tiistai 2. lokakuuta 2012

Ennen SM-Yön karsintaa kävin lampun kanssa metsässä 5 kertaa. Tosin yksi niistä loppu 10min jälkeen, kun lamppu sano sopimuksen irti. Pimeestä metästä on kiva könytä pois sateella ilman valoa, onneks salamat valaisi siirtymää takas autolle ja lamppukin anto valoa sillon tällön sekunniks.

Kaksi näistä kerroista oli kovempia reenejä. Eka AM-yössä, jossa otin kympin koukut. Toinen oli SM-yö -viikolla. Siinä pistin vielä paremmaks ja usean eksymisen jälkeen vaihdoin hölkkälinjalle. Luotto omiin kykyihin ei siis varsinaisesti ollu tapissaan. Sopivaa nöyryyttä tekemiseen pienet eksymiset tuo, mutta liika on liikaa.

Perjantain karsintaan onnistuin löytämään hyvän fiiliksen, mutta ei se vaan sujunu siltikään niin ku parhaimmillaan sujuu. Ykköselle en löytäny polkua, kolmosella en nähny rastia, ja vitosvälillä ei oikeen mikään onnistunu. Tähän kohtaan oli ajanhukkaa kertyny jo reilu 4min, ja pikkuhiljaa aloin miettimään että onkohan kiire. Keskiviikkona korjattu lamppu oli alkumatkasta pari kertaa sammunu, ja vitoselta maaliin sammumistiheys kasvoi siihen malliin että useita kymmeniä kertoja sai lampun laittaa päälle. Kutoselle ja seiskalle vielä pientä säätöä, mutta sitten ote suunnistukseen alko löytymään ja lisäsin vauhtia kun tuntu hyvältä. Ehkä toi lampun sammuminen sai skarppaamaan suunnistustyöskentelyssä, kun ei koskaan tienny millon lamppu sammuu. Oli miten oli, lopun hyvä tekeminen riitti lopulta helposti mukaan seuraavan päivän kisaan.

Lauantain finaaliin taktiikaksi muodostui varman päälle pelaaminen. Reitinvalinnat mietin rauhassa ja reitit valitsin sen mukaan mistä on helppo tullu rastille. Homma lähtikin ihan hyvin käyntiin. Seiskalle tuli sitten ensimmäinen kunnon koukku (n.90sek), en vaan hahmottanu karttaa tarpeeks hyvin tiellä olleen juomapisteen jälkeen. Sen jälkeen homma jatku taas aika mallikkaasti, ainoot selkeet virheet tuli salmiakkien pidemmän välin rastinotossa ja rastille nro20. Fiilis maaliin tullessa oli hyvä, olin tyytyväinen. Hiljaa mielessäni toivoin että riittäis plaketeille, mutta ei tällä kertaa. Siihen olis vaadittu ton isomman koukun väliin jättämistä ja aggressiivisempaa menoa juoksupätkille. Vauhti helpoilla pätkillä oli turhan lepposaa, ehkä juurikin ton varmisteluasenteen takia ei uskaltanu lyödä kovempaa jottei karkais käsistä, mikä sinänsä oli ihan fiksua edelliset "näytöt" huomioiden. Sijotus oli siis lopulta 16. ja plakettiin jäi matkaa vajaa 3min. Ihan ok, vuoden päästä koitetaan sitten olla varmemmassa iskussa ja sijottua korkeemmalle, mielellään toki jo aiemmin kun vasta yössä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä näinkin, tosin parhaat yökonkarit olivat jääneet syystä tai kolmannesta näistä skaboista poies kokonaan...mutta parhaat paikalla olijat saivat kuitenkin palkintonsa.

    VastaaPoista
  2. Mites tuo seuran pääkisa eli 25-manna sit meni? Oliko lopputulos lähestulkoonkaan sitten odotettu? Vai onko taantumusta havaittavissa?

    VastaaPoista