Nyt on sitten SM-pitkä takana ja tuloksena 26.sija. Ei kovin suuria tunteita herätä. En silti jaksa olla kovin pettynytkään, koska hetken aikaa jo viime viikolla mietin kisan väliin jättämistä. Viime viikko oli henkisesti raskas, koko viikon flunssa yritti tehdä tuloa ja fyysinen vire tuntui todella huonolta. Kuitenkin tuli startattua, kun ei mitään kuumeilua tai kurkkukipua ollut.
En onnistunut lauantaiksi kääntämään ajatuksia oikeisiin asioihin, ja siitä syystä suunnistus oli todella huonoa. Keuhkoissa vähän poltteli ja olin epävarma siitä, onko vauhti riittävää. Otin sitten nelisen minuuttia koukkua ja jouduin koko ajan pitämään itseni fyysisesti turhan ahtaalla, ei puhettakaan mistään rentoudesta. Finaaliin kuitenki päästiin ja kun väliaikoja jälkeen päin katselin niin huomasin olleeni täysin turhaan huolestunut vauhdin riittävyydestä.
Finaaliaamuna olo oli aavistuksen heikompi kuin karsinta-aamuna, mutta nyt päätin olla ajattelematta sitä. Keskittyminen täysillä suunnistukseen, vauhtia voi harmitella sitten jälkeenpäin. Keskittyminen pysyikin hyvin koko matkan suunnistuksessa, mutta suoritus ei silti ihan tyydytä. Kaikilla reitinvalintaväleillä otin huonot reitit, ja niissä tuli pataan aika rumasti. Etenkin tiekierto neloselle ja suoraan meno 15:lle oli huonoja. Lisäksi jotain pientä kuprua joissain kohdissa, aika hallittua kuitenkin. Juoksu oli aika voimatonta, ei mitään terävyyttä askeleessa. Harmittavan lähelle jäi top20:een pääsy, siihen olis voinu olla lähtökohdat huomioiden erittäin tyytyväinen. Tänään flunssa sitten ottikin kovemman otteen, niin kuin jo eilen vähän arvelin. Nyt on onneks hyvin aikaa ottaa pari huilipäivää ja koittaa parantua ja palautua. Sunnuntaina oon viivalla Hollolassa, jos olo tästä tarpeeks nopeesti normalisoituu. Keskarissa ja viestissä mies on toivottavasti lyönnissä. Ja miksei olisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti