Osoitteenmuutos

No niin, nyt sain aikaseks ilmottaa täälläkin että kirjottelen nykyään eri osotteeseen. Elikkä laitettiin siskoni Annan kanssa firma pystyyn (www.sporzz.net) ja pidetään blogia meidän suunnistuskoulun sivujen puolella osoitteessa www.suunnistuskoulu.net/blogi/

Sieltä löytyy juttua Portugalista ja sinne jutut tulee jatkossakin, eli tämä palsta hiljenee.

Viana do Alentejo, osa1

Ensimmäinen kolmiviikkonen Portugalin elämää takana, toinen mokoma vielä edessä. Alkuvaiheessa kelit oli melko sateisia ja viileitä, viime viikolla päästiin jo nautiskelemaan lämpimämmästä ilmasta ja auringosta. Sääolosuhteillahan ei juurikaan ole väliä reenailuun, mutta näissä maissa vaatteiden kuivatus sisätiloissa on jokseenkin hitaampaa kun kotona, onneks kämpiltä löytyy takka nopeuttamaan tätä ongelmaa.

Harjottelupuolella hommat etenee mallikkaasti. Muutama suunnistusreeni viikkoon ja loput reenit juosten. Tällanen pidempiaikanen reissu on kyllä loistava kun ei tarvi yrittää mättää liian isoja suunnistusmääriä lyhyen ajan sisään, vaan pystyy niidenkin reenien osalta rytmittää harjottelua. Tällä tavalla suunnistusnälkä pysyy hyvänä jokaiseen suunnistuskertaan ja välipäivien ansiosta kerkeää miettiä kehityskohteita paremmin.

Toinen iso plussa pitkässä reissussa on se, että kerkeää myös keskittyä palautumiseen ja ottaa kunnolla kevyitä päiviä. Tällä hetkellä täällä eletään ansaitun lepoviikon alkua, jotta jaksaa sitten taas kaks vikaa viikkoa työstää isommin ja kovempaa. Seuraava kunnon reeni on pitkänmatkan reeni perjantaina, siihen saakka jalat osottaa kattoon niin paljon kun tarve vaatii. Kolmen ekan viikon numerot oli 133km+158km+202km. Riittävästi siis. Nyt täytyykin lähteä kokeilemaan miltä kevyt hölköttely maistuu parinsadan kilsan viikon jälkeen, oletettavasti ei kovin herkältä...

Matkaan

Huomenna aamulla Helsinki-Vantaalta lähtee lentokone Saksaan, josta toinen lentokone lähtee Portugaliin. Aion olla molemmissa kyydissä. Eli kauan odotettu siirtyminen sulille metsästysmaille on käsillä. Ja onhan se mukavaa.

Reenailut meni vuoden vaihteeseen asti aikalailla voimareenien ehdoilla. Lisäks töissä on tullu käytyä normaalia enemmän, jottei pelimerkit heti ensimmäiseen portvii... eikun vichypulloon lopu. Varastoduunit+maksimivoimareenit= hidas, kankea ja jäykkä mies. Nyt kun nää kangistavat asiat on saatu pois päiväjärjestyksestä, niin koitetaan siirtää sitä voimaa juoksuun. Portugalissa ykkösasiaksi fyysisellä puolella nousee vauhtikestävyysreenit. Suunnistuspuolella otetaan pari eri painopistettä, ei siis niin että joka reenissä on eri teema ja mikään ei sitten varsinaisesti kehity. Sulanmaan kilometrejä pyritään ottamaan suurin sallittu määrä, kuitenkin niin, että pääreeneissä olisi riittävä suorituskyky päällä. Saa nähdä miten tasapainoilu onnistuu. Palaillaan asiaan kun on sanottavaa.

Uuteen nousuun

Uus reenikausi on jo täydessä vauhdissa ja fiilis on hyvä. Jalkavaivatkin on taakse jäänyttä elämää, koitetaan jatkaa sillä linjalla tästä eteenpäinkin. Vuodenvaihteeseen asti mennään tuttuun tyyliin voimareenien ehdoilla, unohtamatta muita osa-alueita. Pientä muutosta on toteutuksen osalta, katsotaan josko tuloksetkin siitä paranee. Juoksumäärät on vielä varsin maltillisia, niitä aletaan sitten nostamaan kun punttisali jää vähemmälle huomiolle. Talven reeniolosuhteet tulee olemaan normaalia paremmat, lentoliput ja majotus on hankittuna Portugalista kuudeksi viikoksi tammikuun puolesta välistä helmikuun loppuun. Sitä odotellessa...

Viime kaudelle reeniä tuli 543h 45min, josta:

Kilometrejä jalan 4852 (juoksu, suunnistus, vaellus)
Kilometrejä suksilla 89
PK 72,5%
VK 16%
MK 1%
Lihaskunto 10,5%
Suunnistus 21,5%
Juoksu 60%


Siinä muutamat numerot. Jos kaikki sujuu hyvin, niin hiihtokilometrejä olis tarkotus tiputtaa. Ja juoksu-/suunnistuskilometrejä nostaa. Ja kuntoa nostaa.

Nuuksio Classic

Näinhän siinä usein tuppaa käymään, että kun jotain etukäteen mainostaa niin ongelmia tulee. Viime viikolla piti siis olla pari yöreeniä sekä lauantaina Nuuksion polkumaraton. Tiistain yöreenissä kaaduin 1-2 välillä, polvi kolahti kallioon melko kivuliaasti ja piti jättää reeni siihen. Keskiviikkona kävelykin oli vielä hankalaa, joten torstaille suunniteltu yöreeni oli jätettävä väliin. Torstai oli vielä juoksuton päivä, mutta perjantaina piti käydä kokeilemassa kestääkö polvi juoksua. 30min lenkki tuntu siltä, että uskalsin lähteä lauantain maratonletkaan mukaan.

Mara lähtikin hyvin liikkeelle, ei tuntunu kipua. Kunnes sitten 2h jälkeen alko polvi vihottelemaan, eka pelkästään alamäissä, ja aika pian myös tasasilla. Juoksu poluilla oli aikamoista varomista koko ajan ja se aiheutti toiseen jalkaan ylimäärästä väsymistä. 3h jälkeen kipu hellitti, mutta energiat alko loppumaan. Vajaa 4h kohilla oli pakko todeta kavereille että nyt on meikäläisen eväät syöty. Garminissa oli matkaa 34,5km ja matkaa maaliin olis ollu vajaa 9km (pari pientä ohiajoa risteyksistä tuli matkalla, joten meiän reitti oli reilu 43km). Kauheesti ei pystyny matkaa keskeytyspaikalta lyhentämään, mutta kuitenki keventämään huomattavasti kun pääsin kulkemaan osan matkaa tietä pitkin. Joku 40km tuli mittariin ja tehokasta aikaa 4h40min. Pääletka tuli reitin kiertäneenä vartin myöhemmin maaliin.

Hieno kokemus oli keskeytyksestä huolimatta. Olis pitäny ajatella tankkauspuolta vähän enemmän, niin olis varmaan selvinny läpi. Edellisinä päivinä juominen jäi turhan vähiin. Ja suurin syy ehkä oli se, että otin ekan geelin vasta 3h kohilla kun energiat jo oli hupenemassa hyvää vauhtia. Ajattelin, että kun aiemmin selvisin vajaa 4h karttalenkistä yhellä geelillä nii ei tää oo pahempi, mutta päivät eivät ole veljiä keskenään. Näistä oppii. Ehkä kuitenki vastaavaa reeniä tulee seuraavan kerran kokeiltua vasta seuraavan kauden päätyttyä, sen verran normireenailu kärsii tällasista ettei kovin usein viitti harrastaa.

Jälkeenpäin "terve polvi" on ollu kipee sekä myös samasta jalasta jalkapohja. Nyt tuntuu polvi paremmalta, mutta jalkapohja ei vielä täydessä kunnossa oo. Tänään kävin kuitenki pienen hölkän kokeilemassa, eikä onneks juostessa tunnu mitään kipuja. Lihakset sen sijaan on edelleen aika tyhjän oloset. Toivottavasti täyttyy ennen lauantain raatojuoksua.

Fiilistelyä

Kauden vikat startit on käyty. Mannaviikolla alko tuntumaankin siltä, että ei kovaa juoksemisesta tuu mitään. Todella vaikeeta oli sitten siellä kisassakin, ja vielä kun tuli otettua liian paljon koukkua niin oma suoritus jäi vaisuksi. Muutenkaan ei ihan parasta iskua meiltä löytyny, mutta hauskaa oli ja sehän se on tärkeintä. Seuraavalle viikolle olin optimistisesti ilmottautunut av-testeihin mukaan, ajattelin että kyllähän ne menee vielä vanhoilla pohjilla. No ei menny, jätin molemmat kesken ku meno oli sellasta tervanjuontia. Tulipahan startattua. Seuraavana aamuna odotti Kattilassa 25km karttalenkki, jonka arvelin myös päättyvän keskeytykseen kun aamulla heräsin pohkeen kramppailuun. Puoltoista tuntia oliki todella väsynyttä, mutta sitten alko homma tuntumaan kivalta ja vikat reilu 2h meni ilman ongelmia. Nää on niitä reenejä mitkä nostattaa fiilistä.

Halikkoon sattu varsin hyvä päivä itselleni. Olikin erittäin mukavaa päästä ekana miehenä mettään vitososuudelle. Ei ollu kiirettä, homma suju ja muita ei näkyny. Kunnes 100m ennen yleisörastia otin koukun, jonka seurauksena sain Salmenojasta seuraa loppulenkille. Neljäs oltiin lopulta.

Reenien puolesta on vedelty aika pitkälti fiilispohjalta. Ohjelma on ollu yhteisreenejä lukuunottamatta tyhjää täynnä, ja muina päivinä sitten ulkoilua sen mukaan miltä tuntuu. Toissa viikolla reeniä tuli 13h ja viime viikolla 6h, joten "pientä" vaihtelua on fiiliksessäkin. Tälle viikolle parit yöreenit ja lauantaina olis tarkotus käydä kiertämässä Nuuksion polkumaratonin reitti. Ens viikolla luonnollisesti taas yöreeniä, ja lauantaina Raatojuoksu. Jos hyvältä tuntuu, niin aattelin lähteä kokeilemaan juosta sitä ihan kisana, jos ei nii sit mennään hiljempaa. Siitä sitä voiskin sit pikkuhiljaa alkaa taas reenaamaan.

Yö

Ennen SM-Yön karsintaa kävin lampun kanssa metsässä 5 kertaa. Tosin yksi niistä loppu 10min jälkeen, kun lamppu sano sopimuksen irti. Pimeestä metästä on kiva könytä pois sateella ilman valoa, onneks salamat valaisi siirtymää takas autolle ja lamppukin anto valoa sillon tällön sekunniks.

Kaksi näistä kerroista oli kovempia reenejä. Eka AM-yössä, jossa otin kympin koukut. Toinen oli SM-yö -viikolla. Siinä pistin vielä paremmaks ja usean eksymisen jälkeen vaihdoin hölkkälinjalle. Luotto omiin kykyihin ei siis varsinaisesti ollu tapissaan. Sopivaa nöyryyttä tekemiseen pienet eksymiset tuo, mutta liika on liikaa.

Perjantain karsintaan onnistuin löytämään hyvän fiiliksen, mutta ei se vaan sujunu siltikään niin ku parhaimmillaan sujuu. Ykköselle en löytäny polkua, kolmosella en nähny rastia, ja vitosvälillä ei oikeen mikään onnistunu. Tähän kohtaan oli ajanhukkaa kertyny jo reilu 4min, ja pikkuhiljaa aloin miettimään että onkohan kiire. Keskiviikkona korjattu lamppu oli alkumatkasta pari kertaa sammunu, ja vitoselta maaliin sammumistiheys kasvoi siihen malliin että useita kymmeniä kertoja sai lampun laittaa päälle. Kutoselle ja seiskalle vielä pientä säätöä, mutta sitten ote suunnistukseen alko löytymään ja lisäsin vauhtia kun tuntu hyvältä. Ehkä toi lampun sammuminen sai skarppaamaan suunnistustyöskentelyssä, kun ei koskaan tienny millon lamppu sammuu. Oli miten oli, lopun hyvä tekeminen riitti lopulta helposti mukaan seuraavan päivän kisaan.

Lauantain finaaliin taktiikaksi muodostui varman päälle pelaaminen. Reitinvalinnat mietin rauhassa ja reitit valitsin sen mukaan mistä on helppo tullu rastille. Homma lähtikin ihan hyvin käyntiin. Seiskalle tuli sitten ensimmäinen kunnon koukku (n.90sek), en vaan hahmottanu karttaa tarpeeks hyvin tiellä olleen juomapisteen jälkeen. Sen jälkeen homma jatku taas aika mallikkaasti, ainoot selkeet virheet tuli salmiakkien pidemmän välin rastinotossa ja rastille nro20. Fiilis maaliin tullessa oli hyvä, olin tyytyväinen. Hiljaa mielessäni toivoin että riittäis plaketeille, mutta ei tällä kertaa. Siihen olis vaadittu ton isomman koukun väliin jättämistä ja aggressiivisempaa menoa juoksupätkille. Vauhti helpoilla pätkillä oli turhan lepposaa, ehkä juurikin ton varmisteluasenteen takia ei uskaltanu lyödä kovempaa jottei karkais käsistä, mikä sinänsä oli ihan fiksua edelliset "näytöt" huomioiden. Sijotus oli siis lopulta 16. ja plakettiin jäi matkaa vajaa 3min. Ihan ok, vuoden päästä koitetaan sitten olla varmemmassa iskussa ja sijottua korkeemmalle, mielellään toki jo aiemmin kun vasta yössä.