perjantai 23. marraskuuta 2012

Uuteen nousuun

Uus reenikausi on jo täydessä vauhdissa ja fiilis on hyvä. Jalkavaivatkin on taakse jäänyttä elämää, koitetaan jatkaa sillä linjalla tästä eteenpäinkin. Vuodenvaihteeseen asti mennään tuttuun tyyliin voimareenien ehdoilla, unohtamatta muita osa-alueita. Pientä muutosta on toteutuksen osalta, katsotaan josko tuloksetkin siitä paranee. Juoksumäärät on vielä varsin maltillisia, niitä aletaan sitten nostamaan kun punttisali jää vähemmälle huomiolle. Talven reeniolosuhteet tulee olemaan normaalia paremmat, lentoliput ja majotus on hankittuna Portugalista kuudeksi viikoksi tammikuun puolesta välistä helmikuun loppuun. Sitä odotellessa...

Viime kaudelle reeniä tuli 543h 45min, josta:

Kilometrejä jalan 4852 (juoksu, suunnistus, vaellus)
Kilometrejä suksilla 89
PK 72,5%
VK 16%
MK 1%
Lihaskunto 10,5%
Suunnistus 21,5%
Juoksu 60%


Siinä muutamat numerot. Jos kaikki sujuu hyvin, niin hiihtokilometrejä olis tarkotus tiputtaa. Ja juoksu-/suunnistuskilometrejä nostaa. Ja kuntoa nostaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Nuuksio Classic

Näinhän siinä usein tuppaa käymään, että kun jotain etukäteen mainostaa niin ongelmia tulee. Viime viikolla piti siis olla pari yöreeniä sekä lauantaina Nuuksion polkumaraton. Tiistain yöreenissä kaaduin 1-2 välillä, polvi kolahti kallioon melko kivuliaasti ja piti jättää reeni siihen. Keskiviikkona kävelykin oli vielä hankalaa, joten torstaille suunniteltu yöreeni oli jätettävä väliin. Torstai oli vielä juoksuton päivä, mutta perjantaina piti käydä kokeilemassa kestääkö polvi juoksua. 30min lenkki tuntu siltä, että uskalsin lähteä lauantain maratonletkaan mukaan.

Mara lähtikin hyvin liikkeelle, ei tuntunu kipua. Kunnes sitten 2h jälkeen alko polvi vihottelemaan, eka pelkästään alamäissä, ja aika pian myös tasasilla. Juoksu poluilla oli aikamoista varomista koko ajan ja se aiheutti toiseen jalkaan ylimäärästä väsymistä. 3h jälkeen kipu hellitti, mutta energiat alko loppumaan. Vajaa 4h kohilla oli pakko todeta kavereille että nyt on meikäläisen eväät syöty. Garminissa oli matkaa 34,5km ja matkaa maaliin olis ollu vajaa 9km (pari pientä ohiajoa risteyksistä tuli matkalla, joten meiän reitti oli reilu 43km). Kauheesti ei pystyny matkaa keskeytyspaikalta lyhentämään, mutta kuitenki keventämään huomattavasti kun pääsin kulkemaan osan matkaa tietä pitkin. Joku 40km tuli mittariin ja tehokasta aikaa 4h40min. Pääletka tuli reitin kiertäneenä vartin myöhemmin maaliin.

Hieno kokemus oli keskeytyksestä huolimatta. Olis pitäny ajatella tankkauspuolta vähän enemmän, niin olis varmaan selvinny läpi. Edellisinä päivinä juominen jäi turhan vähiin. Ja suurin syy ehkä oli se, että otin ekan geelin vasta 3h kohilla kun energiat jo oli hupenemassa hyvää vauhtia. Ajattelin, että kun aiemmin selvisin vajaa 4h karttalenkistä yhellä geelillä nii ei tää oo pahempi, mutta päivät eivät ole veljiä keskenään. Näistä oppii. Ehkä kuitenki vastaavaa reeniä tulee seuraavan kerran kokeiltua vasta seuraavan kauden päätyttyä, sen verran normireenailu kärsii tällasista ettei kovin usein viitti harrastaa.

Jälkeenpäin "terve polvi" on ollu kipee sekä myös samasta jalasta jalkapohja. Nyt tuntuu polvi paremmalta, mutta jalkapohja ei vielä täydessä kunnossa oo. Tänään kävin kuitenki pienen hölkän kokeilemassa, eikä onneks juostessa tunnu mitään kipuja. Lihakset sen sijaan on edelleen aika tyhjän oloset. Toivottavasti täyttyy ennen lauantain raatojuoksua.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Fiilistelyä

Kauden vikat startit on käyty. Mannaviikolla alko tuntumaankin siltä, että ei kovaa juoksemisesta tuu mitään. Todella vaikeeta oli sitten siellä kisassakin, ja vielä kun tuli otettua liian paljon koukkua niin oma suoritus jäi vaisuksi. Muutenkaan ei ihan parasta iskua meiltä löytyny, mutta hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Seuraavalle viikolle olin optimistisesti ilmottautunut av-testeihin mukaan, ajattelin että kyllähän ne menee vielä vanhoilla pohjilla. No ei menny, jätin molemmat kesken ku meno oli sellasta tervanjuontia. Tulipahan startattua. Seuraavana aamuna odotti Kattilassa 25km karttalenkki, jonka arvelin myös päättyvän keskeytykseen kun aamulla heräsin pohkeen kramppailuun. Puoltoista tuntia oliki todella väsynyttä, mutta sitten alko homma tuntumaan kivalta ja vikat reilu 2h meni ilman ongelmia. Nää on niitä reenejä mitkä nostattaa fiilistä.

Halikkoon sattu varsin hyvä päivä itselleni. Olikin erittäin mukavaa päästä ekana miehenä mettään vitososuudelle. Ei ollu kiirettä, homma suju ja muita ei näkyny. Kunnes 100m ennen yleisörastia otin koukun, jonka seurauksena sain Salmenojasta seuraa loppulenkille. Neljäs oltiin lopulta.

Reenien puolesta on vedelty aika pitkälti fiilispohjalta. Ohjelma on ollu yhteisreenejä lukuunottamatta tyhjää täynnä, ja muina päivinä sitten ulkoilua sen mukaan miltä tuntuu. Toissa viikolla reeniä tuli 13h ja viime viikolla 6h, joten "pientä" vaihtelua on fiiliksessäkin. Tälle viikolle parit yöreenit ja lauantaina olis tarkotus käydä kiertämässä Nuuksion polkumaratonin reitti. Ens viikolla luonnollisesti taas yöreeniä, ja lauantaina Raatojuoksu. Jos hyvältä tuntuu, niin aattelin lähteä kokeilemaan juosta sitä ihan kisana, jos ei nii sit mennään hiljempaa. Siitä sitä voiskin sit pikkuhiljaa alkaa taas reenaamaan.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Ennen SM-Yön karsintaa kävin lampun kanssa metsässä 5 kertaa. Tosin yksi niistä loppu 10min jälkeen, kun lamppu sano sopimuksen irti. Pimeestä metästä on kiva könytä pois sateella ilman valoa, onneks salamat valaisi siirtymää takas autolle ja lamppukin anto valoa sillon tällön sekunniks.

Kaksi näistä kerroista oli kovempia reenejä. Eka AM-yössä, jossa otin kympin koukut. Toinen oli SM-yö -viikolla. Siinä pistin vielä paremmaks ja usean eksymisen jälkeen vaihdoin hölkkälinjalle. Luotto omiin kykyihin ei siis varsinaisesti ollu tapissaan. Sopivaa nöyryyttä tekemiseen pienet eksymiset tuo, mutta liika on liikaa.

Perjantain karsintaan onnistuin löytämään hyvän fiiliksen, mutta ei se vaan sujunu siltikään niin ku parhaimmillaan sujuu. Ykköselle en löytäny polkua, kolmosella en nähny rastia, ja vitosvälillä ei oikeen mikään onnistunu. Tähän kohtaan oli ajanhukkaa kertyny jo reilu 4min, ja pikkuhiljaa aloin miettimään että onkohan kiire. Keskiviikkona korjattu lamppu oli alkumatkasta pari kertaa sammunu, ja vitoselta maaliin sammumistiheys kasvoi siihen malliin että useita kymmeniä kertoja sai lampun laittaa päälle. Kutoselle ja seiskalle vielä pientä säätöä, mutta sitten ote suunnistukseen alko löytymään ja lisäsin vauhtia kun tuntu hyvältä. Ehkä toi lampun sammuminen sai skarppaamaan suunnistustyöskentelyssä, kun ei koskaan tienny millon lamppu sammuu. Oli miten oli, lopun hyvä tekeminen riitti lopulta helposti mukaan seuraavan päivän kisaan.

Lauantain finaaliin taktiikaksi muodostui varman päälle pelaaminen. Reitinvalinnat mietin rauhassa ja reitit valitsin sen mukaan mistä on helppo tullu rastille. Homma lähtikin ihan hyvin käyntiin. Seiskalle tuli sitten ensimmäinen kunnon koukku (n.90sek), en vaan hahmottanu karttaa tarpeeks hyvin tiellä olleen juomapisteen jälkeen. Sen jälkeen homma jatku taas aika mallikkaasti, ainoot selkeet virheet tuli salmiakkien pidemmän välin rastinotossa ja rastille nro20. Fiilis maaliin tullessa oli hyvä, olin tyytyväinen. Hiljaa mielessäni toivoin että riittäis plaketeille, mutta ei tällä kertaa. Siihen olis vaadittu ton isomman koukun väliin jättämistä ja aggressiivisempaa menoa juoksupätkille. Vauhti helpoilla pätkillä oli turhan lepposaa, ehkä juurikin ton varmisteluasenteen takia ei uskaltanu lyödä kovempaa jottei karkais käsistä, mikä sinänsä oli ihan fiksua edelliset "näytöt" huomioiden. Sijotus oli siis lopulta 16. ja plakettiin jäi matkaa vajaa 3min. Ihan ok, vuoden päästä koitetaan sitten olla varmemmassa iskussa ja sijottua korkeemmalle, mielellään toki jo aiemmin kun vasta yössä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Synkkää

Ei irronnu finaalipaikkaa keskarilta, eikä se ollu edes lähellä. Verkkaillessa lihaksisto tuntu laiskalta ja vaikka kuinka yritin herätellä kroppaa niin ei se siitä kisaan parantunu. Meno oli pehmeetä ja pari huonoa reitinvalintaa+ muutamat epäröinnit tiesi sitä että betoni odottaa. Finaalipaikkaan jäi eroa 48sek, ehkä just olis pystyny täysin virheettömällä suorituksella siihen muttei yhtään parempaan. Iltapäivällä olis tuntunu olevan paukkuja juosta kunnolla kovaa, mutta viestiä ajatellen vedin b-finaalin fiilistelyvauhtia parin minuutin koukuilla höystettynä. Vaikka keskarilla tavotteet ei täyttyny niin tässä vaiheessa viikonloppua fiilis oli vielä ihan positiivinen sunnuntaina odottavan viestialotuksen myötä.

Sunnuntaina löysin itseni aamulenkiltä ennen seiskaa. Jalat tuntu erittäin hyvältä, ei painanu edellisen päivän kisailut yhtään. Alottajien nimilistan nähtyäni olikin selvää, että niitä tuoreita jalkoja totta vie tarvitaan.Ei muuta kun aamupalat naamariin ja kisapaikalle. GPS-seurannasta löytyy karmeeta jälkeä ja tässä kylkiäiseks tapahtumien kulkua:

K-1 Lyhyt ykkösväli. Totesin että muista ei kannata välittää, oma lippu nätisti haltuun ja katotaan sit tilannetta uudestaan. Huomasin kulkevani hieman viivasta oikealle, mutta silti jyrkänteeseen osuessa luin sen rastiviivalla olevaksi jyrkänteeksi. Ei muuta ku takarinteeseen jossa rastin yläpuolella oleva jyrkänne näkyykin. Lippua ei näy, yritän rauhottaa mutta todellisuudessa en taida karttaa ajatuksella kattoa. Pikku hiljaa iskee pieni paniikki ja sinkoilen miten sattuu toivoen että rasti tulee vastaan. Tuleehan se lopulta n.3min myöhässä.

1-7 En huomaa pitkälle välille mitään järkevän näköstä kiertoreittiä, joten lähen suoraan. Rastivälin puolen välin jälkeen yllättäen edessä näkyy Hannu. Fiilis nousee hieman, kun huomaan että kovempiakin kavereita löytyy samassa tilanteessa. Vauhti ei päätä huimaa, mutta liput halkee hyvin ja sehän riittää.

7-9 Kasille mennessä Hannu ottaa leiman paljon ennen mun rastia, ja ajatuksiin tulee että tohon selkään pitää päästä takas kiinni hajontojen jälkeen. Nousen hyvin omalle lipulle, näen jyrkänteen, mutten rastia. Vähän ihmettelen ja nousen ylemmäs, kunnes palaan takasin jo näkemälleni jyrkänteelle. Ja siellähän se lippu on, olis vaan pitäny mennä lähemmäks nii olis tääkin koukku vältetty. Ei muuta ku kiireellä kohti seuraavaa, ettei jää junasta. Ja sehän tietää vähän isompaa koukkua seuraavalle. Nyt on pelihuumori jo aika vähissä.

10-12 Tiputtelen mäeltä niin, että huomaan oikealla puolella rastin lähellä olevan avokalliokumpareen. Näen myös pienen harmaan läntin, jolle menen luullen sen olevan rastipistekumpare. Tästä kun olis kattonu taakse (tai karttaa), niin rasti olis löytyny. Jostain syystä en tee kumpaakaan noista, vaan lähden ylöspäin, kunnes huomaan mäen laskevan väärään suuntaan. Ja takas sinne mistä tulin. Seuraavalle lipulle taas pieni koukku, mutta yllättäen maltan tällä kertaa kattoa karttaa ja virhe jää tän päivän tasoon nähden pieneks.


12-M Tähän kohtaan tapahtuu jotain hämmästyttävää, löydän kolme rastia putkeen ilman merkittäviä virheitä ihan yksinäni. Enää yks suunnistusväli edessä. Alotan sen vetämällä välin aivan päin sitä itteään. Sitten tuun pistekumparerastille, josta en osaa itteäni paikantaa. Jatkan eteenpäin, lähes oman rastini päältä, mutten tietenkään sitä näe. Siihen sitten pienet lenkit ja takas pistekumpareelle. Tällä kertaa tajuan sen olevan pistekumpare ja varovaisesti suuntaan kohti omaa rastia ja sehän löytyy. 

Voin kertoa että hävetti loppusuoraa juostessani, eikä fiilis tässä parin päivän aikana oo juurikaan parantunu. Paras lääke ankaraan v*tutukseen on yösuunnistus, joten ei muuta kun lamppua päähän mahollisimman usein nii eiköhän sillä saada taas positiivisempaa meininkiä päälle.


tiistai 11. syyskuuta 2012

Syksy

Hiljasta on ollu täällä blogissa. Ennen SM-pitkää tuli aikalailla onnistunu reenijakso, toki jotain pieniä ongelmia mahtu mukaan, mutta periaatteessa homma näytti hyvältä. Reilu viikko ennen pitkää otin pienen flunssan, joka ei onneks kovin pahaksi päässy menemään. Karsintapäivänä hengitys tuntu vielä hieman tukkoselta, mutta vauhti tuntu riittävältä ja fiilis oli hyvä, ei muuta kun hyvä perusjuoksu ja odottelemaan finaalia. Eihän se näin kuitenkaan menny, kuten reittihärvelistä (K4) näkyy. Alku lähti ihan kohtuu hyvin käyntiin. Nelosella katoin että nyt lyhyet välit varmasti ja sitten voi lisätä vauhtia. Vitoselta lähin vinoon, ja jyrkänteelle tullessa katoin että se on rastiväliviivalla oleva jyrkänne. Ihmettelin kyllä kun jyrkänteen päällä oli avokalliota, vaikka kartan mukaan siinä pitäs olla joku pieni tiheikkö. Tästä alko sitten melkonen ralli väärässä paikassa, itseluottamusta oli ilmeisesti liikaa kun ei millään meinannu uskoa että olin muualla kun rastin lähellä. 5-6 välillä ero nopeimpaan 4:45 ja peli oli sitä myöten selvä. Yritin vielä mielessäni ajatella että ei menny ku pari minuuttia, mutta vaikeeta oli ton jälkeen enää löytää oikeeta latausta ja pienempiä virheitä tuli loppumatkalla useampi, virhettä kokonaisuudessa n.7min. Eipä oo kovin montaa kertaa noin isoa yksittäistä koukkua tullu tehtyä, tää olikin sitten hyvä paikka sille...

Kausi kuitenkin vielä jatkuu. Sunnuntaina tuli tehtyä viimenen voitelu sm-keskariin, ekaks hollola-rastit ja muutama tunti myöhemmin toinen reippailu hollolalaisessa supikossa. Kisassa suoritus oli aikalailla sitä mitä yleensäkin teen, eli parisen minuuttia virhettä. Huonosta suorituksesta palkittiin kuitenkin kassillisella leipää ja munkkeja, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnu Tennilästä poistua.

Sanomattakin on selvää että parantaa pitää ens lauantaiks. Tän tason kaverilla virheisiin ei karsinnassa oo varaa, ja virheettömälläkin suorituksella joutuu jännittämään loppuun asti miten käy. Alla on kolme peräkkäistä finaalipaikkaa SM-keskarilla ja neljännestä lähdetään tosissaan taistelemaan. Ulkomaalaisvahvistuksia näyttää olevan viivalla aika monta, joten huono arpaonni voi tehdä tavotteen saavuttamisesta hieman haastavampaa, mutta kaikki on mahollista.


torstai 12. heinäkuuta 2012

Jukolan jälkeen

Jukolan jälkeen oli tarkotuksena reenailla fiiliksen mukaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta aina Kainuuseen asti. Heti alkuunsa otin flunssan, joka jossain määrin vaivas aika pitkään. Juhannuksen jälkeen laitoin futiksessa nilkan ympäri. Tai oikeastaan nilkka säily hyvässä kunnossa, enemmänki jotain rusahti jalkaterän sivusta. Siinä jäi sitten (arvonta)fillarin metsästys crescentistä väliin, mutta jalka toipu yllättävän nopeesti juoksukuntoon kovalla alustalla.

Samaisen viikon launtaina oli Kalevan Rastiviesti, jossa juoksin tokaa osuutta. Kunto tuntu laskeneen Jukolasta kun lehmän häntä, ei mihinkään. Helpolla ja erittäin vauhdikkaalla reilu 6km baanalla tuli takkiin yli neljä minuuttia Jonne Lakaselta.

Tästä matka jatku Kajaaniin ja Kainuun Rastiviikolle. Ajatuksena oli vedellä rentoja ja hallittuja suorituksia, mutta heti eka startti jäi kesken. Kakkoselle mennessä kankaalta metsään siirtyessä huomasin, ettei jalka kestäkään epätasasempaa alustaa pelkän nilkkatuen kanssa. Pieniä vihlasuja tuntu aina kun jalka tuli vähänkään epäedullisessa asennossa maahan, ja lopulta juoksu meni niin pahasti varomisen puolelle ettei siitä tullu mitään, oli pakko hypätä sivuun.

Jalka ei kipeytyny kisasta, joten päätin kokeilla seuraavassa kisassa uusin eväin. Nilkkatuen lisäks teippaus+ buranaa ja jalka roikku mukana ihan hyvin. Näillä mentiin vikat kisat ja lopuista kisoista saatiin hyväksytyt suoritukset. Suunnistuskin parani mukavasti viikon edetessä, vikassa kisassa selvisin jo noin 30sek virheillä radan läpi. Loppujen lopuks tuli ihan hyvä reeniviikko vaikka kisatulokset oli mitä oli. Rastiviestistä rastiviikon loppuun juoksua tuli seitsemään päivään lähes 130km josta suunnistaen aika paljon.

Siihen sitten palauttelut ja tällä viikolla on palattu perusreenin pariin. Ennen SM-pitkää on näillä näkymin vain yks startti, AM-pitkä, joten nyt on hyvin aikaa nostaa kuntoa syksyn isoja koitoksia varten.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Jukolassa 16.

Kauan odotettu "koti-Jukola" on nyt juostu. Itselleni lankesi juostavaksi 6.osuus, jonka otin mielelläni vastaan. Eka kerta kun Jukolassa tuli juostua jotain muuta kun osuuksia 2.,4. tai 5, joten ihan kiva kokeilla jotain uuttakin. Etukäteen olin valmistautunut siihen, että yksin tulee mentyä suurin osa, ja näinhän se menikin. Alkuun näin pariin otteeseen Tervoa ja lyhyillä väleillä edessä vilkku Gononin paita, mutta en siinä vauhdissa olis pystyny suunnistamaan niin siihen kelkkaan en edes yrittänyt. Lopun helpolle pätkälle sain sitten sopivampaa vauhtiapua Linneltä ja NTNUI:lta, siinä pysty rimpuilemaan vaihtoon asti.

GPS-seurannasta löytyy reitti. En tiedä aiheuttiko eka kerta tällä osuudella maajoukkuemiesten seassa ylimäärästä jännitystä, vai mikä oli kun suunnistus oli sujumatonta. Ei mitään isoja virheitä tullu, mutta roppakaupalla sellasia 10-20sek virheitä. Virheet tuli lähinnä huolimattomista rastinotoista, ei malttanu suunnistaa ihan lipulle asti. Lisäks pitkän välin reitti ei välttämättä ollut ihan optimaalinen, kun kuitenkin päädyin vetämään järven eteläpuolelta niin alku olis varmaan kannattanu vetää samalla tavalla kun Pasi veti. Eipä noista virheistä varmaan ihan kahtakaan minuuttia saa kasattua, joten ei siis kovin pettynyt voi olla. Osuussija 25. ja eroa nopeimpaan (Kyburz) 5.18.

Joukkueen iskukyky oli tällä kertaa tällanen, aikalailla omalla tasolla liikuttiin eikä rahkeet kovin paljoa korkeammalle olis riittäneet. Eli samaa hyvää perustekemistä jatkettiin kun Tiomilassakin. Nyt sitten pari viikkoa perusreenailua fiiliksen mukaan ja sitte Kainuuseen nautiskelemaan.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

SG

Alavireisen kevään jälkeen viikonlopun SuuntoGameksissa näkyi jo merkkejä paremmasta. Lauantain keskari oli vielä sitä samaa tuttua tervanjuontia, koukkua tuli liikaa ja fyysisesti oli vaisua. Sunnuntaille päätin jättää yliyrittämisen pois ja keskittyä nautiskelemaan suunnistuksesta ja hienosta maastosta. Reitit löytyy reittihärvelistä kisasivuilta. Homma toimikin varsin mallikkaasti pitkiä välejä lukuunottamatta. 12-13 välillä jäi paras reitti (vasemmalta) kokonaan huomaamatta, ja kun vaaleanvihreät reitin loppuvaiheessa oli odotettua hitaampia, niin eroa tällä välillä nopeimpiin kertyi lähes 3min. 15-16 väli oli tarkotus vetää vähän enemmän vasemmalta, mutta keskittyminen pääs herpaantumaan ja tuli ajauduttua enemmän oikealle. Näillä väleillä paremmilla reiteillä ja toteutuksilla olis varmaan 2,5-3min voinu säästää aikaa. Eroa Adamskiin 13,3km matkalla tuli 5min, mikä oli positiivinen yllätys, vielä kun maaliin tullessa tuntui että voimia jäi turhan paljon varastoon.

Viime viikolla reeniä tuli hieman normaalia kisaviikkoa enemmän (12h30min ja 112km). Tällä viikolla torstainen ForssaGames on ainoa kovempi rykäsy ennen viikonloppua, muuten keskitytään hyvän fiiliksen ja sopivan herkkyyden löytymiseen lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön. Fiilistä Jukolaan ei tosin koskaan tarvitse etsiä, kyllä se tulee ihan itestään.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Pohjanmaan kautta

Eihän se nyt menny ihan niin ku piti. Taas joutu kaivamaan yhden Simo-Pekan mainitseman allergiakortin esiin. Onneks niitä tuli tilattua isot määrät ennen kauden alkua, joten niitä riittää.

Ikäväähän se on herkistellä ja valmistautua kisaan huolella ja sitten löytää itsensä juoksemasta parin tunnin karttalenkkiä muiden kilpaillessa. Mutta kuten Petteri totesi, aina kannattaa yrittää. Kisoja tulee, kisoja menee. Nyt ei ainakaan tarvi miettiä onko palautunu, voi huoletta alkaa valmistautumisen kohti Jukolaa. Siinä matkalla käyn yrittämässä Suunto-Gameksissa ja ehkäpä myös Forssassa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kortesjärvelle

Tiomilan jälkeen on tullu tehtyä hyvää perusreeniä. Määrällisesti ei mitään kovin isoa ajoa (n.10h ja 100km/vko), mutta ihan riittävästi. Puoltoista viikkoa sitten lauantaina vedettiin Axun kanssa erikoispitkälle valmistavaa reeniä. Reeninä toimi vuoden -96 SM-nortongin 15,8km rata, jossa aikaa meni ilman suurempaa puristusta 1h 44min. Reenin alle 8km alkuverkka ja loppuverkaks 30km täyteen. Reenistä tarttu hyvän fiiliksen lisäks myös rakko kantapäähän, joka vasta tällä viikolla on alkanu kunnolla paranemaan. Eipä se onneks reenisuunnitelmiin oo vaikuttanu ja viime viikolla pysty työstämään läpi Prisma-Rastit sekä viikonlopun Jukolaleirin. Valitettavasti garmin on sanonu sopimuksensa irti joku aika sitten, joten mitään kuvia kartoista ei oo tulossa.

Prisma-Rasteilla oli todella hyvä vire kropassa, mutta en sitä osannu hyödyntää. Leivoin yhen minuutin koukun ja tokavikaakin tötöilin vielä 30sek, lisäks muutamia pienempiä virheitä. Vähimmäistavotteeks olin asettanu sen, että tuun ennen 2min perään lähtenyttä Kimiä maaliin, mutta seki tavote meni sit siinä tokavikan koukussa.

Tossa joku aika sitten tein päätöksen, että lähden erikoispitkille mukaan. Pitkään sitä tuli mietittyä, mutta nyt kun maastossa juoksu ja fysiikka ylipäätään on tuntunu olevan edellisiä keväitä paremmalla mallilla, niin pakkohan se on lähteä kokeilemaan. Ainoo ongelma on siitepölyt, tällä hetkellä ne tuntuu aika reippaanlaisesti vaikeuttavan hengitystä. Mut eipä sitä auta harmitella. Niin ku aiemmin oon sanonu nii mulla vaihtelee oireet tosi paljon, joten luotetaan siihen että sunnuntaina on se hyvä päivä. Ja jos ei oo, niin niillä mennään mitä annetaan. Taktiikkana on lähteä omaa rentoa matkavauhtia, tosin se voi olla vaikeeta jos muiden matkavauhti on napsun verran kovempaa. Samalla kun tein starttipäätöksen kortesjärvelle, päätin jättää SM-Sprintin väliin. Kerkeepähän sitten palautella hyvin e-p:n jälkeen, eikä tarvi väkisin yrittää mitään sprinttireeniä tunkea viikolle jos palautuminen on hidasta.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Mila

Erittäin onnistunu Ruotsin reissu takana. Liian usein on palattu pettyneenä kotiin, ei tällä kertaa. Joukkueen suoritus oli läpi kisan todella hyvää. Toki aina jotain virheitä matkalle mahtuu, mutta nyt voi sanoa että toi 19.sija oli aikalailla se mihin meidän rahkeet riitti, ei jääny jossiteltavaa. Ja onhan toi Lynxin historian toiseksi paras sija Tiomilassa ja paras missä itse olen ollut mukana, joten tyytyväinen täytyy olla.

Oma suoritus kolmannella pätkällä oli varsin mallikasta tekemistä. Baana löytyy gps-seurannasta, tosin mulla ei gepsiä ollu. Alkuun vedettiin fyysisesti niin kovaa kun 14km osuudella uskalsin ja suunnistus oli helppoa. Kakkoselle tuli pieni (~20sek) virhe, muuten ei ongelmia. Eka pitkä väli vedettiin Sipoon Wickholmin ja Femmanin Bäckströmin kanssa kolmistaan hieman oikealta teitä hyödyntäen, ja rastille tullessa kylkeen iski iso letka kovan luokan äijiä. Fiilis nousi saman tien entisestään. Toiselle pitkälle välille olin päättänyt taas tunnettuna tiejuoksijana ottaa kiertoa vasemmalta, jos sinne porukkaa lähtisi. Ja lähtihän sinne, yllättävän harva tosin. Aiemman letkan porukan lisäks vaan KSK:n Laitinen liitty meiän seuraan, Haldenit, Terä, Göteborg yms lähti suorempaan. Tiesin, että jos naulataan lippu sujuvasti niin ei ainakaan hävitä noille, ja rastia lähestyessä sain vahvistusta ajatuksilleni kun takaviistoon vilkastessa näin lamppujonon ehkä puolisen minuuttia perässämme.

Hajontapätkän jälkeen rupes taas olemaan enemmän porukkaa ympärillä, ja itellä rupes jalat tuntumaan raskaammilta ja pieniä kramppeja meinas pohkeisiin iskeä. Mitään varsinaista tummumista ei tullu, mutta huomas ettei askel enää nouse entiseen malliin. 14-15 välin alku tuli juostua vähän turhan alhaalla kivikossa, jolloin letkassa rupes olemaan pientä hajoomista. Sitten otin vielä isohkon koukun vikalle hajontarastille, eli rastille nro 19. Mulla oli se pistekumparerasti. Edellisestä mäestä laskiessa en ollu ollenkaan varma sijainnistani, ja olin vähän enemmän oikeella kun kuvittelin. Vedin pitkäks enkä meinannu saada kiinni, lopulta 1-1,5min myöhemmin lippu löyty. Loppurata olikin todella helppoa ja porukka piti vauhtia, itellä alko voimat olemaan vähissä ja koitin vaan roikkua näköetäisyydellä edelliseen.

Paha sanoa vaikuttiko lopun koukku meidän osalta mitenkään. En usko että kuitenkaan olisin Nixua saanu päästettyä irti Haldenin matkaan. Olin kuitenki Terän kanssa samassa ennen koukkua ja Saari tuli mua vaan minuutin ennen vaihtoon ja Nixu ehti Terän kanssa samaan porukkaan. Nixu vetiki hemmetin kovan juoksun ja samaa voi sanoa Apesta seuraavalla osuudella. Tästä on hyvä jatkaa kohti Jukolaa...


tiistai 1. toukokuuta 2012

Vaisua

Ennen Finnspring -viikonloppua tuntu että happi rupee taas kulkemaan ja rupes jopa vähän harmittamaan etten päässy katsastussarjaan. Kisan jälkeen ei enää harmittanu, en olis siihen sarjaan kuulunutkaan. Keuhkot pelitti ihan hyvin, mutta muuten suorituskyky tuntu olevan täysin hukassa. Rankka reissu oli kun mäet piti alusta alkaen kävellä ja tunnin jälkeen meno tuntu enemmän retkeilyltä kun kilpailemiselta. Olihan toi aika paljon rankempi maasto kun missä tänä keväänä on tullu juostua, joten varmaan siinä perimmäinen syy siihen ettei eteneminen tuntunu ollenkaan normaalilta. Suunnistus oli sellasta takkuilevaa perustekemistä, ei voi olla tyytyväinen mutta ei jaksa paljoa harmittaakkaan. Reitti löytyy härvelistä, niin kun viestinkin osalta.

Viestissä jalkojen alle tarjottiin vähän kovempaa alustaa ja fyysinen virekin tuntu aivan erilaiselta kun lauantaina. Juoksin kolmatta osuutta. Alku lähti ihan hyvin käyntiin, mutta sitten kun alko porukkaa näkymään niin keskittyminen pääs herpaantumaan. Seiskalla olin menossa omalle lipulle hyvin, mut sit näin Pihlin letkan menossa kohti jyrkännerastia (itselläkin jyrkänne) ja sen enempää kartasta varmistamatta juoksin sinne. Väärähän se oli enkä malttanu siitä heti omalle korjata vaan vedin lisää soiroon. Seuraavalle rastille myöskin täysin typerä virhe ja loppumatka pientä haparointia koko ajan.

Se siitä. Nyt onkin sitten yks kevään kohokohdista edessä, kun pääsee sovittamaan lamppua päähän ruotsin maaperällä. Sellanen fiilis on, että ei oo isoista asioista kiinni jotta hyvä vire löytyy. Huomenna yöcupissa vielä viimenen voitelu ja sit torstaina kohti Ruotsia.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Viikonlopun kisat

Silja-Rasteilta tuloksena 33. sija, reilu 6min Pasia hitaampana. Ankkurirasteilta tuloksena keskeytys. Lähdetään positiivisista asioista liikkeelle, eli suunnistus oli molempina päivinä hyvin hallussa. Tosin noin hiljasessa vauhdissa se ei kauheesti vaadi. Lauantaina virhettä puolisen minuuttia. Sunnuntaina ysille asti aika virheetöntä menoa, sit kybälle ja kahelletoista koukut kun ei ollu enää keskittyminen sitä mitä piti. Siihenhän se kisa sitte loppuki mun osalta.

Pölyjä rupee olee sen verran reilusti ilmassa, ettei hengityspuoli toimi ollenkaan. Lauantaina vedin hyvät verkat ja koitin lähteä sopivan rennosti liikkeelle, mut keuhkot oli aivan riekaleina melkeinpä heti k-pisteellä. Siinä sitä sitten yritettiin rimpuilla sen mitä pysty, se ei kovin paljoa ollu. Kun ei happi kulje niin se kulkemattomuus siirtyy aika pian myös jalkoihin. Jo alkuvaiheessa huomasin joutuvani turvautumaan kävelyaskeliin pienimmissäkin nousuissa ja olo oli aika karmee. Vaikka suunnistus toimi niin oli melkosen masentava reissu.

Sunnuntaina keuhkoissa poltteli heti herätessä, ja fiksumpi kaveri olis jatkanu nukkumista. Lähin kuitenkin kokeilemaan, ajattelin että pidän vauhdin sellasena että pääsis radan läpi. Siinä parinkymmenen minuutin jälkeen alko mäissä olemaan sen verran tulinen fiilinki keuhkoissa, että keskittyminen meinas väkisin kääntyä muualle kun suunnistukseen. Yhennentoista rastin mäkeen noustessa kävelykin oli niin vaikeeta, että tiesin mitä tuleman pitää. Kävin vielä seuraavan rastin ja 12-13 välin puolessa välissä jäin kymmeneks minuutiks avokalliolle istuskelemaan kunnes kävelin pois.

Aiemmin allergiaoireiden kanssa on ollu niin, että koskaan ei tiedä miltä seuraavana päivänä tuntuu. Esim pari vuotta sitten Finnspringissä henk.koht. kisa piti keskeyttää heti alkuunsa, mutta seuraavana päivänä happi ja juoksu kulki todella hyvin. Eli vielä ei kevään osalta heitetä hanskoja tiskiin, vaikka kieltämättä sekin kävi eilen mielessä.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Suunnistelua

Pääsiäinen vietettiin Latviassa. Fyysisesti meno oli vielä aika tukkosta määräharjottelun jälkeen, eikä suunnistuskaan kovassa vauhdissa ollu sellasta kun piti. Liikaa intoa kun pääs taas tositoimiin, ei sitä näköjään vielä tässäkään iässä malta mennä suunnistuksen ehdoilla kauden alussa vaan koko ajan on kiire. Latvian kisoissa eka päivä meni juurikin niin, intoa oli enemmän kun ajatusta. Missään vaiheessa ei mukamas kerenny tehdä kunnon suunnitelmia, ja rastityöskentely tökki koko ajan. Yhen isomman koukunkin tein ja aika vähissä oli sujuvasti vedetyt välit. Kisojen välisenä yönä tulikin sit parikytä senttiä lunta maastoon, ja sunnuntain pitkä matka sai vähän erilaisen luonteen. Itse en onneks ihan ekojen joukossa joutunu mettään uria tekemään, mutta kyllä siellä paikotellen pääs koskemattomaan hankeen jalkansa upottamaan. Rennon kovaa yritin vedellä, mutta siltikin eväät oli syöty jo yli 30min ennen maalia. Suunnistus oli sentään vähän edellispäivää sujuvampaa, ja hyvä pidempi reeni tuli tehtyä. Reittipiirrokset kävin piirtämässä härveliin ja niitä voi käydä vilkuilemassa täältä. Melko erilaista mettää oli kisoissa tarjolla mitä reeneissä. Reenimaastot oli pelkkää kangasta ja kisakarttojen pääväri oli vihreä, etenkin tummanvihree oli todella hidasta.

Latviasta kotiuduttiin viikko sitten maanantai-iltana. Viime viikolla päästiin jo suunnistuksen makuun myös kotimaan puolella, kun torstaina juostiin yöcuppia Kopparnäsissä ja lauantaina kevätyönviestiä Kaarinassa. Harvoin tulee ihan noin pitkällä siivulla alotettua kotimaista suunnistuskevättä, Kopparnäsissä kun oli tarjolla 14km edestä öistä nautintoa. Mukavaa oli porukassa putkipätkää juosta, ainoo miinus oli että oksa raapas silmän sumeeks jo alkuvaiheessa mikä teki sekä kartanluvusta että kivikkoisemmilla alueilla juoksemisesta melko haastavaa. Ihan ei fysiikka riittäny loppukahinoissa kärkisijoihin, tulokset löytyy täältä ja kartta tästä:

















Ja lauantaina oli sitten kevätyö, tarjolla toka osuus. Ape hoiti alotuksen mallikkaasti ja pääsin kärkiletkassa matkaan. Homma lähti heti heikosti liikkeelle kun en ykköselle mennessä saanut hiljasesta vauhdista huolimatta sovitettua karttaa ja maastoa yhteen. Eikä se tekeminen siitä yhtään paremmaks muuttunu missään vaiheessa. Tuntu ettei vauhdissa saa kartasta mitään selkoa, eikä sit malttanu hidastella tarpeeks jotta sitä karttaa ois saanu luettua kunnolla. Käsittämättömän heikko esitys, harvoin on (yö)suunnistaessa ollu sellasta fiilistä etten osaa mitään ja haluun vaan pois sieltä metästä. GPS-seurannasta löytyy reitti.

Huomenna sitten yöcupissa koitetaan saada homma oikeille raiteille, eihän tällasta toimintaa kannata pidempään jatkaa. Ja viikonloppuna odottaa kotimaisen kauden avaus henkilökohtasten kisojen osalta, molempina päivinä ollaan viivalla. Viime kauden rankisija ei varmaan riitä Siljalla eliittiin, mut toivottavasti edes ankkurirasteille siihen sarjaan pääsee.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Juoksua

Viimeset kaks viikkoa on tullu ulkoiltua keskimääräistä enemmän ja nyt onkin kroppa siinä tilassa että lepojakso on paikallaan. Turhan pitkään ei tarvi kattoon syljeskellä, kun jo torstaina suunnataan reeni-/kisareissulle Latviaan. Lyhyt ja ytimekäs reissu kyseessä, torstai-iltana ollaan mestoilla ja jo maanantaina aamupäivällä lähetään poispäin. Useamman laadukkaan reenin siinä toki kerkeää tehdä, ja laadukkaimmasta päästä on varmasti viikonlopun kisat, eli Kurzemes Pavasaris. Toivotaan, että kroppa reissuun mennessä palautuu. Tässä vielä faktoja siitä, mistä pitäisi palautua:

VKO12 (tehoviikko):

Ma ap: vr+ 2x10x40''/20''+ vr. Yht 50'
ip: vr 40'+ vsk 20'
Ti al 20'
p: vr+ 8x4min/1,5min+ vr+ 6x10 loikkaa mäkeen+vr. Vauhdit vedoissa 3.44-3.41/km. Yht 75'
i: vr 35'
Ke al 20'
p: vr+TV-Reipas 10km/40' (kilsan välein 10'' spurtti)+ vr. Yht 65'
i: vr 40'+ vsk 20'
To al 40'
ip: vr 40'
Pe al 30' (sis 10' jte)
p: vr+tiellä 5x1km/2,5min+vr+8x10 loikkaa mäkeen+vr.Vauhdit vedoissa 3.28->3.14.Yht 70'
i: vr 40'+ vsk 20'
La al 20'
ap: vr+ reippaat sprintit 3,6km/20.30 ja 2,5km/13.24+ vr. Yht 70'
i: vr 40'
Su i: vr 45'
Yht. 13h 20min ja 142km.

VKO13 (määräviikko):

Ma ap: juoksua 60'+vsk 20'
i: vr+ loikat mäkeen 2x6x10+ tasasella rennot vedot 10x30''/30''+ vr. Yht 65'
Ti al 45' (sis 10' jte)
i: vr+ Lynxin testijuoksu 16km/59.27+ vr. Yht 95'
Ke ap: kevyt pitkä 100'
i: vr 20'+ vsk 20'
To al 30'
i: vr 50'
Pe al 60'
i: vr+ loikat mäkeen 2x6x10+ tasasella rennot vedot 10x30''/30''+ vr. Yht 65'
La al 25' (sis 10' jte)
p: vr+ tiellä 10x1km/1,5min+vr. Ajat 3.44->3.32. Yht 80'
i: vr 45'
Su ap: Pitkä 125'/26km (15km/75min+10km/44min+1km hölkkää)
Yht. 15h 25min ja 172km.

Kahteen viikkoon yhteensä 28h 45min ja 314km juoksua. Erittäin onnistunu setti, ei tarvinnu suunnitelmia alkaa muuttamaan. Ekalla viikolla keskiviikon reippaassa oli kroppa väsyny, mut sit oli taas hyvä fiilis. Tällä viikolla rupes loppuviikosta vähän painamaan, lauantain vedoissa oli vähän tukkoset jalat mutta reeni onnistu. Tiistain testiaikaan oon erittäin tyytyväinen, kolme viikkoa aiemmin juoksin Barbatesta palautumattomana yhen kiekan aikaan 30.10, ja nyt kaks kiekkaa selvästi kovempaa. Toki nyt oli täysin sulaa, mutta silti huomattava muutos aikasempaan. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan jossain vaiheessa palautuu.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Perusmenoa

Barbatesta palautuminen otti odotettua kauemmin. Tosin olihan se kropalle melko kovaa touhua kun tyhjän päälle lähtee kunnolla reenaamaan. Toissa viikolla vielä tuntu meno välillä erittäinkin väsyneeltä ja fiilikset vaihteli päivittäin. Kovempina reeneinä oli tiistaina Lynxin testijuoksu 8km/30.10, perjantaina määrikset 2x12x30''/30'' ja lauantaina 8x4min/1,5min (vauhdit 4.00/km->3.31/km). Näistä ainoastaan lauantain vetoreeni meni niinkun pitikin, muuten oli melkosta tervanjuontia.

Viime viikko olikin jo huomattavasti paremman tuntusta ja viikon kaks kovempaa reeniä onnistu hyvin. Tiistaina 12km kiihtyvä (6km 4min/km+ 3km 3.50/km+ 3km 3.43/km) kulki mukavan rennosti. Perjantaina tuli pitkästä aikaa testailtua miten hitaassa kunnossa ollaan, ohjelmassa 5x1000m/2,5min palautus. Ajat oli 3.30, 3.25, 3.23, 3.18 ja 3.16 ja ihan hyvä fiilis oli reenin jälkeen. Eiköhän vauhti tosta vielä parane ku saa tuulipuvun vaihdettua nylkkyshortseihin ja lisää vastaavia reenejä alle.

Edeltäville kahelle viikolle reeniä molempiin noin 11h ja kilsoja reilu 100. Nyt onkin sitten kovempi kaksviikkonen vuorossa, tällä viikolla pääpaino on tehoreeneissä ja ens viikolla keräillään enempi kilometrejä. Sittenhän sitä ollaanki jo huhtikuun puolella ja kisakausi kolkuttelee ovelle.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Canos de Meca

Vajaa pari viikkoa vierähti nopeesti, vielä ois voinu jäädä nautiskelemaan sulasta maaperästä. Tosin lihakset oli jo viimeset päivät niin loppu, että ihan hyväkin tulla kotiin lepuuttamaan. Penikkavamma ilmotteli itestään menomatkan matkustuksen yhteydessä tehdyn verkkalenkin ja ekan päivän suunnistusten jälkeen, sen jälkeen katos kokonaan.

Ekasta suunnistusreenistä otin ikävän rakon kantapäähän, kun amatöörimäisesti lähdin sisäänajamattomilla inoveilla juoksemaan. Pari päivää joutu sen kanssa tuskailemaan ja pitkän matkan reeni piti jättää keskenkin kun ei enää pystyny juoksemaan, mutta sit otin yhen suunnistuksettoman päivän ja vaihdoin jalkaan vanhat boldit nii ongelmat loppu. Tai siis toi ongelma. Ekoina päivinä sain myös jonku taudin jostain kasvista tai muusta, kun polvitaipeitten taakse alko tulla jotain kutisevia näppylöitä. Nehän levis mukavasti jalkoihin ja lopulta vähän yläkroppaankin, onneks naama ja nivusten seutu säästy tältä vaivalta. Oli kyllä todella vastenmielinen "tauti", yhtenä yönä valvoin joku 5h ennen kun nukahdin, makoilin vaa selällään ilman peittoa jalat koukistettuna ja odottelin aamua. Mitkää voiteet ei tuntunu auttavan, kylmä suihku oli ainoo joka toi hetkellisen helpotuksen. Onneks parina viime päivänä kutina alko helpottamaan ja nyt on jo normifiilis.

Sitten itse asiaan, eli reenaamiseen. Faktat pöytään:

-11 päivää
-24h10min
-237km, josta suunnistaen 142km
-n.430 rastia


Erittäin onnistunu reissu lähtökohdat huomioon ottaen. Vähän ois pitäny kevennellä enemmän ennen kisoja, jotta ois jaksanu kunnolla, mutta eihän tonne kisojen takia menty. Kisoissa suunnistuksellisesti onnistunein oli vikan päivän beach-o, jossa selvisin alle minuutin koukuilla. Siinä oli kyllä niin lahna olo fyysisesti kun olla voi, ei meinannu edes jaksaa verkata. Pitkällä matkalla otin paljon koukkua ja tummuin, keskarilla perusmenoa ja 2,5min virhettä. Sprintin juoksin iltaverkkana. Karttoja tänne saattaa ilmaantua joskus viikonlopun aikana, nyt ei jaksa. Niin ja tulokset löytyy osotteesta http://aom2012.com/

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Barbateen

Huomenna sitten lähdetään nautiskelemaan sulasta maaperästä ja suunnistuksesta. Takas tullaan 28. päivänä, eli täysiä reenipäiviä reissuun mahtuu 11 kappaletta. Reissun loppuun kisaillaan Andalucia-O-Meetingissä. Toivottavasti jalka on nyt kunnossa.

Otin viis päivää täysin ilman mitään treeniä jaloille, ja viime perjantaina uskaltauduin kuntopyörän selkään. Sitäkin on tullu nyt tehtyä maltillisesti, en näe kovin järkeväks tehä kuntopyörällä mitään pidempiä reenejä, jumittaa vaan paikkoja. Lisäks oon tehny kolmet kyykkyreenit ja eilen uskaltauduin kuntopyörävetoreenin jälkeen juoksemaan kilsan matolla. Tänään punttireenin yhteyteen kilometrejä matolla tuli peräti kolme, joten ensikosketus juoksuun on taas otettu. Huominen menee aika pitkälti matkustaessa, jonku verkkalenkin varmaan kerkee tehä. Perjantaina sit itse asiaan, eli suunnistamaan.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Tauko

Talvi etenee ja juoksukerrat vähenee. Toissa viikko oli ns. tehoviikko. Tein juosten viis reeniä, kaikki matolla. Yks 40min reipas, yks 30min kova, vetoja 8x4min, 15x1min ja 10x30sek. Muut reenit sitten muilla konsteilla, määrää tuli 11h30min.

Viime viikko oli tarkotus olla määräviikko. Alotin hiihtokauden maanantaina, ja se kausi loppu lauantaina. Alkuun hiihto ei tuntunu penikassa ollenkaan, mutta loppuviikosta rupes sekin tuntumaan ja naulasin sukset seinälle, siihen lenkkareitten viereen. Viikolla tuli kaks juoksukertaa, yks 60min reipas matolla ja 8x5min vedot ulkona. Määrät jäi alle 14h:n, kun ajatuksena oli muutama tunti enemmän.

Liian kauan on tullu hakattua päätä seinään. Tän vamman ois todennäkösesti voinu hoitaa nopeesti kuntoon heti kun se 1,5kk sitten alko, mutta ei. Oikee sana tässä tilanteessa lienee tyhmyys, ei sitä vaan opi. Ehkä sit ens kerralla.

Lauantain hiihtolenkin aikana tein päätöksen, että nyt loppuu kaikki. Jalka luultavasti paranee nopeemmin ihan täyslevolla, joten nyt on otettava se kortti käyttöön. Eli nyt muutama päivä salilla keski- ja yläropan parantelua, ja sitten loppuviikosta maltillisesti korvaavaa reeniä mukaan. Ens viikolla lähetäänki jo Barbateen, siellä sit toivottavasti homma näyttää vähän valosammalta.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Leiri

Viime viikonloppuna siis leireiltiin ankkurikellarilla. Pohjilla oli neljä juoksutonta päivää, minkä toivoin riittävän penikan kuntoutukseen. No eihän se ihan niin menny. Perjantaina kävin aamusta vähän herättelemässä juoksutauon kankeuttamaa ruhoa määriksillä, ja illalla olikin sitten Halikossa yöreeniä ja säbää.















Yöreeni kahessa osassa 4,5km/~33.40 (seiskalla pieni palauttelu)


Lauantaina aamulla vedettiin Antin kans pariharjotus hiljasta vauhtia ja illemmalla yöreeni sitten vähän kovempaa+ molempiin reeneihin mennen tullen juosten kellarilta.















Pariharjotus 5,4km/55min












yö 7km/55min





Lauantai-iltana piirrettiin sunnuntain pitkän lenkin baana, tarkotuksena oli vetää 3h karttalenkki. Aika hyvin meni suunnitelman mukaan, mut sit mä tummuin 2,5h kohilla ja meni pari minuuttia pitkäks.















karttalenkki 19km/3h


Lunta maastoissa oli sen verran että sen tuntee etenki ylämäissä, mut ei vielä haitaks asti. Tosin nyt sitäki on sit tullu kohtuu reilulla kädellä, voi olla et ei enää metässä juokseminen kovin helpolla onnistu.

Nii ja se penikka ei tosiaan kerenny siinä kuntoutua. Ei se juoksua estä, eikä tunnu juoksulla pahenevan mut jossain vaiheessa voi toki niinki käydä. Tällä viikolla jatkoin perusreenailua maanantain löysäilyn jälkeen, ja nyt on eilinen ja tää päivä taas otettu kevyesti. Pariin seuraavaan viikkoon ois tarkotus saada vähän kovempi reenisetti väännettyä. Sen verran ajattelin antaa järjelle tilaa että jätän kilometrimäärien ajattelun sivuun ja juoksen korkeintaan kerran päivässä, kakkosreenit sitten muilla eväillä. Hiihtoa oon miettiny mut sekään, etenkään pertsa, ei välttämättä oo yhtään parempi penikalle ku juoksu. Saa nähä.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Loppiais-Cup

Menneen viikon loppupuolella päästiin kilpailemisen makuun, kun juostiin Lynxin, Deltan, EsSun ja OK77:n yhdessä järjestämä ensimmäinen Loppiais-Cup. Kyseiseen kuppi muodostu neljästä kisasta, ohjelman ollessa seuraavanlainen:
To: Inkoossa yhteislähtöyö 7,9km
Pe: välipäivä
La: ap: 3,2km sprint Otaniemessä. ip: 2,9km sprint Kilossa
Su: Grande Finale, 13km takaa-ajo Väransbyssä.

Homma pyörähti käyntiin omalta osalta ihan mukavasti yössä. Ekat hajonnat suju hyvin, saatiin pienellä porukalla eroa muihin. Sit tulikin isompi kupru rastille nro 9, jonka jälkeen miehiä näky enemmänkin. Vikalla salmiakilla koitin lisätä vauhtia, ja rivit rupes harvenemaan. Samaan aikaan eri päin salmiakkia juosseet Axu ja Väre otti koukkua, jolloin minä, Ape ja Syrjäläisen Arttu päästiin selkeässä piikissä loppuputkelle. Pientä koukkua tuli rasteille nro 27 ja 28, mutta nuorison rohkeus ei riittäny kuittamaan, ja pääsin merkkaamaan ensimmäisen etapin itselleni Apen ja Syrjäläisen tullessa joitakin sekunteja takana.














Yö 7,9km/57.32


Lauantain sprinteissä tiesin olevani altavastaajan roolissa. Ensimmäinen sujui vielä melko hyvin, pari huonompaa reitinvalintaa otin mutta homma oli hallussa. Vauhti oli lepposaa, ja eroa tuli nopeimpiin vajaa minuutti. Kilon sprinttiin koitin lisätä vauhtia, mutta juoksu tuntu todella heikolta eikä vauhtia löytynyt. Lisäksi tein lyhyellä metsävälillä 1.20 koukun, kun en huomannu lippua vaikka olin tulossa hyvin rastille. Lisäks yks 20sek koukku ja pientä haparointia parilla välillä, minkä johdosta eroa nopeimpiin tuli yli tuplasti aamupäivän verran. Tulihan siinä samalla otettua rumasti turpaan myös naiselta. Sprintin karttoja en jaksanu latailla, tulokset niistä, kuten muistakin skaboista löytyy ainakin EsSun sivuilta.


Sunnuntain pitkään takaa-ajoon Ape pääsi ekana irti, minä neljäntenä. Välissä lähti Arttu ja Axu. Axun sain kiinni heti kakkoselle ja Arttukin tuli siinä jo ohitettua. Ekojen perhosten jälkeen alkoikin sitten veljesten yhteislenkki, joka kesti aina toisille perhosille asti. Perhoset vedin yksin, Axun ja Apen taittaessa matkaa yhdessä. Otin pari n.30sek virhettä, ja luulin jääneeni ratkasevasti. Vikalle löin vauhtia lisää lukematta tarkemmin karttaa, luotin kompassiin joka ei kuplan takia toiminu koko matkan aikana kovin luotettavasti. Vetäsin sitten ihan soiroon ja avosuon ylityksiä tuli tehtyä aika monta, mukavaa hommaa 10 asteen pakkasessa kun uppoo ohuen jääkerroksen läpi välillä polveen asti. Tulin lopulta maaliin 3.30 Axun jälkeen ja vajaa 30sek Apen jälkeen. Niin ja todellisuudessa lähin niiltä perhosilta melkein minuutin karkumatkalla velipoikienkin koukkiessa, eli olis ollu aikaa suunnistaakin kunnolla loppuun. Näin kuitenkin tällä kertaa.















Takaa-ajo 13km/1.37.44


Oli kyllä hyvä setti ja mukavaa saada talven keskelle pientä kisailuakin välillä. Nyt sitten joutuukin ottamaan pienen juoksutauon, ei tunnu penikkavaiva juoksemalla parantuvan. Parempi hoitaa nyt kuntoon kun vamma ei vielä kovin vakava ole. Ajattelin että neljä päivää juoksutaukoa riittää, perjantaina alkaakin sitten viikonloppuleiri ankkurikellarilla ja siitä eteenpäin toivottavasti pystyy jatkamaan reenailua suunnitelmien mukaan.

maanantai 2. tammikuuta 2012

2012

Pari kuukautta on reenattu, jotta kroppa kestäis kovempaa reenausta. Marraskuussa tuli 44h25min/420km ja joulukuussa 47h5min/456km. Ja kilsat on siis juosten/suunnistaen tehtyjä. Olosuhteethan täällä Espoossa on ollu alkutalven todella hyvät, oiskohan pari päivää ollu vähä liukasta ja muuten saanu sulalla juosta. Nyt kyllä näyttäis siltä että toi hauskuus loppuu, sen verran runsaasti lunta tiputellu tänään taivaalta. Toivottavasti ei niin paljoa tuu että hiihtäjät pääsee valtaamaan parhaat lenkkimestat.

Nyt siis siirrytään reenailussa ns. perusduunin pariin, tehoreenien määrä kasvaa, mutta vauhdit vielä niissä pääsääntöisesti maltillisia, nostetaan sitten kevättä kohden. Määrääkin saa tulla enemmän, mutta koitetaan kuitenki tehä pääreenit mahdollisimman palautuneina. Vasemmassa jalassa on vähän penikkavaivaa ollu viimeset viikot, mutta ei oo pahemmaks menny. Mielelläni tekisin kaikki reenit juosten, mutta kattotaan kuin käy.