Lahti

Supikot on aina tuottanu mulle vaikeuksia, eikä muutosta tuonut viimeisinkään vierailu kyseisessä maastotyypissä. Viikonlopun kisasuoritukset Lahti-Suunnistuksessa oli todella huonot, kahteen päivään otin melkein 10min koukkua. Reitit löytyy reittihärvelistä. Virheistä palkittiin kuitenkin Suunnistajan Kaupan lahjakortilla, joten ei ollu täysin turha reissu.

Maanantaina ohjelmassa oli vaan yks lyhyt suunnistus, se olikin sitten sitäkin tulisempi. Maastona Tiirismaa, jossa on viimeks tullu juostua inttiaikana legendaarista Tiirismaa-pikaa. Reeninä oli kolme kertaa mäkiveto ylös, ja sieltä suunnistaen alas. Eka veto meni vielä kohtuu hyvin, toka jo huonosti ja vikassa eksyin.
















Tiistaina palattiin taas suppien pariin, estradina toimi Hälvälä. Aamupäivällä tiukkaa rastinottoa ja iltapäivästä hieman helpompaa baanaa suunnistusvetojen muodossa. Oli henkisesti ja fyysisesti väsyny olo, ja helppoja virheitä tuli taas roppakaupalla. Aamupäivällä meno oli vielä kohtalaista (virhettä 3x30sek), mut vedoissa lähti lapasesta. Alla olevassa kuvassa molemmat reenit, gepsi mulla oli käytössä vain vedoissa.















Keskiviikkona vaihdettiin taas maastotyyppiä kun ennen kotimatkaa vierailtiin 11 vuoden takasessa Fin5 maastossa. Lisääntyneestä hapokkuudesta huolimatta suunnistus oli aika hyvin hallinnassa ja luotto omiin kykyihin nous taas astetta korkeemmalle. (pahoittelut huonolaatusesta kuvasta, ei jaksanu ottaa uutta enää)















Reeniväsymystä on ollu vähän liiankin kanssa, oli jo viikonloppuna vähän sellanen fiilis että näinköhän sitä tuli palauteltua tarpeeks hyvin määräviikon jälkeen. No, välillä pitää olla kunnolla väsynykin. Nyt sitten pääpointtina on palautuminen. Toki kunnon reenejäkin on ohjelmassa, mut päivä kerrallaan kroppaa kuunnellen mennään. Sitte kun palautuminen on tosiasia nii aletaan kaivamaan kulkua esiin. Aika tarkalleen kuukauden kuluttua on laskettu aika, toivottavasti tulee ajallaan.