Jämi on jumia

Tuli tossa viime viikon loppupuoliskolla mätettyä aikamoinen määräsetti. Oltiin Jämillä reenailemassa perheporukalla. Olin ennen reissua kirjottanut paperille suunnitelman valmiiks, ettei pahasti pääsis karkaamaan käsistä. No, karkas se kuitenkin, melkein 5h tuli harjotuspäiväkirjaan merkattua suunnitelmaa enemmän. Reilu 20h neljään päivään on ehkä vähän turhan paljon, mut mun mielestä on mukavaa välillä heittää aivot narikkaan ja vedellä fiiliksen mukaan. Mahtu sinne yks vetoreeni ja yks vähän reippaampi juoksulenkki pitkien hiihtojen sekaan, ettei ihan puuroks menny.

Jämin lumitilanne oli odotettua heikompi, mut onneks Niinisalon suuntaan pääs tällaselle kuntohiihtäjälle ihan riittävän hyväkuntosta latua työntelemään. Vähän turhan tasanen baana se kyllä oli, mut eipähän tullu liian rankkoja lenkkejä. Kilpavitonenki oli ihan ok, ei sitä kuitenkaan kovin montaa kertaa viittiny näillä rimpulakäsillä vetää. Vähän lisää rankkuutta hiihtoon toi ekana päivänä parit kolhut ottanu suksenpohja. Ei sillon vielä löydetty Niinisalon latua ja matkalle osu "muutamat" vähän heikompikuntoset ladun pätkät. Ei kyllä harmita tippaakaan etten oo hisustaja, vikan päivän reenissä kilpafemmaa hiihdellessä kattelin tulevan viikonlopun uria. Aika mukavasti ne kanervat sieltä esiin työnty.

Sunnuntain jälkeen oli tarkotus pitää kolmen päivän lepojakso. Tiistaina erehdyin kuitenkin menemään Kangasalan reeniin. Menninkäiset ja muut hyppelyt/loikat sai aikaan mukavan tuntusen kireyden takareisiin. Ei ollu mitään herkkua tänään vetoja vedellessä, onneks ei ollu kukaan kattomassa. No, eiköhän se kireys sieltä poistu kun on aikansa siellä muhinu. Toivottavasti viimeistään lauantainks ku on seuraavat vedot edessä...