Mila

Erittäin onnistunu Ruotsin reissu takana. Liian usein on palattu pettyneenä kotiin, ei tällä kertaa. Joukkueen suoritus oli läpi kisan todella hyvää. Toki aina jotain virheitä matkalle mahtuu, mutta nyt voi sanoa että toi 19.sija oli aikalailla se mihin meidän rahkeet riitti, ei jääny jossiteltavaa. Ja onhan toi Lynxin historian toiseksi paras sija Tiomilassa ja paras missä itse olen ollut mukana, joten tyytyväinen täytyy olla.

Oma suoritus kolmannella pätkällä oli varsin mallikasta tekemistä. Baana löytyy gps-seurannasta, tosin mulla ei gepsiä ollu. Alkuun vedettiin fyysisesti niin kovaa kun 14km osuudella uskalsin ja suunnistus oli helppoa. Kakkoselle tuli pieni (~20sek) virhe, muuten ei ongelmia. Eka pitkä väli vedettiin Sipoon Wickholmin ja Femmanin Bäckströmin kanssa kolmistaan hieman oikealta teitä hyödyntäen, ja rastille tullessa kylkeen iski iso letka kovan luokan äijiä. Fiilis nousi saman tien entisestään. Toiselle pitkälle välille olin päättänyt taas tunnettuna tiejuoksijana ottaa kiertoa vasemmalta, jos sinne porukkaa lähtisi. Ja lähtihän sinne, yllättävän harva tosin. Aiemman letkan porukan lisäks vaan KSK:n Laitinen liitty meiän seuraan, Haldenit, Terä, Göteborg yms lähti suorempaan. Tiesin, että jos naulataan lippu sujuvasti niin ei ainakaan hävitä noille, ja rastia lähestyessä sain vahvistusta ajatuksilleni kun takaviistoon vilkastessa näin lamppujonon ehkä puolisen minuuttia perässämme.

Hajontapätkän jälkeen rupes taas olemaan enemmän porukkaa ympärillä, ja itellä rupes jalat tuntumaan raskaammilta ja pieniä kramppeja meinas pohkeisiin iskeä. Mitään varsinaista tummumista ei tullu, mutta huomas ettei askel enää nouse entiseen malliin. 14-15 välin alku tuli juostua vähän turhan alhaalla kivikossa, jolloin letkassa rupes olemaan pientä hajoomista. Sitten otin vielä isohkon koukun vikalle hajontarastille, eli rastille nro 19. Mulla oli se pistekumparerasti. Edellisestä mäestä laskiessa en ollu ollenkaan varma sijainnistani, ja olin vähän enemmän oikeella kun kuvittelin. Vedin pitkäks enkä meinannu saada kiinni, lopulta 1-1,5min myöhemmin lippu löyty. Loppurata olikin todella helppoa ja porukka piti vauhtia, itellä alko voimat olemaan vähissä ja koitin vaan roikkua näköetäisyydellä edelliseen.

Paha sanoa vaikuttiko lopun koukku meidän osalta mitenkään. En usko että kuitenkaan olisin Nixua saanu päästettyä irti Haldenin matkaan. Olin kuitenki Terän kanssa samassa ennen koukkua ja Saari tuli mua vaan minuutin ennen vaihtoon ja Nixu ehti Terän kanssa samaan porukkaan. Nixu vetiki hemmetin kovan juoksun ja samaa voi sanoa Apesta seuraavalla osuudella. Tästä on hyvä jatkaa kohti Jukolaa...