Hikeä

Joka päivä tällä viikolla oon kävässy kotikuntopyörän selässä testaamassa pystynkö polkemaan. Aiemmin jalka ei oo taipunu niin paljoa että voisin polkasta kierroksen ympäri, mut tänään se onnistu. Ei muuta ku reenikamat päälle ja sotkemaan. Poljin kolme varttia. Sinä aikana hikoilin varmaan kilon pois niistä viidestä ylimääräsestä kilosta, jotka viimesen viikon aikana oon vyötärölle roikkumaan keränny. Siis toi viis on vaa sellanen yltiöpositiivinen arvio joka on tehty peilin edessä ilmaan paitaa seisten ja vatsaa sisään vetäen. Todellisuudessahan mä painan tällä hetkellä varmaan enemmän ku Tuoppi. Se ei toisaalta enää tänä päivänä paljoa ole. Pikasesti lentokentällä kun törmättiin niin mies näytti olevan timmissä kunnossa. Ei näkyny posket takaapäin, ja kylkiluut pysty laskemaan paidan läpi. Mutta jottei juttu liian pitkäks karkaa, nii todetaan vaan että oli kyllä hienoa taas hikoilla. Eikä jalkakaan valittanu mitään. Huomenna juoksemaan, toivottavasti laihtuminen jatkuu sillonkin.