maanantai 31. elokuuta 2009

Husqvarna

Olin huono. Juoksu oli alusta asti väsynyttä. Sitten kun salmiakeilla juoksin väärään suuntaan ja piti korjata, niin ei enää napannu. Loppumatkan juoksin aika hissutellen, jotain pientä virhettäkin mahtu mukaan. Enpä sitä jaksa sen tarkemmin anaalisoida. Nyt on katseet käännetty jo tulevaan viikonloppuun. Tällä viikolla keskitytään lepäilyyn. Yks suunnistusreeni ohjelmassa ja muuten sit herkistellään. Sittenpähän nähdään millanen kulku löytyy tälle syksylle.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Viimeinen voitelu

Tänään kävin kurittamassa kroppaani viimeisen kerran ennen SM-pitkää. Toki vielä tulee jotain kovempaa ajoa suunnistuksen muodossa, mutta tollasia happoja en suunnistamalla saa. Reeninä oli sama mäkivetosetti kuin viime viikon tiistaina. Alkuverkan päälle 5min kevyttä vk-juoksua (3.43/km) lihasten herättelyks, ja sitten itse asiaan. 5x2min kiihtyvällä vauhdilla, ja päälle 5x1min sen mitä lähtee. Viime viikolla tuntu meno erittäin heikolta. Toivoin vauhdin olevan selvästi parempaa kuin viimeksi, joten siirsin vetojen lähtöpaikkaa 10 metriä taaemmas jottei vedot jäisi ajallisesti liian lyhyiksi. Pidemmästä matkasta huolimatta ajat parani aika paljon. Ja onnistuin vielä vetämään pidemmät vedot niin, että jokainen oli edellistä kovempi. Palautuminenkin oli melko nopeeta, vaikka vedoissa tuntukin pahalta niin alle minuutti vedon loppumisen jälkeen oli jaloissa jo sellanen fiilis että ois voinu lähtee seuraavaan rykäsyyn. Onnistunu reeni siis, ja kuntokin tuntuis olevan nousussa. Nyt sitten enää viimeset viilailut fyysisellä puolella ja keskittyminen kuntoon niin eiköhän tästä hyvä tule.

Pihkarastien onnistuminen tuli hyvään paikkaan, sen ansiosta Askolan karsintaan lähtöpaikka parani pikkasen. Eipä sillä lähtöpaikalla toki väliä pitäis olla, jos mies on kunnossa. Viime vuonna karsinta meni fiilikseen nähden yli odotusten. Fyysinen vire tuntui silloin huonolta, ja tein koukkua joten epäilin juoksun jälkeen jopa karsiutumista. Olin kuitenkin neljäs. Se ei tarkoita, että tänä vuonna samanlaisella juoksulla karsinnassa ollaan yhtä korkealla. Tavoite on parantaa viime vuotista sijaa (23.), mutta ensin pitää hoitaa karsinta kunnialla läpi. Karsintaan täytyy saada samanlainen fiilis päälle, kuin itse finaaliinkin. Sitä ei voi pitää minään alkuverryttelynä, koska sitä se ei tän tason janttereille ole. Mutta eiköhän se oikea fiilis siihen tule, sen verran usein yleisessä sarjassa on tullu menetettyä finaalipaikka ihan vaan omaa tyhmyyttä, että siihen en nyt toivottavasti sorru. Se on sitten ens viikon asioita. Tällä viikolla juostaan vielä Husqvarna, ja huomenna meen Kellonummelle rentoja suunnistusvetoja vetelemään. Näkyy kisoissa.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Melkein

Tänään oli Pihkarastit. Kisathan oli jossain Pornoon suunnalla, tarkemmin sanottuna Laukkoskella. Melko lähellä Askolaa siis, joten ehkä sieltä jotain samoja piirteitä löyty kun SM-pitkän maaston hyväkulkusemmista osista. Hyvän asenteen sain päälle kisaan, ei mitään turhaa yliyrittämistä ja sinne päin roiskimista niin kuin mulla pienemmissä kisoissa varsinkin tällä kaudella on ollut tapana. Käydään nyt rata läpi väli väliltä. Vaikkei sitä kukaan muu jaksaiskaan lukea, niin tulee ainaki ite sitten spekuloitua mitä on tullu ajateltua ja tehtyä. Reitti löytyy härvelistä.

K-1 Katoin 2min eteen lähteneen Sillmanin lähtevän polkua oikealle, joten sinne siis itekin lähin. Tarkotus oli lähteä polun risteyksestä ylös, mutta jatkan polkua 15m pidempään, ja sitten jyrkänteen ja pikkukivien kautta notkoon. Alas juostessa vähän turha varmistus oikealta pellon läheltä, ja sekunteja kuluu hukkaan. Kivet sopii kartalle ja avokallioläntit on niin selviä että rasti löytyy ilman ongelmia.

1-2 Lähden menemään alakautta, vaikka mäen päältä vasemmalta olisi varmempi. Kahden kiven ja poikittain olevan jyrkänteen jälkeen yritän pysyä tasossa, ja juuri ennen rastia näen vilaukselta SV:n paidan. Leima ruutuun ja perään.

2-3 Jallua ei näy, muttei sen väliä. Taas pari kiveä näkyy lyhyen välin puolessa välissä, ja rastin yläpuolella olevan jyrkänteen sijainti näkyy jo vaikkei itse jyrkännettä näykään. Helpompi lippu mitä odotin. Jallun selkä on jo aika lähellä.

3-4 Ylös mäkeen ja notkon yli rastimäkeen. Otan vähän ylimääräisiä askelia kun nousen pienen kukkulan päälle rastin vasemmalla puolella, joten SV:n mies on edelleen mua ennen rastilla.

4-5 Vähän pidempi väli. Kattelin jo pikasesti edellisellä välillä että suorilla mennään. Poikittaisen polun ylityksessä Sillman ottaa huonomman valinnan, ja näen miehen viimeistä kertaa. Linjan jälkeen lasken turhaan alas oikealle päin, kun olisi voinut vetää aavistuksen vasemmalta. Käyrät ja kivet on niin kuin pitääkin ja takarinne jyrkänne löytyy hyvin.

5-6 Huono lähtösuunta, joka maksaa taas muutaman sekunnin. Hetken matkaa valkoisessa juostuani nousen mäkeen, ja rastia edeltävä avokallionenä näkyy jo kaukaa.

6-7 Yritän etsiä katseella uraa, joka veisi tiheän kohdan läpi polulle. Ei löydy, joten kävelyaskelia tulee. Polulla korjaus oikeaan ja ylös. Laskeudun ekalta huipulta jyrkänteen vierestä, ja avokalliosuikale näkyy edessä selkeänä. Bongaan vielä pikkukiven ennen rastia ja sitten lippu näkyykin.

7-8 Suorilla on tarkoitus vedellä, mutta ison jyrkänteen päästä laskeuduttuani otan hieman liikaa oikealle, joten päädyn polkukiertoon. Arvokkaita sekunteja kuluu taas hukkaan. Meinaan ottaa leiman 15m ennen omaa rastia, mutta tajuan koodin ja rastipisteen vääräksi, joten jatkan omalle rastille.

8-9 Suorilla mennään. Vähän epävarmaa menoa koko väli, tajuan vasta rastin lähellä että olisi voinut polkea kovempaa kun rasti on kiinni selkeässä kuviorajassa. Helppo lippu taas.

9-10 Ylös ja kielletyn alueen nauhan vierestä polulle. Polkua tielle ja tieltä rastimäki näkyykin jo eikä rastia voi enää pummata.

10-11 Helpon näköinen väli taas. Viivan suuntaisesta polulle, kierrän polkua hitaan näköisen suoläntin. Edessä näkyy rastiviivan oikealla puolella oleva kukkula, sen vasenta puolta tiheikön reunaan. Siitä sitten vaan mäen reunaa nuollen lipulle.

11-12 Joku pieni ura vie miehen pienen parkkipaikan(?) oikealle puolelle. Siitä jatkan uraa toiselle uralle, jota juoksen hetken matkaa. Edessä näkyy jo rastimäen reuna, ja tähtään edessä näkyvän jyrkänteen vasemmalle puolelle. Avokallion yli ja emitkäsi valmiiksi.

12-13 Epämääräisen näköinen väli, joten päätän kiertää polkua oikealta. Polun jälkeen parit kompassivarmistukset, pysähdys edeltävällä jyrkänteellä ja siitä lipulle. Rastille tullessa näen voitonhaaveni myöhemmin tuhoavan kaksikon (Nissi ja Pajala) lähteneen rastilta.

13-14 Kompassilla polulle, jossa varmistan sijaintini. Siitä ylös ja jostain jyrkänteiden välistä alas ja soistuvaa aluetta oikealta kiertäen lipulle.

14-15 Haen katseellani Nissiä ja Pajalaa, ja poljen samaa uraa samalla itsekin suunnistaen. Polu yli pikkukiven kohdalta, suo jää oikealle ja sitten näkyykin jo rastia edeltävät kivet joiden takaa erotan rastipistekumpareen.

15-16 Vikaa rastiahan ei voi pummata, joten lisään kierroksia ja juoksen Nissin ja Tommin kiinni. Kompassia tahi karttaa en vilkuile. Tavoitan jätkät, ja painelen ohi tiheikköön. Sitten hälytyskellot soi, rastihan pitäisi olla avokallion reunassa. Vähän aika mietin mihin pitää mennä, kunnes totean parhaaksi lähteä kuulutuksen suuntaan. Sieltähän se loppuviitoitus löytyykin, pitää vaan vetää väärään suuntaan 50m hakemaan leima. Ei näin.

Hyvän olon tunne hiipi puseroon tokavikalla, kun luulin jo selvittäneeni radan ilman suurempia virheitä. Ehkä sitä ens kerralla muistaa sitten suunnistaa loppuun asti. En muistaakseni oo yleisessä sarjassa yhtään kisaa voittanu, nyt sitä ois taas tarjottu. Tokavikalla olin muita paitsi Axua edellä (Axu teki saman virheen vikalle). Hävisin vikalle n.50sek nopeimmalle ja lopputuloksissa eroa Axuun eli kärkeen jäi 34sek. Harmillinen tappio, tiukassa kisassa samalla meni useampikin sija. Hyvää kuitenkin tekemisessä oli se, että nyt se oli jo jotain sinne päin. Fyysinen vire on edelleen melko kehno, mutta kyllä sekin siitä paranee. Toivottavasti samanlainen rentous suunnistuksessa pysyy kauden loppuun asti, ja jatkossa myös aina vikalle rastille asti. Suunnistusnälkää on tällä hetkellä paljon, joten luulis keskittymisenkin pysyvän sitä kautta hyvänä. Kuola valuen ootellaan jo sitä että juoksukin rupeis rullaamaan...

torstai 20. elokuuta 2009

MM

Aika heikolta näyttää suomalaisten meno Unkarissa. Eikä siihen auta mitkää pesupaikan vatussien kitinät siitä, että vanhukset pois jengistä. Kun ei parempia äijiä Suomesta löydy niin ei löydy. Toki voishan sinne ottaa nuorempia sällejä juoksemaan samoja ynnä muita sijotuksia, hyvää kokemusta tulevaisuutta varten. Eipä toi miesten huono menestys mitenkään poikkeuksellista oo, perusduunia. Ja oikeestaan koko joukkue Minnaa lukuun ottamatta suunnilleen omalla tasolla. Toivottavasti huomenna tulee tason nosto. Uskosin että naiset voittaa, miehiltä vaaditaan venymistä mitaliin. Eiköhän Topsukka hoida oman osuutensa, mut Matesta ja Terosta en ois niin varma. Toivotaan parasta. Oli hieno nähä että Lundanesin vauhti riitti noinkin korkeelle. Jätkän juoksua kun kattoo, niin näyttää aika samalta ku mun juoksu. Hitaalta ja kankeelta. Tosin siin on se ero, että mun juoksu myös on hidasta, Olavin ei.

Tällä hetkellä mun juoksu myös tuntuu hitaalta ja kankeelta. Vaikkei sitä välttämättä uskois, niin aina se ei siltä tunnu. Mut kyllä se sieltä vielä tulee, se kulku. Tyhmäähän se ois tässä vaiheessa olla huippukunnossa, kun vielä on kuitenki yli kaks viikkoa kauden pääkisaan. Hyvä ois, jos Husqvarnan aikoihin ois jo meno parempaa, jotta voi rennoin mielin lähteä Askolaan. Kattelin tossa reenipäiväkirjaa vuoden takaa, ei sillonkaan vielä mitään lentoa tässä vaiheessa ollu.

Suunnistusnälkä kasvaa tälleen MM-kisoja seuraillessa. Huomenna päästän sisäisen Thierryni valloilleen Vaipon hulppeassa maastossa. Sellanen reipasvauhtinen vetoreeni viistoistatonniseen totutellen ohjelmassa. Ja sunnuntaina pääseekin sitten pitkästä aikaa kisailemaan, johan edellisestä kisastartista on kuukausi vierähtäny jos ei tunturikisaa lasketa mukaan. Siellä on taas yrityksenä vetää rennosti, jokohan sillä taktiikalla nyt sais hyvä tuloksen. Kattellaan.

tiistai 18. elokuuta 2009

Penkkiurheilija

Rankkaa hommaa tää penkkiurheilun ja oman ulkoilun yhdistäminen. Huominenki pitkä lenkki siirtyy puolen päivän jälkeen ku pitää kattella jotain suunnistuksen MM-kisojen seurantaa netistä. Ja siinä samalla pitäis toisella silmällä kattella Berliinin meininkiä. Ja jotain töitäki pitäis tehä. Kotoota käsin mut kuitenki. Onneks huomisessa ohjelmassa seisoo vaan yks reeni, joten homma on aavistuksen helpompaa.

Reenien puolesta on otettu Lapin visiitin jälkeen tosi kevyesti tähän päivään asti. Tänään vetelin mäkivetoja, kulku oli odotetun heikko. Hapoille veti melko nopeesti. On se kumma ku sanotaan että levossa kunto nousee, mut aina kun muutaman kevyen päivän päälle koittaa tehä kovaa reeniä nii ei kulje, ei sitten niin mihinkään. Reeni meni kuitenki siinä mielessä hyvin, että ei päässy vauhdit hyytymään vaikka happoa elimistössä olikin melko runsaasti. Tällä viikolla ohjelmassa vielä pari kovempaa, perjantaina suunnistusvetoja ja sunnuntaina pihkarastit. Ens viikko menee vielä samalla sapluunalla, eli mäkivedot, suunnistusvedot ja keskarin kisa (husqvarna). Siihen sit lisäks yks pitkä lenkki ja jotai kevyttä juoksutekniikkakikkailua. Sit pitäiski olla jo melko valmis Askolaan.

Tässä vielä suomalaisten sijotusveikkaus huomiselle:

H:
3. Tero, 7. Pais, 13. Hamppi.

D:
1. Minna, 4. Merja, 6. Katri, 11. Bodil.

torstai 13. elokuuta 2009

Utsjoki, Ohcejohka

Reissu heitetty ja hianoo oli. Alkureissusta päästiin nauttimaan helteistä, pari vikaa päivää oliki sit vähän kosteampia. Kelin osalta, ei muuten. Hommahan meni reenien osalta aika lailla suunnitelmien mukaan. Matkan aikana tuli tehtyä kaikki suunnitellut reenit, ja jokunen suunnittelematon. Ainoa miinus oli se, että Jannen polvi oli niin tuhannen säpäleinä ettei siitä ollu tunturiskabaan, mun piti sit tyytyä yksilösarjan lyhyisiin matkoihin. No, eiköhän se reilu 20km/päivä ollu ihan riittävästi, ois muuten voinu ollu vieläkin rapsakampi olo lihaksissa parin vikan päivän reeneissä. Ja voittaminenhan on aina mukavaa, vaikka kyseessä ei mikään kovan luokan kisa ollutkaan. Eka päivä meni mittakaavaan totutellessa, tokana päivänä olikin sitten jo helpompaa. Mukava tapahtuma, vois joskus mennä uudestaankin.

Kaheksaan päivään tuli reeniä reilu 24h. Ihan sopivasti. Enempääkään ei ois kroppa välttämättä kestäny. Siihen sisälty noi kaks kisaa, kahet mäkivedot, pari vaellusta, vähän juoksutekniikkaa ja kuntopiiriä, yks suunnistusreeni kybätonnin kartalla, iltalenkkejä sillon tällön ja aamulenkit joka päivälle. Venyteltyäkin tuli melko usein ja jokaisen kämpältä heitetyn reenin jälkeen tuli kävästyä Tenojoessa, joka virtasi 50m päässä kämpästä. Siihen ku vielä lisätään rantasauna ja langaton nettiyhteys nii siinähän se reissu oli pähkinänkuoressa.

Nyt sit ois aika palautella. Tällä viikolla ohjelmassa on huomiselle hieronta, ja sen lisäks vaa jotain kevyttä palauttavaa reeniä. Toivottavasti ens viikkoon mennessä ois palautunu. Sitten alkaakin armoton kunnon esiinkaivuuprojekti. Tällä hetkellä usko omaan tulemiseen on jo huomattavasti korkeammalla tasolla kun pari viikkoa sitten. Mihin se usko riittää, sen näkee reilun kolmen viikon päästä.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Valoa pimeyteen

Näköjään toi edellisen tekstin valitus autto, heti seuraavassa reenissä olo oli palautunu. Hyvä niin, nyt on mukavampaa lähteä Lappiin reeniä työstämään. Eilen kävin työntelemässä Suunto Gameksen tokan päivän radan. Matkaa 10,8km ja 1:15 000 kartta. Suunnistus ei ihan parasta ollu, mutta menköön se sen piikkiin ettei viistoistatonnisella oo tullu juostua pitkään aikaan. Reittikin oli tarkotus laittaa näkyviin, mut oli vähän ongelmia garminin toimivuuden kanssa, joten se jää nyt laittamatta. Jos oisin viitotukset juossu, niin eroa kisan voittaneeseen Manuun olis tullu joku nelisen minsaa. Liput ja määritteet ois jonkin verran urakkaa helpottanu, ja selkeetä virhettäkin tuli yli kolmonen. Fyysiseen vireeseen oon tyytyväinen olosuhteet huomioon ottaen. Meno ei mitään lentoa vielä oo, mut jaksoin hyvin juosta ilman mitään hyytymistä, vähän pidempikin latu ois menny.

Tää viikko on nyt vedetty sellasta kevyttä perusreenailua, ei mitään edellisen viikon kaltasta mättämistä. Viimeset isommat määrät lyödään pöytään sitten Lapissa, jonka jälkeen aletaan kaivamaan SM-kuntoa esiin. Tässä on nyt viis viikkoa kauden pääkisaan, joten vielä kerkeää tehdä asian eteen aika paljon. Jostain täytyy kaivaa malttia Lapin reissuun, ettei ihan montun kaivuuks mene. Reissuun lähetään siis tiistaina, ja kotiin päin auton nokka kääntyy seuraavan viikon torstaina. Rehellistä reeniaikaa on siis keskiviikosta keskiviikkoon, eli kaheksan päivää. Suunnitelmissa ois kahen vajaan 30km tunturikisan lisäks parit mäkivedot, parit vaellukset ja pari ns. lepopäivää. Toinen mäkireeni jää (ehkä) välistä jos palautuminen tunturista on hidasta. Nii varmaa, tota en usko itekään. Utsjoen kämpästä pitäis netti löytyä, joten sieltä sitten saatan jotain raapustella tännekin. Siihen saakka, näkemiin.