Night Train

Tuli eilen käytyä yömettässä. Tais olla eka kerta tällä reenikaudella Suomen puolella. Hyvät hajonnat oli Juki, alias Volsin Steve Harris juoninu Väransbyhyn. Vielä ku lumetkin oli lähes sulanu niin ei uriakaan pahemmin näkyny. Vähän oli hakusessa yötatsi, mutta niinhän se tuppaa usein olemaan ku ekaa kertaa lamppua päähän sovittaa keväällä. Ja sitä sai sovittaa päähän aika usein, varmaan lähemmäs puolen sataa kertaa meinas lamppu tipahtaa. Toisaalta ei siihen yleensä paria reeniä enempää tarvi että homma rupee toimimaan, joten meikäläinen tuskin tulee koskaan Yömiehen, Weckmanin tai Nuivan Mattilan yömääriin yltämään. Kovempia suunnistusreenejä saa paremmin tehtyä päivällä, käydään sitte se vaadittava yks tai kaks kertaa yöllä ku yökisoja on tuloillaan. Mukavaahan yösuunnistus parhaimmillaan on, mut on se homma kivempaa päivänvalossa. Voi tosin olla että ens viikolla joutuu vielä lampun kanssa reeniä heittää, se riippuu täysin siitä minkälaista duunia valitsijamiehet on mulle suunnitellu ruåttin puolella.

Itse reeni meni silleen, että kosautin heti kakkoselle isohkon koukun. Sama meininki tuntu aika monella muullakin saman hajonnan kaverilla olevan, sen verran paljon oli äijiä pukilla kun sinne asti pääsin. Kakkosen jälkeen tuli muutama vähän pienempi kaarros tehtyä, veikkaisin että yhteensä tuli joku kolmonen virhettä. Eihän se mikään katastrofi 8km matkalla oo, mut liikaa kuitenki. Varsinki ku kaikki oli sellasia ns. "helppoja virheitä", ei tullu katottua kompassia tai tuli roiskastua liian kovaa rastiympyrään. Sen kyllä huomas ettei Suomen maastoissa oo paljoa tullu juostua, aika varovaista oli meno liukkailla ja epätasasilla maastonosilla. Jalat ois huutanu kovempaa, mut ei uskaltanu. Eiköhän sekin asia saada vielä kevään mittaan paremmalle mallille.

Joku puoltoista viikkoa on ollu pohkeet aika paskana. Tuli varmaan siitä ku viikon juoksutauon jälkeen huitasin peräkkäisinä päivinä minuutin vetoja liukkaalla tiellä ja parikytä kilsaa edelleen vähän liukkaalla alustalla. Sen jälkeen on ollu pohkeet sellaset että aamusin ylösnousemuksen aikaan tekee kipeetä. Eilen ja tänään on ollu pohkeilla ehkä aavistuksen parempi päivä, joten kaippa se siitä rupee helpottamaan. Venytelly oon niin maan perkeleesti ja maanantaina kävin hierojalla, mut ei näist mitää apua oo ollu. Itekin oon koittanu niitä hieroskella telkkarin ääressä. Nyt oon parin viimesimmän päivän aikana ottanu aina luotettavan Voltarenin avuks, eli illalla kunnon satsit geeliä molempiin pohkeisiin. Ehkä se on vähän auttanu ku nyt tuntuu paremmalta.

Tänään käännetään auton nokka kohti Varsinais-Suomea, tarkempi osoite on Tuorlan majatalo jossain Piikkiön ja Kaarinan välissä. Siellä hengaillaan kevätyöhön asti, huomenna ohjelmassa parit suunnistukset ja lauantaina ootellaan skabaa kattoon syljeskellen ja kiveksiä neppaillen. Kevätyöhön saadaan jalkeille parikin kovaa jengiä, mielenkiinnolla odotellaan miten viestikausi lähtee liikkeelle...