Tupakkayskää ja luokatonta suunnistusta

Siinä se oli. Odotettu ja pelätty erikoispitkän kisa. Jouduin nöyrtymään, ja tulemaan häntä koipien välissä pois. Tässä kootut selitykset kesken jääneelle urakalle.

Eilen illalla yskitti aika huolella. Liekö syynä muutaman tunnin istuskelu rastivahdin hommissa metän reunassa siitepölyjä sisään imien vaiko sitten joku flunssan alku. Se on mulle ihan sama. Tänään aamulla oli kurkku karhee, mut en uskonut sen vaikuttavan. Kisaan lähtiessä kuitenkin alko samantien yskittämään ja limaa irtos isoja klimppejä syvältä rööreistä. Jalat oli voimattomat, ja saman tien oli mies henkisesti lyöty. Tavotteeks en mitään sijotusta asettanut, mut tavote oli kuitenkin pärjätä. Ja kun se ei ollut mahdollista, ei mulla ollu mitään motukkaa hoitaa hommaa kunnolla. En oo niitä miehiä kenelle hienoa on saada tulos näistä karkeloista. Päätin kuitenkin jatkaa ainakin kartan vaihtoon, joka mun osalta oli jo onneks hyvissä ajoin. Ja siellä sit nykäsin numeron rinnasta ja kävelin pois.

Fyysisen olotilan ei pitäis antaa vaikuttaa suunnistukseen, mut näin kuitenkin kävi. Tein ihan järjettömän paljon virhettä, etenkin pienipiirteisimmällä suppa-alueella. Yritin välillä ottaa kävelyaskeleita ja tajuta kartasta jotain, mut ei siitä tullu mitään. Rupes todella v*tuttamaan ajatus siitä, että en vaan osaa. Niinpä juoksin vaan tyhmänä muitten yhtä hyvien suunnistajien kanssa vailla järjen hiventä. Täytyy vissiin reenailla noita supikoita, kun en saanu niistä muodoista mitään tolkkua...

Voin kertoa, että nyt on fiilis melkosen heikko. Taas kerran kävi niin, että pitkään odotettu kisa päättyi pettymykseen. Ois varmaan parempi lopettaa kaikki turha panostaminen ja alkaa kuntoilijaks. Onneks on Jukola jo lähellä, muuten saattais äijä rappioitua pahemman kerran...