Kauan odotettu "koti-Jukola" on nyt juostu. Itselleni lankesi juostavaksi 6.osuus, jonka otin mielelläni vastaan. Eka kerta kun Jukolassa tuli juostua jotain muuta kun osuuksia 2.,4. tai 5, joten ihan kiva kokeilla jotain uuttakin. Etukäteen olin valmistautunut siihen, että yksin tulee mentyä suurin osa, ja näinhän se menikin. Alkuun näin pariin otteeseen Tervoa ja lyhyillä väleillä edessä vilkku Gononin paita, mutta en siinä vauhdissa olis pystyny suunnistamaan niin siihen kelkkaan en edes yrittänyt. Lopun helpolle pätkälle sain sitten sopivampaa vauhtiapua Linneltä ja NTNUI:lta, siinä pysty rimpuilemaan vaihtoon asti.
GPS-seurannasta löytyy reitti. En tiedä aiheuttiko eka kerta tällä osuudella maajoukkuemiesten seassa ylimäärästä jännitystä, vai mikä oli kun suunnistus oli sujumatonta. Ei mitään isoja virheitä tullu, mutta roppakaupalla sellasia 10-20sek virheitä. Virheet tuli lähinnä huolimattomista rastinotoista, ei malttanu suunnistaa ihan lipulle asti. Lisäks pitkän välin reitti ei välttämättä ollut ihan optimaalinen, kun kuitenkin päädyin vetämään järven eteläpuolelta niin alku olis varmaan kannattanu vetää samalla tavalla kun Pasi veti. Eipä noista virheistä varmaan ihan kahtakaan minuuttia saa kasattua, joten ei siis kovin pettynyt voi olla. Osuussija 25. ja eroa nopeimpaan (Kyburz) 5.18.
Joukkueen iskukyky oli tällä kertaa tällanen, aikalailla omalla tasolla liikuttiin eikä rahkeet kovin paljoa korkeammalle olis riittäneet. Eli samaa hyvää perustekemistä jatkettiin kun Tiomilassakin. Nyt sitten pari viikkoa perusreenailua fiiliksen mukaan ja sitte Kainuuseen nautiskelemaan.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
tiistai 12. kesäkuuta 2012
SG
Alavireisen kevään jälkeen viikonlopun SuuntoGameksissa näkyi jo merkkejä paremmasta. Lauantain keskari oli vielä sitä samaa tuttua tervanjuontia, koukkua tuli liikaa ja fyysisesti oli vaisua. Sunnuntaille päätin jättää yliyrittämisen pois ja keskittyä nautiskelemaan suunnistuksesta ja hienosta maastosta. Reitit löytyy reittihärvelistä kisasivuilta. Homma toimikin varsin mallikkaasti pitkiä välejä lukuunottamatta. 12-13 välillä jäi paras reitti (vasemmalta) kokonaan huomaamatta, ja kun vaaleanvihreät reitin loppuvaiheessa oli odotettua hitaampia, niin eroa tällä välillä nopeimpiin kertyi lähes 3min. 15-16 väli oli tarkotus vetää vähän enemmän vasemmalta, mutta keskittyminen pääs herpaantumaan ja tuli ajauduttua enemmän oikealle. Näillä väleillä paremmilla reiteillä ja toteutuksilla olis varmaan 2,5-3min voinu säästää aikaa. Eroa Adamskiin 13,3km matkalla tuli 5min, mikä oli positiivinen yllätys, vielä kun maaliin tullessa tuntui että voimia jäi turhan paljon varastoon.
Viime viikolla reeniä tuli hieman normaalia kisaviikkoa enemmän (12h30min ja 112km). Tällä viikolla torstainen ForssaGames on ainoa kovempi rykäsy ennen viikonloppua, muuten keskitytään hyvän fiiliksen ja sopivan herkkyyden löytymiseen lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön. Fiilistä Jukolaan ei tosin koskaan tarvitse etsiä, kyllä se tulee ihan itestään.
Viime viikolla reeniä tuli hieman normaalia kisaviikkoa enemmän (12h30min ja 112km). Tällä viikolla torstainen ForssaGames on ainoa kovempi rykäsy ennen viikonloppua, muuten keskitytään hyvän fiiliksen ja sopivan herkkyyden löytymiseen lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön. Fiilistä Jukolaan ei tosin koskaan tarvitse etsiä, kyllä se tulee ihan itestään.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Pohjanmaan kautta
Eihän se nyt menny ihan niin ku piti. Taas joutu kaivamaan yhden Simo-Pekan mainitseman allergiakortin esiin. Onneks niitä tuli tilattua isot määrät ennen kauden alkua, joten niitä riittää.
Ikäväähän se on herkistellä ja valmistautua kisaan huolella ja sitten löytää itsensä juoksemasta parin tunnin karttalenkkiä muiden kilpaillessa. Mutta kuten Petteri totesi, aina kannattaa yrittää. Kisoja tulee, kisoja menee. Nyt ei ainakaan tarvi miettiä onko palautunu, voi huoletta alkaa valmistautumisen kohti Jukolaa. Siinä matkalla käyn yrittämässä Suunto-Gameksissa ja ehkäpä myös Forssassa.
Ikäväähän se on herkistellä ja valmistautua kisaan huolella ja sitten löytää itsensä juoksemasta parin tunnin karttalenkkiä muiden kilpaillessa. Mutta kuten Petteri totesi, aina kannattaa yrittää. Kisoja tulee, kisoja menee. Nyt ei ainakaan tarvi miettiä onko palautunu, voi huoletta alkaa valmistautumisen kohti Jukolaa. Siinä matkalla käyn yrittämässä Suunto-Gameksissa ja ehkäpä myös Forssassa.
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Kortesjärvelle
Tiomilan jälkeen on tullu tehtyä hyvää perusreeniä. Määrällisesti ei mitään kovin isoa ajoa (n.10h ja 100km/vko), mutta ihan riittävästi. Puoltoista viikkoa sitten lauantaina vedettiin Axun kanssa erikoispitkälle valmistavaa reeniä. Reeninä toimi vuoden -96 SM-nortongin 15,8km rata, jossa aikaa meni ilman suurempaa puristusta 1h 44min. Reenin alle 8km alkuverkka ja loppuverkaks 30km täyteen. Reenistä tarttu hyvän fiiliksen lisäks myös rakko kantapäähän, joka vasta tällä viikolla on alkanu kunnolla paranemaan. Eipä se onneks reenisuunnitelmiin oo vaikuttanu ja viime viikolla pysty työstämään läpi Prisma-Rastit sekä viikonlopun Jukolaleirin. Valitettavasti garmin on sanonu sopimuksensa irti joku aika sitten, joten mitään kuvia kartoista ei oo tulossa.
Prisma-Rasteilla oli todella hyvä vire kropassa, mutta en sitä osannu hyödyntää. Leivoin yhen minuutin koukun ja tokavikaakin tötöilin vielä 30sek, lisäks muutamia pienempiä virheitä. Vähimmäistavotteeks olin asettanu sen, että tuun ennen 2min perään lähtenyttä Kimiä maaliin, mutta seki tavote meni sit siinä tokavikan koukussa.
Tossa joku aika sitten tein päätöksen, että lähden erikoispitkille mukaan. Pitkään sitä tuli mietittyä, mutta nyt kun maastossa juoksu ja fysiikka ylipäätään on tuntunu olevan edellisiä keväitä paremmalla mallilla, niin pakkohan se on lähteä kokeilemaan. Ainoo ongelma on siitepölyt, tällä hetkellä ne tuntuu aika reippaanlaisesti vaikeuttavan hengitystä. Mut eipä sitä auta harmitella. Niin ku aiemmin oon sanonu nii mulla vaihtelee oireet tosi paljon, joten luotetaan siihen että sunnuntaina on se hyvä päivä. Ja jos ei oo, niin niillä mennään mitä annetaan. Taktiikkana on lähteä omaa rentoa matkavauhtia, tosin se voi olla vaikeeta jos muiden matkavauhti on napsun verran kovempaa. Samalla kun tein starttipäätöksen kortesjärvelle, päätin jättää SM-Sprintin väliin. Kerkeepähän sitten palautella hyvin e-p:n jälkeen, eikä tarvi väkisin yrittää mitään sprinttireeniä tunkea viikolle jos palautuminen on hidasta.
Prisma-Rasteilla oli todella hyvä vire kropassa, mutta en sitä osannu hyödyntää. Leivoin yhen minuutin koukun ja tokavikaakin tötöilin vielä 30sek, lisäks muutamia pienempiä virheitä. Vähimmäistavotteeks olin asettanu sen, että tuun ennen 2min perään lähtenyttä Kimiä maaliin, mutta seki tavote meni sit siinä tokavikan koukussa.
Tossa joku aika sitten tein päätöksen, että lähden erikoispitkille mukaan. Pitkään sitä tuli mietittyä, mutta nyt kun maastossa juoksu ja fysiikka ylipäätään on tuntunu olevan edellisiä keväitä paremmalla mallilla, niin pakkohan se on lähteä kokeilemaan. Ainoo ongelma on siitepölyt, tällä hetkellä ne tuntuu aika reippaanlaisesti vaikeuttavan hengitystä. Mut eipä sitä auta harmitella. Niin ku aiemmin oon sanonu nii mulla vaihtelee oireet tosi paljon, joten luotetaan siihen että sunnuntaina on se hyvä päivä. Ja jos ei oo, niin niillä mennään mitä annetaan. Taktiikkana on lähteä omaa rentoa matkavauhtia, tosin se voi olla vaikeeta jos muiden matkavauhti on napsun verran kovempaa. Samalla kun tein starttipäätöksen kortesjärvelle, päätin jättää SM-Sprintin väliin. Kerkeepähän sitten palautella hyvin e-p:n jälkeen, eikä tarvi väkisin yrittää mitään sprinttireeniä tunkea viikolle jos palautuminen on hidasta.
tiistai 8. toukokuuta 2012
Mila
Erittäin onnistunu Ruotsin reissu takana. Liian usein on palattu pettyneenä kotiin, ei tällä kertaa. Joukkueen suoritus oli läpi kisan todella hyvää. Toki aina jotain virheitä matkalle mahtuu, mutta nyt voi sanoa että toi 19.sija oli aikalailla se mihin meidän rahkeet riitti, ei jääny jossiteltavaa. Ja onhan toi Lynxin historian toiseksi paras sija Tiomilassa ja paras missä itse olen ollut mukana, joten tyytyväinen täytyy olla.
Oma suoritus kolmannella pätkällä oli varsin mallikasta tekemistä. Baana löytyy gps-seurannasta, tosin mulla ei gepsiä ollu. Alkuun vedettiin fyysisesti niin kovaa kun 14km osuudella uskalsin ja suunnistus oli helppoa. Kakkoselle tuli pieni (~20sek) virhe, muuten ei ongelmia. Eka pitkä väli vedettiin Sipoon Wickholmin ja Femmanin Bäckströmin kanssa kolmistaan hieman oikealta teitä hyödyntäen, ja rastille tullessa kylkeen iski iso letka kovan luokan äijiä. Fiilis nousi saman tien entisestään. Toiselle pitkälle välille olin päättänyt taas tunnettuna tiejuoksijana ottaa kiertoa vasemmalta, jos sinne porukkaa lähtisi. Ja lähtihän sinne, yllättävän harva tosin. Aiemman letkan porukan lisäks vaan KSK:n Laitinen liitty meiän seuraan, Haldenit, Terä, Göteborg yms lähti suorempaan. Tiesin, että jos naulataan lippu sujuvasti niin ei ainakaan hävitä noille, ja rastia lähestyessä sain vahvistusta ajatuksilleni kun takaviistoon vilkastessa näin lamppujonon ehkä puolisen minuuttia perässämme.
Hajontapätkän jälkeen rupes taas olemaan enemmän porukkaa ympärillä, ja itellä rupes jalat tuntumaan raskaammilta ja pieniä kramppeja meinas pohkeisiin iskeä. Mitään varsinaista tummumista ei tullu, mutta huomas ettei askel enää nouse entiseen malliin. 14-15 välin alku tuli juostua vähän turhan alhaalla kivikossa, jolloin letkassa rupes olemaan pientä hajoomista. Sitten otin vielä isohkon koukun vikalle hajontarastille, eli rastille nro 19. Mulla oli se pistekumparerasti. Edellisestä mäestä laskiessa en ollu ollenkaan varma sijainnistani, ja olin vähän enemmän oikeella kun kuvittelin. Vedin pitkäks enkä meinannu saada kiinni, lopulta 1-1,5min myöhemmin lippu löyty. Loppurata olikin todella helppoa ja porukka piti vauhtia, itellä alko voimat olemaan vähissä ja koitin vaan roikkua näköetäisyydellä edelliseen.
Paha sanoa vaikuttiko lopun koukku meidän osalta mitenkään. En usko että kuitenkaan olisin Nixua saanu päästettyä irti Haldenin matkaan. Olin kuitenki Terän kanssa samassa ennen koukkua ja Saari tuli mua vaan minuutin ennen vaihtoon ja Nixu ehti Terän kanssa samaan porukkaan. Nixu vetiki hemmetin kovan juoksun ja samaa voi sanoa Apesta seuraavalla osuudella. Tästä on hyvä jatkaa kohti Jukolaa...
Oma suoritus kolmannella pätkällä oli varsin mallikasta tekemistä. Baana löytyy gps-seurannasta, tosin mulla ei gepsiä ollu. Alkuun vedettiin fyysisesti niin kovaa kun 14km osuudella uskalsin ja suunnistus oli helppoa. Kakkoselle tuli pieni (~20sek) virhe, muuten ei ongelmia. Eka pitkä väli vedettiin Sipoon Wickholmin ja Femmanin Bäckströmin kanssa kolmistaan hieman oikealta teitä hyödyntäen, ja rastille tullessa kylkeen iski iso letka kovan luokan äijiä. Fiilis nousi saman tien entisestään. Toiselle pitkälle välille olin päättänyt taas tunnettuna tiejuoksijana ottaa kiertoa vasemmalta, jos sinne porukkaa lähtisi. Ja lähtihän sinne, yllättävän harva tosin. Aiemman letkan porukan lisäks vaan KSK:n Laitinen liitty meiän seuraan, Haldenit, Terä, Göteborg yms lähti suorempaan. Tiesin, että jos naulataan lippu sujuvasti niin ei ainakaan hävitä noille, ja rastia lähestyessä sain vahvistusta ajatuksilleni kun takaviistoon vilkastessa näin lamppujonon ehkä puolisen minuuttia perässämme.
Hajontapätkän jälkeen rupes taas olemaan enemmän porukkaa ympärillä, ja itellä rupes jalat tuntumaan raskaammilta ja pieniä kramppeja meinas pohkeisiin iskeä. Mitään varsinaista tummumista ei tullu, mutta huomas ettei askel enää nouse entiseen malliin. 14-15 välin alku tuli juostua vähän turhan alhaalla kivikossa, jolloin letkassa rupes olemaan pientä hajoomista. Sitten otin vielä isohkon koukun vikalle hajontarastille, eli rastille nro 19. Mulla oli se pistekumparerasti. Edellisestä mäestä laskiessa en ollu ollenkaan varma sijainnistani, ja olin vähän enemmän oikeella kun kuvittelin. Vedin pitkäks enkä meinannu saada kiinni, lopulta 1-1,5min myöhemmin lippu löyty. Loppurata olikin todella helppoa ja porukka piti vauhtia, itellä alko voimat olemaan vähissä ja koitin vaan roikkua näköetäisyydellä edelliseen.
Paha sanoa vaikuttiko lopun koukku meidän osalta mitenkään. En usko että kuitenkaan olisin Nixua saanu päästettyä irti Haldenin matkaan. Olin kuitenki Terän kanssa samassa ennen koukkua ja Saari tuli mua vaan minuutin ennen vaihtoon ja Nixu ehti Terän kanssa samaan porukkaan. Nixu vetiki hemmetin kovan juoksun ja samaa voi sanoa Apesta seuraavalla osuudella. Tästä on hyvä jatkaa kohti Jukolaa...
tiistai 1. toukokuuta 2012
Vaisua
Ennen Finnspring -viikonloppua tuntu että happi rupee taas kulkemaan ja rupes jopa vähän harmittamaan etten päässy katsastussarjaan. Kisan jälkeen ei enää harmittanu, en olis siihen sarjaan kuulunutkaan. Keuhkot pelitti ihan hyvin, mutta muuten suorituskyky tuntu olevan täysin hukassa. Rankka reissu oli kun mäet piti alusta alkaen kävellä ja tunnin jälkeen meno tuntu enemmän retkeilyltä kun kilpailemiselta. Olihan toi aika paljon rankempi maasto kun missä tänä keväänä on tullu juostua, joten varmaan siinä perimmäinen syy siihen ettei eteneminen tuntunu ollenkaan normaalilta. Suunnistus oli sellasta takkuilevaa perustekemistä, ei voi olla tyytyväinen mutta ei jaksa paljoa harmittaakkaan. Reitti löytyy härvelistä, niin kun viestinkin osalta.
Viestissä jalkojen alle tarjottiin vähän kovempaa alustaa ja fyysinen virekin tuntu aivan erilaiselta kun lauantaina. Juoksin kolmatta osuutta. Alku lähti ihan hyvin käyntiin, mutta sitten kun alko porukkaa näkymään niin keskittyminen pääs herpaantumaan. Seiskalla olin menossa omalle lipulle hyvin, mut sit näin Pihlin letkan menossa kohti jyrkännerastia (itselläkin jyrkänne) ja sen enempää kartasta varmistamatta juoksin sinne. Väärähän se oli enkä malttanu siitä heti omalle korjata vaan vedin lisää soiroon. Seuraavalle rastille myöskin täysin typerä virhe ja loppumatka pientä haparointia koko ajan.
Se siitä. Nyt onkin sitten yks kevään kohokohdista edessä, kun pääsee sovittamaan lamppua päähän ruotsin maaperällä. Sellanen fiilis on, että ei oo isoista asioista kiinni jotta hyvä vire löytyy. Huomenna yöcupissa vielä viimenen voitelu ja sit torstaina kohti Ruotsia.
Viestissä jalkojen alle tarjottiin vähän kovempaa alustaa ja fyysinen virekin tuntu aivan erilaiselta kun lauantaina. Juoksin kolmatta osuutta. Alku lähti ihan hyvin käyntiin, mutta sitten kun alko porukkaa näkymään niin keskittyminen pääs herpaantumaan. Seiskalla olin menossa omalle lipulle hyvin, mut sit näin Pihlin letkan menossa kohti jyrkännerastia (itselläkin jyrkänne) ja sen enempää kartasta varmistamatta juoksin sinne. Väärähän se oli enkä malttanu siitä heti omalle korjata vaan vedin lisää soiroon. Seuraavalle rastille myöskin täysin typerä virhe ja loppumatka pientä haparointia koko ajan.
Se siitä. Nyt onkin sitten yks kevään kohokohdista edessä, kun pääsee sovittamaan lamppua päähän ruotsin maaperällä. Sellanen fiilis on, että ei oo isoista asioista kiinni jotta hyvä vire löytyy. Huomenna yöcupissa vielä viimenen voitelu ja sit torstaina kohti Ruotsia.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Viikonlopun kisat
Silja-Rasteilta tuloksena 33. sija, reilu 6min Pasia hitaampana. Ankkurirasteilta tuloksena keskeytys. Lähdetään positiivisista asioista liikkeelle, eli suunnistus oli molempina päivinä hyvin hallussa. Tosin noin hiljasessa vauhdissa se ei kauheesti vaadi. Lauantaina virhettä puolisen minuuttia. Sunnuntaina ysille asti aika virheetöntä menoa, sit kybälle ja kahelletoista koukut kun ei ollu enää keskittyminen sitä mitä piti. Siihenhän se kisa sitte loppuki mun osalta.
Pölyjä rupee olee sen verran reilusti ilmassa, ettei hengityspuoli toimi ollenkaan. Lauantaina vedin hyvät verkat ja koitin lähteä sopivan rennosti liikkeelle, mut keuhkot oli aivan riekaleina melkeinpä heti k-pisteellä. Siinä sitä sitten yritettiin rimpuilla sen mitä pysty, se ei kovin paljoa ollu. Kun ei happi kulje niin se kulkemattomuus siirtyy aika pian myös jalkoihin. Jo alkuvaiheessa huomasin joutuvani turvautumaan kävelyaskeliin pienimmissäkin nousuissa ja olo oli aika karmee. Vaikka suunnistus toimi niin oli melkosen masentava reissu.
Sunnuntaina keuhkoissa poltteli heti herätessä, ja fiksumpi kaveri olis jatkanu nukkumista. Lähin kuitenkin kokeilemaan, ajattelin että pidän vauhdin sellasena että pääsis radan läpi. Siinä parinkymmenen minuutin jälkeen alko mäissä olemaan sen verran tulinen fiilinki keuhkoissa, että keskittyminen meinas väkisin kääntyä muualle kun suunnistukseen. Yhennentoista rastin mäkeen noustessa kävelykin oli niin vaikeeta, että tiesin mitä tuleman pitää. Kävin vielä seuraavan rastin ja 12-13 välin puolessa välissä jäin kymmeneks minuutiks avokalliolle istuskelemaan kunnes kävelin pois.
Aiemmin allergiaoireiden kanssa on ollu niin, että koskaan ei tiedä miltä seuraavana päivänä tuntuu. Esim pari vuotta sitten Finnspringissä henk.koht. kisa piti keskeyttää heti alkuunsa, mutta seuraavana päivänä happi ja juoksu kulki todella hyvin. Eli vielä ei kevään osalta heitetä hanskoja tiskiin, vaikka kieltämättä sekin kävi eilen mielessä.
Pölyjä rupee olee sen verran reilusti ilmassa, ettei hengityspuoli toimi ollenkaan. Lauantaina vedin hyvät verkat ja koitin lähteä sopivan rennosti liikkeelle, mut keuhkot oli aivan riekaleina melkeinpä heti k-pisteellä. Siinä sitä sitten yritettiin rimpuilla sen mitä pysty, se ei kovin paljoa ollu. Kun ei happi kulje niin se kulkemattomuus siirtyy aika pian myös jalkoihin. Jo alkuvaiheessa huomasin joutuvani turvautumaan kävelyaskeliin pienimmissäkin nousuissa ja olo oli aika karmee. Vaikka suunnistus toimi niin oli melkosen masentava reissu.
Sunnuntaina keuhkoissa poltteli heti herätessä, ja fiksumpi kaveri olis jatkanu nukkumista. Lähin kuitenkin kokeilemaan, ajattelin että pidän vauhdin sellasena että pääsis radan läpi. Siinä parinkymmenen minuutin jälkeen alko mäissä olemaan sen verran tulinen fiilinki keuhkoissa, että keskittyminen meinas väkisin kääntyä muualle kun suunnistukseen. Yhennentoista rastin mäkeen noustessa kävelykin oli niin vaikeeta, että tiesin mitä tuleman pitää. Kävin vielä seuraavan rastin ja 12-13 välin puolessa välissä jäin kymmeneks minuutiks avokalliolle istuskelemaan kunnes kävelin pois.
Aiemmin allergiaoireiden kanssa on ollu niin, että koskaan ei tiedä miltä seuraavana päivänä tuntuu. Esim pari vuotta sitten Finnspringissä henk.koht. kisa piti keskeyttää heti alkuunsa, mutta seuraavana päivänä happi ja juoksu kulki todella hyvin. Eli vielä ei kevään osalta heitetä hanskoja tiskiin, vaikka kieltämättä sekin kävi eilen mielessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
