Jukolan jälkeen

Jukolan jälkeen oli tarkotuksena reenailla fiiliksen mukaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta aina Kainuuseen asti. Heti alkuunsa otin flunssan, joka jossain määrin vaivas aika pitkään. Juhannuksen jälkeen laitoin futiksessa nilkan ympäri. Tai oikeastaan nilkka säily hyvässä kunnossa, enemmänki jotain rusahti jalkaterän sivusta. Siinä jäi sitten (arvonta)fillarin metsästys crescentistä väliin, mutta jalka toipu yllättävän nopeesti juoksukuntoon kovalla alustalla.

Samaisen viikon launtaina oli Kalevan Rastiviesti, jossa juoksin tokaa osuutta. Kunto tuntu laskeneen Jukolasta kun lehmän häntä, ei mihinkään. Helpolla ja erittäin vauhdikkaalla reilu 6km baanalla tuli takkiin yli neljä minuuttia Jonne Lakaselta.

Tästä matka jatku Kajaaniin ja Kainuun Rastiviikolle. Ajatuksena oli vedellä rentoja ja hallittuja suorituksia, mutta heti eka startti jäi kesken. Kakkoselle mennessä kankaalta metsään siirtyessä huomasin, ettei jalka kestäkään epätasasempaa alustaa pelkän nilkkatuen kanssa. Pieniä vihlasuja tuntu aina kun jalka tuli vähänkään epäedullisessa asennossa maahan, ja lopulta juoksu meni niin pahasti varomisen puolelle ettei siitä tullu mitään, oli pakko hypätä sivuun.

Jalka ei kipeytyny kisasta, joten päätin kokeilla seuraavassa kisassa uusin eväin. Nilkkatuen lisäks teippaus+ buranaa ja jalka roikku mukana ihan hyvin. Näillä mentiin vikat kisat ja lopuista kisoista saatiin hyväksytyt suoritukset. Suunnistuskin parani mukavasti viikon edetessä, vikassa kisassa selvisin jo noin 30sek virheillä radan läpi. Loppujen lopuks tuli ihan hyvä reeniviikko vaikka kisatulokset oli mitä oli. Rastiviestistä rastiviikon loppuun juoksua tuli seitsemään päivään lähes 130km josta suunnistaen aika paljon.

Siihen sitten palauttelut ja tällä viikolla on palattu perusreenin pariin. Ennen SM-pitkää on näillä näkymin vain yks startti, AM-pitkä, joten nyt on hyvin aikaa nostaa kuntoa syksyn isoja koitoksia varten.