaa nuorempia sällejä juoksemaan samoja ynnä muita sijotuksia, hyvää kokemusta tulevaisuutta varten. Eipä toi miesten huono menestys mitenkään poikkeuksellista oo, perusduunia. Ja oikeestaan koko joukkue Minnaa lukuun ottamatta suunnilleen omalla tasolla. Toivottavasti huomenna tulee tason nosto. Uskosin että naiset voittaa, miehiltä vaaditaan venymistä mitaliin. Eiköhän Topsukka hoida oman osuutensa, mut Matesta ja Terosta en ois niin varma. Toivotaan parasta. Oli hieno nähä että Lundanesin vauhti riitti noinkin korkeelle. Jätkän juoksua kun kattoo, niin näyttää aika samalta ku mun juoksu. Hitaalta ja kankeelta. Tosin siin on se ero, että mun juoksu myös on hidasta, Olavin ei.

Tällä hetkellä mun juoksu myös tuntuu hitaalta ja kankeelta. Vaikkei sitä välttämättä uskois, niin aina se ei siltä tunnu. Mut kyllä se sieltä vielä tulee, se kulku. Tyhmäähän se ois tässä vaiheessa olla huippukunnossa, kun vielä on kuitenki yli kaks viikkoa kauden pääkisaan. Hyvä ois, jos Husqvarnan aikoihin ois jo meno parempaa, jotta voi rennoin mielin lähteä Askolaan. Kattelin tossa reenipäiväkirjaa vuoden takaa, ei sillonkaan vielä mitään lentoa tässä vaiheessa ollu.

Suunnistusnälkä kasvaa tälleen MM-kisoja seuraillessa. Huomenna päästän sisäisen Thierryni valloilleen Vaipon hulppeassa maastossa. Sellanen reipasvauhtinen vetoreeni viistoistatonniseen totutellen ohjelmassa. Ja sunnuntaina pääseekin sitten pitkästä aikaa kisailemaan, johan edellisestä kisastartista on kuukausi vierähtäny jos ei tunturikisaa lasketa mukaan. Siellä on taas yrityksenä vetää rennosti, jokohan sillä taktiikalla nyt sais hyvä tuloksen. Kattellaan.

tiistai 18. elokuuta 2009

Penkkiurheilija

Rankkaa hommaa tää penkkiurheilun ja oman ulkoilun yhdistäminen. Huominenki pitkä lenkki siirtyy puolen päivän jälkeen ku pitää kattella jotain suunnistuksen MM-kisojen seurantaa netistä. Ja siinä samalla pitäis toisella silmällä kattella Berliinin meininkiä. Ja jotain töitäki pitäis tehä. Kotoota käsin mut kuitenki. Onneks huomisessa ohjelmassa seisoo vaan yks reeni, joten homma on aavistuksen helpompaa.

Reenien puolesta on otettu Lapin visiitin jälkeen tosi kevyesti tähän päivään asti. Tänään vetelin mäkivetoja, kulku oli odotetun heikko. Hapoille veti melko nopeesti. On se kumma ku sanotaan että levossa kunto nousee, mut aina kun muutaman kevyen päivän päälle koittaa tehä kovaa reeniä nii ei kulje, ei sitten niin mihinkään. Reeni meni kuitenki siinä mielessä hyvin, että ei päässy vauhdit hyytymään vaikka happoa elimistössä olikin melko runsaasti. Tällä viikolla ohjelmassa vielä pari kovempaa, perjantaina suunnistusvetoja ja sunnuntaina pihkarastit. Ens viikko menee vielä samalla sapluunalla, eli mäkivedot, suunnistusvedot ja keskarin kisa (husqvarna). Siihen sit lisäks yks pitkä lenkki ja jotai kevyttä juoksutekniikkakikkailua. Sit pitäiski olla jo melko valmis Askolaan.

Tässä vielä suomalaisten sijotusveikkaus huomiselle:

H:
3. Tero, 7. Pais, 13. Hamppi.

D:
1. Minna, 4. Merja, 6. Katri, 11. Bodil.

torstai 13. elokuuta 2009

Utsjoki, Ohcejohka

Reissu heitetty ja hianoo oli. Alkureissusta päästiin nauttimaan helteistä, pari vikaa päivää oliki sit vähän kosteampia. Kelin osalta, ei muuten. Hommahan meni reenien osalta aika lailla suunnitelmien mukaan. Matkan aikana tuli tehtyä kaikki suunnitellut reenit, ja jokunen suunnittelematon. Ainoa miinus oli se, että Jannen polvi oli niin tuhannen säpäleinä ettei siitä ollu tunturiskabaan, mun piti sit tyytyä yksilösarjan lyhyisiin matkoihin. No, eiköhän se reilu 20km/päivä ollu ihan riittävästi, ois muuten voinu ollu vieläkin rapsakampi olo lihaksissa parin vikan päivän reeneissä. Ja voittaminenhan on aina mukavaa, vaikka kyseessä ei mikään kovan luokan kisa ollutkaan. Eka päivä meni mittakaavaan totutellessa, tokana päivänä olikin sitten jo helpompaa. Mukava tapahtuma, vois joskus mennä uudestaankin.

Kaheksaan päivään tuli reeniä reilu 24h. Ihan sopivasti. Enempääkään ei ois kroppa välttämättä kestäny. Siihen sisälty noi kaks kisaa, kahet mäkivedot, pari vaellusta, vähän juoksutekniikkaa ja kuntopiiriä, yks suunnistusreeni kybätonnin kartalla, iltalenkkejä sillon tällön ja aamulenkit joka päivälle. Venyteltyäkin tuli melko usein ja jokaisen kämpältä heitetyn reenin jälkeen tuli kävästyä Tenojoessa, joka virtasi 50m päässä kämpästä. Siihen ku vielä lisätään rantasauna ja langaton nettiyhteys nii siinähän se reissu oli pähkinänkuoressa.

Nyt sit ois aika palautella. Tällä viikolla ohjelmassa on huomiselle hieronta, ja sen lisäks vaa jotain kevyttä palauttavaa reeniä. Toivottavasti ens viikkoon mennessä ois palautunu. Sitten alkaakin armoton kunnon esiinkaivuuprojekti. Tällä hetkellä usko omaan tulemiseen on jo huomattavasti korkeammalla tasolla kun pari viikkoa sitten. Mihin se usko riittää, sen näkee reilun kolmen viikon päästä.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Valoa pimeyteen

Näköjään toi edellisen tekstin valitus autto, heti seuraavassa reenissä olo oli palautunu. Hyvä niin, nyt on mukavampaa lähteä Lappiin reeniä työstämään. Eilen kävin työntelemässä Suunto Gameksen tokan päivän radan. Matkaa 10,8km ja 1:15 000 kartta. Suunnistus ei ihan parasta ollu, mutta menköön se sen piikkiin ettei viistoistatonnisella oo tullu juostua pitkään aikaan. Reittikin oli tarkotus laittaa näkyviin, mut oli vähän ongelmia garminin toimivuuden kanssa, joten se jää nyt laittamatta. Jos oisin viitotukset juossu, niin eroa kisan voittaneeseen Manuun olis tullu joku nelisen minsaa. Liput ja määritteet ois jonkin verran urakkaa helpottanu, ja selkeetä virhettäkin tuli yli kolmonen. Fyysiseen vireeseen oon tyytyväinen olosuhteet huomioon ottaen. Meno ei mitään lentoa vielä oo, mut jaksoin hyvin juosta ilman mitään hyytymistä, vähän pidempikin latu ois menny.

Tää viikko on nyt vedetty sellasta kevyttä perusreenailua, ei mitään edellisen viikon kaltasta mättämistä. Viimeset isommat määrät lyödään pöytään sitten Lapissa, jonka jälkeen aletaan kaivamaan SM-kuntoa esiin. Tässä on nyt viis viikkoa kauden pääkisaan, joten vielä kerkeää tehdä asian eteen aika paljon. Jostain täytyy kaivaa malttia Lapin reissuun, ettei ihan montun kaivuuks mene. Reissuun lähetään siis tiistaina, ja kotiin päin auton nokka kääntyy seuraavan viikon torstaina. Rehellistä reeniaikaa on siis keskiviikosta keskiviikkoon, eli kaheksan päivää. Suunnitelmissa ois kahen vajaan 30km tunturikisan lisäks parit mäkivedot, parit vaellukset ja pari ns. lepopäivää. Toinen mäkireeni jää (ehkä) välistä jos palautuminen tunturista on hidasta. Nii varmaa, tota en usko itekään. Utsjoen kämpästä pitäis netti löytyä, joten sieltä sitten saatan jotain raapustella tännekin. Siihen saakka, näkemiin.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Hapotusta

Palautuminen tuntuu kestävän. Toisin sanoen olen väsynyt. Hapoilla. Tummunut. Tänään vedin vetoja, 6x5min, sama kun viikko sitten. Ajattelin viisaasti, että tällä viikolla harjoittelen fiiliksen mukaan, jos väsyttää niin sitten otan suunniteltua kevyemmin. Hieno ajatus, mutta ajatukseksi se jäi. Aamulenkillä väsytti, alkuverkassa väsytti. Vetovauhdit oli jotain todella hidasta. Vedin kuitenkin loppuun asti, luonnollisesti.

En tiiä mikä on vialla kun paino ei nouse normaalille tasolle. Ennen Italian reissua paino pyöri siinä 73-75 kilon välillä. Nyt se on lähes poikkeuksetta alle 72kg. Siinä varmaan yks syy siihen ettei kulje eikä palaudu normaaliin tapaan. Oon mielestäni syöny ihan normaalisti, muttei auta. Kai noi lihakset sit on vaan niin paljon pienentyny, että painokin on laskenu. Rasvan määrä tuskin on ainakaan vähentyny. Ehkä se siitä sitten nousee kun reidet saa vähän mäkeä alle Lapin reissulla. Toivottavasti juoksuki sillon tuntuis jo juoksulta.

Lauantaina näkee, pitääkö tosissaan huolestua vai onko nyt vaan joku hetkellinen hapotus vierailulla. Lauantaina ajattelin käydä juoksemassa Suunto Gameksen tokan päivän baanan. Saa vähän tuntumaa pitkästä aikaa tohon viidentoista tonnin karttaan. Matkahan siellä oli 10,8km, johon Manulla meni joku 1.10. Jos nyt jaksais loppuun asti nii vois olla tyytyväinen.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Papat alistaa, osa 2

Ennen kisaa verkkaillessa käväs jo mielessä että mitäköhän tästä tulee. Jalat oli hapoilla jo siinä vaiheessa ja ajatukset pyöri jossain ihan muussa ku suunnistuksessa. Lähin liikkeelle vähän kovempaa ku eilen, aattelin että mitä kovempaa juoksee, sitä nopeemmin se on ohi. Ykkösväli meniki sit jo ihan reisille. Ei seuraava välikää menny ihan suunnitelmien mukaan, mut pohjat tuli silti. Pitkä väli (3-4) ei oikeestaa mitään reitinvalintaa tarjonnu, vedin aika hyvin tielle asti. Sit en enää keskittynykään, ja roiskin vaan menemään. Vähän jotenki sekavaa menoa, välil suunnistin nelosta kohti ja välillä lähellä olevaa 11:sta rastia kohti. Kävin sit yhentoista kautta ja Harri huuteli takaa et luet väärää väliä. Onnistuin vielä senkin jälkeen tekemään ison koukun siihen neloselle. Tän jälkee olinki jo ihan valmis lähtemään kotiin, mut yritin viel könytä rataa läpi. Seiskaa lukuun ottamatta en enää koukkua oikeestaan tehny, mut vauhti oli mitä oli. Yllättäen oli kuitenkin parit pohjat tollasilla 4-5min väleillä. Ennen kymppiä Karvonen ajo kiinni, ja juomarastilla (12) geeliä imiessäni sekin selkä meni menojaan. Mietiskelin että mitähän järkeä tässä on ku ei tossakaan kyydissä pysy. Yllättävän reippaasti Masa kuitenki metässä etenee, ottaen huomioon miltä miehen juoksu näyttää. Lopullinen stoppi mun juoksuun tuli 14-15 välin puolessa välissä olevaan nousuun. Ei vaa jalka enää noussu, jäin sitten siihen syömään mustikoita ja käppäilin pois. Neljällätoista olin Frankia perässä 5min, ja melkein sen verran meni jo ykkösen, nelosen ja seiskan pummailuihin. No, eroahan ois tullu lisää aika paljon vielä jos oisin maaliin asti menny.

Ei voi sanoa että ois mikään yllätys toi tummuminen. Sen verran tyhmästi on tullu tällä viikolla reenailtua. Tai siis tällänen viikko ois varmasti ollu ihan hyvä, jos edelliset viikot ois menny suunnitelmien mukaan. Mut tyhjän päälle ku vetästään 15h viikko joka sisältää viis kovaa reeniä/kisaa, nii voi sanoa ettei tätä ihan loppuun asti oo mietitty. Nyt on pakko lepäillä pari päivää ja kattella sit miltä tuntuu, ja mitä on järkevä tehä ennen lapin reissua.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Paimio

Niin ku puhe oli nii tällä viikolla on taas keskitytty reenailuun. Vähän ois voinu kevyemminki kesän reenijakson alottaa, mut eihän sitä malta kun ollaan jo muutenki jälessä aikataulusta. Menetetyt reenitunnit pitää saada kasaan, sehän on selvä. Tänään kävin Paimiossa juoksemassa Varsinais-Suomen rastipäivien ekan kisan. Tän viikon reenisaldo ennen kisaa näytti melkein 12h, ja mukana myös kolme kovaa reeniä. Kulkua en odotellu eikä sitä myöskään näkyny. Jalat oli raskaat ja koordinaatiokykykin vähän sitä sun tätä, turvallani kävin melko monta kertaa. Tarkotus oli siis vetästä käsijarru päällä hyvä reipas reeni. Kahta rastia lukuunottamatta homma menikin suunnitelmien mukaan. Tai no pieniä kauneusvirheitähän tulee aina, joten sanotaan että hyvin meni jos jätetään kutosrastin koukku pois.

K-5 Hyvin hallussa koko ajan, tosin vitosesta meinasin epähuomiossa ajella vasurista ohi. Vitosella toisena, +18sek F. Salmi.

5-6 Alas avosuon laitaan, siitä kompassilla oikeaan suuntaan. Luulen huomaavani kumpareen viivan vasemmalla puolella ennen rastia, mutta ilmeisesti se ei se ollut. Laskeudun jyrkänteen vierestä alas, ja etsin katseellani lippua. Ei näy, joten pysähdyn ja katson ympäristöä. Jyrkänteitä näkyy useampia, eikä ne näytä olevan ollenkaan niin kuin kartan mukaan pitäisi olla. Siinä sitten hetken arvon olisinko vasemmalla vai oikealla, ja lähden oikealle päin. Lopulta tulen kivelle, joka on 75m rastilta etelään. Siitä vihasesti rastille ja leima ruutuun. Tappiota välin nopeimpaan 1.50.

6-15 Tällä pätkällä jään Salmelle 54sek lisää. Takaraivossa painaa kutosen virhe, mutta maltan suunnistaa. Muutamia sekunteja ylimäärästä kuluu siellä täällä, mutta ei mitään kunnon virheitä. Vauhti edelleen sellasta lepposaa.

15-16 Rastille numero 15. tullessani näen edellä lähteneen Luoman Villen selän, ja päätän juosta miehen kiinni. Rastiväliviivan molemmilla puolilla on pieni avokalliokumpare, tullaan oikean puoleisen kautta ja luulen sen olevan vasemman puoleinen. Edessä näkyy avokallionenä, jonka luulen olevan rastia edeltävä kumpare. Nopeasti paikannan itseni ja lähden Villen perään kohti rastia. Tällä 100m välillä turpaan 24sek.

16-M Ei mainittavaa.

Noi kaks virhettä vei siis yhteensä pari minuuttia. Lisäks tuli jotain pientä, mut ei niitä lasketa. Eroa kärkeen 3.18, sitä luokkaa arvelinkin eron olevan kun maaliin pääsin. Radalla oli 18 rastia, joista vaan noille kahelle tuli mainittava virhe. Ihan hyvää suorittamista siis meikän tasoselle suunnistelijalle. Tyytyväinen ei kuitenkaan voi olla, koska nyt piti nimen omaan tehdä sellanen virheetön pintisjuoksu. Se on näköjään ihan sama, juoksenko normaalia kisavauhtia vai sitten käsijarru päällä, virhettä tulee kuitenkin. Ainoa ero on se, että tollasta vauhtia juostessa eroa tulee paljon myös vauhdissa, joten parempi lopputulos tulisi ehkä juoksemalla kovempaa. Mene ja tiedä. Yleensä en kartoista pahemmin valita, mut tänään oli kyllä melko huonolaatunen lappu tarjolla. Suot oli heitetty kartalle vähän miten sattuu, ja just tossa kutosella ku leivoin isosti nii jyrkänteet ei näyttäny maastossa ja kartalla ollenkaan samalta. Ja avokalliokuvauskaan ei kutosen luona kovin hyvä ollu, siinä rastin tasolla ois pitäny myös olla kartassa avokalliota, ainakin sitä maastossa oli. Virhehän olisi tullu vaikka kartta olis ollu siinä kohdassa parempi, koska käyrät kai oli kohillaan ja laskeuduin liian alas. Mutta se ois todennäkösesti ollu pienempi. Nyt riittää valitus, huomenna sitten uudestaan. Saa nähä millasen taktiikan sitä keksis, ku ei toi pintishomma tuottanu toivottua tulosta. Jos vaikka juoksis kovaa ja puhtaasti.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Uuteen nousuun

Italiasta saatu bakteeri rupee pikku hiljaa poistumaan. Joku ruoan mukana tullu pöpö se oli, viime viikon torstaina sain antibioottikuurin päälle. Nyt tuntuu vatsa jo ihan normaalilta, ja olo muutenkin, mutta lihaksistossa huomaa edelleen taudin vaikutukset. Ei jaksa, koko ajan tuntuu huonolta ja palautuminen on hidasta. Nyt oon vähitellen siirtyny normaalin harjottelun pariin, ja tästä eteen päin kunto toivottavasti vaan nousee. Huonommaks se ei ainakaan voi enää muuttua, sen verran pohjalla käytiin. Saas nähä millaseen tikkiin tän koneen saa tässä ajassa trimmattua syyskuun kuudenteen päivään mennessä.

Tää ja ens viikko vedetään hyvää perusharjottelua kotimaisemissa, ens viikonloppuna tosin käväsen tekemässä pari (toivottavasti) hyvää taitoreeniä Varsinais-Suomen rastipäivillä. Parin viikon reenijakson päälle sitte palauttelut ja tiistaiaamuna 4.8. lähetään ajelemaan Heinin, Ainon ja Jannen kanssa Utsjoelle. Siellä ohjelmassa mäkeä, isoa määrää ja tunturisuunnistus Janzeetterin parina. Takas päin lähetään torstaina 13.8. AM-viikonlopun passaan suosiolla ja keskityn palautteluun Heinin sukulaisen häissä.

Tän viikon ohjelma näyttää tältä:

Eilen:
ap: suunnistusvetoja reippaalla vauhdilla Ruskossa, reilu 5km rata neljänä vetona (yht. 39.05)+ verkat. Suunnistus suju, juoksu odotetunlaista. 1.05
ip: kuntopyörää+ muutamat hooverit. 0.45

Tänään:
ap: pitkä pyörälenkki+ vähän juoksua päälle. Tummuin. 2.50
ip: halkohommia ja päälle ehkä pieni verkka jos huvittaa.

Ke:
al 0.20
ap: vetoja, ehkä jotai viisminuuttisii tms. ~1.10
ip: suunnistusta Karskogissa, jos aamunen ei paina nii s-vetoja. ~1.00

To:
ap: rauhallista pitkää juosten. 1.40
ip: halkohommia jos tiistailta jotain on jääny.

Pe: yks tai kaks verkkalenkkiä ja jotain tekniikkakikkailuita sekaan. ~0.50

La&Su V-S R-P ja ehkä aamu- ja/tai iltalenkit la+su ~3.30, vko yht. ~13h

Sellanen setti tähän väliin. Voi olla aika hapokasta ku ei oo reeniä tullu mut sellast se on.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Paska Reissu

No nii, eilen tultiin Italian reissulta takas kotiin. Edelleenki on näköjään meno sellanen ettei mun pitäis ulkomaille mitään pidempiä reissuja tehä, ne kun tuppaa aina menemään samalla kaavalla. Tai kaava on eri, mutta lopputulos sama. Eli vitutus.

Reissullehan lähettiin reilu viikko sitten perjantaina. Erinäköstä hässäkkää oli mm. lentojen myöhästelyn, mutsin laukun katoamisen, keskiyöllä ruuhkaassa seisomisen ja kaatosateessa ajelun merkeissä. Niinpä majapaikkaan Mezzanoon saavuttiin vasta yöllä kolmen jälkeen, nukkumaan pääs siinä neljältä. Majotus ei mitään hotelliluokkaa ollu mutta ajoi asiansa. Lauantaina käytiin event centeristä karttoja hakemasta, mukaan tarttu Primieron kaupunkisprinttiä ja Passo Ceredan 4,3km baana. Ja tarttuhan sieltä mukaan myös Inovit. Lauantaina nautiskeltiin sprintistä kevyenä reeninä, oli kyllä hienoa ja vaikeeta. Meitsi on sen verran harvoin noita kaupunkikikkailusprinttejä juossu että tollanen pk-vauhti riitti ihan mainiosti, siltikin rata tarjos ihan tarpeeks haastetta. Muuten lauantaipäivä menikin matkan rasituksista toipuessa.

Sunnuntaina käytiin sitten siellä Passo Ceredassa, katottiin etukäteen pari pätkää jotka poljettais vähän kovempaa. Astmalääkkeet unohtu ottaa, minkä huomas kovemmissa osissa ylämäissä. Nautinnollista hommaa silti, virhettäki tuli leivottua jonkin verran. Iltapäivällä kävin katsastamassa maajoukkueen majotuksen, ja sieltä sitten iltalenkkinä juosten kotiin. Isällä nous kuume sunnuntaina, ei tullu siinä vaiheessa mieleen että kohta vie meikäläisenkin mukanaan.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä vessassa käydessä oli vähän kuumeinen olo, mut en sitä sen kummemmin miettiny. Aamulla aamulenkillä tuntu lihakset tyhjiltä, joten ehkä siellä jotain hämminkiä oli yön aikana. Kisassakin tuntu alkuun samanlaiselta, mut loppua kohden rupes jalat tuntumaan paremmilta. Juoksin ennakkosuunnitelman mukaisesti pintiksellä, eikä jalat ruvennu painamaan missään vaiheessa. Kisan jälkeen rupes olee vähän kylmä, aattelin kuitenki lähteä junnusprinttiä meiän kotikylään kattomaan. Sit ku piti lähtee sinne nii oliki jo helvetin kylmä. Ei muuta ku sänkyyn, Ape siellä viereisessä punkassa jo makoili naama valkosena. Kai se johonki 39 asteeseen illaks nous. Seuraavana aamuna oli melkei 39,5, joten kisa jäi tietenki välistä. Pakkiki oli sekasin ja vessassa sai juosta. Kuume vähän aaltoili pitkin päivää niin, että illaks saatiin uudestaa se 39 astetta.

Lepopäivä edessä, aattelin että jos ei kuumetta oo niin hyppään Ainon ja Jannen vaellusryhmään mukaan. No herätessä oli 37,2, mut sit vähä myöhemmin oltiin jo kuivilla. Joten reenaamaan vaan. Ajeltiin koko porukka Gardajärvelle, ostettiin oikeen vaelluskarttakin meille mukaan. Jäätiin sit auton kyydistä sellaseen paikkaan mistä ei mitää polkua lähteny, mut kartan mukaan vähän ylempää meni tie. Metän läpi sinne ja loppumatka sit tietä ja polkua vuoristossa. Harmi vaan ettei se tie tullu ikinä vastaan, pari tuntii rämmittiin kivikoitten ja jyrkänteitten välissä sellasta nelivetomäkeä että reisissä ja pohkeissa rupes tuntumaan. Sit tuli onneks tie vastaan ja päästiin jopa kartalle. Melkei 900m oltiin siinä kohassa noustu, alas tultii sit pidempää reittiä kiltisti polkua koko matka. Vähän turhan rankka reeni tähän väliin...

Torstaina kävin Annan kanssa aamureeninä Tonadicossa pari lyhyttä sprinttireeniä heittämässä, kun kisat meillä alko vasta kahelta. Keuhkot oli huonona ja mahaanki sattu, eikä se nyt muutenkaan hyvältä tuntunu. En kuitenkaan enää miettiny iltapäivän startin väliin jättämistä. Itse kisassa olin alkuverkasta asti ihan rikki, jalat ei vieny eteenpäin hölkkävauhdissakaan. Kisavauhti oli sellasta karttalenkkivauhtia, mikä näkyy myös tuloksissa. Alle vitosen baanalla 12min Gononille. Ois pitäny jättä välistä mut en malttanu. Varmaa oli pientä lämpöäki mut en jaksanu mittailla.

Perjantaina piti juosta aamulenkkinä junnuMM-sprinttiä, mut aamulla oli taas tutut 39 astetta kuumetta. Illalla tein epäviralliset pohjat, 39,59 C. Käytii illalla lääkärissä. Oli hyvä lekuri. Me ollaa vaan niin huonokuntosia, että meihin on nyt tarttunu tollane tauti. Noi muut meiän porukasta jotka oli koko ajan terveinä on vaan parempikuntosia. Lääkkeiks määrättiin maitohappobakteereita, porevitamiineja ja Gatoradea. Niillähän sitä pitäis kovimmatki bakteerit kaatua.

Lauantai meni normimerkeissä kämpillä maatessa, kuumetta vähän vähempi, maha kipeenä ja suoli pitkänä. Sunnuntaina matkusteltiin kotiin. Lauantain jälkeen ei enää kuumetta oo ollu, mut vatsa on edellee heikossa kunnossa. Tänää käytiin ihan oikeella lääkärillä kotisuomessa, muutaman päivän jälkee näkee sit onko mitää isompaa häikkää. Tänää aattelin kokeilla vähän kuntopyörää polkea, kun ei jaksa vaa makoilla koko aikaa. Huomenna pitäis sit jo vähän juostaki nii tietää voiko keskiviikkona startata Finillä. Kuntohan on tällä hetkellä varmasti niin pohjalla ku voi olla, mut ehkä sen lyhyen kisan vois juosta kun oon kerran ilmottautunu. Torstain pitkän jätän varmaan välistä, mut ehkä sielki vois käydä vähän maastossa juoksemassa, kattellaan. Nii joo, jotain positiivistakin: Rupee kisapaino löytyy pikku hiljaa, laihduin reissulla yli 3kg. Eilen illalla vaaka näytti 71,0kg. Luulis kulkevan.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Italiaan

Huomenna sitten lähetään. Jalat on sopivan raskaan oloset, onneks kerkee vielä lepuuttaa ennen kisojen alkua. Vaikka sinne lähetäänki vaan nautiskelemaan (suunnistuksesta, ei alkoholipitoisista juomista (no ehkä vähän niistäkin)), niin oishan se kiva jos juoksukin tuntuis kivalta. Mut tosiaanki, täs kerkee viel palautuu. Huomen jätän mäkivedot vetämättä ja siirryn herkistelylinjalle, vähä juoksutekniikkaa ja ehkä jotai lyhyit vetoja. Loppupäivä meneekin sitten matkustukseen. Kentälle päin lähetään ajelee ennen kybää, sit 4h välilaskun jälkeen milanoon saavutaan joskus iltakasin jälkeen. Sieltä sitte neljän tunnin ajelut Primieron suuntaan. Kovempi jätkähän tekis reenin välilaskun aikana, mut mä oonki löysä jätkä. Lauantaina ois tarkotus ottaa lungisti ja heittää vaa joku kevyt verkka ja sunnuntaina sit jotai modelia kehiin. Näillä eväillä ollaan toivottavasti valmiina laittamaan Huhtasen poika päivittäin kaljaostoksille. Blogiin en välttämättä reissun aikana kirjottele, tuloksii löytyy varmaa tuolt kisasivuilta, eli jwoc2009.it

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Pari reippaampaa

Eilen tuntu sen verran mukavalta jaloissa että päätin lähteä tänään Apen seuraks mäkivetoja vetelemään. Alunperin piti ottaa aamupäivä kevyesti ja illalla kovempaa Kytäjän iltarasteilla, nyt sit tuli kaks vk-reeniä samaan päivään. Molemmat reenit oli kuitenki selkeesti VK:n puolella, ei kai tässä vaiheessa tarvi vielä maukkaa vedellä. Aamupäivällä nykästiin Karskogissa 8 kertaa vajaan kahen minuutin nousu. Jotain 1.52-1.56 olit ajat. Muistelisin et joskus on täysillä temponu ton nousun muutaman sekunnin alle 1.40, eli aika paljon jäi vielä ruuvia kiristettäväks. En tiiä onko tollasesta yksittäisestä mäkivetoreenistä mitään iloa Italiaa ajatellen, mut toivottavasti se vähän totutti lihaksia nousuihin. Ja saattaa olla että käyn samassa mäessä vielä perjantaiaamuna uudemman kerran. Kattellaan miltä huomenna ja torstaina tuntuu.

Illalla sitten oli helmireeni edessä. Jo pelkästään Kytäjän nimen lausuminen tuo veden kielelle. On se vaan niin mahtavaa maastoa. Eli kyseessähän oli iltarastit Kytäjällä ja matkana 5,8km. Reenipaikalle ajellessa aattelin jotta vois vedellä silleen kiihtyvänä, mut sit ku lähtöön hölkkäilin nii päätinki juosta alusta loppuun sellasta mukavaa pintisvauhtia. Ja mukavaahan se oli. Vähän paino reisissä aamun vedot mut ei se fiilistä haitannu. Suunnistuskin oli melko hyvin hallinnassa, ainakin jos vertaa meikäläisen viimesimpiin suorituksiin. Tai melkeinpä koko kevätkauteen. Selkeetä virhettä mukaan mahtu varmaan joku 1,5min. Huomenna sitten pidempää siivua ja torstaina pidempi kuntopiiri. Ja perjantaina sit ehkä mäkeen jos hyvältä tuntuu. Ja sit sinne Italiaan.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Back in Black

Viime viikonloppu vierähti siis Kisakallion urheiluopistolla Turnaus-leirin ohjaajana. Aika rankka viikonloppu oli kaikin puolin, hommaa riitti koko ajan ja illatkin veny sen verran pitkäks ettei nukkuakaan tarvinnu liikoja. Mukavaa oli kuitenkin, ja sehän se tärkeintä on. Hyvin hoiti Jarkko "the animal" Saarinen leirinjohtajan hommat, vaikka vikan päivän seikkailu pääskin vähän venähtämään pitkäks. Lapsetki oli melko kiltisti. Tai en tiiä mitä ne öisin on tehny. Enkä haluakaan tietää. Lauantai-illan tietokilpailussa yks kysymys oli että "millä sijalla ohjaaja Aapo Leskinen tuli vaihtoon viime vuoden Jukolassa (2008)?" Vaihtoehdot oli 2, 14 ja 39. Luottoa tai tietoa ei löytyny, en tiiä vastasko kukaan oikein. Yhen ryhmän keskustelua kuuntelin vierestä, jonku tytön kuulin sanovan johonki väliin että "ei se nyt niin kova oo!". No, se siitä. Ehkä sitä vois joskus mennä uudestaankin vastaaviin hommiin.

Viime viikko vierähti melko hapokkaissa tunnelmissa reenailun puolella, tällä viikolla ois taas tarkotus päästä nautiskelemaan hyvästä harjoittelusta. Tänään futista pelatessa jalat tuntu normaaleilta ekaa kertaa Jukolan jälkeen, joten nyt on aika alkaa urheilemaan kunnolla. Perjantaina yhen jälkeen päivällä lähtee lento kohti Italiaa, sitä ennen kerkee vääntää muutaman hyvän reenipäivän. Italiassa sitten luvassa paljon mäkeä ja toivottavasti myös hyviä suunnistuksia. Tavotteena on jäädä plussan puolelle mun ja Juhiksen vedossa. Viis kisaa edessä, ja joka päivä bisse panoksena. Eihän siinä rikastumaan pääse mut ei niitä kaljoja kiva oo pois antaa kun kerran kaupasta on raahattu. Tällasta tänään.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Crescent

Ei taas jaksais tällasista tapauksista mitään kirjotella. Tän hetken tason mukainen suoritus. Ja se taso on tällä hetkellä säälittävän alhaalla.

Reissu ei lähteny kovin hyvin liikkeelle, kun auto seiso KehäIII:n ruuhkassa paikallaan reilu 20min ja luultiin jo ettei keritä kisoihin. Onneks otettiin sit uus reitti Tampereen tielle ja kisapaikallekin ehdittiin hyvissä ajoin 40min ennen starttia. Jalat oli totutun kankeet, eikä alkuverkkakaan tuonut mitään uutta siihen tilanteeseen.

Heti kellon piipattua juoksu tuntu kuitenkin melko hyvältä, ja fiiliskin parani sen myötä. Pari ekaa rastia löyty hyvin, jotain sekunteja ois saanu pois mut ei niitä lasketa tällä tasolla. Kolmoselle tulin melkein rastille, sit näin jonku jyrkänteen jota ei kartassa ollu ja olin varma että se pitäis olla kartalla. Paikansin sitten itseni väärin jyrkänteen perusteella ja pyörähdin puoltoista minuuttia. Se kisa loppu sitten mun osalta siihen. Ei vaan löydy enää motukkaa jos 4km kisassa tekee ison koukun alkuun. Neloselle mennessä lisäsin vauhtia ja juoksin ihan minne sattuu, sen jälkee tuliki sit sellanen virheistä johtuva väsymys enkä enää jaksanu polkea, eipä nyt nii hirveesti kiinnostanukaan. Loppumatkalla otin vielä isosti koukkuakin. Neljä minsaa ois varmaa helposti lohjennu ajasta virheillä, sit ku vielä ekojen koukkujen jälkee vauhti oli mitä oli nii ihmeen vähän tuli ero kärkeen. Siis paljonhan sitä tuli mut odotin tolla suorituksella paljon isompaa eroa.

Aika pitkään tuntuu ottavan juhannuksesta palautuminen. Juoksu tuntuu PK-lenkeilläkin melko raskaalta päivästä toiseen. Mut lepäämään en vielä ala, jos sama meno jatkuu ens viikolla nii sit kyl pitää ottaa muutaman päivän kunnon lepohetki ennen Italiaan lähtöä. Huomisesta viikon päästä lähetään, rupee jo polttelemaan... Nii ja huomenna pitäis vääntäytyä Kisakallioon Turnaus-leirille ohjaajaks. Sellasta. Eiköhän kaikki tullu sanottua.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Juhannus

Nyt on jo tovi vierähtäny juhannuksesta, joten vois siitä jotain kirjottaakin. Siis siitä suunnistusosiosta, jälkipeleistä ei tarvikaan mitään mainita. Hommahan polkaistiin käyntiin perjantaiaamuna Luhalahden koululla siinä yheksän aikoihin, tässä vaiheessa joukkueen vahvuuteen kuului edelleen mun lisäks vaan Von Metsälä Brothers. Meidän onneksi Team Mäksä hajotettiin, ja arvonnan jälkeen neljänneksi juoksijaksi saimme El Macon, tuon varmaakin varmemman viestimiehen AngA:sta. Tämähän tarkoitti sitä, että olemme kunnolla mukana kisassa, eikä tarvitse mitään ek:n maksimiaikoja ottaa miehistön lepäilyn takia. Kartat ja tulokset löytyy kisasivuilta.

EK1-Särkijärvi 1,4km: Vähän turhan kovaa tuli juostua eka etappi. Ykköselle otin melkein puolen minuutin koukunkin. +44sek oman hajonnan nopeimpaan (Larionov)

EK2-Nisunperä 1,7km: Pientä haparointia monelle rastille. Ehkä joku 45sek yhteensä. +43sek tappiota Amalle

EK3-Väinänvuori 3,1km: Tää oli mun heikoin lenkki. Kakkoselle eksyin eikä seuraava välikään kovin vahvasti menny. Varmaan kolmonen koukkua. +3.56 turpaan Dinskiltä. Nii ja Rantalan Mariallekin hävisin, prkl.

EK4-Väinänvuori2: Jo oli aikakin laittaa mies vaihtopenkille.

EK5-Tevaniemi 1,8km: Suunnistuksellisesti melko hyvä. Ehkä vajaa 30sek ois saanu pois. Fyysisesti aika tummaa. +35sek Larionov

EK6-Ikaalisten Kylpylä 1,7km: Rinttiä siis tarjolla. Ykköselle 15sek kun en uskonut että ois sama rasti Juspon kanssa. Loppu puhtaasti. +35sek Minsaan.

Tähän väliin järjestäjät anto yli tunnin tauon, joten Rollsin kautta jatkettiin Jämille päin.

EK7-Niiniharju 2,5km: Nousua oli vissiin joku 60m, eli ei ihan kevyt pätkä. Muutama sekunti siellä täällä meni hukkaan mut ei oikeestaan mitään oikeita virheitä. Silti +55sek Väreelle. Aika hapoilla rupes olee jo tässä.

EK8-Jämi 2,5km: Nopein ek. Piti levätä tää mut päästin Macon lepäämään. Kakkoselle otin 15sek koukun ku Juspon perässä kävin hämäysrastilla. Muuten puhtaasti ja hapokkaasti. +1.10 Mäksään.

EK9-Vaarinneva 2,0km: Suo-ek. Tätä odottelin innokkaana jo aamusta alkaen. Innokkuus loppu siihen ku otin ekat askeleet suolla. Molemmat pohkeet kramppiin, jouduin kävelemään melkein koko suo-osion. Ja vikan rastin jälkeen piti jäädä venyttelemään vaikka oli kangasta tarjolla. Ykköselle otin pienen koukun, ehkä joku 20sek. Eroa Dinskiin jäätävät 3.30.

EK10-Koirikuono: Partio-ek. Eli kaikki neljä mukana. Jako epäonnistu melko pahasti, tultiin Macon kanssa paljon ennen Juspoa ja Tumppia.

EK11-Vatula 2,0km: Tää mun piti taas levätä mut Tumpin naama oli sen verran valkonen partion jälkeen että armahdin miestä. Aika perkeleen hapoilla olin. Vitoselle pieni koukku mut ei montaa sekuntia menny siihen. +41sek Amaan.

EK12-Ulvaanharju 3,1km: Takaa-ajolähtönä, oltiin 15sek Terää perässä ennen tätä. Viimesen miehen maalintulo ratkas sijan, ja Tumppi jätti Oikarisen faijan selkeesti taakse joten 4.sija tuli kisasta. Omaan suoritukseen vikassa etapissa ei mitään virheitä mahtunu, eroa tuli nopeimpaan (Väre) silti 1.27.

Huhhuh, olipahan rankkaa. Kisavauhtista suunnistusta yhteensä n.24km ja vähän alle 2h 22min. Palautuminen on ollu odotetun hidasta, mut parempaan päin menty joka päivä. Nyt täytyy koittaa saada vähän perusreeniä koneeseen ennen ku lähetään Italiaan ens viikon perjantaina. Siellä sitten nautiskellaan suunnistuksesta ja JWOC:n seurailusta.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Jussiajelut

Täällä kun käy varmasti väkeä kuin pipoa, niin laitetaan tänne tieto siitä että Lynxin jengissä on paikka vapaana. Tällä hetkellä joukkueessa on mun lisäks Metsälän veljekset, joten kovaan jengiin pääsis mukaan. Viimeisen miehen/naisen valinta tapahtuu ennen kaikkea pärstäkertoimen mukaan, ilmottautumisia odotellaan...

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Puoliaika

Tällä viikolla ohjelmassa on jonkun näkönen lyhyt ylimenokausi. Lepäillään ja ladataan akkuja ennen kesän reenikauden alkua. Lepoviikon ainoana kovana reeninä on juhannusajot, jossa Lynxin joukkueen kokoonpano on vähän vielä auki. Ens viikolla palataan sitten sorvin ääreen. Tärkeimpinä reeneinä alkuun on voimareenit. Aattelin alotella ihan vaan normikuntopiireillä, ja sitten siirtyä lajinomaisempaan voimaharjotteluun. Hyvä mäkijakso tulee heinäkuun alkuun, kun lähetään perhereissulle Italian rastiviikkoa juoksemaan. Lisää mäkireeniä on ehkä tiedossa elokuussa, jos Heinin kanssa lähetään tunturisuunnistukseen. Vois olla aika hieno reissu. Taitoreenejä täytyy myös kesän aikana tehdä paljon, sen verran hukassa on taitopuoli ollut tänä keväänä. Ens viikolla vois ehkä käydä Crescentin juoksemassa taitoreenikauden avausetappina, vähän polttelis päästä kisailemaan kun on hyvät kisasuoritukset jääny tänä vuonna tekemättä.

Keväällä on tosiaan tullu aika paskoja juoksuja. Hyviä suunnistuksia on ainoastaan Raseborgin kisa ja Finnspring-viesti. Se on aika vähän. Nii ja Prisma-Rastit, jossa juoksin väärän sarjan radan. Ra-Vin keskimatka oli vähän jotain sinnepäin, muttei kuitenkaan ihan. Missä vika sitten on ollut? Tärkein asia on keskittyminen. Se on aina ollut mun kompastuskivi, nyt siinä on ehkä ollut vielä aiempaa enemmän ongelmia. Toinen on ollut liian kova yritys. Jos kisoja lähetään voittamaan, ei siitä yleensä hyvä seuraa. Fyysinen vire on vaihdellut kohtalaisen paljon kauden aikana, mikä osittain on aiheuttanut yllä mainittuja ongelmia. Vanha totuushan kuitenkin on se, ettei sille asialle enää kisapäivänä voi mitään tehdä. Se täytyy pitää mielessä tästä eteenpäin. Uskon, että kesän aikana voi saada melkoisen muutoksen aikaan suunnistupuolella. Vauhtiakin pitää saada paljon lisää, mutta taitopuoleen täytyy nyt keskittyä paljon aiempaa enemmän. Syyskuun kuudenteen päivään on onneksi vielä pitkä aika...

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

25.

Nyt on taas yks Jukola juostu. Huonoa tuuria ja virheitä mahtu meiän joukkueen suoritukseen turhan paljon. Nixun nilkka oli toki harmillinen tapaus, mutta ois sieltä silti voinut vielä nousta paremmille sijoille. Tässä vaiheessa on syytä katsoa peiliin, oma juoksu oli tohon paikkaan vähintäänkin luokaton. Vaikka 25. sija on omalla kohdalla toiseksi paras sijoitus kyseisessä tapahtumassa, ei se paljoa mieltä lämmitä. Jos kyseinen sija olisi tullut hyvän joukkuesuorituksen jälkeen, ei siihen tietenkään olisi voinut olla kovin pettynyt, mutta nyt se lähinnä vituttaa.

Kelataan vähän filmiä taaksepäin ja kattellaan mitä tuli tehtyä:

Lauantai-iltana sain pakotettua itseni sänkyyn siinä yheksän maissa. Parin tunnin makoilun aikana unessa olin korkeintaan tunnin, sekin on tunti enemmän kuin vuosi takaperin. Harmillisesti kämpässä ei näkynyt urheilukanavaa, joten oli tyytyminen nettiseurantaan. Ennen kisakeskukseen siirtymistä kerkesin seurata Juspon kohtuu hyvän avauksen ja Nixun vähän heikomman juoksun. Siitä sitten kisakeskukseen kattomaan kisan etenemistä. Siellä kuulin Nixun vääntäneen nilkkansa melko pahasti heti ykkösellä, mikä tietysti nostaa miehen suorituksen täysin eri sfääreihin. Itsellekin tuli ehkä aavistus lisää taisteluhenkeä. Ero kärkeen kerkesi kasvaa ennen omaa juoksuani vielä paljon suuremmaksi, yritin kuitenkin olla ajattelematta sitä ja keskittyä olennaiseen. Axun melko hyvän juoksun jälkeen oma kisafiiliskin parani ja yritin ajatella, että vielä voidaan nousta hyville sijoille. Jalatkin tuntuivat parin viikon tauon jälkeen siltä miltä niiden pitääkin kisassa tuntua.

GPS-seurannasta löytyy meikäläisenkin kiemurat.

K-1 Varmasti vasemmalta tien kautta rastille. Jalkojen alle sattunut ura meni hieman liikaa vasemmalle, mutta totesin paremmaksi jatkaa sitä tielle asti kun kerran sille uralle lähdin. Rasti on todella helppo, tiellä katson pari seuraavaa väliä valmiiksi.

1-2 Tielle, tien risteyksestä vasemmalle ja metän läpi purtsille. Taas osuu alle ura joka menee suunnitelmaa enemmän vasemmalle. Jo toinen oravapolkurasti, jopa tämän tason suunnistaja osuu suoraan lipulle.

2-3 Lyhyt väli telkkarille.

3-4 Aukon reunaa polun päähän ja siitä rastikumpare melkein näkyykin jo.

4-5 Uraa pitkin polulle, tällä kertaa alle osuu hyvään suuntaan menevä, mutta melkoisen mutainen ura. Sen verran kuuma yö että jouduin turvautumaan juomapisteen antimiin jo tässä vaiheessa reissua. Rasti on siellä missä pitääkin, joitakin sekunteja olisi voinut nipistää pois menemällä suorempaa rastille.

5-6 Eka väli kun oikeasti juostaan metässä. Helpoltahan sekin näyttää, mäen reunan lähellä soistuvaan notkoon ja siitä oikean puoleisen nyppylän vasenta reunaa nuollen rastille. En kuitenkaan uskalla laskeutua notkoon, vaan luulen olevani mäen reunalla. Kompassi olisi pelastanut tilanteen, mutten sitä ilmeisesti katso. Mikään kohde ei osu kartalle, ja käppäilen rinteessä tovin ennen kuin tajuan tilanteen ja jatkan vihaisesti rastille. Syö miestä.

6-7 Alas suolle ja edellistä virhettä harmitellessa jätän suunnitelman tekemättä. Vähän olisi voinut mennä enemmän oikealta, polun kautta tielle. Rasti näyttää taas helpolta mutta onnistun taas kuluttamaan ylimääräistä aikaa rastinotossa.

7-8 En osaa päättää mistä menen, joten suunnitelma jää vähän puolittaiseksi. Suorempaan ois pitäny tielle mennä, nyt otan turhia nousu- ja tiheikkömetrejä. Tietä tampatessa päätän lähteä oikomaan mutkia, tiedä sitten oliko hyvä ratkaisu. Osun kuitenkin metsäpätkän jälkeen siihen mihin halusinkin. Rastinotto on taas heikkoa laatua, käyn paikantamassa itseni edelliseltä rastilta, ja senkin jälkeen meno rastille on melko varovaista.

8-9 Telkkarille

9-10 Ei mitään reitinvalintavaihtoehtoja, joten suoraan vaan uria etsien. Rastimäen huipun jälkeen usko kompassiin loppuu liian aikaisin, ja teen pienen kaarroksen oikean kautta.

10-11 Tää väli oli aika säälittävää tekemistä. Ois pitäny vaan juosta alhaalla ojan lähellä melkein rastille asti, mutta ei. Hyppään ojan yli melkein heti ja jatkan rinteessä olevaa uraa. En tajua mistään mitään ja seisoskelen vähän väliä ikuisuuksia tuntuvia hetkiä paikallaan. Lopulta tajuan mennä rastille asti. Nyt on jo kohtuu vittuuntunut olo.

11-12 Mietin pitkään reitinvalintaa, ja lopulta valitsen huonomman. Oikeelta polkua ois varmasti ollu nopeempi, ja tajuan sen 150m rastilta lähdön jälkeen etsiessäni turhaan uria huonopohjaisessa maastossa. Lennän turvalleni varmaan 10 kertaa ennen kun pääsen tielle, ja tiellä kone rupee yskimään melko pahasti. Tietä pitkin traktoriuralle ja sitä alas. Viiden polun risteyksessä pysähdyn ja katson, että pitää ottaa oikeanpuoleisin polku alle. Juoksen sitä 50m ja totean että se olikin väärä. Takaspäin ja oikealle polulle. Rastille meneekin sitten sellanen valtatie ettei siltä voi eksyä.

12-13 Polulle oli tarkotus mennä aiemmin, mutta ura menee aikalailla polun suuntasesti, joten se ei heti tule vastaan. Polulla päätän mennä vasemmalta, jälkeen päin katottuna suorempaan ois varmaan ollu nopeempi. Vielä kun teen vähän turhan vinon viivan niin aikaa kuluu taas hukkaan.

13-M Eipä näissä mitään sen kummempaa. Aika leveetä uraa löyty ja rastit tuli vastaan.

Virhettä tuli kolmella välillä paljon, ja lisäks monella välillä vähän. Yhteensä ois varmaan reilu 3min voinu raapia ajasta pois. Se on aika perkeleesti kun kattoo millanen oravapolkurata toi oli. Ei tossa montaa sekuntia ois päivänvalossa pitäny virhettä tehdä. Fyysinen vire oli aika hyvä, mutta yksin juostessa vauhti oli ehkä turhan verkkaista välillä. Tosin lopussa olin aika lopussa, joten en sit tiiä miten ois käyny jos ois kovempaa seuraa ollu mukana. Ikävä kyllä voi sanoa että toi juoksu oli mun tän kevään tason mukainen. Helppoja virheitä on tullu enemmän ku laki sallii, en tiiä mitä niitten kanssa pitäis tehä. Mutta niitä pohditaan sit myöhemmin, nyt on pakko mennä nukkumaan.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Forssan kautta Mikkeliin

Huomenna mennään viimeistelemään Jukolakuntoa Forssa Gameksiin. Kyseisiin karkeloihin oon muutaman kerran aiemminkin osallistunut, tästä lähetään parantamaan:

2004: (H21B) Aapo Leskinen Lynx Kesk.

2006: 147. Aapo Leskinen Lynx 31.28 +8.34

2008: 72. Aapo Leskinen Lynx FIN 28.11 +5.44


Eli vahvasti on tuloskäyrä ollut ylöspäin, nähtäväksi jää jatkuuko nousu tänäkin vuonna. Jos nyt kerrankin malttais juosta sellasen rennon perusjuoksun, eikä lähteä tavottelemaan mitään oman tason yläpuolella olevia sijotuksia. Lähtöaika on loistavasti vajaa 30min kynnyksen sulkeutumisen jälkeen, joten siitä ei ainakaan jää kiinni.

Forssasta matkataan sitten suoraan yöks Jukolamajotukseen, tuttu paikka leiriltä kuukauden takaa. Perjantaina vois heittää jonkun kevyen mallibaanan ja sit jalat kattoon. Joukkueen tilanne vaikuttaa hyvältä, saa nähä mihin tänä vuonna riittää.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Penkkiurheilua

Tänään on päivä menny lepposasti suunnistuksen merkeissä. Aamulle yheksältä ylös, aamulenkki ja aamupala ja sitten netin äärelle. Koko päivä onlinena PM-kisojen seurailua, just ja just maltto välillä käydä keittiön puolella syömässä. Sit ku nettiseuranta loppu, alko telkkarista miesten kisa. Onneks miesten kisan jälkee tuli tunnin tauko ennen naisten kisaa niin kerkes käydä vetoreenin heittämässä. Jalat lupailee hyvää Forssaan ja Jukolaan, keuhkot vielä vähän potkii vastaan. Ihmettelen kyllä miks keuhkoissa tuntuu niin huonolta ku on sadelluki melko paljon. Onhan ne nyt jo selkeesti paremmat ku lauantaina, joten eipä tässä huolestua tarvi.

Meni näköjään aika mettään mun veikkaukset eilen, osu siellä joku sentään oikeelle sijalle. Ruottalaiset on kyllä ollu harmillisen kovia. Pistetääs samanlainen veikkaus huomiselle.

M20: No nyt loppuu ruotsalaisten voittokulku. Voitto menee Pikku-Hubmannille, toinen on Kyburz ja kolmas Liukkosen Kalu. Muita suomalaisia ei kympin joukkoon.

W20: Lönnkvist hoitelee tänkin, oli sen verran vakuuttava tänään. Klingenberg on toinen ja Ida Bobach kolmas. Kympin joukkoon ehkä vois pari suomalaista mahtua. Sanotaan vaikka Heini ja Tuulia.

M21: Tää on helppo. Tuoppi vie, muut vikisee. Emil on toinen ja Merz kolmas. Top kybään Vöörin Tero ja Nandi. Ja Lynxiläisistä BJ.

W21: Jansson oli kova tänään. Huomen mitaleilla mut ei voita. Minna vie, Jansson on toinen ja Anni-Maija kolmas. Katri ja Merja kympin joukkoon.

Se on siinä, ei muuta ku panokset pöytään.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

PM-keskari

Huomenna juostaan PM-keskimatka. Kirjotan tähän valmiiksi huomisen kisan käsikirjoituksen, jottei jokaisen tarvitse koko päivää netin ääressä onlinea seurata.

M21: Tasainen kilpailu loppuun saakka. Huonon viestijuoksun sisuunnuttama Tero Föhr vie voiton. Mr Middle Distance TG jää lopun pienen koukun takia hopealle, 7 sekuntia Terosta jääneenä. Pronssinen mitali pujotetaan Peter Öbergin kaulaan, eroa kärkeen tulee 16 sekuntia. Seuraavilla sijoilla nähdään Merz, Sirmais ja Hubmann. Kympin joukkoon suomalaisista tunkeutuu lisäksi Jörgen Wickholm. (Tilanne voi muuttua, jos Ikonen ja Novikov ovat pelikuntoisia.)

W21: Naisissa voitto menee Simonelle. Merja ottaa hopeeta ja Jansson pronssia. Minna jää muutaman sekuntin mitalista ja on neljäs. Kympin joukkoon suomalaisista mahtuu vielä Lindeqvist ja Leskinen.

M20: Täältä tulee ehkä hieman yllättäen suomalaisvoitto. Vili vie mestaruuden, Martin Regborn on toinen ja Bergmanin Gusse kolmas. Kympin joukkoon Lehtola ja Taivainen.

W20: Tää onkin paha veikata kun en näitä tyttöjä niin hyvin tiedä. Lönnkvist voittaa jos on terve. Venla on toinen ja Forsberg kolmas. Kympin joukossa Liikanen ja Papinsaari.

Sellanen rivi huomiselle, katotaan osuuko ykskään.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Ankkuri, Part 2

Tänään jalat lupaili jo parempaa menoa, keuhkot edelleen varsinkin alkumatkalla aika huonona. Suunnistus oli tänään vielä enemmän hukassa ku eilen. Ykköselle minsa, kakkoselle kaks, kolmoselle kaks ja neloselle minsa. Ei hyvää päivää. Vitoselle selvisin pikku koukulla, kutonen löyty hiljasella vauhdilla suoraan. Kutoselta juoksin 100m seiskalle päin ja aloin miettimään onko tässä mitään järkeä. Tulin siihen tulokseen että ei, ja käppäilin tietä pitkin pois... Eipä muuta.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Ankkuri, Part 1

Kisapaikalle joskus kybän pintaan PM-kisoja seurailemaan. Vähän oisin toivonu aikasempaa lähtöä itelleni, jottei pelipaikalla ois tarvinnu 5,5 tuntia kärvistellä ennen kun verkkaamaan kehtas lähteä. Ennen lähtöä ei mikään huippufiilis ollu, vasen takareisin kirras vastaan siihen malliin että buranaan joutu turvautumaan. Verkkaillessa kulkukaan ei hääviltä tuntunu...

(Reitti löytyy härvelistä)
K-1 Heti ekoista askeleista tiesin, että tänään ei kulje. Yritin kuitenkin väkisin työstää menemään. K:lle noustessa suunnittelin juoksevani oikealta ajouraa tienpäähän, mutta ajauduin kuitenkin suorempaan reittiin. Pientä ylimääräistä mutkaa tuli mutta rasti löyty suoraan. +10sek

1-2 Ykkösvälillä mietin pitkään kummalta puolelta kierrän kakkoselle. Päädyin oikean puoleiseen valintaan, ei muuta kuin kompassilla tiheikön ja suon reunaan. Luulen oikeasti katsovani kompassia, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Juoksen aivan liikaa oikealle ja pohdin hetken aikaa tekemisiäni. Uutena suunnitelmana on juosta loppuväli viivaa pitkin. Juoksen kuitenkin aavistuksen liian pitkään rastimäkeä edeltävää mäkeä, ja kaarran rastille oikealta selkeiden pistekumpareiden avustuksella. +60sek

2-3 En oikein keksi mitä välillä pitäisi tehdä, joten menen melko suoraan tiheikön läpi. Pientä epäröintiä rastia edeltävällä avokalliolla mutta lippu halkeaa melko vaivattomasti.

3-4 Kompassilla sinne päin, turhaa pysähtelyä välillä melko paljon. Meinaan vielä vetästä rastin yli ohi mutta huomaan tilanteen ennen kuin kunnon virhettä ehtii syntyä. +10sek

4-5 Toinen pidempi väli. Päätän vetää vasemmalta. Tulen kuitenkin mäen jälkeen tummanvihreälle hieman liian oikealle, joten vaihdan reitin oikeanpuoleiseen valintaan. Seuraavat puoli kilometriä menee ilman sen suurempia ajatuksia, ja joudun lopulta pysähtymään vihreällä menevän pienen ojan kohdalla varmistamaan tilanteen. Paikannan itseni nopeasti, ja lähden ryömimään suunnilleen oikeaan suuntaan. Kisafiilis on todella alhaalla. Keuhkoja polttaa, jalat ei vie mihinkään ja takareisikin muistuttaa olemassa olostaan. Yritän unohtaa nämä pikkuseikat, ja keskittyä itse tekemiseen. Saan itseni jälleen kiinni kun näen pienen suon, jossa on kivi. Siitä kompassia katsomatta kovaa "sinne päin". Vedän kuitenkin liikaa vasemmalle ja hetken keräiltyäni lähden sinne missä rasti on. +2.15

5-6 Yritän ajatella, että huomenna voidaan vielä korjata nämä virheet hyvällä juoksulla. Keskittyminen onkin tällä välillä sellaista kun pitääkin, ja könyän rastille varmasti jyrkänteen kautta.

6-7 Lähtösuunta rastilta on heikohko, joten päätän nousta mäen päälle hyvää alustaa hakemaan. Tällä välillä toteutus pitäisi olla melko helppoa, mutta pää on tyhjää täynnä. Käyn turhaan tarkistamassa josko oma lippu löytyisi reilu 100m aiemmin kuin missä se on. Ei löydy, joten jatkan matkaa rastille. +15sek

7-8 Kaikki kohteet tulee vastaan niin kuin olen ajatellutkin, joten ei ongelmia.

8-9 Alkuun huonosti(?) mäkeä kiertäen ja rastin lähellä turhaa pysähtelyä, mutta ehkei tästä virhesekunteja tarvi merkata.

9-10 Jonkun sipoon kaverin perään, vaikken tiedä onko kyseinen mies samassa sarjassa. Tiedän kuitenkin missä mennään, joten käännän rastille sipoon paidan jatkaessa pienen lisäkierroksen.

10-11 Näköjään viitotuksen alkukaan ei välttämättä löydy aina suoraan. Lähden liikaa vasemmalle tietäen sen, mutta menen silti. Siitä vähän epävarmasti kaartaen rastille. +10sek

11-12 Viitotusta tielle ja tien yli isolle uralle. Rastia edeltävien jyrkänteiden kohdalla päätän lähteä vielä kiertämään oikealta, mutten osaa. Rasti on ylempänä kuin luulen, mutta epävarmana kävelen kuitenkin lipulle. +20sek

12-13 Ei menny tääkään hyvin. Meinaan mennä pellon laitaan liian aikaisin, mutta palaan takaisin uralle. Huono lopetus huonolle kisalle.

Virhettä merkkautin suoritukseen 4min 20sek. Se on melko paljon tollaselle suht simppelille vitosen radalle. Kulku oli jäätävän huono, mutten sen syyksi laita mitään. Enemmänkin suoritukseen vaikutti se, että olin ollut kisapaikalla noin 6h ennen omaa lähtöäni. Eihän se mikään oikea selitys ole, mutta lähtiessä pää oli tyhjä. Ajatukset ei karkaillu normaaliin tapaan muihin asioihin, en vaan yksinkertaisesti ajatellut mitään. Turha sitä sen enempää on lähteä mietiskelemään, paska mikä paska. Huomenna juoksen kovempaa ja suunnistan paremmin. Ja jos joku asia on varma niin se on silloin ihan varma.