Hippoliiga

Kisakausi sai alkunsa myös henkilökohtasella puolella. Tää viikko oli tarkotus olla reeniviikko, ja kisat pintiksellä taitoreeneinä. Mut sit ku selvis et pääsen sekä huippuliigaan, että sunnuntain E-pitkään, niin piti vähän passailla. Ajatuksena oli, että tää päivä on sellanen huomiseen valmistava rento ja virheetön suoritus ja huomenna sitten viikonlopun tärkeempi startti. Oon kuitenkin mieleltäni pitkän matkan mies, joten panostus niihin kisoihin.

Passailu reeniohjelmassa ei tuonu mitään kulkua tullessaan, vaan matkanteko oli yhtä tervanjuontia vaikka lähdin poikkeuksellisen rauhassa matkaan. Vitoselle huono reitti, kutoselle minsan koukku ja sit oliki hapokas olo. Niin se yleensä menee, että jos väsyneillä jaloilla suunnistaa, niin sitä jaksaa juostakin tasan niin kauan kun homma sujuu. Nyt ei pitkälle päästy. Siinä sit tein jotain pientä ässää joillakin väleillä, ja neljännentoista rastin huonon lähdön jälkeen huomasin Eman ohittaneen ja viilettävän jo tän päivän jaloille tavoittamattoman matkan päässä edessä. Samaan aikaan kuitenkin ohi pääs parivaljakko Tsaari-Pohjala, joiden kyytiin änkesin väkisin mukaan. Hetken päästä poimittiin myös Ema kyytiin ja tätä rallia jaksoin ennakko-odotuksistani poiketen maaliin asti. Jojossa tultiin, se täytyy myöntää. Oli aika eri vauhtia jätkillä mitä yksin juoksin, rupes jopa aavistuksen masentamaan kesken kisan. Reitin kävin sutasemassa reittihärveliin, ei ihan sellasta viivaa mitä hain.

Käteen jäi 37. sija reilu 5min Paissia hitaampana. Eli ei yhtään mitään. Saas nähä miten huomenna lähtee. Toiveissa ois että pohkeet ois vähän yhteistyökykysemmät, nyt ne on muutaman päivän ollu ihan tuhannen p*skana ja pienetkin nousut rupee hapottamaan. Sujuva suunnistus on myös huomenna tärkein tavote, mut myönnettävä on, että on se suunnistus aika paljon nautinnollisempaa jos jaloilta saa edes pientä apua matkantekoon.