Vuodatus

Oon mielestäni tehny kaiken hyvin, niin kuin on suunniteltu. Viime viikolla olin varma, että tälle viikonlopulle tulee sellanen mulle hyvä kulku. Alkuviikko näyttikin lupaavalta, mut sit tilanne muuttukin ihan toisennäköseks. Torstaina meno oli huolestuttavan vaisua, lihakset oli väsyneet ja keuhkot toimi huonosti, jotain limaakin irtos kurkusta juostessa. Ei kuitenkaan mitään flunssan merkkejä ollu ilmassa. Perjantaina aamupäivällä meno oli vieläkin huonompaa, aivan järkyttävän paskan tuntusta. Eikä edelleenkään mitään flunssan oireita ollu, mukava verenmaku tuli kyllä suuhun lyhyitä kiihdytyksiä vedellessä. Eilen iltalenkillä juoksu oli aavistuksen parempaa, joten fiilis nousi ja ajattelin että kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Tänään verkkaillessa jalat ei lupaillu hyvää eikä huonoa. Kisaa lähin juoksemaan normaalilla vauhdilla, ja puolen kilsan jälkeen oli jo aika valmis olo. Keuhkot ei toiminu ja jalat oli hapoilla. Jos kyseessä olis ollu mikä tahansa muu kisa, niin oisin tullu heti pois. Nyt könysin kuitenkin radan läpi. Maalissa piti puuskuttaa aika pitkään, ja puol tuntii kisan jälkeenkin meinas laatta lentää. Onneks oli sekunnit noin päin, en tiiä oisinko malttanu kuitenkaan jättää väliin huomista starttia jos oisin finaaliin päässy. Kesken se ois ainaki jääny, se on varma.

Nyt on kohtalaisen vittuuntunu olo. Koko kesä on reenailtu tätä viikonloppua ajatellen, ja nyt sitten pari päivää ennen h-hetkeä kroppa päättää ottaa puolet tehoista pois. Oisin paljon mieluummin ihan rehellisesti kipee tai pummannu paljon, mut ei tällasta. Kaikista eniten korpeaa nimen omaan se, kun ei tiedä mikä on vialla. Tuskin mä missään montussa oon, mut joku on nyt vialla ja pahasti. Tekis mieli lopettaa kausi tähän.