Tän talven testijuoksuissa on tullu katottua vähän liikaakin seittemän vuotta nuoremman pikkuveljen kantapäitä. Ensimmäinen otatus oli Hakunilan uudenvuodenjuoksussa. Kympin lenkistä oli joku 5,5km takana ku Ape ohitti, enkä pystyny vastaamaan hetkeäkään. Ois tehny mieli jättää kesken. Eroa maalissa 22sek Apen hyväks.
Toinen kohtaaminen oli SIF:n 8km testijuoksussa 11.tammikuuta. Siinä matkaa oli taitettu 6km kun jäin. Taas. Eroa maalissa 15sek.
Seuraavan kerran oltiin samalla viivalla Lynxin 8km testissä 24.tammikuuta. Tätä ei ehkä voi laskea, Ape ei liikahtanu pienen flunssan jäljiltä mihinkään ja hyppäs sivuun puolessa välissä. Ehkä siitä voi puolikkaan pisteen mun hyväks laskea.
Viimesin kohtaaminen olikin sitten astetta tiukempi. Paikkana taas Lynxin testireitti Kirkkonummella. Puoleen matkaan asti Ape hönki aiempien juoksujen tyyliin tappituntumalla takana. Kääntöpaikan jälkeen oli aikamoinen henkien taisto, vuorotellen ohiteltiin toisiamme. Monta kertaa kävi jo luovuttaminen mielessä. Kilsa ennen maalia kiristin vauhtia ja Ape jäi vähän, mutta meinas juosta vielä kiinni. Onneks huomasin sen ja pääsin tuulettelemaan maalissa parin sekunnin voittoa.
Kovaahan se ton ikäseks liikkuu, ja meikäläinen taas sitte hiljaa tän ikäseks. Mut toisaalta kun nyt parani Kirkkonummen enkka minuutilla ja otetaan huomioon se, että liikun maastossa (lähes) samaa kilometrivauhtia ku tiellä niin ei oo hätää. Paljon paremmalta näyttää kun aiempina talvina tähän aikaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti