Finin loppu

Ei menny niin ku elokuvissa. Välipäivänä oli kurkku vähän karheen tuntunen ja perjantaiaamuna herätessä nielasu sattu niin paljon että jätin aamulenkin välistä. Kisan väliinjättämistäkin mietin, mut kurkku tuntu paremmalta aamupäivällä joten mettään lähdin. Aika tunnustellen piti lähteä ekaan mäkeen, mutta kun siinä meno tuntu helpolta niin pikkuhiljaa pysty lyömään lisää vauhtia. Fyysisesti oli yllättäen parasta menoa pitkään aikaan, löyty jopa aavistus sellasta aggressiivisuutta ja rytminvaihtokykyä. Harmi vaan ettei suunnistus ollu ihan gripissä. Rastivälit 4-5, 11-12 ja 13-14 oli surkeeta tekemistä, ja turhaa ajanhukkaa tuli myös parilla ekalla välillä (reitti löytyy härvelistä). Parisen minuuttia ois voinu saada virheettömällä juoksulla ajasta pois, ja sillä olis tullukin jo ihan mukiinmenevä sijotus. Harmillisen paljon virhettä, mutta ihan positiivinen fiilis tuli siitä, että vauhti oli selvästi kilpailukykysempää edellisiin päiviin verrattuna.

Perjantaina tokavikalta vikalle lasketellessa jalka töksähti liukkaassa alamäessä ja joku pieni venähdys tuli jalkapohjaan. Se ei tuntunu kipeeltä vielä perjantaina, mut lauantain aamulenkillä vihlas ikävästi heti kun jalka tuli vähänkin vinossa maahan. Ajattelin kuitenki lähteä buranan voimalla juoksemaan kisaa. Kisapaikalle tullessa kävin mettän puolella kusella, ja takastullessa en meinannu pystyy kävelemään alamäkeä siellä metässä. Päätin sitten kerrankin käyttää vähän järkeä ja jäin suosiolla kattomaan gepsiseurantaa.

Eiköhän toi jalkapohja tästä kuntoudu nopeesti, en usko että mitää vakavampaa on kyseessä. Tiellä pystyy varmaa aika normaalisti juoksemaan huomenna. Ens viikolla ois tarkotus työstää vähän enemmän määrää, alkuviikko maltillisemmin ja keskiviikkona isompi vaihde silmään.