Lapin kesä

Flunssasta selvittiin normaalia helpommalla, tuliki vaan sellanen herkistävä flunssa. Perjantaina mietitytti vielä kun kävin lyhyen suunnistuksen vetäsemässä eikä keuhkot tuntunu toimivan kunnolla reippaassa vauhdissa.

Lauantaina happi kulki kuitenki normaaliin tapaan, joten kisaan pystyin starttaamaan hyvillä mielin. Suunnistus ei kuitenkaan lähteny rullaamaan toivotulla tavalla. Ykkönen löyty toki suoraan, mut epävarmasti peukut pystyssä. Siitä sit alkoki sellane virheiden suma, jolle ei loppua meinannu näkyä, ei sitten millään. Kakkosella vetäsin kompassilla raakasti soiroon, ja vanhan kompassini kirottua päätin ostaa uuden ennen sunnuntain viestiä. Muut virheet oli enemmän tai vähemmän roiskimista sinne päin, enkä aina menny edes sinne päin. Kasilla eroa kärkeen oli yli 3min. Tähänkään ei virheet loppunu, mutta loppumatkalla niitä ei sentään joka rastille tullu, ja maalissa yllätyksekseni huomasin rastiväliaikoja tulostaessani voittaneeni kisan. Vikalla rastilla olin vielä Mikkoa perässä, mut rajulla hurmioituneella kirillä väänsin väkisin edelle. No jos laitetaan se kiri oikeisiin mittasuhteisiin, niin hävisinhän mä Taanilan Henrille 5sek. Käsittämättömän kovaa on jätkä latonu siinä. Mutta yhtä kaikki tää riitti tällä kertaa. Tavote kisaan oli sujuva suoritus, joten millään tavalla ei voi tyytyväinen olla, vaikka voitto mieltä toki lämmittääkin. Reitti löytyy tuttuun tapaan härvelistä.

Lauantain kisassa karsittiin Axun kanssa vikasta paikasta tän päivän viestiin. Halusin alottaa eikä kellään ollu mitään sitä vastaan. Ennen viestiä kävin tuhlaamassa eilisen lahjakortin kompassin ostoon, joten sekin puoli oli nyt kunnossa. Alottajia lähtölistalta kattellessa tulin siihen tulokseen, että siel on kaks miestä kenen tekosia kannattaa vähän tarkkailla, eli Miika ja O-P. Miika vetää sujuvasti, ja O-P juoksee kovaa. Alkukankeuden jälkeen otin paikan letkan kärkipäästä, aattelin etten ketään päästä karkaamaan kovin kauas. Fyysisesti oli helppoa koko matkan, ja kun myös suunnistus toimi moitteettomasti niin mikäs siinä oli rullaillessa. Antille kartta hyvissä asemissa ja sit viestiä seuraamaan. Hyvin jätkät hoiti homman, ja tiukassa loppuratkasussa meille irtos varsin maittava toinen sija. Ja sekös vasta oli mukavaa kun tänään pääs oikeen pitsimissiä halaamaan. Eilen piti palkinto noutaa infosta joten jäi harmillisesti halailut välistä.

Nyt sit palauttelua ja herkistelyä ens viikko, ja sit torstaina Ruottinmaalle. Joukkue vaikuttaa varsin iskukykyiseltä, mutta en sitä paljasta täällä. Sen verran voin omasta osuudesta paljastaa, että perjantain valmistava suunnistusreeni ois hyvä tehä lamppu päässä.