Yötä, työtä ja mannaa

Kausi lähenee kohti loppua ja hyvä niin, sen verran vaatimatonta on meikäläisen tekeminen ollu että uuden reenikauden alkua on jo hetken aikaa ooteltu. SM-yökin petti tänä vuonna, joten käteen ei jääny syksystäkään yhtään mitään.

Yöhän lähin luottavaisena, ajattelin että hyvät saumat plakettiin on olemassa. Karsinta lähti kuitenkin heikosti liikkeelle, kun ykköselle mennessä kadotin sijaintini täysin. Nopeesti sain rauhotettua ja homma lähti oikeille raiteille. Sen on tosta yö-karsinnasta oppinu että siellä ei todellakaan oo kiire mihinkään.

Finaalin gps-seuranta löytyy täältä. Ykköselle sekoilin vähän purtsin ylityksen kohalla, mut sen jälkeen oli ihan sujuvaa aina vitoselle asti. Siinä vaiheessa olinkin vielä kuudentena, mut sit alko tapahtumaan. 5-6 välillä en huomannu rastiväliviivan alla olevaa tietä, vaan olin kattonu että toi paksu polku loppuu tontille ja sinne ei mennä. Siinä vaiheessa kun olin noussu mäkeen nii huomasin sen tien, ja tästä alkokin sitten alamäki. Eihän toi ois vielä mitenkään ratkaseva virhe pitänyt olla, mut sen verran söi miestä oma huolimattomuus että pettymys siirtyi suoraan jalkoihin ja huomasin olevani hapoilla. Otin sitten ison koukun seiskalle ja pienemmän kasille, ja kisa oli taputeltu. Tästä eteenpäin väsymys kasvo siihen malliin ettei ollu enää kivaa. Lamppukin rupes loppuun osottaa hyytymisen merkkejä, mutta ei se enää lopputulokseen kerenny vaikuttamaan. Ison luokan pettymys, ei siitä mihinkään pääse. Plaketeille ois tosiaan ollu mahiksia, mutta mitaliin ei ois rahkeet riittäny. Kaikki kunnia menestyneille, oli haastava maasto ja kovat oli kovia.

Yön jälkeen tuli sellanen muutos elämään, että alotin työt. Sen verran reippaalla tahdilla tili tyhjenee kun ei mitään tee, ettei vaihtoehtoja ollut. No onhan se ihan mukavaakin jotain tehä, varsinki nyt ku ei tarvi kunnolla reenaillakkaan. Varastolla oon töissä, eli ei ihan kevyttä hommaa. Ihan lepposaa, mut alaselän se vetää soiroon ainakin näin alkuun. Viime viikko ja tää viikko menee normityöpäivää vääntäessä, sen jälkeen työvuorojen määrä ja työajat on aika vapaasti sovittavissa. Eli erittäin hyvä systeemi reenailun kannalta.

Viikonloppuna käytiin taas ottamassa hylsy pois kuleksimasta 25-mannasta. Itse juoksin tokaa osuutta. Isot pyssyt veti kovaa, minä en. Yritin kyllä, mut hetkeäkään en pysyny kenenkään staran perässä. Otin vielä 1,5min koukkuakin, mikä tossa polkurallissa on vähintäänkin liikaa.

Nyt on sitten enää Halikko ja Småkkeri jäljellä, sit pääsee reenaamaan.