Ma: ap: punttis 40'+verkat kuntopyörällä 20'
i: kuntopyörää 50', sis 16x20'' kovaa pyöritystä
Ti: Hiihtokauden avaus, pertsaa 90'
Ke: Kuntopyörävedot 3x(4'+3'+2'+1')/1' palautus+verkat+ vatsaa ja selkää
To: punttis 40'+verkat kuntopyörällä 20'
Pe: joku 5h muuttoapuna, eipä sit muuta tarvinnukkaan tehä
La: Pertsaa 75'+juoksua 15'
Su: Pertsaa 2h10'
Yht. 9h10min
Ekat juoksukokeilut tuli siis eilen otettua. Nilkassa vähän tuntuu ja jalkaterässäkin jotain pientä, mut suattaapi olla vaan alkukankeuttakin. Hiihtoa oli tarkotus ottaa enemmänkin, mut tiistaina tuli ikävähkö rakko kantapäähän eikä sitä viittiny kiusata. Ens viikolla lyödään lisää löylyä kiukaalle. Juoksut pysyy edelleen lyhyinä, eikä päivittäin vielä uskalla juosta. Päivä kerrallaan.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Paluu
Penkkiprojekti saatiin päätökseen onnistuneesti, ja vähitellen on päästy myös hikoilemaan kuntopyöräilyn ja vesijuoksun muodossa. Tänään tein ekan reenin ulkona kuukauden tauon jälkeen. Puoltoista tuntia sauvakävelyä, josta reilu puolet n.20cm hangessa ja loput aurattua tietä. Niin tylsältä kun sauvakävely kuulostaakin, niin voin kertoa että nautin joka hetkestä. Tällä viikolla reeniä tuli yli 8h, kun edellisillä viikoilla sitä on tullut 2-4h ylä- ja keskivartaloa reenaillessa. On se jo aikakin saada jotain tehtyä, sen verran rumasti posket pullottaa ja maha roikkuu vyön päällä.
Koska jalkaterä ei kävelystä valittanut, niin ajattelin ens viikolla ottaa jo perinteisen hiihtoakin mukaan. Ja jos kaikki menee hyvin niin loppuviikosta vois koittaa jo vähän juoksuaskeleita ottaa. Hiljalleen siis mennään parempaa päin, kyllä tässä jo alkaakin reenihalut olla sitä luokkaa että juoksemaan pitäis päästä. Kattellaan kuitenki päivä kerrallaan, ei viittis enää pitkittää tätä reenitaukoa. 3.1. käyn teetättämässä uudet tukipohjalliset, toivottavasti niillä saadaan jalkaterät kestämään sitä rasitusta, mitä niille tulen tammikuusta alkaen tarjoamaan.
Koska jalkaterä ei kävelystä valittanut, niin ajattelin ens viikolla ottaa jo perinteisen hiihtoakin mukaan. Ja jos kaikki menee hyvin niin loppuviikosta vois koittaa jo vähän juoksuaskeleita ottaa. Hiljalleen siis mennään parempaa päin, kyllä tässä jo alkaakin reenihalut olla sitä luokkaa että juoksemaan pitäis päästä. Kattellaan kuitenki päivä kerrallaan, ei viittis enää pitkittää tätä reenitaukoa. 3.1. käyn teetättämässä uudet tukipohjalliset, toivottavasti niillä saadaan jalkaterät kestämään sitä rasitusta, mitä niille tulen tammikuusta alkaen tarjoamaan.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Talvi alkaa telakalta
Viimesimmän tekstin kirjotushetkellä varvas oli huonona, ja se on sitä edelleen. Pidin siinä viikon verran juoksutaukoa, tein pari reeniä juosten, ja sitten viime viikon keskiviikkona kössiä pelatessa nilkka ympäri. Ajattelin että nilkka toipuu muutamassa päivässä, mut näin ei käyny. Päätin sitten kuunnella viisaampien neuvoja ja kävin eilen lääkärissä. Neljän viikon juoksutaukoa sieltä tarjottiin, otin tarjouksen pitkin hampain vastaan. Nivelsiteet enemmän tai vähemmän soirossa, ei sentään mitään murtumaa. Nyt sitten ootellaan kun viimeset turvotuksen rippeet poistuu ja kipu loppuu, sitten voi pikku hiljaa siirtyä korvaaviin reeneihin. Ja jos ei lähe paranemaan niin sitten magneettikuviin. Tuleepahan nyt sitten tota varvastakin paranneltua. Viime aikojen reenit on ollu penkkiä, vatsaa ja selkää. Samalla linjalla jatketaan, palaillaan asiaan kun muutosta tapahtuu.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Elämä on laiffii
Kolme viikkoa koulua takana enkä kertaakaan ole itseäni Lahden yöelämästä löytänyt. Rupee ilmeisesti ikä painamaan. Reenimotukka on taas löytynyt, mutta otin sitten pientä juoksutaukoa tähän väliin kun päkiä sanoi sopimuksen irti. Tai siis tiistain yöreenin jälkeen kipu oli vahvasti päkiässä, ja keskiviikkona vedettyjen vetojen jälkeen kävelykin oli haastavaa. Sen jälkeen en olekkaan juossut. Nyt ei enää oo päkiässä kipua, mutta keskimmäiseen varpaaseen sattuu kävellessä, nimenomaan siinä vaiheessa kun askeleen vie loppuun ja varpaat taittuu. En tiiä sit mikä on. Tuskin mitään vakavaa kun niin yhtäkkiä tuli. Ehkä sitä ens viikolla jossain vaiheessa uskaltaa taas juostakin. Onneks Vierun punttis on mulle ilmanen ja uimahalliakin saa pari kertaa viikossa käyttää maksutta, joten olosuhteet korvaaviin on kunnossa. Mieli huutaa kuitenkin juoksemaan, on se sen verran mukavaa hommaa...
lauantai 6. marraskuuta 2010
Småkkerin kautta Vierumäelle
Totuttuun tapaan Småkkerin jälkeinen viikko on ollut aika lepopainotteista. Kun on pidemmän aikaa tottunut nukkumaan pitkiä yöunia, niin ei oo helppoa suoraan reissun päältä palata seiskan herätyksiin ja pitkiin koulupäiviin. Ens viikolla ois tarkotus alkaa jo vähän suunnitellummin reenaamaan, mutta maltillisesti kuitenkin. Ja huomenna pitäis käydä rykäsemässä aamulla 5000m radalla ja iltapäivällä 10km maastotesti. Ei tuu olemaan helppoa, kun on kunto niin maassa ja vielä jotain lentsuakin meinaa puskea päälle. Mut reenejä ne vaan on, ei niillä testeillä sen suurempaa merkitystä mulle oo.
Mennyt kausi siis päättyi Småkkeriin. Tuloksellisesti kausi oli tähän mennessä paras, vaikka onnistumisia ei kauden (henkilökohtasiin) pääkisoihin tullutkaan.
Kevään pääkisa, SM-Erikoispitkä, päättyi heti alkuunsa keskeytykseen. Syksyllä fyysisesti paras kuntohuippu osui pari viikkoa liian aikaisin. Syksyn tärkeimmät kisat oli SM-Pitkä (26.) ja SM-Keskari (29.), joissa kummassakaan ei päästy lähellekkään sitä mitä tavoiteltiin. Viesti (6.) ja Yö (3.) toi vähän balsamia haavoille ja näiden ansiosta kauden kokonaisuus nousi juuri ja juuri plussan puolelle. Lisäksi Jukolan neljäs sija (5. osuuden 5. nopein) maistui erittäin hyvältä.
Harjoituksellisesti kausi oli tähän mennessä selkeästi paras. Reenimäärää tuli aavistuksen vähemmän kuin vuosi sitten, mutta laatu on ollu ihan eri luokkaa. Aika samalla meiningillä olis tarkotus jatkaa, vähän lisätään määrää mutta mitään isompia muutoksia ei ole tarve tehdä. Nyt kun on yksi vammaton ja onnistunut reenikausi pohjilla, niin luulisi kehitystä tapahtuvan aiempaa helpommin. Kevään tavoitteet on vielä miettimättä, PM-katsastukset oli mielessä mutta niitähän ei enää tarvi miettiä. Eiköhän siihen jotain sopivaa keksitä tilalle, reeninälkä on kasvanut jo normaalille tasolle eli sitä riittää.
Tässä vielä parit numerot viime kaudesta (suluissa edellinen kausi):
Reeniä 509h (528h 55min)
PK 361h 13min (372h 5min)
VK 81h 47min (72h 57min)
MK 4h 50min (4h 58min)
Lihaskunto 49h 35min (61h 35min)
Pelit 11h 35min (17h 20min)
Juoksu ~280h (~215h)
Suunnistus ~100h (~80h)
Eli juoksuun ja suunnistukseen selkeä kasvu, kuten myös VK-sarakkeeseen. Tältä pohjalta lähdetään eteenpäin.
Mennyt kausi siis päättyi Småkkeriin. Tuloksellisesti kausi oli tähän mennessä paras, vaikka onnistumisia ei kauden (henkilökohtasiin) pääkisoihin tullutkaan.
Kevään pääkisa, SM-Erikoispitkä, päättyi heti alkuunsa keskeytykseen. Syksyllä fyysisesti paras kuntohuippu osui pari viikkoa liian aikaisin. Syksyn tärkeimmät kisat oli SM-Pitkä (26.) ja SM-Keskari (29.), joissa kummassakaan ei päästy lähellekkään sitä mitä tavoiteltiin. Viesti (6.) ja Yö (3.) toi vähän balsamia haavoille ja näiden ansiosta kauden kokonaisuus nousi juuri ja juuri plussan puolelle. Lisäksi Jukolan neljäs sija (5. osuuden 5. nopein) maistui erittäin hyvältä.
Harjoituksellisesti kausi oli tähän mennessä selkeästi paras. Reenimäärää tuli aavistuksen vähemmän kuin vuosi sitten, mutta laatu on ollu ihan eri luokkaa. Aika samalla meiningillä olis tarkotus jatkaa, vähän lisätään määrää mutta mitään isompia muutoksia ei ole tarve tehdä. Nyt kun on yksi vammaton ja onnistunut reenikausi pohjilla, niin luulisi kehitystä tapahtuvan aiempaa helpommin. Kevään tavoitteet on vielä miettimättä, PM-katsastukset oli mielessä mutta niitähän ei enää tarvi miettiä. Eiköhän siihen jotain sopivaa keksitä tilalle, reeninälkä on kasvanut jo normaalille tasolle eli sitä riittää.
Tässä vielä parit numerot viime kaudesta (suluissa edellinen kausi):
Reeniä 509h (528h 55min)
PK 361h 13min (372h 5min)
VK 81h 47min (72h 57min)
MK 4h 50min (4h 58min)
Lihaskunto 49h 35min (61h 35min)
Pelit 11h 35min (17h 20min)
Juoksu ~280h (~215h)
Suunnistus ~100h (~80h)
Eli juoksuun ja suunnistukseen selkeä kasvu, kuten myös VK-sarakkeeseen. Tältä pohjalta lähdetään eteenpäin.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Kuulumiset
Mortonki. Paljon on aikaa kulunut viime päivityksestä. Mannaa ennen siis leireiltiin jossain Huddingen liepeillä pari päivää. Kolme suunnistusta tuli tehtyä, perjantai-illan yöreeni oli pakko skipata kun olo oli niin hapokas. Eipä se hapokkuus mihinkään poistunu mannapäivään mennessä, ja tulos oli sen mukainen. Happi ei kulkenu ja ehkä tästä syystä suunnistus jäi jalkoihin. Luvattoman paljon koukkua tuli. Aika negatiivissävytteinen reissu kaiken kaikkiaan, joten ei siitä muuta.
Viime viikolla oli pitkästä aika motivaatio-ongelmia, ei huvittanu reenata ja se mitä reenasin tuntu todella huonolta. Reeniä tuli viime viikolla sellanen 45h vähemmän kun OMalla, telkkaria katoin ehkä sen verran mitä OMa urheili. Sanottakoon tota nyt sitten vaikka ylimenoviikoks. Nyt alkaa taas urheilu maistumaan, ja tänään olenkin tehnyt samantien kaksi reeniä. Nyt tuntuis taas motukka olevan normaalilla tasolla, joten eiköhän tässä saada jonkunlainen tikki kaivettua Halikkoon ja etenkin Småkkerin yöhön. Sen jälkeen onkin sitten edessä paluu koulun penkille Vierumäelle ja muutto uuteen kämppään.
Viime viikolla oli pitkästä aika motivaatio-ongelmia, ei huvittanu reenata ja se mitä reenasin tuntu todella huonolta. Reeniä tuli viime viikolla sellanen 45h vähemmän kun OMalla, telkkaria katoin ehkä sen verran mitä OMa urheili. Sanottakoon tota nyt sitten vaikka ylimenoviikoks. Nyt alkaa taas urheilu maistumaan, ja tänään olenkin tehnyt samantien kaksi reeniä. Nyt tuntuis taas motukka olevan normaalilla tasolla, joten eiköhän tässä saada jonkunlainen tikki kaivettua Halikkoon ja etenkin Småkkerin yöhön. Sen jälkeen onkin sitten edessä paluu koulun penkille Vierumäelle ja muutto uuteen kämppään.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Kylmää kyytiä
Olo on tällä hetkellä aika piesty, joka paikkaa särkee. Otetaas pieni katsaus viikonlopun tapahtumiin.
Karsinnassa tarkotus oli vetää varmistellen ja käsijarru päällä. Sujuvasti. Otin heti ykköselle koukun, mutta tiesin että sellasiin tässä kisassa on varaa joten rennosti jatkoin. Pari selkeetä isohkoa koukkua vielä tuli, ja virhemäärä kisassa oli jotain 2,5min luokkaa. Melko tyytyväinen kuitenkin olin, koska meno oli virheistä huolimatta hallittua eikä vauhtiakaan tarvinnut pitää. Tollanen suoritus riitti yllättäen karsintavoittoon tasaisessa erässä.
Finaaliin lähdin sillä asenteella että isoja virheitä en tee. Rastinotot huolella ja selkeiden pisteiden kautta. Toisin kävi. Gepsikäyrää voi kattella seurannasta.
K-1 En millään keksiny mitään helppoa suunnitelmaa, aattelin vaa mennä kompassilla ja koittaa lukea kohteet matkan varrelta. Pari muuta rastia näin matkalla ja onneks sain itteni kiinni toisella niistä, joka oli ihan oman rastini vieressä.
1-2 Päätin kiertää varmasti polkua vasemman kautta, ja rasti tulikin helposti vastaan.
2-3 Vasemmalta mäen korkeimman kohan kautta kiertäen ja rastia edeltävän pikkujyrkänteen kautta rastille. Muuten hyvin, mutten malttanu mennä tarpeeks vasemmalle ja jouduin vähän koukkaamaan isoon jyrkänteeseen törmätessäni.
3-4 Katoin että suoraan vaan. Olin vähän huolimaton rastinotossa enkä malttanu mennä tarpeeks pitkälle. Sahasin edestakas rinteessä liian aikasessa vaiheessa. Lopulta Nurmonen tuli viemään mut rastille.
4-5 Pidempi väli. Totesin että ei tässä kauheesti kannata kierrellä, ja kun Nurmonen lähti suoraan niin olin tyytyväinen matkaseurasta. Koko ajan olin kartalla ja rasti oli melko helppo.
5-6 Kompassilla rastimäkeen ja siitä kiinni. Sopivasti tultiin niin että näin pikkujyrkänteen mäkeen noustessa. Nurmonen vähän epäröi ja pääsin ottamaan tämän rastin nimiini.
6-7 Vähän aikaa emmin pitäisikö ottaa vähän vasemmalta vai ryskiä suoraan. Nurmonen lähti vasemman kautta ja totesin sen rastinoton kannalta paremmaksi. Antti pysähty rastia edeltävän kiven ja pistekumpareen luokse ja jatkoin rastikumpareelle. Siinä sitten seistiin ja totesin tämän olevan rastipiste, vaikkei rastia näkynyt. Onneks Antti sit bongas lipun puun takaa.
7-8 Kompassi tanassa ja selkeet kohteet lukien. Vähän vilkuilin jo perhosia välin alkuvaiheessa, rastin lähestyessä keskittyminen taas meneillään olevaan väliin. Lippu löytyi vaivattomasti.
8-9 Olin vähän kattellu oikeelta kiertoa, mutta Nurmosen kysellessä jotain pellosta lähdin minäkin sinne. Rastia edeltävässä tiheikössä katoin Antin vetävän liikaa vasuriin, ja jatkoin kompassini näyttämään suuntaan. Todellisuudessahan siinä kävi niin että minä vedin sitten liikaa oikeelle ja Antti rastille.
9-10 Mulla oli pitkä perhonen eka. Päätin ottaa vähän viivan vasemmalta puolelta, josta rastille tulo näytti selkeeltä. Hyvin olin kartalla, parissa tiukassa notkossa meni sekunteja hukkaan kun osuin aina jyrkimpiin kohtiin. Rastia lähestyessä näin porukkaa lähtevän sieltä missä kuvittelin rastin olevan, joten sinne vaan lyömään emittiä pukkiin.
10-11 Lamppu tippu päästä moneen kertaa välin alkuvaiheessa, mikä toi pientä epävarmuutta suunnistukseen. Polku oli kuitenkin selkeä ja mäen alkaessa laskemaan kurvasin rastille. Rastille laskeutuessa JoLe tuli tervehtien vastaan.
11-12 Jonne veti vähän enemmän oikeelle, itse olin tulossa suoraan rastia kohti kunnes näin hämyheijastimen oikealla. Ja kun se oli vielä kivessä, niin koukkasin tietenki sinne. Paikansin itseni kuitenkin heti ja Jonne jo näkikin meidän rastin.
12-13 Hetken aikaa arvoin kummalta puolelta kierrän, päätin kuitenkin nopeasti että otan vasemmalta. Hyvin pysyin kartalla, rastille tullessa ihmettelin hetken kunnes tajusin rastin olevan jyrkänteen mutkan takana.
13-14 Ei ollu mitään varsinaista suunnitelmaa, suorilla vaan. Alkuun tuli sopivasti jotain polkuakin alle. Paksumman polun ylityksessä otin mäkeen nousevan polun haltuun ja rinnettä pitkin kohti rastia, heijastin näkyikin jo hyvissä ajoin.
14-15 Takas keskusrastille. Kompassilla rastimäkeen ja siitä oli helppo työ tulla lipulle.
15-16 Ajattelin ottaa oikealla olevan aukon reunan kautta varmistellen. En kuitenkaan mennyt tarpeeksi oikealle ja puskin tiheikön läpi. Tähdet oli kuitenkin oikeassa asennossa ja tulin ulos tiheiköstä juurikin rastin kohdalle.
16-17 Tarkotus oli kiertää pahin paskikko oikeelta, syöksyin kuitenkin liian aikaisin ison ojan yli. Sellasta skeidaa oli että kävelyaskeleitakin joutu ottamaan. Korjasin saman tien pikkuojan yli oikealle ja sieltä kivien kautta suunnalla kohti rastimäkeä. Otin tarkotuksella napsun pari vasemmalle jotta tiedän mihin suuntaan korjata avokalliolle tullessa. Vähän epäröiden rastille, mutta tulihan se sieltä helposti vastaan.
17-18 Sen verran suuta kuivas että aattelin ottaa tien kautta juomapisteelle. Asfaltilla geelit kiduksiin ja käsi ojossa kohti mukia. No eihän se juomapiste sillä isolla tiellä ollutkaan, en sitten jaksanu koukata sinne ollenkaan. Onneks en käyny, siihen ois menny mitali. Lippu halkes tällä kertaa tästä suunnasta hyvin.
18-19 Keskusrastilta lähtiessä näin punamustan paidan noin 50m edessä etenevän vauhdikkaasti kohti seuraavaa rastia. Hetken aikaa arvoin vaihtoehtoja, mutta vain hetken, kunnes löin kaasun pohjaan. Rastivälillä en paitaa nähnyt, mutta rastille tullessa huomasin tyytyväisenä Nurmosen lähtevän sieltä.
19-M Näistä rastiväleistä on turha mitään yksityiskohtasta kirjottaa. Kaava oli sellanen, että Nurmonen veti, meikä vikisi jojossa. Olin kyllä kartalla koko ajan mutta mitään omaa reitinvalintaa en siinä vauhdissa kerinnyt miettiä. Poluilla vedettiin sellasta kyytiä että siinä meinas itku tulla. Tokavikalta maaliin en enää pysyny mukana, reidet oli aivan tyhjät. Onneks ei ollu pidempää loppusuoraa, muuten ois voinu sekunnit kääntyä.
Totuushan on se minkä voi helposti jokainen päätelläkin, etten olisi mitaleilla ollut ilman Nurmosen vetoapua loppulenkillä. Perhosten loppuun asti olisin hyvinkin voinut olla samassa tilanteessa kuin nyt vaikken olisi Anttia alkulenkillä nähnyt, siihen asti homma oli omissa käsissä koko ajan ja vauhti sopivaa. Jos olisin juossut yksin perhosten jälkeen, ois todennäkösesti ollu ainaki minuutin huonompi loppuaika sujuvallakin menolla. Mut sellasta se on. Kun hankkii tarpeeks hyvän lähtöpaikan niin kovaa seuraakin voi löytyä. Tyhmäähän se ois olla hyödyntämättä vauhtiapua jos sellasta on tarjolla. Näin mentiin tällä kertaa, ja nyt on kyllä hyvä fiilis. Nyt sitten loppusyksy vaan nautiskellaan suunnistuksesta ja jäljellä olevissa viesteissä koitetaan hoitaa oma osuus kunnialla. Mannareissulle lähetään jo keskiviikkona, tarkotus käydä vähän ottamassa tuntumaa tulevan Tiomilan maastotyyppiin.
Karsinnassa tarkotus oli vetää varmistellen ja käsijarru päällä. Sujuvasti. Otin heti ykköselle koukun, mutta tiesin että sellasiin tässä kisassa on varaa joten rennosti jatkoin. Pari selkeetä isohkoa koukkua vielä tuli, ja virhemäärä kisassa oli jotain 2,5min luokkaa. Melko tyytyväinen kuitenkin olin, koska meno oli virheistä huolimatta hallittua eikä vauhtiakaan tarvinnut pitää. Tollanen suoritus riitti yllättäen karsintavoittoon tasaisessa erässä.
Finaaliin lähdin sillä asenteella että isoja virheitä en tee. Rastinotot huolella ja selkeiden pisteiden kautta. Toisin kävi. Gepsikäyrää voi kattella seurannasta.
K-1 En millään keksiny mitään helppoa suunnitelmaa, aattelin vaa mennä kompassilla ja koittaa lukea kohteet matkan varrelta. Pari muuta rastia näin matkalla ja onneks sain itteni kiinni toisella niistä, joka oli ihan oman rastini vieressä.
1-2 Päätin kiertää varmasti polkua vasemman kautta, ja rasti tulikin helposti vastaan.
2-3 Vasemmalta mäen korkeimman kohan kautta kiertäen ja rastia edeltävän pikkujyrkänteen kautta rastille. Muuten hyvin, mutten malttanu mennä tarpeeks vasemmalle ja jouduin vähän koukkaamaan isoon jyrkänteeseen törmätessäni.
3-4 Katoin että suoraan vaan. Olin vähän huolimaton rastinotossa enkä malttanu mennä tarpeeks pitkälle. Sahasin edestakas rinteessä liian aikasessa vaiheessa. Lopulta Nurmonen tuli viemään mut rastille.
4-5 Pidempi väli. Totesin että ei tässä kauheesti kannata kierrellä, ja kun Nurmonen lähti suoraan niin olin tyytyväinen matkaseurasta. Koko ajan olin kartalla ja rasti oli melko helppo.
5-6 Kompassilla rastimäkeen ja siitä kiinni. Sopivasti tultiin niin että näin pikkujyrkänteen mäkeen noustessa. Nurmonen vähän epäröi ja pääsin ottamaan tämän rastin nimiini.
6-7 Vähän aikaa emmin pitäisikö ottaa vähän vasemmalta vai ryskiä suoraan. Nurmonen lähti vasemman kautta ja totesin sen rastinoton kannalta paremmaksi. Antti pysähty rastia edeltävän kiven ja pistekumpareen luokse ja jatkoin rastikumpareelle. Siinä sitten seistiin ja totesin tämän olevan rastipiste, vaikkei rastia näkynyt. Onneks Antti sit bongas lipun puun takaa.
7-8 Kompassi tanassa ja selkeet kohteet lukien. Vähän vilkuilin jo perhosia välin alkuvaiheessa, rastin lähestyessä keskittyminen taas meneillään olevaan väliin. Lippu löytyi vaivattomasti.
8-9 Olin vähän kattellu oikeelta kiertoa, mutta Nurmosen kysellessä jotain pellosta lähdin minäkin sinne. Rastia edeltävässä tiheikössä katoin Antin vetävän liikaa vasuriin, ja jatkoin kompassini näyttämään suuntaan. Todellisuudessahan siinä kävi niin että minä vedin sitten liikaa oikeelle ja Antti rastille.
9-10 Mulla oli pitkä perhonen eka. Päätin ottaa vähän viivan vasemmalta puolelta, josta rastille tulo näytti selkeeltä. Hyvin olin kartalla, parissa tiukassa notkossa meni sekunteja hukkaan kun osuin aina jyrkimpiin kohtiin. Rastia lähestyessä näin porukkaa lähtevän sieltä missä kuvittelin rastin olevan, joten sinne vaan lyömään emittiä pukkiin.
10-11 Lamppu tippu päästä moneen kertaa välin alkuvaiheessa, mikä toi pientä epävarmuutta suunnistukseen. Polku oli kuitenkin selkeä ja mäen alkaessa laskemaan kurvasin rastille. Rastille laskeutuessa JoLe tuli tervehtien vastaan.
11-12 Jonne veti vähän enemmän oikeelle, itse olin tulossa suoraan rastia kohti kunnes näin hämyheijastimen oikealla. Ja kun se oli vielä kivessä, niin koukkasin tietenki sinne. Paikansin itseni kuitenkin heti ja Jonne jo näkikin meidän rastin.
12-13 Hetken aikaa arvoin kummalta puolelta kierrän, päätin kuitenkin nopeasti että otan vasemmalta. Hyvin pysyin kartalla, rastille tullessa ihmettelin hetken kunnes tajusin rastin olevan jyrkänteen mutkan takana.
13-14 Ei ollu mitään varsinaista suunnitelmaa, suorilla vaan. Alkuun tuli sopivasti jotain polkuakin alle. Paksumman polun ylityksessä otin mäkeen nousevan polun haltuun ja rinnettä pitkin kohti rastia, heijastin näkyikin jo hyvissä ajoin.
14-15 Takas keskusrastille. Kompassilla rastimäkeen ja siitä oli helppo työ tulla lipulle.
15-16 Ajattelin ottaa oikealla olevan aukon reunan kautta varmistellen. En kuitenkaan mennyt tarpeeksi oikealle ja puskin tiheikön läpi. Tähdet oli kuitenkin oikeassa asennossa ja tulin ulos tiheiköstä juurikin rastin kohdalle.
16-17 Tarkotus oli kiertää pahin paskikko oikeelta, syöksyin kuitenkin liian aikaisin ison ojan yli. Sellasta skeidaa oli että kävelyaskeleitakin joutu ottamaan. Korjasin saman tien pikkuojan yli oikealle ja sieltä kivien kautta suunnalla kohti rastimäkeä. Otin tarkotuksella napsun pari vasemmalle jotta tiedän mihin suuntaan korjata avokalliolle tullessa. Vähän epäröiden rastille, mutta tulihan se sieltä helposti vastaan.
17-18 Sen verran suuta kuivas että aattelin ottaa tien kautta juomapisteelle. Asfaltilla geelit kiduksiin ja käsi ojossa kohti mukia. No eihän se juomapiste sillä isolla tiellä ollutkaan, en sitten jaksanu koukata sinne ollenkaan. Onneks en käyny, siihen ois menny mitali. Lippu halkes tällä kertaa tästä suunnasta hyvin.
18-19 Keskusrastilta lähtiessä näin punamustan paidan noin 50m edessä etenevän vauhdikkaasti kohti seuraavaa rastia. Hetken aikaa arvoin vaihtoehtoja, mutta vain hetken, kunnes löin kaasun pohjaan. Rastivälillä en paitaa nähnyt, mutta rastille tullessa huomasin tyytyväisenä Nurmosen lähtevän sieltä.
19-M Näistä rastiväleistä on turha mitään yksityiskohtasta kirjottaa. Kaava oli sellanen, että Nurmonen veti, meikä vikisi jojossa. Olin kyllä kartalla koko ajan mutta mitään omaa reitinvalintaa en siinä vauhdissa kerinnyt miettiä. Poluilla vedettiin sellasta kyytiä että siinä meinas itku tulla. Tokavikalta maaliin en enää pysyny mukana, reidet oli aivan tyhjät. Onneks ei ollu pidempää loppusuoraa, muuten ois voinu sekunnit kääntyä.
Totuushan on se minkä voi helposti jokainen päätelläkin, etten olisi mitaleilla ollut ilman Nurmosen vetoapua loppulenkillä. Perhosten loppuun asti olisin hyvinkin voinut olla samassa tilanteessa kuin nyt vaikken olisi Anttia alkulenkillä nähnyt, siihen asti homma oli omissa käsissä koko ajan ja vauhti sopivaa. Jos olisin juossut yksin perhosten jälkeen, ois todennäkösesti ollu ainaki minuutin huonompi loppuaika sujuvallakin menolla. Mut sellasta se on. Kun hankkii tarpeeks hyvän lähtöpaikan niin kovaa seuraakin voi löytyä. Tyhmäähän se ois olla hyödyntämättä vauhtiapua jos sellasta on tarjolla. Näin mentiin tällä kertaa, ja nyt on kyllä hyvä fiilis. Nyt sitten loppusyksy vaan nautiskellaan suunnistuksesta ja jäljellä olevissa viesteissä koitetaan hoitaa oma osuus kunnialla. Mannareissulle lähetään jo keskiviikkona, tarkotus käydä vähän ottamassa tuntumaa tulevan Tiomilan maastotyyppiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
