Viikonlopun kisat

Silja-Rasteilta tuloksena 33. sija, reilu 6min Pasia hitaampana. Ankkurirasteilta tuloksena keskeytys. Lähdetään positiivisista asioista liikkeelle, eli suunnistus oli molempina päivinä hyvin hallussa. Tosin noin hiljasessa vauhdissa se ei kauheesti vaadi. Lauantaina virhettä puolisen minuuttia. Sunnuntaina ysille asti aika virheetöntä menoa, sit kybälle ja kahelletoista koukut kun ei ollu enää keskittyminen sitä mitä piti. Siihenhän se kisa sitte loppuki mun osalta.

Pölyjä rupee olee sen verran reilusti ilmassa, ettei hengityspuoli toimi ollenkaan. Lauantaina vedin hyvät verkat ja koitin lähteä sopivan rennosti liikkeelle, mut keuhkot oli aivan riekaleina melkeinpä heti k-pisteellä. Siinä sitä sitten yritettiin rimpuilla sen mitä pysty, se ei kovin paljoa ollu. Kun ei happi kulje niin se kulkemattomuus siirtyy aika pian myös jalkoihin. Jo alkuvaiheessa huomasin joutuvani turvautumaan kävelyaskeliin pienimmissäkin nousuissa ja olo oli aika karmee. Vaikka suunnistus toimi niin oli melkosen masentava reissu.

Sunnuntaina keuhkoissa poltteli heti herätessä, ja fiksumpi kaveri olis jatkanu nukkumista. Lähin kuitenkin kokeilemaan, ajattelin että pidän vauhdin sellasena että pääsis radan läpi. Siinä parinkymmenen minuutin jälkeen alko mäissä olemaan sen verran tulinen fiilinki keuhkoissa, että keskittyminen meinas väkisin kääntyä muualle kun suunnistukseen. Yhennentoista rastin mäkeen noustessa kävelykin oli niin vaikeeta, että tiesin mitä tuleman pitää. Kävin vielä seuraavan rastin ja 12-13 välin puolessa välissä jäin kymmeneks minuutiks avokalliolle istuskelemaan kunnes kävelin pois.

Aiemmin allergiaoireiden kanssa on ollu niin, että koskaan ei tiedä miltä seuraavana päivänä tuntuu. Esim pari vuotta sitten Finnspringissä henk.koht. kisa piti keskeyttää heti alkuunsa, mutta seuraavana päivänä happi ja juoksu kulki todella hyvin. Eli vielä ei kevään osalta heitetä hanskoja tiskiin, vaikka kieltämättä sekin kävi eilen mielessä.