Yön pimeydessä

Kauden viimenen henkilökohtanen startti on takana. Kauden paras SM-sijotus tuli, mutta se ei mieltä lämmitä. Heinoselta voitettu keissi vähän parantaa fiilistä, mutta miinuksen puolella ollaan kuitenkin reilusti. Kai sitä vois vähän käydä kisaa läpi väli väliltä. Reitti löytyy härvelistä.

K-1 Paras reitti vähän vasemmalta koukaten jää huomaamatta, joten pusken aika suoraan ottaen turhia nousumetrejä. Homma lähtee kuitenkin hyvin käyntiin ja saan hyvän otteen suunnistuksesta, ja lippu halkeaa moitteettomasti.

1-2 Katon että vois vetää vähän oikeelta tien jälkeen polkuja hyödyntäen. Ekalle tielle menee hyvin, sen jälkeen meno on epävarmaa ja ajaudun pariin otteeseen sivupoluille. Lammen ohituksen jälkeen päätän mennä polun mutkasta suorilla. Suon jälkeen luulen tulevani vähän enemmän oikealle kun mitä tulen, tarkotus on välttää suota mahdollisimman paljon ja tasaisen avokallioalueen päästä suolla olevan pienen avosuon luokse. Unohdan kuitenkin katsoa kompassia, ja todellisuudessa laputan aivan väärään suuntaan vievää avokalliomäen reunaa. Lopulta katson kompassia ja saan pienen hätäilyn jälkeen kiinni suon päässä olevalta pikku kiveltä. Keskittyminen katoaa täysin, ja lähden kohti rastia. Rastia edeltävällä suolla luulen olevani jo rastin jälkeen olevalla suolla, ja pyörin suon reunoja myöten ikuisuuksilta kestävän ajan. Lopulta rukouksiini vastataan, ja parivaljakko Adamski&Noponen vie minut rastille. Nelosen koukku on tosiasia.

2-3 Motukka suunnistukseen palaa yllättävän nopeasti, vaikka tilanne onkin jo toivoton. Meinaan laskea liikaa vasemmalle mutta huomaan Adamskin leimaavan oikealla puolellani.

3-4 "Pena" vetää alun ja tullaan kiltisti perässä. Ennen rastia otan omaa uraa mutta rastille leimaan taas heti KR:n paidan jälkeen.

4-5 Suunnistus tuntuu tässä vaiheessa erittäin helpolta. Kaikki tulee vastaan niin kuin pitääkin ja Adamskin pysähtyessä 75m ennen rastia otan ohjat käsiin ja vien pojat rastille.

5-6 Coma huutelee jotain kiertoreitistä, vastaan tyytyväni Adamskin valintaan. Tullaan vähän turhan vasemmalle, ja rantakalliolla joutuu ottamaan kävelyaskeleita. Siitä märän avosuon yli ylös, jossa otan taas vetohommat hetkeksi itselleni. Avokalliopätkät on selkeitä ja kartalla on helppo pysyä. Kompassilla tielle ja sen jälkeen mäkeen. Vedellään Penan kanssa rinta rinnan, P kuitenkin kerkeää ensin leimaamaan.

6-7 Kattelen että viivan oikeelta puolelta pitäis mennä ja sit polkua tielle. En kuitenkaan uskalla lähteä omille teilleni vaan tyydyn taas Adamskin reittiin. Rankkaa pohjaa melkein koko väli, ja turpaan tulee rumasti. Noponen tyytyy koko ajan tarkkailijan rooliin kun kartta on veren tahrimana epäselvää luettavaa. Ennen rastia Adamski nousee mäkeä liikaa oikealle, enkä häntä enää matkan aikana näe. Me jatketaan Coman johdolla rastille. Axu leimaa juuri ennen, ja harmitteleen kun joutuu yksin lähtemään salmiakeille minun ja Coman päästessä samalle lenkille. Huutelen että Adamski varmaan kohta tulee takaa, ja niin se kuulemma tulikin.

7-8 Suorilla vaan. Mäki alas, mäki ylös, ja siitä alas lipulle. Meinaan vetää liikaa oikealle mutta yökettu Noponen poimii lipun kuin kypsän marjan ja hyökkään perään.

8-9 Vähän oikean kautta iso suo ennen rastia kiertäen. Rastille on helppo tulla oikealta mäen harjannetta pitkin, eikä ongelmia ole.

9-10 Tarkotus kiertää suo alkumatkasta, mutta läpi mennään. Siitä sitten taas mäeltä toiselle, ennen rastia bongaan kaksi kiveä ja näin ollen rastikin löytyy vaivatta.

10-11 Suorilla kohti avokallionenää. Edessä näkyy paljon valopäitä leimashommissa, joten lipun sijainti paljastuu jo hyvissä ajoin.

11-12 Coma ehdottaa suon kiertoa oikealta, ja hyväksyn ehdotuksen. Comakin taitaa saada jo kartasta paremmin selvää, koska vauhti hieman lisääntyy. Väli menee niin kuin pitääkin, ja rastilla leimataan taas heti Axun jälkeen, Axun eka salmari tais tosin olla nopeempi ku meillä.

12-13 Kartta tippuu enkä meinaa saada tatsia rastiväliin ollenkaan. Mahassakin tuntuu siltä että kohta joutuu tekemään SaraMaket. Lopulta saan taas kartan paremmin käteen ja homma sujuu hyvin. Pientä poluntynkää alas mäkien välistä isommalle polulle, sitä muutama askel oikealle ja taas mettään. Oikealta bongaan jyrkänteen, jatkan mäen reunaa ja nousen ylös toisen jyrkänteen vierestä, heijastin näkyy jo kaukaa. Paskahätäkin meni ohi, mutta sormet on jo niin kohmeessa ettei kartan taittelu meinaa onnistua.

13-14 Aika suorilla mennään. Purtsien jälkeen mäkeen noustessa on ainoa hetki kun jalat kisan aikana tuntuu vähän raskailta. Se menee kuitenkin heti ohi. Lippu näyttää pahalta. Tullaan hyvin alas vastakkain olevien jyrkänteiden vierestä, ja siitä pienen kumpareen vierestä kompassia vilkuillen suoraan lipulle.

14-15 Suorilla mennään taas, annan suosiolla Coman vetää ja koitan epätoivoisesti kaivaa geeliä perstaskusta kohmeisilla sormillani. Mällit naamaan ja katse karttaan. Tullaan vähän oikealle, pienen kumpareen ja suon viereen. Siitä korjaus kohti rastia, en kuitenkaan tunnista paikkaa edelliseltä käynniltä vaan pysähdyn 5m ennen rastia ja Noponen jatkaa lipulle, minä perässä.

15-16 Pummattavan näköinen rasti. Yritän kujuilla kompassia mahdollisimman tarkasti ja lukea maastosta jotain, mutta ajaudun silti hieman liikaa vasuriin. Coma hoitaa taas rastinoton tyylipuhtaasti ja jatkan itsekin lipulle.

16-17 Vähän vasemmalta pahimpia puskia vältellen, aukon yli mäkeen ja siitä kompassilla. Näen kivirastin, joka jää pahasti viivan alle enkä bongaa sitä kartalta. Siitä syntyvän epävarmuuden seurauksena vedän vähän liikaa vasuriin, mutta C pelastaa taas tilanteen.

17-18 Purtsille, sitä vähän ohi risteyksen ja mäkeen. Rasti on heti korkeimman kohdan takana ja löytyy jälleen mallikkaasti.

18-19 Coma ehdottaa kiertoa vasemmalta, ja olen jälleen yhteistyöhaluinen. Helpon olonen rasti purtsilta tullessa, joten suunnistus vähän herpaantuu. Vedän pitkäksi, ja teen 30sek ylimääräisen kierroksen Noposen käydessä rastilla.

19-M kompassilla vikalle ja rennon kovaa rutistusta maaliin.

Suoritushan oli siis melko mallikas ilman tota kakkosen megakoukkua. Ja sit minuutin verran varmaan tuli hävittyä seiskan reitinvalinnassa. Maasto, kartta ja rata ansaitsee ehdottomasti kiitettävän arvosanan, oli ehkä hienoin yöbaana mitä oon juossu. Yllättävän tasanen kisa oli. Kuitenkin kisa kesti kaikilla melkein 1.30, ja olin 24. häviten "vain" alle 7min kärkeen. Siihen ku lisätään vielä tollanen mukava syysmyrsky nii ois voinu kuvitella erojen olevan vähän isompi. Mut ehkä kaikki koukki sen verran sopivasti ristiin ettei eroja sen takia enempää tullu. Nyt sitten ohjelmassa enää syksyn normaalit huipennukset eli manna, halikko ja småkkeri. Täältä tähän.