Pakollinen paha

Nyt on lepäilty huolella reissun jälkeen ja koitettu pysyä terveenä. Vielä ei ainakaan oo tauti iskeny, vaikka nokka vähän vuotaaki välillä. Mulla kyllä nenä vuotaa aina vähän läpi talven, joten ei se mikään flunssan merkki edes ole. Lepääminen on tylsää hommaa. Sitten ku vielä tietää sen, että lepojakson jälkeen eka kova reeni on aina täyttä tuskaa, niin ei nää lepohommat oikeen huvittais. Mut pakko kai se on, oon kuullu että se tekee hyvää. Ja kai sitä muutki harrastaa, paitsi Oma.

Eilen koitin herätellä lihaksistoa vetämällä rennosti lyhyitä vetoja, 10x1min/1min ja 10x30sek/30sek. Aattelin että se tois vähän lisää terävyyttä tän päivän reeniin. En tiedä toiko vaiko ei, mut ei se hyvältä tuntunu tänään. Ajatuksena oli juosta kovia tonneja 5kpl. Ja mieluummin vaikka vähän kiihtyvillä vauhdeilla. Aattelin että oon sen verran hyvässä lyönnissä että vaikka ei ihan herkintä menoa vielä ois nii ei 3.10/km voi liian kova alkuvauhti olla. No olihan se. Eka veto oli helpon tuntusta (3.09), mut sit palautuksen aikana jalat muuttu ihan tönköiks eikä ne siitä enää toipunu. Neljännen vedon matelin aikaan 3.15, ja päätin että viides jää tänään vetämättä.

Reenin jälkeen söi miestä, mut nyt tarkemmin ajateltuna ei toi mikään yllättävä lopputulos ollu. Pikemminki odotettu. Viikon päästä jos koittais samaa reeniä nii todennäkösesti tulos ois aika paljon miellyttävämpi. Mut olihan se tänään koitettava kun näin olin suunnitellu. Ei taida noi hiipuvan vauhdin reenit mitään ihan kehittävimpiä olla, mut onpahan nyt pää avattu. Eli nyt on päästy siitä levon jälkeisestä ekasta kovasta eroon, ja ens viikolla taas toivottavasti kulku normalisoituu. Näin se on uskottava.