Kortesjärvelle

Tiomilan jälkeen on tullu tehtyä hyvää perusreeniä. Määrällisesti ei mitään kovin isoa ajoa (n.10h ja 100km/vko), mutta ihan riittävästi. Puoltoista viikkoa sitten lauantaina vedettiin Axun kanssa erikoispitkälle valmistavaa reeniä. Reeninä toimi vuoden -96 SM-nortongin 15,8km rata, jossa aikaa meni ilman suurempaa puristusta 1h 44min. Reenin alle 8km alkuverkka ja loppuverkaks 30km täyteen. Reenistä tarttu hyvän fiiliksen lisäks myös rakko kantapäähän, joka vasta tällä viikolla on alkanu kunnolla paranemaan. Eipä se onneks reenisuunnitelmiin oo vaikuttanu ja viime viikolla pysty työstämään läpi Prisma-Rastit sekä viikonlopun Jukolaleirin. Valitettavasti garmin on sanonu sopimuksensa irti joku aika sitten, joten mitään kuvia kartoista ei oo tulossa.

Prisma-Rasteilla oli todella hyvä vire kropassa, mutta en sitä osannu hyödyntää. Leivoin yhen minuutin koukun ja tokavikaakin tötöilin vielä 30sek, lisäks muutamia pienempiä virheitä. Vähimmäistavotteeks olin asettanu sen, että tuun ennen 2min perään lähtenyttä Kimiä maaliin, mutta seki tavote meni sit siinä tokavikan koukussa.

Tossa joku aika sitten tein päätöksen, että lähden erikoispitkille mukaan. Pitkään sitä tuli mietittyä, mutta nyt kun maastossa juoksu ja fysiikka ylipäätään on tuntunu olevan edellisiä keväitä paremmalla mallilla, niin pakkohan se on lähteä kokeilemaan. Ainoo ongelma on siitepölyt, tällä hetkellä ne tuntuu aika reippaanlaisesti vaikeuttavan hengitystä. Mut eipä sitä auta harmitella. Niin ku aiemmin oon sanonu nii mulla vaihtelee oireet tosi paljon, joten luotetaan siihen että sunnuntaina on se hyvä päivä. Ja jos ei oo, niin niillä mennään mitä annetaan. Taktiikkana on lähteä omaa rentoa matkavauhtia, tosin se voi olla vaikeeta jos muiden matkavauhti on napsun verran kovempaa. Samalla kun tein starttipäätöksen kortesjärvelle, päätin jättää SM-Sprintin väliin. Kerkeepähän sitten palautella hyvin e-p:n jälkeen, eikä tarvi väkisin yrittää mitään sprinttireeniä tunkea viikolle jos palautuminen on hidasta.