Ylihuomenna

On tätä odotettuki jo. Pari yötä vielä ja sit pääsee irti. Vanhoja karttoja kisamaastosta ja sen lähettyviltä rataspekulaatioiden kanssa on tutkailtu. On juostu reenejä viistoistatonnisella ja suunnistus on jopa ajoittain ollut hallussa. Oon jopa pitäny jonkunlaista karkkilakkoakin, mitä nyt joku lipsahdus on matkan varrelle sattunu. Maasto on ehkäpä priimointa priimaa mitä löytyy, heti Kytäjän seudun jälkeen. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta onko mies? Tiistaina ja keskiviikkona verkkalenkeillä oli järjettömän kevyet jalat, mutta eilen illemmalla suunnistusvedoissa ei niin kevyet. Ja tänäänkään ei alkuviikon kaltaista herkkyyttä ollut. Tuleekohan se takas? Tulee tai ei, sille ei enää mahda mitään. Kyllä tänkin päiväsellä kululla johonki päästään, muttei ihan kuuhun asti riitä. Toisaalta sillä, jos tuntuu jalat herkältä, tai sillä, jos tuntuu vähän raskaammalta, ei hirveesti oo eroa. Todellisuudessa vauhdissa on näissä tapauksissa kuitenkin melko pieni ero, ainoa mihin se vaikuttaa on yläpää. Ja se onkin suorituksen kannalta ainoa asia, johon enää on jotain tehtävissä. Ja se pitää tehdä nimenomaan siellä maastossa.

Finaaliin otetaan tänä vuonna vaan 50 ukkoa. Eli karsinta on vähän aiempaa tiukempaa. Toisaalta se on ihan sama. Mielellään sitä ois karsinnassa vähän paremmalla sijalla kun just niistä vikoista paikoista tappelemassa. Sen verran voi loppupään lähtöajasta sunnuntaina olla hyötyä. Mut kattellaan sit lauantain jälkeen tarkemmin sitä sunnuntain lähtöaikaa. Nähdään Askolassa.