2012

Pari kuukautta on reenattu, jotta kroppa kestäis kovempaa reenausta. Marraskuussa tuli 44h25min/420km ja joulukuussa 47h5min/456km. Ja kilsat on siis juosten/suunnistaen tehtyjä. Olosuhteethan täällä Espoossa on ollu alkutalven todella hyvät, oiskohan pari päivää ollu vähä liukasta ja muuten saanu sulalla juosta. Nyt kyllä näyttäis siltä että toi hauskuus loppuu, sen verran runsaasti lunta tiputellu tänään taivaalta. Toivottavasti ei niin paljoa tuu että hiihtäjät pääsee valtaamaan parhaat lenkkimestat.

Nyt siis siirrytään reenailussa ns. perusduunin pariin, tehoreenien määrä kasvaa, mutta vauhdit vielä niissä pääsääntöisesti maltillisia, nostetaan sitten kevättä kohden. Määrääkin saa tulla enemmän, mutta koitetaan kuitenki tehä pääreenit mahdollisimman palautuneina. Vasemmassa jalassa on vähän penikkavaivaa ollu viimeset viikot, mutta ei oo pahemmaks menny. Mielelläni tekisin kaikki reenit juosten, mutta kattotaan kuin käy.

Kotileiri

Viikonloppuna oli talven eka viikonloppuleiri ja se suoritettiin kotoota käsin. Perjantai-iltana kikkailtiin Esport Areenassa, lauantaina 8km suunnistusreeni Vargbergetissä (kovaa)+ illalla sähly. Sunnuntaina perinteinen karttalenkki, paikkana Salmi. Ei siis mitään kovin kovaa settiä, mutta sopiva paketti tähän vaiheeseen vuotta. Reenailut on muutenki menny hyvin pitkälti suunnitelmien mukaan. Tehoreeneissä vauhdit on ollu suunnitelman mukasesti melko maltillisia, eikä MK-alueella oo kovin usein vierailtu. Tiistaina kävin Pirkkolan testijuoksussa kokeilemassa sitäkin puolta, 6km tuli juostua nousevalla vauhdilla aikaan 21.32, joka oli aika tarkalleen sitä mitä odotinkin. Muutamat nopeusvoimareenit on vielä tehtävänä, sitten alkaa painopiste siirtymään tehoreenien suuntaan ja määrääkin saa tulla enemmän.















Vargberget, n.8km/63min. Yks vaatimaton 3,5min kupru, muuten kohtuu hyvin.
















Karttalenkkiä raikkaassa vesisateessa.

Yöt

Pari reipasvauhtista suunnistusta pimeään vuorokauden aikaan:















Länsisalmi 25.11.


















Puolarmaari 29.11.

Ulkoilua

Kolme viikkoa uutta reenikautta takana ja homma maistuu varsin mukavalta. Voima rupee tarttumaan ja perusjuoksu tuntuu koko ajan helpommalta. Raatojuoksuviikolla tuli ekat voimareenit tehtyä painojen kanssa, ja siitä meni reidet niin solmuun ettei raadossa maastossa juoksusta tullu mitään. Mukava maasto ja rata ei tuonu sitä nautintoa mitä lähin hakemaan, koska alusta asti rauhallinen vauhti muuttu puolessa välissä kävelyks ja lopulta oli pakko lähteä kesken pois. Nyt on jalat tottunu voimailuun, on voinu lisätä rautaa tankoon eikä lihaksisto enää kipeydy näistä reeneistä. Pystyy taas metässäkin juoksemaan. Talven yks iso tavote on pyrkiä nostamaan juoksumääriä, ja tässä voimailun ohessa on tarkotus kevyesti totuttaa jalkoja talven isompiin määriin. Eli suurimpana osana päivistä tulee juostua kahteen kertaan, tosin vielä melko maltillisia määriä. Ekat kolme viikkoa anto tehot 8h20min/76km, 10h45min/102km ja 11h10min/104km. Suunnistustakin on tullu harrastettua, tässä pari otosta niistä puuhista:














Vihdin ajoharjotteluradan nurkilla yöllä 6,2km/56min. Kallioilla vähän reippaampaa, muuten kevyesti.

















Brobackassa kevyttä nautiskelua yöllä 5km/48min.
















Kisakalliossa reippaasti (päivällä) 9,6km/80min.

Ohi on

Tänään alkaa mun kalenterin mukaan uus reenikausi ja on sitä jo odotettukin. Pääpaino näin alkuun on voimareeneissä, mutta juoksukilsojakin pidetään sopivasti mukana. Talvella olis tarkotus saada aiempaa enemmän juoksua koneeseen, toivottavasti paikat sen kestää. Tänään kävinkin heti salilla kyykyttämässä rautaa, sellanen fiilis jäi että voi pikkasen olla paikat hellinä seuraavina päivinä. Mutta niinhän se aina menee kun lihaskunto kauden mittaan rapistuu käsittämättömän huonoksi.

Kisakausikin tuli päätettyä kauan himoittuun voittoon Ruotsinmaalla. Kaikki osu kohdilleen kun aurauskeppi liiteli pimeässä Mariannelundin illassa varsin miehekkäästi, ja sehän riitti tällä kertaa muille. Tätä yllättävää, mutta kiitollisena vastaanotettua voittoa edelsi yökisa, joka meni näin:
















Ihan hyvä perusjuoksu, pientä haparointia siellä täällä. Ehkä sen pari minuuttia ois voinu pois raapia, mut tyytyväinen oon. Eroa nopeimmillehan tuli 8min, mut eipä se toisaalta yllättäny oman kunnon tietäen.

Halikko

Mannareissulta tuli hylsyn lisäks myös flunssa mukaan, mutta se olikin hyvä aika sille. Halikkoon mennessä lentsu oli jo hyvin selätetty eikä häirinny menoa ja oli hyvä fiilis lähteä alotukseen. Ykköselle mennessä en ihan kärkeen päässy, ja kun hajonta oli siinä vähän pidemmällä niin en enää kärkimiehiä nähny. Ihan kohtuu hyvä juoksu tuli, 3-4 välillä vähän turhaa ässää, kun rastimäelle tullessa katoin että jyrkänteet on turhan isoja kiivettäväks. Loppuun vielä pari n.10sek virhettä rastinotoissa, mut hallittua menoa. Hyvät hajonnat ilmeisesti oli, kun välillä ei ketään näkyny missään.

Yötä, työtä ja mannaa

Kausi lähenee kohti loppua ja hyvä niin, sen verran vaatimatonta on meikäläisen tekeminen ollu että uuden reenikauden alkua on jo hetken aikaa ooteltu. SM-yökin petti tänä vuonna, joten käteen ei jääny syksystäkään yhtään mitään.

Yöhän lähin luottavaisena, ajattelin että hyvät saumat plakettiin on olemassa. Karsinta lähti kuitenkin heikosti liikkeelle, kun ykköselle mennessä kadotin sijaintini täysin. Nopeesti sain rauhotettua ja homma lähti oikeille raiteille. Sen on tosta yö-karsinnasta oppinu että siellä ei todellakaan oo kiire mihinkään.

Finaalin gps-seuranta löytyy täältä. Ykköselle sekoilin vähän purtsin ylityksen kohalla, mut sen jälkeen oli ihan sujuvaa aina vitoselle asti. Siinä vaiheessa olinkin vielä kuudentena, mut sit alko tapahtumaan. 5-6 välillä en huomannu rastiväliviivan alla olevaa tietä, vaan olin kattonu että toi paksu polku loppuu tontille ja sinne ei mennä. Siinä vaiheessa kun olin noussu mäkeen nii huomasin sen tien, ja tästä alkokin sitten alamäki. Eihän toi ois vielä mitenkään ratkaseva virhe pitänyt olla, mut sen verran söi miestä oma huolimattomuus että pettymys siirtyi suoraan jalkoihin ja huomasin olevani hapoilla. Otin sitten ison koukun seiskalle ja pienemmän kasille, ja kisa oli taputeltu. Tästä eteenpäin väsymys kasvo siihen malliin ettei ollu enää kivaa. Lamppukin rupes loppuun osottaa hyytymisen merkkejä, mutta ei se enää lopputulokseen kerenny vaikuttamaan. Ison luokan pettymys, ei siitä mihinkään pääse. Plaketeille ois tosiaan ollu mahiksia, mutta mitaliin ei ois rahkeet riittäny. Kaikki kunnia menestyneille, oli haastava maasto ja kovat oli kovia.

Yön jälkeen tuli sellanen muutos elämään, että alotin työt. Sen verran reippaalla tahdilla tili tyhjenee kun ei mitään tee, ettei vaihtoehtoja ollut. No onhan se ihan mukavaakin jotain tehä, varsinki nyt ku ei tarvi kunnolla reenaillakkaan. Varastolla oon töissä, eli ei ihan kevyttä hommaa. Ihan lepposaa, mut alaselän se vetää soiroon ainakin näin alkuun. Viime viikko ja tää viikko menee normityöpäivää vääntäessä, sen jälkeen työvuorojen määrä ja työajat on aika vapaasti sovittavissa. Eli erittäin hyvä systeemi reenailun kannalta.

Viikonloppuna käytiin taas ottamassa hylsy pois kuleksimasta 25-mannasta. Itse juoksin tokaa osuutta. Isot pyssyt veti kovaa, minä en. Yritin kyllä, mut hetkeäkään en pysyny kenenkään staran perässä. Otin vielä 1,5min koukkuakin, mikä tossa polkurallissa on vähintäänkin liikaa.

Nyt on sitten enää Halikko ja Småkkeri jäljellä, sit pääsee reenaamaan.