Halikossa otettiin se mikä meille kuulu, eli toinen sija. Pyrintö oli ennakko-odotusten mukaisesti liian kova vastus meille tällä kertaa. Tai näin mä sen olin laskeskellu, että perusjuoksuilla voitetaan muut, TP:n voittamiseen tarvittais sitten jo niiltä vähän apua ryssimisen muodossa. Sitä ei tullut, joten tokaan sijaan on tyytyminen. Ja kyllähän se tyydyttää, meikän paras Halikkosijotus kuitenkin kyseessä.
Tiesin Antin lähtevän ainakin muutaman minuutin perään, joten aika rennosti pysty vetelemään. Yritin kuitenkin pitää aikalailla normikisavauhtia yleisörastille asti, ja sitten annoin itselleni luvan löysätä. Yleisörastilta mettään lähtiessä kysyin Emalta, oliko se niitten vika, ja mies vastas että ei ollu. Pistettiin siinä sitten kävelyks loivaan nousuun ja rupateltiin niitä näitä, vähän siinä pääs keskittyminen herpaantumaan ku ei mitään kisaa tarvinnu juosta. Otin sitten koukunkin ja sen jälkeen näin Nixun olevan edellä. Nixulla näytti virtaa riittävän loppuun asti, mä tyydyin hiljasempaan vauhtiin ja koitin vaan pitää selän näkyvillä tokavikalle asti, kun tiesin sen olevan sama. Lyhyesti vois sanoa että tein vaan sen mitä tarvii, hetken aikaa lähtiessä mietin että vois yrittää kovaa osuusaikaa, mutta se ajatus meni samantien ohi ja tyydyin menemään siitä mistä aita on matalin. Huvittavaa tossa osuudessa oli se, että Emahan kuuli yleisörastilla väärin. Mies oli oikeesti niitten viimenen, mutta eron ollessa riittävän suuri siitä ei tällä kertaa Eman onneks suurempaa vahinkoa päässy syntymään.
Nyt sitten vielä Småkkeri jäljellä. Sinne onkin mukava lähteä, kun on kova jengi jalkeilla. Sieltä sijotus kympin joukkoon nii voi olla melko tyytyväinen näihin loppusyksyn viesteihin ja sit voiki ottaa hetken rennosti ennen ku aletaan reenailemaan. Rennostihan tässä on jo pitkään otettukin, joten saa nähä kauan sitä jaksaa lepuutella, jos nyt edes tohon marraskuun alkuun malttais...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti