maanantai 19. syyskuuta 2011

Keskari+viesti

Keskarin lähtölistojen tultua kattelin, että melko tulinen erä on tiedossa Andersin ja Thierryn osuessa samaan ryhmään. Odotettavissa oli melko simppeli maasto, joten taktiikkaa ei tarvinnut pahemmin miettiä. Täysillä heti startista ja virheet pois. Ei tarvinnu myöskään miettiä oman erän kavereiden selkien näkemistä maastossa, kun eteen lähteny Laitinen ei startannu ja 2min eteen lähti itsensä TG.

Karsinnan alku oli todella helppoa ja näkyvyys hyvä, joten kolmoselle asti pysty paukuttamaan sen mitä jaloista lähtee. Sit oli muutama rasti vähän vaativammalla alueella, jossa pikkusen hölläsin vauhtia, kunnes taas lopun helpolle osiolle siirtyessä sai lyödä kovaa. Suunnistus suju, juoksu oli kohtalaisen vahvan olosta ja karsinnasta irtos viides sija. Reitit karsinnasta ja finaalista löytyy reittihärvelistä.

Finaalissa oletin olevan vähän vaikeampaa maastoa, mutta melko helppoahan se oli sielläkin. Ihan hienoo maastoa mut vaikeempaa ois saanu olla. Ihan ei voi olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Heti kisan jälkeen olin tyytyväinen, mutta nyt kun on kattonu reittiä niin parannettavaa löytyy aika paljon. Ykköselle ehkä ois pitäny ottaa suorempi reitti. Kakkoselle rastiympyrän kaarella oleva nenä näytti pistekumpareelta, ja siinäkin meni sekunteja hukkaan. Kolmoselle upposin syvälle suohon ja sain kiskoa hetken aikaa jalkoja irti sieltä, ja sitten tein ison virheen rastiympyrässä. Virheen jälkeen nelosen lähtösuunta oli huono, suorempaa ois pitäny mennä. Lisäks kutoselle ja etenkin kasille mennessä tuli turhaa mutkittelua. Ja vielä 11. rasti tuotti ongelmia, en oikeen malttanu mennä tarpeeks pitkälle. Yli minuutin ois varmasti saanu virheistä pois, ja se on noin helpolle radalle liikaa. Fyysisesti meno tuntu kohtalaisen hyvältä, mutta eihän se riittäny mihinkään.

Viestissä sain alotusosuuden. Mallikarttaa kattoessa totesin, että omaa työtä pitää tehä kokoajan. Ykköselle mennessä oli vaikeuksia vielä päästä karttaan kiinni, ja kakkoselle tuli otettua varmistelukoukku polun mutkan kautta, mut sen jälkeen homma oli hallussa ja itseluottamus kohillaan. Vaikeemmat pätkät tuli vedettyä lähes kävelyvauhtia ja liput halkes. Fyysisesti oli koko matkan tosi helpon tuntusta, kun vedin täysin suunnistuksen ehdoilla eikä vauhti missään vaiheessa noussu sille tasolle että ois tuntunu pahalta. Kaikennäköstä sinkoilijaa puski ohi moneen otteeseen, vaihtoon tullessa näistä kavereista ei sitten kovin montaa näkynytkään. Harmi että Roopelle sattu aika heikko päivä, mut onneks Antti nosti joukkueen plaketeille niin ei tyhjin käsin tarvinnu kotiin lähteä. Tää oli kyllä yks hienoimmista kisoista mitä oon ikinä juossu, harmi kun tollasia maastoja löytyy Suomesta niin vähän.

Nyt on pääkisat kisailtu. Menestys jäi huomattavasti suunniteltua vaisummaks, mutta sellasta se välillä on. Tällä viikolla siirrytään nautiskelulinjalle, ja se tarkottaa tietenkin yösuunnistusta. Näkyy SM-yössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti