Mortonki. Paljon on aikaa kulunut viime päivityksestä. Mannaa ennen siis leireiltiin jossain Huddingen liepeillä pari päivää. Kolme suunnistusta tuli tehtyä, perjantai-illan yöreeni oli pakko skipata kun olo oli niin hapokas. Eipä se hapokkuus mihinkään poistunu mannapäivään mennessä, ja tulos oli sen mukainen. Happi ei kulkenu ja ehkä tästä syystä suunnistus jäi jalkoihin. Luvattoman paljon koukkua tuli. Aika negatiivissävytteinen reissu kaiken kaikkiaan, joten ei siitä muuta.
Viime viikolla oli pitkästä aika motivaatio-ongelmia, ei huvittanu reenata ja se mitä reenasin tuntu todella huonolta. Reeniä tuli viime viikolla sellanen 45h vähemmän kun OMalla, telkkaria katoin ehkä sen verran mitä OMa urheili. Sanottakoon tota nyt sitten vaikka ylimenoviikoks. Nyt alkaa taas urheilu maistumaan, ja tänään olenkin tehnyt samantien kaksi reeniä. Nyt tuntuis taas motukka olevan normaalilla tasolla, joten eiköhän tässä saada jonkunlainen tikki kaivettua Halikkoon ja etenkin Småkkerin yöhön. Sen jälkeen onkin sitten edessä paluu koulun penkille Vierumäelle ja muutto uuteen kämppään.
maanantai 18. lokakuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Kylmää kyytiä
Olo on tällä hetkellä aika piesty, joka paikkaa särkee. Otetaas pieni katsaus viikonlopun tapahtumiin.
Karsinnassa tarkotus oli vetää varmistellen ja käsijarru päällä. Sujuvasti. Otin heti ykköselle koukun, mutta tiesin että sellasiin tässä kisassa on varaa joten rennosti jatkoin. Pari selkeetä isohkoa koukkua vielä tuli, ja virhemäärä kisassa oli jotain 2,5min luokkaa. Melko tyytyväinen kuitenkin olin, koska meno oli virheistä huolimatta hallittua eikä vauhtiakaan tarvinnut pitää. Tollanen suoritus riitti yllättäen karsintavoittoon tasaisessa erässä.
Finaaliin lähdin sillä asenteella että isoja virheitä en tee. Rastinotot huolella ja selkeiden pisteiden kautta. Toisin kävi. Gepsikäyrää voi kattella seurannasta.
K-1 En millään keksiny mitään helppoa suunnitelmaa, aattelin vaa mennä kompassilla ja koittaa lukea kohteet matkan varrelta. Pari muuta rastia näin matkalla ja onneks sain itteni kiinni toisella niistä, joka oli ihan oman rastini vieressä.
1-2 Päätin kiertää varmasti polkua vasemman kautta, ja rasti tulikin helposti vastaan.
2-3 Vasemmalta mäen korkeimman kohan kautta kiertäen ja rastia edeltävän pikkujyrkänteen kautta rastille. Muuten hyvin, mutten malttanu mennä tarpeeks vasemmalle ja jouduin vähän koukkaamaan isoon jyrkänteeseen törmätessäni.
3-4 Katoin että suoraan vaan. Olin vähän huolimaton rastinotossa enkä malttanu mennä tarpeeks pitkälle. Sahasin edestakas rinteessä liian aikasessa vaiheessa. Lopulta Nurmonen tuli viemään mut rastille.
4-5 Pidempi väli. Totesin että ei tässä kauheesti kannata kierrellä, ja kun Nurmonen lähti suoraan niin olin tyytyväinen matkaseurasta. Koko ajan olin kartalla ja rasti oli melko helppo.
5-6 Kompassilla rastimäkeen ja siitä kiinni. Sopivasti tultiin niin että näin pikkujyrkänteen mäkeen noustessa. Nurmonen vähän epäröi ja pääsin ottamaan tämän rastin nimiini.
6-7 Vähän aikaa emmin pitäisikö ottaa vähän vasemmalta vai ryskiä suoraan. Nurmonen lähti vasemman kautta ja totesin sen rastinoton kannalta paremmaksi. Antti pysähty rastia edeltävän kiven ja pistekumpareen luokse ja jatkoin rastikumpareelle. Siinä sitten seistiin ja totesin tämän olevan rastipiste, vaikkei rastia näkynyt. Onneks Antti sit bongas lipun puun takaa.
7-8 Kompassi tanassa ja selkeet kohteet lukien. Vähän vilkuilin jo perhosia välin alkuvaiheessa, rastin lähestyessä keskittyminen taas meneillään olevaan väliin. Lippu löytyi vaivattomasti.
8-9 Olin vähän kattellu oikeelta kiertoa, mutta Nurmosen kysellessä jotain pellosta lähdin minäkin sinne. Rastia edeltävässä tiheikössä katoin Antin vetävän liikaa vasuriin, ja jatkoin kompassini näyttämään suuntaan. Todellisuudessahan siinä kävi niin että minä vedin sitten liikaa oikeelle ja Antti rastille.
9-10 Mulla oli pitkä perhonen eka. Päätin ottaa vähän viivan vasemmalta puolelta, josta rastille tulo näytti selkeeltä. Hyvin olin kartalla, parissa tiukassa notkossa meni sekunteja hukkaan kun osuin aina jyrkimpiin kohtiin. Rastia lähestyessä näin porukkaa lähtevän sieltä missä kuvittelin rastin olevan, joten sinne vaan lyömään emittiä pukkiin.
10-11 Lamppu tippu päästä moneen kertaa välin alkuvaiheessa, mikä toi pientä epävarmuutta suunnistukseen. Polku oli kuitenkin selkeä ja mäen alkaessa laskemaan kurvasin rastille. Rastille laskeutuessa JoLe tuli tervehtien vastaan.
11-12 Jonne veti vähän enemmän oikeelle, itse olin tulossa suoraan rastia kohti kunnes näin hämyheijastimen oikealla. Ja kun se oli vielä kivessä, niin koukkasin tietenki sinne. Paikansin itseni kuitenkin heti ja Jonne jo näkikin meidän rastin.
12-13 Hetken aikaa arvoin kummalta puolelta kierrän, päätin kuitenkin nopeasti että otan vasemmalta. Hyvin pysyin kartalla, rastille tullessa ihmettelin hetken kunnes tajusin rastin olevan jyrkänteen mutkan takana.
13-14 Ei ollu mitään varsinaista suunnitelmaa, suorilla vaan. Alkuun tuli sopivasti jotain polkuakin alle. Paksumman polun ylityksessä otin mäkeen nousevan polun haltuun ja rinnettä pitkin kohti rastia, heijastin näkyikin jo hyvissä ajoin.
14-15 Takas keskusrastille. Kompassilla rastimäkeen ja siitä oli helppo työ tulla lipulle.
15-16 Ajattelin ottaa oikealla olevan aukon reunan kautta varmistellen. En kuitenkaan mennyt tarpeeksi oikealle ja puskin tiheikön läpi. Tähdet oli kuitenkin oikeassa asennossa ja tulin ulos tiheiköstä juurikin rastin kohdalle.
16-17 Tarkotus oli kiertää pahin paskikko oikeelta, syöksyin kuitenkin liian aikaisin ison ojan yli. Sellasta skeidaa oli että kävelyaskeleitakin joutu ottamaan. Korjasin saman tien pikkuojan yli oikealle ja sieltä kivien kautta suunnalla kohti rastimäkeä. Otin tarkotuksella napsun pari vasemmalle jotta tiedän mihin suuntaan korjata avokalliolle tullessa. Vähän epäröiden rastille, mutta tulihan se sieltä helposti vastaan.
17-18 Sen verran suuta kuivas että aattelin ottaa tien kautta juomapisteelle. Asfaltilla geelit kiduksiin ja käsi ojossa kohti mukia. No eihän se juomapiste sillä isolla tiellä ollutkaan, en sitten jaksanu koukata sinne ollenkaan. Onneks en käyny, siihen ois menny mitali. Lippu halkes tällä kertaa tästä suunnasta hyvin.
18-19 Keskusrastilta lähtiessä näin punamustan paidan noin 50m edessä etenevän vauhdikkaasti kohti seuraavaa rastia. Hetken aikaa arvoin vaihtoehtoja, mutta vain hetken, kunnes löin kaasun pohjaan. Rastivälillä en paitaa nähnyt, mutta rastille tullessa huomasin tyytyväisenä Nurmosen lähtevän sieltä.
19-M Näistä rastiväleistä on turha mitään yksityiskohtasta kirjottaa. Kaava oli sellanen, että Nurmonen veti, meikä vikisi jojossa. Olin kyllä kartalla koko ajan mutta mitään omaa reitinvalintaa en siinä vauhdissa kerinnyt miettiä. Poluilla vedettiin sellasta kyytiä että siinä meinas itku tulla. Tokavikalta maaliin en enää pysyny mukana, reidet oli aivan tyhjät. Onneks ei ollu pidempää loppusuoraa, muuten ois voinu sekunnit kääntyä.
Totuushan on se minkä voi helposti jokainen päätelläkin, etten olisi mitaleilla ollut ilman Nurmosen vetoapua loppulenkillä. Perhosten loppuun asti olisin hyvinkin voinut olla samassa tilanteessa kuin nyt vaikken olisi Anttia alkulenkillä nähnyt, siihen asti homma oli omissa käsissä koko ajan ja vauhti sopivaa. Jos olisin juossut yksin perhosten jälkeen, ois todennäkösesti ollu ainaki minuutin huonompi loppuaika sujuvallakin menolla. Mut sellasta se on. Kun hankkii tarpeeks hyvän lähtöpaikan niin kovaa seuraakin voi löytyä. Tyhmäähän se ois olla hyödyntämättä vauhtiapua jos sellasta on tarjolla. Näin mentiin tällä kertaa, ja nyt on kyllä hyvä fiilis. Nyt sitten loppusyksy vaan nautiskellaan suunnistuksesta ja jäljellä olevissa viesteissä koitetaan hoitaa oma osuus kunnialla. Mannareissulle lähetään jo keskiviikkona, tarkotus käydä vähän ottamassa tuntumaa tulevan Tiomilan maastotyyppiin.
Karsinnassa tarkotus oli vetää varmistellen ja käsijarru päällä. Sujuvasti. Otin heti ykköselle koukun, mutta tiesin että sellasiin tässä kisassa on varaa joten rennosti jatkoin. Pari selkeetä isohkoa koukkua vielä tuli, ja virhemäärä kisassa oli jotain 2,5min luokkaa. Melko tyytyväinen kuitenkin olin, koska meno oli virheistä huolimatta hallittua eikä vauhtiakaan tarvinnut pitää. Tollanen suoritus riitti yllättäen karsintavoittoon tasaisessa erässä.
Finaaliin lähdin sillä asenteella että isoja virheitä en tee. Rastinotot huolella ja selkeiden pisteiden kautta. Toisin kävi. Gepsikäyrää voi kattella seurannasta.
K-1 En millään keksiny mitään helppoa suunnitelmaa, aattelin vaa mennä kompassilla ja koittaa lukea kohteet matkan varrelta. Pari muuta rastia näin matkalla ja onneks sain itteni kiinni toisella niistä, joka oli ihan oman rastini vieressä.
1-2 Päätin kiertää varmasti polkua vasemman kautta, ja rasti tulikin helposti vastaan.
2-3 Vasemmalta mäen korkeimman kohan kautta kiertäen ja rastia edeltävän pikkujyrkänteen kautta rastille. Muuten hyvin, mutten malttanu mennä tarpeeks vasemmalle ja jouduin vähän koukkaamaan isoon jyrkänteeseen törmätessäni.
3-4 Katoin että suoraan vaan. Olin vähän huolimaton rastinotossa enkä malttanu mennä tarpeeks pitkälle. Sahasin edestakas rinteessä liian aikasessa vaiheessa. Lopulta Nurmonen tuli viemään mut rastille.
4-5 Pidempi väli. Totesin että ei tässä kauheesti kannata kierrellä, ja kun Nurmonen lähti suoraan niin olin tyytyväinen matkaseurasta. Koko ajan olin kartalla ja rasti oli melko helppo.
5-6 Kompassilla rastimäkeen ja siitä kiinni. Sopivasti tultiin niin että näin pikkujyrkänteen mäkeen noustessa. Nurmonen vähän epäröi ja pääsin ottamaan tämän rastin nimiini.
6-7 Vähän aikaa emmin pitäisikö ottaa vähän vasemmalta vai ryskiä suoraan. Nurmonen lähti vasemman kautta ja totesin sen rastinoton kannalta paremmaksi. Antti pysähty rastia edeltävän kiven ja pistekumpareen luokse ja jatkoin rastikumpareelle. Siinä sitten seistiin ja totesin tämän olevan rastipiste, vaikkei rastia näkynyt. Onneks Antti sit bongas lipun puun takaa.
7-8 Kompassi tanassa ja selkeet kohteet lukien. Vähän vilkuilin jo perhosia välin alkuvaiheessa, rastin lähestyessä keskittyminen taas meneillään olevaan väliin. Lippu löytyi vaivattomasti.
8-9 Olin vähän kattellu oikeelta kiertoa, mutta Nurmosen kysellessä jotain pellosta lähdin minäkin sinne. Rastia edeltävässä tiheikössä katoin Antin vetävän liikaa vasuriin, ja jatkoin kompassini näyttämään suuntaan. Todellisuudessahan siinä kävi niin että minä vedin sitten liikaa oikeelle ja Antti rastille.
9-10 Mulla oli pitkä perhonen eka. Päätin ottaa vähän viivan vasemmalta puolelta, josta rastille tulo näytti selkeeltä. Hyvin olin kartalla, parissa tiukassa notkossa meni sekunteja hukkaan kun osuin aina jyrkimpiin kohtiin. Rastia lähestyessä näin porukkaa lähtevän sieltä missä kuvittelin rastin olevan, joten sinne vaan lyömään emittiä pukkiin.
10-11 Lamppu tippu päästä moneen kertaa välin alkuvaiheessa, mikä toi pientä epävarmuutta suunnistukseen. Polku oli kuitenkin selkeä ja mäen alkaessa laskemaan kurvasin rastille. Rastille laskeutuessa JoLe tuli tervehtien vastaan.
11-12 Jonne veti vähän enemmän oikeelle, itse olin tulossa suoraan rastia kohti kunnes näin hämyheijastimen oikealla. Ja kun se oli vielä kivessä, niin koukkasin tietenki sinne. Paikansin itseni kuitenkin heti ja Jonne jo näkikin meidän rastin.
12-13 Hetken aikaa arvoin kummalta puolelta kierrän, päätin kuitenkin nopeasti että otan vasemmalta. Hyvin pysyin kartalla, rastille tullessa ihmettelin hetken kunnes tajusin rastin olevan jyrkänteen mutkan takana.
13-14 Ei ollu mitään varsinaista suunnitelmaa, suorilla vaan. Alkuun tuli sopivasti jotain polkuakin alle. Paksumman polun ylityksessä otin mäkeen nousevan polun haltuun ja rinnettä pitkin kohti rastia, heijastin näkyikin jo hyvissä ajoin.
14-15 Takas keskusrastille. Kompassilla rastimäkeen ja siitä oli helppo työ tulla lipulle.
15-16 Ajattelin ottaa oikealla olevan aukon reunan kautta varmistellen. En kuitenkaan mennyt tarpeeksi oikealle ja puskin tiheikön läpi. Tähdet oli kuitenkin oikeassa asennossa ja tulin ulos tiheiköstä juurikin rastin kohdalle.
16-17 Tarkotus oli kiertää pahin paskikko oikeelta, syöksyin kuitenkin liian aikaisin ison ojan yli. Sellasta skeidaa oli että kävelyaskeleitakin joutu ottamaan. Korjasin saman tien pikkuojan yli oikealle ja sieltä kivien kautta suunnalla kohti rastimäkeä. Otin tarkotuksella napsun pari vasemmalle jotta tiedän mihin suuntaan korjata avokalliolle tullessa. Vähän epäröiden rastille, mutta tulihan se sieltä helposti vastaan.
17-18 Sen verran suuta kuivas että aattelin ottaa tien kautta juomapisteelle. Asfaltilla geelit kiduksiin ja käsi ojossa kohti mukia. No eihän se juomapiste sillä isolla tiellä ollutkaan, en sitten jaksanu koukata sinne ollenkaan. Onneks en käyny, siihen ois menny mitali. Lippu halkes tällä kertaa tästä suunnasta hyvin.
18-19 Keskusrastilta lähtiessä näin punamustan paidan noin 50m edessä etenevän vauhdikkaasti kohti seuraavaa rastia. Hetken aikaa arvoin vaihtoehtoja, mutta vain hetken, kunnes löin kaasun pohjaan. Rastivälillä en paitaa nähnyt, mutta rastille tullessa huomasin tyytyväisenä Nurmosen lähtevän sieltä.
19-M Näistä rastiväleistä on turha mitään yksityiskohtasta kirjottaa. Kaava oli sellanen, että Nurmonen veti, meikä vikisi jojossa. Olin kyllä kartalla koko ajan mutta mitään omaa reitinvalintaa en siinä vauhdissa kerinnyt miettiä. Poluilla vedettiin sellasta kyytiä että siinä meinas itku tulla. Tokavikalta maaliin en enää pysyny mukana, reidet oli aivan tyhjät. Onneks ei ollu pidempää loppusuoraa, muuten ois voinu sekunnit kääntyä.
Totuushan on se minkä voi helposti jokainen päätelläkin, etten olisi mitaleilla ollut ilman Nurmosen vetoapua loppulenkillä. Perhosten loppuun asti olisin hyvinkin voinut olla samassa tilanteessa kuin nyt vaikken olisi Anttia alkulenkillä nähnyt, siihen asti homma oli omissa käsissä koko ajan ja vauhti sopivaa. Jos olisin juossut yksin perhosten jälkeen, ois todennäkösesti ollu ainaki minuutin huonompi loppuaika sujuvallakin menolla. Mut sellasta se on. Kun hankkii tarpeeks hyvän lähtöpaikan niin kovaa seuraakin voi löytyä. Tyhmäähän se ois olla hyödyntämättä vauhtiapua jos sellasta on tarjolla. Näin mentiin tällä kertaa, ja nyt on kyllä hyvä fiilis. Nyt sitten loppusyksy vaan nautiskellaan suunnistuksesta ja jäljellä olevissa viesteissä koitetaan hoitaa oma osuus kunnialla. Mannareissulle lähetään jo keskiviikkona, tarkotus käydä vähän ottamassa tuntumaa tulevan Tiomilan maastotyyppiin.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Jukoleiriä ja yötä
Tällä viikolla on otettu tuntumaa yösuunnistukseen. Saman tien tulikin sitten yöreeniä kolmena iltana peräkkäin. Ja sen huomaa, nyt on aika väsyny olo kun ei oo kovin aikasin unta saanu.
Torstaina otin syksyn ensikosketuksen yöhön AM-yössä Porvoossa. Alkuun ei tuntunu tulevan mistään mitään, eikä keskittyminenkään välttämättä ihan suunnistuksessa ollu. Alun säätämisen jälkeen rupes homma jo jotenkin toimimaan ja suunnistus oli nautinnollista.
Perjantaina iltapäivällä Opelin nokka suunnattiin kohti Haminaa. Kaupan ja lyhyen yöreenin jälkeen saunaan ja majottumaan ja odottamaan lauantain Esi-Jukolaa. Mulla oli ankkuripätkä tiedossa Antin ja Nixun jälkeen. Pääsin mettään hyvässä paikassa Bäckmanin kanssa. Kakkosta koukattiin molemmat vasuriin, josta Bäckman kuitenkin lähti heti kohti rastia, itse jäin vielä hetkeksi paikantamaan sijaintia enkä miestä sen koommin nähnyt. Otin nimittäin kolmoselle jäätävän koukun, eikä pari seuraavaakaan väliä mennyt paljoa paremmin. Samalla Hannu ja Samukin pääs kuittaamaan, ja leuka rinnassa tultiin loppumatka, eikä virheittä siitäkään selvitty.
Jos tuli edellisenä viikonloppuna kolmeen kisaan yhteensä alle 3min virhettä, niin nyt otin yhteen kisaan femman koukut.
Muutama tunti kisan jälkeen suurempi v***tus rupes poistumaan ja olin valmis yöhön. Kartta oli kaikkea muuta kun priima ja rasteilla sellaset säälittävät parin sentin pätkät jotain ikivanhaa narua, ei oikeen osunu silmään edes rastipisteessä. Homma kuitenki toimi aika hyvin ja fiiliskin parani aamusesta. Leirin kruunas tän aamun karttalenkki, jossa maasto oli mukavaa, jalat tuoreet ja suunnistus sujui.
Nyt sitten ennen SM-yötä on luvassa vielä yks yöreeni tiistaina, muuten vaan palauttavaa/herkistävää reeniä ja pitkiä yöunia.
Torstaina otin syksyn ensikosketuksen yöhön AM-yössä Porvoossa. Alkuun ei tuntunu tulevan mistään mitään, eikä keskittyminenkään välttämättä ihan suunnistuksessa ollu. Alun säätämisen jälkeen rupes homma jo jotenkin toimimaan ja suunnistus oli nautinnollista.
Perjantaina iltapäivällä Opelin nokka suunnattiin kohti Haminaa. Kaupan ja lyhyen yöreenin jälkeen saunaan ja majottumaan ja odottamaan lauantain Esi-Jukolaa. Mulla oli ankkuripätkä tiedossa Antin ja Nixun jälkeen. Pääsin mettään hyvässä paikassa Bäckmanin kanssa. Kakkosta koukattiin molemmat vasuriin, josta Bäckman kuitenkin lähti heti kohti rastia, itse jäin vielä hetkeksi paikantamaan sijaintia enkä miestä sen koommin nähnyt. Otin nimittäin kolmoselle jäätävän koukun, eikä pari seuraavaakaan väliä mennyt paljoa paremmin. Samalla Hannu ja Samukin pääs kuittaamaan, ja leuka rinnassa tultiin loppumatka, eikä virheittä siitäkään selvitty.
Jos tuli edellisenä viikonloppuna kolmeen kisaan yhteensä alle 3min virhettä, niin nyt otin yhteen kisaan femman koukut.
Muutama tunti kisan jälkeen suurempi v***tus rupes poistumaan ja olin valmis yöhön. Kartta oli kaikkea muuta kun priima ja rasteilla sellaset säälittävät parin sentin pätkät jotain ikivanhaa narua, ei oikeen osunu silmään edes rastipisteessä. Homma kuitenki toimi aika hyvin ja fiiliskin parani aamusesta. Leirin kruunas tän aamun karttalenkki, jossa maasto oli mukavaa, jalat tuoreet ja suunnistus sujui.
Nyt sitten ennen SM-yötä on luvassa vielä yks yöreeni tiistaina, muuten vaan palauttavaa/herkistävää reeniä ja pitkiä yöunia.
maanantai 20. syyskuuta 2010
Keskari+viesti
Fiilis ennen viikonloppua oli hyvä ja luottavainen. Uskoin olevani kovassa iskussa, mutta se olikin vain silmänlumetta. Keskarin karsinnassa meno oli tukkoista, mutta maltoin silti keskittyä vain ja ainoastaan suunnistukseen. Suoritus olikin ihan hyvä, mutta odotin sijoittuvani korkeammalle kuin viimeiseen finaalipaikkaan oikeuttavalle sijalle. Finaaliin kuitenkin päästiin ja samalla tuli myös varsin maukas päänahka kun Vallu jäi taakse.
Finaaliin verrytellessä jalat oli väsyneet ja pieniä krampin poikasia meinas tulla jo ennen starttia. Pyyhin jälleen nämä toisarvoiset asiat pois mielestä, ja homma lähti hyvin käyntiin. Kolmoselle tullessa näin jo Efimovin selän edessä. Totuus omasta vauhdista valkeni viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin etten pysy Efimovin kelkassa mukana. Siitä sitten pieni keskittymisen herpaantuminen ja 30sek koukku kutoselle. Ennen yleisörastia sain Efimovin taas kiinni ja loppu mentiinkin aikalailla yhdessä. Ihan hyvää tekemistä, kunnes 12. rastille tuli iso koukku kun luulin nousevani notkoa suoraan lipulle. Siinä meni varmaan noin 40sek. Tässä vaiheessa Leksakin alko jo hönkiä niskaan ja kolmen miehen junassa tultiin maaliin asti. Noitten kahen selkeen koukun lisäks ei paljoa virhettä tullut, joitain sekunteja sieltä täältä olis voinu pois napsia. Yhteensä puoltoista minuuttia virhettä ja eroa kärkeen yli 5min. Ei hyvä.
Eilisessä viestissä juoksin tokaa osuutta. Kuten jo etukäteen tiedettiin, hajontaerot oli jäätävän isot. Juspo keikku koko ajan kärjessä ja tuli lopulta yksin kärjessä vaihtoon, joten haistelin että pitkää latua vois olla luvassa. Sitähän sieltä toden totta sitten tarjottiin. Alkuun oli todella nautinnollista poimia sujuvasti lippu toisensa jälkeen. Ekaan puoleen tuntiin en muita nähnyt ollenkaan. Siinä vaiheessa rupeskin jo tossu painamaan ja oli ihan mukavaa kun rupes muitakin näkymään. Pitkän välin päätteeks Vili ja Miika ajo kiinni ja samaa latua oli näiden herrojen kanssa loppuun asti. Vili piti sen verran hyvää vauhtia ja eteni sujuvasti ettei mitään kuittausmahollisuuksia tullut, oli työn ja tuskan takana pysyä mukana loppuun asti. Lopulta oltiin kuudes, eli eka viestiplaketti meikäläiselle. Ihan ok sijotus, mutta kyllähän sinne mitali mielessä lähdettiin joten aavistuksen vaisu maku jäi.
Viikonlopusta päällimäisenä ajatuksena on pettymys. Kaiken piti olla kunnossa, mutta näköjään kunto on tällä hetkellä paljon huonompi kuin kuvittelin. En tiiä mikä mättää. Ehkä tässä on tullu liikaa samantyyppisiä reeniviikkoja alle ja paras kunto on jo syöty. Alamäki alko SM-Pitkän viikolla, eikä siitä sen jälkeen ole noustu. Jos jotain hyvää haetaan viikonlopusta niin se on suunnistus. Kolme kisaa, joissa yhteensä alle 3min virhettä. Siihen voi olla erittäin tyytyväinen.
Homma jatkuu kuitenkin vielä. Ens viikonloppuna Jukolaleireilyä ja seuraavana viikonloppuna SM-Yö, josta toivottavasti tulee kaulaan jotain roikkumaan. Muutakin kuin naru.
Finaaliin verrytellessä jalat oli väsyneet ja pieniä krampin poikasia meinas tulla jo ennen starttia. Pyyhin jälleen nämä toisarvoiset asiat pois mielestä, ja homma lähti hyvin käyntiin. Kolmoselle tullessa näin jo Efimovin selän edessä. Totuus omasta vauhdista valkeni viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin etten pysy Efimovin kelkassa mukana. Siitä sitten pieni keskittymisen herpaantuminen ja 30sek koukku kutoselle. Ennen yleisörastia sain Efimovin taas kiinni ja loppu mentiinkin aikalailla yhdessä. Ihan hyvää tekemistä, kunnes 12. rastille tuli iso koukku kun luulin nousevani notkoa suoraan lipulle. Siinä meni varmaan noin 40sek. Tässä vaiheessa Leksakin alko jo hönkiä niskaan ja kolmen miehen junassa tultiin maaliin asti. Noitten kahen selkeen koukun lisäks ei paljoa virhettä tullut, joitain sekunteja sieltä täältä olis voinu pois napsia. Yhteensä puoltoista minuuttia virhettä ja eroa kärkeen yli 5min. Ei hyvä.
Eilisessä viestissä juoksin tokaa osuutta. Kuten jo etukäteen tiedettiin, hajontaerot oli jäätävän isot. Juspo keikku koko ajan kärjessä ja tuli lopulta yksin kärjessä vaihtoon, joten haistelin että pitkää latua vois olla luvassa. Sitähän sieltä toden totta sitten tarjottiin. Alkuun oli todella nautinnollista poimia sujuvasti lippu toisensa jälkeen. Ekaan puoleen tuntiin en muita nähnyt ollenkaan. Siinä vaiheessa rupeskin jo tossu painamaan ja oli ihan mukavaa kun rupes muitakin näkymään. Pitkän välin päätteeks Vili ja Miika ajo kiinni ja samaa latua oli näiden herrojen kanssa loppuun asti. Vili piti sen verran hyvää vauhtia ja eteni sujuvasti ettei mitään kuittausmahollisuuksia tullut, oli työn ja tuskan takana pysyä mukana loppuun asti. Lopulta oltiin kuudes, eli eka viestiplaketti meikäläiselle. Ihan ok sijotus, mutta kyllähän sinne mitali mielessä lähdettiin joten aavistuksen vaisu maku jäi.
Viikonlopusta päällimäisenä ajatuksena on pettymys. Kaiken piti olla kunnossa, mutta näköjään kunto on tällä hetkellä paljon huonompi kuin kuvittelin. En tiiä mikä mättää. Ehkä tässä on tullu liikaa samantyyppisiä reeniviikkoja alle ja paras kunto on jo syöty. Alamäki alko SM-Pitkän viikolla, eikä siitä sen jälkeen ole noustu. Jos jotain hyvää haetaan viikonlopusta niin se on suunnistus. Kolme kisaa, joissa yhteensä alle 3min virhettä. Siihen voi olla erittäin tyytyväinen.
Homma jatkuu kuitenkin vielä. Ens viikonloppuna Jukolaleireilyä ja seuraavana viikonloppuna SM-Yö, josta toivottavasti tulee kaulaan jotain roikkumaan. Muutakin kuin naru.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Flunssaherkistelyt
Viime viikon alkupuoli meni flunssasena lepäillessä. Ekat juoksuaskeleet SM-pitkän jälkeen otin kuitenkin jo torstaina, joten pitkään ei flunssa vaivannut. Tai toki edelleen limaa irtoaa, mutta olo on tosta torstaista asti ollut terve.
Eilen juostiin Hollola-rastit (reitti löytyy härvelistä). Tavotteena oli vetää sujuvasti ja rennosti, mutta eihän se taaskaan ihan käsikirjotuksen mukaan mennyt. Vauhti kyllä oli pakon sanelemana rentoa, ei mitään herkkyyttä ollut joten jätin viimeisen puristuksen juoksusta pois. Suunnistus sen sijaan ei ollut sujuvaa. Aika paljon oli ongelmia saada karttaa ja maastoa täsmäämään, ja pieni epävarmuus oli matkassa koko ajan. Vitoselle asti selvisin jotakuinkin tyydyttävästi, ja tässä kohtaa olinkin vielä neljäntenä, vain 15sek tokasta sijasta. Sen jälkeen kolme isoa virhettä ja pientä melkein joka rastille, ja lopulta oli tyytyminen yheksänteen sijaan ja eroa Jarkkoon tuli 2.33.
Toi kisa kuitenkin antoi kuitenki itseluottamusta tulevaan, kunto ei ole mihinkään kadonnut pienen flunssan aikana. Ja eiköhän se puuttuva terävyyskin löydy viikonloppuun mennessä. Nyt voi siis hyvillä mielin keskittyä itse asiaan, eli suunnistukseen. Pitkän matkan lievän pettymyksen jälkeen nälkää riittää niin keskariin kuin viestiin. Haluan näyttää, ennen kaikkea itselleni, että osaan suunnistaa sujuvasti. Kunto on parempi kuin koskaan, joten nyt on aika tehdä tulosta.
Keskarin karsintaan arpaonni heitti Vallun mun erään uria avaamaan, joten entistä tiukemmassa on finaalipaikat. Homma on kuitenkin täysin omissa käsissä. Marginaalit on varmasti pienet, joten virheet vaan yksinkertasesti täytyy jättää tekemättä. Mutta niinhän se pitää SM-kisoissa olla, ei huonolla suorituksella pitäisikään finaaliin päästä. Viestiin irtosi paikka raudanlujaan ykkösjoukkueeseen, mikä tietysti nostattaa entisestään fiilistä tulevaan viikonloppuun. Hieno viikonloppu siis tulossa, koitetaan ottaa siitä kaikki ilo irti.
Eilen juostiin Hollola-rastit (reitti löytyy härvelistä). Tavotteena oli vetää sujuvasti ja rennosti, mutta eihän se taaskaan ihan käsikirjotuksen mukaan mennyt. Vauhti kyllä oli pakon sanelemana rentoa, ei mitään herkkyyttä ollut joten jätin viimeisen puristuksen juoksusta pois. Suunnistus sen sijaan ei ollut sujuvaa. Aika paljon oli ongelmia saada karttaa ja maastoa täsmäämään, ja pieni epävarmuus oli matkassa koko ajan. Vitoselle asti selvisin jotakuinkin tyydyttävästi, ja tässä kohtaa olinkin vielä neljäntenä, vain 15sek tokasta sijasta. Sen jälkeen kolme isoa virhettä ja pientä melkein joka rastille, ja lopulta oli tyytyminen yheksänteen sijaan ja eroa Jarkkoon tuli 2.33.
Toi kisa kuitenkin antoi kuitenki itseluottamusta tulevaan, kunto ei ole mihinkään kadonnut pienen flunssan aikana. Ja eiköhän se puuttuva terävyyskin löydy viikonloppuun mennessä. Nyt voi siis hyvillä mielin keskittyä itse asiaan, eli suunnistukseen. Pitkän matkan lievän pettymyksen jälkeen nälkää riittää niin keskariin kuin viestiin. Haluan näyttää, ennen kaikkea itselleni, että osaan suunnistaa sujuvasti. Kunto on parempi kuin koskaan, joten nyt on aika tehdä tulosta.
Keskarin karsintaan arpaonni heitti Vallun mun erään uria avaamaan, joten entistä tiukemmassa on finaalipaikat. Homma on kuitenkin täysin omissa käsissä. Marginaalit on varmasti pienet, joten virheet vaan yksinkertasesti täytyy jättää tekemättä. Mutta niinhän se pitää SM-kisoissa olla, ei huonolla suorituksella pitäisikään finaaliin päästä. Viestiin irtosi paikka raudanlujaan ykkösjoukkueeseen, mikä tietysti nostattaa entisestään fiilistä tulevaan viikonloppuun. Hieno viikonloppu siis tulossa, koitetaan ottaa siitä kaikki ilo irti.
maanantai 6. syyskuuta 2010
SM-syksy korkattu
Nyt on sitten SM-pitkä takana ja tuloksena 26.sija. Ei kovin suuria tunteita herätä. En silti jaksa olla kovin pettynytkään, koska hetken aikaa jo viime viikolla mietin kisan väliin jättämistä. Viime viikko oli henkisesti raskas, koko viikon flunssa yritti tehdä tuloa ja fyysinen vire tuntui todella huonolta. Kuitenkin tuli startattua, kun ei mitään kuumeilua tai kurkkukipua ollut.
En onnistunut lauantaiksi kääntämään ajatuksia oikeisiin asioihin, ja siitä syystä suunnistus oli todella huonoa. Keuhkoissa vähän poltteli ja olin epävarma siitä, onko vauhti riittävää. Otin sitten nelisen minuuttia koukkua ja jouduin koko ajan pitämään itseni fyysisesti turhan ahtaalla, ei puhettakaan mistään rentoudesta. Finaaliin kuitenki päästiin ja kun väliaikoja jälkeen päin katselin niin huomasin olleeni täysin turhaan huolestunut vauhdin riittävyydestä.
Finaaliaamuna olo oli aavistuksen heikompi kuin karsinta-aamuna, mutta nyt päätin olla ajattelematta sitä. Keskittyminen täysillä suunnistukseen, vauhtia voi harmitella sitten jälkeenpäin. Keskittyminen pysyikin hyvin koko matkan suunnistuksessa, mutta suoritus ei silti ihan tyydytä. Kaikilla reitinvalintaväleillä otin huonot reitit, ja niissä tuli pataan aika rumasti. Etenkin tiekierto neloselle ja suoraan meno 15:lle oli huonoja. Lisäksi jotain pientä kuprua joissain kohdissa, aika hallittua kuitenkin. Juoksu oli aika voimatonta, ei mitään terävyyttä askeleessa. Harmittavan lähelle jäi top20:een pääsy, siihen olis voinu olla lähtökohdat huomioiden erittäin tyytyväinen. Tänään flunssa sitten ottikin kovemman otteen, niin kuin jo eilen vähän arvelin. Nyt on onneks hyvin aikaa ottaa pari huilipäivää ja koittaa parantua ja palautua. Sunnuntaina oon viivalla Hollolassa, jos olo tästä tarpeeks nopeesti normalisoituu. Keskarissa ja viestissä mies on toivottavasti lyönnissä. Ja miksei olisi.
En onnistunut lauantaiksi kääntämään ajatuksia oikeisiin asioihin, ja siitä syystä suunnistus oli todella huonoa. Keuhkoissa vähän poltteli ja olin epävarma siitä, onko vauhti riittävää. Otin sitten nelisen minuuttia koukkua ja jouduin koko ajan pitämään itseni fyysisesti turhan ahtaalla, ei puhettakaan mistään rentoudesta. Finaaliin kuitenki päästiin ja kun väliaikoja jälkeen päin katselin niin huomasin olleeni täysin turhaan huolestunut vauhdin riittävyydestä.
Finaaliaamuna olo oli aavistuksen heikompi kuin karsinta-aamuna, mutta nyt päätin olla ajattelematta sitä. Keskittyminen täysillä suunnistukseen, vauhtia voi harmitella sitten jälkeenpäin. Keskittyminen pysyikin hyvin koko matkan suunnistuksessa, mutta suoritus ei silti ihan tyydytä. Kaikilla reitinvalintaväleillä otin huonot reitit, ja niissä tuli pataan aika rumasti. Etenkin tiekierto neloselle ja suoraan meno 15:lle oli huonoja. Lisäksi jotain pientä kuprua joissain kohdissa, aika hallittua kuitenkin. Juoksu oli aika voimatonta, ei mitään terävyyttä askeleessa. Harmittavan lähelle jäi top20:een pääsy, siihen olis voinu olla lähtökohdat huomioiden erittäin tyytyväinen. Tänään flunssa sitten ottikin kovemman otteen, niin kuin jo eilen vähän arvelin. Nyt on onneks hyvin aikaa ottaa pari huilipäivää ja koittaa parantua ja palautua. Sunnuntaina oon viivalla Hollolassa, jos olo tästä tarpeeks nopeesti normalisoituu. Keskarissa ja viestissä mies on toivottavasti lyönnissä. Ja miksei olisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
