Närpes

Jaahas. Se oli kevään pääkisa siinä. Alkuverkassa tuntu hyvältä mutta siihen se jäi. Kun olin juossu joku 200m niin tiesin etten tuu pääsemään läpi. Keuhkot hirtti kiinni ja verenmaku oli suussa jo sellasessa rennossa vauhdissa. Pisti vituttamaan sen verran paljon ettei huvittanu suunnistaakaan, koska tiesin ettei tavotteet täyttyis kuitenkaan sillä vauhdilla mihin lauantaina kykenin. Ajattelin että mieluummin jätän kesken ku häviin vauhdilla kärkeen minuutin kilsaa kohden. 4-5 välin puoleen väliin asti etenin juosten, sit kävelin pari väliä ja käänsin nokan kohti kisakeskusta. Kerkesin jo tehä ykköselle pienen koukun ja kakkoselle ison, sit kakkosella tuli Huttunen 3min kiinni. Esan vauhti oli ihan eri luokkaa mihin ite pystyin, koitin kuitenki roikkua mukana. Sit nelosella porukkaan liitty viel Dahlen, ja vähän sen jälkee sit totesin mun eväät syödyiksi. Harmittaa kyllä paljon, normipäivänä ois varmaa pystyny jotenki Dahlenin kyydissä pysymään (ois ollu samoin päin hajontapätkäkin), ja ku se vielä juoksi sen verran hyvin nii kohtalaiselle sijalle ois siinä kyydissä päässy. Mut ei sellanen onnistu ilman keuhkoja.

Kisan jälkee sanoin koutsille että juoksen sunnuntaina kakkosessa, joka oli vajaa jengi. Illalla sitten toivuttiin pettymyksestä mäyräkoiran avustuksella. Aamulle heräsin kurkku karheena, mut ei tietoakaan mistään kankkusesta. Ape vetäs hyvän alotuksen viestissä, pääsin tokalle osuudelle sijalla 29. ja 2.20 kärjen jälkeen. Keuhkot toimi aika normaalisti, juoksu ei ollu mitään herkkää mutta eteenpäin vievää kuitenki. Virhettä tuli pieninä annoksina yhteensä sellanen 30-45sek, eli suunnistuskin suju paremmin kun pitkiin aikoihin. Vaihtoon kelasin sijalle 7., eroa nopeimmille sälleille tuli osuusajoissa vajaa minuutti. Matkaan lähti AngAlaisvahvistus P. Paukkunen. Siinä sitten seuran leiriin tullessani Paganuksen Ari heitti läpällä Roopelle laittavansa nastarit jalkaan ja lähtevänsä kiusaamaan Roopea ankkuriosuudelle. Sanoin ettei tarvi, ja vaihdoin paitaani kakkososuuden numeron tilalle nelososuuden numeron. Jonku proteiinijuoman huitasin naamaan ja sitte vähän jotain verkkaa, ja Paukkusta odottelemaan puomille. Maastoon pääsin sijalla 6., eli hyvin hoiti AngAn mies leiviskänsä. Lähin liikkeelle ehkä vähän turhan kovaa, sit 10min jälkeen piti vähän löysätä. Tuttuja uria menin aina vitoselle saakka, sit tuli muutama rasti mulle uutta aluetta. Jonne ja Tsvetkov sai kiinni seiskaa ennen, mut annoin poikien mennä suosiolla ku oma pintakaasuvauhti tuntu ihan sopivalta. Vähän myöhemmin pääsin vielä kattelemaan Hramovin ja Krepstan menoa, venäjän pojalla tuntu olevan ns. mono syönnillään. Ainahan se kai on. Sit rupes vähän keskittyminen rakoilemaan ja tein ison koukun kybälle, varmaa ainaki pari minuuttinen. Muuta ongelmaa ei tällä osuudella ollu, osuusaika tais olla 47.01, eli 7min Ikosta hitaampi. Loppuun rupes jo pohkeissa painamaan, mut aika kivuttomasti meni ku ei turhia repiny. Vähän nous itseluottamas viestin jälkeen, mut ei se sitä lauantain pettymystä kuitenkaan poista. Kummallista miten sitten eilen hengityksen kanssa ei ollu mitään ongelmia. Pitää vissiin kevään pölyaikana ottaa tollanen lauantai-illan valmistautumiskaava käyttöön kisoissa, kun se näyttää toimivan.