keskiviikko 29. syyskuuta 2010

viimeistely
















Seuranmestaruusyö, Oittaa

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Jukoleiriä ja yötä

Tällä viikolla on otettu tuntumaa yösuunnistukseen. Saman tien tulikin sitten yöreeniä kolmena iltana peräkkäin. Ja sen huomaa, nyt on aika väsyny olo kun ei oo kovin aikasin unta saanu.

Torstaina otin syksyn ensikosketuksen yöhön AM-yössä Porvoossa. Alkuun ei tuntunu tulevan mistään mitään, eikä keskittyminenkään välttämättä ihan suunnistuksessa ollu. Alun säätämisen jälkeen rupes homma jo jotenkin toimimaan ja suunnistus oli nautinnollista.

Perjantaina iltapäivällä Opelin nokka suunnattiin kohti Haminaa. Kaupan ja lyhyen yöreenin jälkeen saunaan ja majottumaan ja odottamaan lauantain Esi-Jukolaa. Mulla oli ankkuripätkä tiedossa Antin ja Nixun jälkeen. Pääsin mettään hyvässä paikassa Bäckmanin kanssa. Kakkosta koukattiin molemmat vasuriin, josta Bäckman kuitenkin lähti heti kohti rastia, itse jäin vielä hetkeksi paikantamaan sijaintia enkä miestä sen koommin nähnyt. Otin nimittäin kolmoselle jäätävän koukun, eikä pari seuraavaakaan väliä mennyt paljoa paremmin. Samalla Hannu ja Samukin pääs kuittaamaan, ja leuka rinnassa tultiin loppumatka, eikä virheittä siitäkään selvitty.

Jos tuli edellisenä viikonloppuna kolmeen kisaan yhteensä alle 3min virhettä, niin nyt otin yhteen kisaan femman koukut.

Muutama tunti kisan jälkeen suurempi v***tus rupes poistumaan ja olin valmis yöhön. Kartta oli kaikkea muuta kun priima ja rasteilla sellaset säälittävät parin sentin pätkät jotain ikivanhaa narua, ei oikeen osunu silmään edes rastipisteessä. Homma kuitenki toimi aika hyvin ja fiiliskin parani aamusesta. Leirin kruunas tän aamun karttalenkki, jossa maasto oli mukavaa, jalat tuoreet ja suunnistus sujui.

Nyt sitten ennen SM-yötä on luvassa vielä yks yöreeni tiistaina, muuten vaan palauttavaa/herkistävää reeniä ja pitkiä yöunia.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Keskari+viesti

Fiilis ennen viikonloppua oli hyvä ja luottavainen. Uskoin olevani kovassa iskussa, mutta se olikin vain silmänlumetta. Keskarin karsinnassa meno oli tukkoista, mutta maltoin silti keskittyä vain ja ainoastaan suunnistukseen. Suoritus olikin ihan hyvä, mutta odotin sijoittuvani korkeammalle kuin viimeiseen finaalipaikkaan oikeuttavalle sijalle. Finaaliin kuitenkin päästiin ja samalla tuli myös varsin maukas päänahka kun Vallu jäi taakse.

Finaaliin verrytellessä jalat oli väsyneet ja pieniä krampin poikasia meinas tulla jo ennen starttia. Pyyhin jälleen nämä toisarvoiset asiat pois mielestä, ja homma lähti hyvin käyntiin. Kolmoselle tullessa näin jo Efimovin selän edessä. Totuus omasta vauhdista valkeni viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin etten pysy Efimovin kelkassa mukana. Siitä sitten pieni keskittymisen herpaantuminen ja 30sek koukku kutoselle. Ennen yleisörastia sain Efimovin taas kiinni ja loppu mentiinkin aikalailla yhdessä. Ihan hyvää tekemistä, kunnes 12. rastille tuli iso koukku kun luulin nousevani notkoa suoraan lipulle. Siinä meni varmaan noin 40sek. Tässä vaiheessa Leksakin alko jo hönkiä niskaan ja kolmen miehen junassa tultiin maaliin asti. Noitten kahen selkeen koukun lisäks ei paljoa virhettä tullut, joitain sekunteja sieltä täältä olis voinu pois napsia. Yhteensä puoltoista minuuttia virhettä ja eroa kärkeen yli 5min. Ei hyvä.

Eilisessä viestissä juoksin tokaa osuutta. Kuten jo etukäteen tiedettiin, hajontaerot oli jäätävän isot. Juspo keikku koko ajan kärjessä ja tuli lopulta yksin kärjessä vaihtoon, joten haistelin että pitkää latua vois olla luvassa. Sitähän sieltä toden totta sitten tarjottiin. Alkuun oli todella nautinnollista poimia sujuvasti lippu toisensa jälkeen. Ekaan puoleen tuntiin en muita nähnyt ollenkaan. Siinä vaiheessa rupeskin jo tossu painamaan ja oli ihan mukavaa kun rupes muitakin näkymään. Pitkän välin päätteeks Vili ja Miika ajo kiinni ja samaa latua oli näiden herrojen kanssa loppuun asti. Vili piti sen verran hyvää vauhtia ja eteni sujuvasti ettei mitään kuittausmahollisuuksia tullut, oli työn ja tuskan takana pysyä mukana loppuun asti. Lopulta oltiin kuudes, eli eka viestiplaketti meikäläiselle. Ihan ok sijotus, mutta kyllähän sinne mitali mielessä lähdettiin joten aavistuksen vaisu maku jäi.

Viikonlopusta päällimäisenä ajatuksena on pettymys. Kaiken piti olla kunnossa, mutta näköjään kunto on tällä hetkellä paljon huonompi kuin kuvittelin. En tiiä mikä mättää. Ehkä tässä on tullu liikaa samantyyppisiä reeniviikkoja alle ja paras kunto on jo syöty. Alamäki alko SM-Pitkän viikolla, eikä siitä sen jälkeen ole noustu. Jos jotain hyvää haetaan viikonlopusta niin se on suunnistus. Kolme kisaa, joissa yhteensä alle 3min virhettä. Siihen voi olla erittäin tyytyväinen.

Homma jatkuu kuitenkin vielä. Ens viikonloppuna Jukolaleireilyä ja seuraavana viikonloppuna SM-Yö, josta toivottavasti tulee kaulaan jotain roikkumaan. Muutakin kuin naru.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Flunssaherkistelyt

Viime viikon alkupuoli meni flunssasena lepäillessä. Ekat juoksuaskeleet SM-pitkän jälkeen otin kuitenkin jo torstaina, joten pitkään ei flunssa vaivannut. Tai toki edelleen limaa irtoaa, mutta olo on tosta torstaista asti ollut terve.

Eilen juostiin Hollola-rastit (reitti löytyy härvelistä). Tavotteena oli vetää sujuvasti ja rennosti, mutta eihän se taaskaan ihan käsikirjotuksen mukaan mennyt. Vauhti kyllä oli pakon sanelemana rentoa, ei mitään herkkyyttä ollut joten jätin viimeisen puristuksen juoksusta pois. Suunnistus sen sijaan ei ollut sujuvaa. Aika paljon oli ongelmia saada karttaa ja maastoa täsmäämään, ja pieni epävarmuus oli matkassa koko ajan. Vitoselle asti selvisin jotakuinkin tyydyttävästi, ja tässä kohtaa olinkin vielä neljäntenä, vain 15sek tokasta sijasta. Sen jälkeen kolme isoa virhettä ja pientä melkein joka rastille, ja lopulta oli tyytyminen yheksänteen sijaan ja eroa Jarkkoon tuli 2.33.

Toi kisa kuitenkin antoi kuitenki itseluottamusta tulevaan, kunto ei ole mihinkään kadonnut pienen flunssan aikana. Ja eiköhän se puuttuva terävyyskin löydy viikonloppuun mennessä. Nyt voi siis hyvillä mielin keskittyä itse asiaan, eli suunnistukseen. Pitkän matkan lievän pettymyksen jälkeen nälkää riittää niin keskariin kuin viestiin. Haluan näyttää, ennen kaikkea itselleni, että osaan suunnistaa sujuvasti. Kunto on parempi kuin koskaan, joten nyt on aika tehdä tulosta.

Keskarin karsintaan arpaonni heitti Vallun mun erään uria avaamaan, joten entistä tiukemmassa on finaalipaikat. Homma on kuitenkin täysin omissa käsissä. Marginaalit on varmasti pienet, joten virheet vaan yksinkertasesti täytyy jättää tekemättä. Mutta niinhän se pitää SM-kisoissa olla, ei huonolla suorituksella pitäisikään finaaliin päästä. Viestiin irtosi paikka raudanlujaan ykkösjoukkueeseen, mikä tietysti nostattaa entisestään fiilistä tulevaan viikonloppuun. Hieno viikonloppu siis tulossa, koitetaan ottaa siitä kaikki ilo irti.

maanantai 6. syyskuuta 2010

SM-syksy korkattu

Nyt on sitten SM-pitkä takana ja tuloksena 26.sija. Ei kovin suuria tunteita herätä. En silti jaksa olla kovin pettynytkään, koska hetken aikaa jo viime viikolla mietin kisan väliin jättämistä. Viime viikko oli henkisesti raskas, koko viikon flunssa yritti tehdä tuloa ja fyysinen vire tuntui todella huonolta. Kuitenkin tuli startattua, kun ei mitään kuumeilua tai kurkkukipua ollut.

En onnistunut lauantaiksi kääntämään ajatuksia oikeisiin asioihin, ja siitä syystä suunnistus oli todella huonoa. Keuhkoissa vähän poltteli ja olin epävarma siitä, onko vauhti riittävää. Otin sitten nelisen minuuttia koukkua ja jouduin koko ajan pitämään itseni fyysisesti turhan ahtaalla, ei puhettakaan mistään rentoudesta. Finaaliin kuitenki päästiin ja kun väliaikoja jälkeen päin katselin niin huomasin olleeni täysin turhaan huolestunut vauhdin riittävyydestä.

Finaaliaamuna olo oli aavistuksen heikompi kuin karsinta-aamuna, mutta nyt päätin olla ajattelematta sitä. Keskittyminen täysillä suunnistukseen, vauhtia voi harmitella sitten jälkeenpäin. Keskittyminen pysyikin hyvin koko matkan suunnistuksessa, mutta suoritus ei silti ihan tyydytä. Kaikilla reitinvalintaväleillä otin huonot reitit, ja niissä tuli pataan aika rumasti. Etenkin tiekierto neloselle ja suoraan meno 15:lle oli huonoja. Lisäksi jotain pientä kuprua joissain kohdissa, aika hallittua kuitenkin. Juoksu oli aika voimatonta, ei mitään terävyyttä askeleessa. Harmittavan lähelle jäi top20:een pääsy, siihen olis voinu olla lähtökohdat huomioiden erittäin tyytyväinen. Tänään flunssa sitten ottikin kovemman otteen, niin kuin jo eilen vähän arvelin. Nyt on onneks hyvin aikaa ottaa pari huilipäivää ja koittaa parantua ja palautua. Sunnuntaina oon viivalla Hollolassa, jos olo tästä tarpeeks nopeesti normalisoituu. Keskarissa ja viestissä mies on toivottavasti lyönnissä. Ja miksei olisi.