Tiomila

Mun ja kuuden muun lynxiläisen osalta Tiomilareissu alko tänä vuonna normaalista poiketen jo tiistaina. Keskiviikkona vedin kovan yöreenin, josta parista virheestä huolimatta jäi erittäin hyvä maku, kun fyysisesti tuntui todella vahvalta eikä selkä vaivannu ollenkaan. Luottavaisin mielin pääsin siis itse kisaan lähtemään. Nixu hoiti alotuksen riittävän hyvin, pääsin irti reilu 3min kärjen jälkeen ja porukkaa oli paljon joka puolella. Gepsinkin sain selkääni, mutta vielä ei ainakaan näkyny olevan tulospalvelun sivuilla meikäläisen osuutta katteltavissa. Eka pieni virhe tuli kolmoselta lähtiessä, kun leimauksen jälkeen olin hetken aikaa juossu kohti seuraavaa ja tajusin etten tarkistanu koodia. Vaikka tiesinkin käyneeni oikealla rastilla, oli pakko palata takas varmistamaan asia. Fyysisesti tuntu ihan hyvältä niin aattelin että otan letkan kohtapuoliin taas kiinni. Siinä vaiheessa kun päästiin rankemmalle alueelle ja rupes jyrkkiä penkkoja tulemaan niin selkä alko taas ilmottelemaan itsestään. Se ei menny normaaliin tyyliin täysin jökkiin, mut pikku hiljaa rupes juoksu tuntumaan heikommalta koko ajan. Isoin virhe tuli hieman pidemmällä välillä pienipiirteiselle alueelle siirryttäessä, kun en oikeen saanu itteäni kiinni. Ison koukun ainekset oli ilmassa, mut selvisin ehkä noin 1,5min ajanhukalla. Väliaikarastilla olikin jo sitten isoa letkaa tarjolla, ja siinä oli tarkotus roikkua loppuun asti. Rytminvaihdot tiepätkillä oli kuitenkin liikaa, ja ennen pidempää viitotuspätkää meikän eväät oli täysin syöty. Loppu meni niin, ettei meinannu mäkiä jaksaa edes kävellä ylös ja pohjekrampit ns. roikku ilmassa. Väsyneenä tuli pientä ajautumista parilla välillä, ei onneks mitään isompaa kuitenkaan. Vasen pohje iski kunnon kramppiin maalileimauksen jälkeen, oli kuulemma tyylikäs loppulaukka siitä karttatelineelle.

Eroa nopeimpaan tuli noin 9min, ja virhettä varmaan vajaa 3min. Oma vire oli todella suuri pettymys niin itselleni kuin varmasti muillekin meiän porukasta. Etukäteen olin melko vakuuttunut siitä, että Antti saadaan lähtemään pitkälle yölle hyvistä asetelmista, mutta hoidettiin vanhemman velipojan kanssa homma niin ettei Antille paljoa apuja ollu tarjolla.

Varasin huomiselle ajan Åckermanin Andersille, toivottavasti Anders saa ruodon rusautettua kuntoon ja syy selän toimimattomuuteen löytyy. Niin ja Axukin uhos alkavansa reenaamaan enemmän, joten Leskinen Brothers kostaa Virolahdella.