Hukassa

Tiomila oli ja meni. Ei päästy joukkueena lähellekään sitä mihin olis ollu mahollisuuksia. Siihen löytyy varmasti monia syitä joita en tässä rupea ruotimaan. Oma juoksu oli ehkäpä joukkueen huonoin. Eväät hyvään juoksuun oli olemassa, kulku oli aivan jumalainen ja fiilis ennen starttia rento. Ykkönen löyty pienten varmistelun jälkeen hyvin, mut sitte tuli musta hetki. Kakkoselle juoksin ihan rastin vierestä ohi, enkä enää saanu kiinni mistään. Tuskallisen pitkän tiheikössä rymyämisen ja seisoskelun jälkeen näin kohdan, jonka läheltä olin ekalla kerralla tullu. Kävin sitte vielä tarkistamassa ja siellähän se rasti oli. Tällä lyhyellä välillä tuli otettua turpaan nopeimmalta 3.23. Sen jälkeen ois pitäny saada homma uudestaan haltuun, mut turhan hätästä oli suunnistus koko ajan. Tohon kakkosen koukkuun ku lisätään vielä vitoselle ja kolmelletoista tulleet säätämiset, nii noilla kolmella välillä hävisin nopeimmille rastiväliajoille lähemmäs viittä minuuttia. Eikä ne virheet vielä tohon loppunu. Monella välillä tuli sellasta 5-15sek virheitä, mut ehkä niitä ei tän tason suunnistajalla voi virheiks laskea.

On kyllä ollu meikäläisen suunnistus sekasin tässä alkukaudesta. Jotain positiivisia merkkejä näkyny välillä, mut aina on palattu takas syvälle paskaan. Varmaan se sit on jotain sellasta liiallista yritystä, en tiiä. Nyt täytyy koittaa ottaa käsijarru käyttöön ja saada ajatus mukaan, ehkä sillä jotain sais vielä tästä keväästä pelastettua. Eipä tässä ton Milan lisäks vielä mitään tärkeetä kisaa oo ollukaan, joten vielä on paljon voitettavaa. Nii ja ekaks pitäis saada penikka kuntoon. Tuli kipeeks viime viikon tiistaina, ja tiomilajuoksun jälkeen se oli ihan käyttökelvoton. Nyt ei enää kävely satu eikä myöskään kuntopyörän polkeminen. Loppuviikosta käyn kokeilemassa josko jalka ois siinä kunnossa että kannattaa Silja-Rasteille startata. Ja ku sitä uhosin joku aika sitten ettei oikeeseen jalkaan ikinä tuu mitään vammaa, nii nyt se on just siinä oikeessa jalassa. Että tällasta tänään...