Ollu aika tiukkaa vääntöä Nixun kanssa lähiaikoina. SM-viestissä jäin 31sek. AM-yössä jos oisin saanu tuloksen, ois eroa ollu taas joku 30sek. Tänään Ojakkalassa Visa Hölkässä jäin reilu kasin baanalla 14sek. Eli eroa on aika lailla suunnilleen sellanen 30sek per tunti Nixu hyväks. Joka kerta on siis tullut turpaan. Saas nähä jatkuuko sama meno ens viikonloppuna.
Tänään oltiin siis Visa Hölkkää juoksemassa. Ei oo pahemmin noissa hölkkätapahtumissa tullu käytyä, useemmin pitäis ottaa ohjelmaan. Matkaa oli järjestäjien mukaan 8,6km, mut mun garmin näytti 8,2km ja Axun garmin 8,3km, eli vähän alimittanen tais olla. Ei pitäis käyttää tollasia vehkeitä niin vois elää siinä luulossa et vauhti on ollu kovempaa mitä se todellisuudessa on:) Aikaa meni 30.06, eli mitään vauhdin hurmaa ei nähty. Aiempi reittiennätys oli 30.33, ja nyt toi mun aika riitti neljänteen sijaan. Järjestäjät oli oikeen luvannu erikoispalkinnon nopeimmalle 30 alle juoksevalle. Voittaja veti 28.xx, ja sai siis kyseisen palkinnon. Palkintojen jakoa kattellessa oottelin että mikähän se erikoispalkinto mahtaa olla. No, sehän oli sitten tavallinen pokaali, vähän isompi mitä se kaveri siitä voitosta sai. Aikamoista, pitääkö tollasta etukäteen hehkuttaa.
Ens viikolla sitten on viimeset SM-karkelot edessä. Yhen kevyen yöreenin käyn vielä heittämässä, varmaankin tiistaina Mikkelässä Espoo-rasteilla. Sit lähinnä lataillaan akkuja. Aika väsynyttä on ollu meno koko viikon, toivottavasti parempaa on luvassa viimeistään lauantaina. Sen verran on heikko kausi ollu, että mikään muu ei tyydytä kun vähintäänkin se viime vuotisen kymmenennen sijan uusiminen. Helppoa se ei ole, mut ei sen pidäkään olla. Minsan meno on ollu sen verran heikkoa, että keissi nyt ainaki pitäis irrota helposti.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
yö-reitti
Pihkaniskojen kisasivuille oli näköjään tullu reittihärveli, kävin sinne piirtelemässä käppyräni jos jotakuta kiinnostaa tota matkakertomusta lueskella. Hyvä homma että hylätytkin saa piirrellä. Ja reitti löytyy siis tuolta: http://www.pihkaniskat.fi/gadget/cgi/reitti.cgi?act=map&id=21&kieli=en
Yö
Yökausi on korkattu. Tiistaina kävin korkkaamassa Petzl Ultrani Lehmijärvellä. Suunnistus oli vähän hapuilevaa, mikä nyt ei varsinainen yllätys pitkän yötauon jälkeen ollut. Eilen olikin vuorossa AM-yö Kuusijärvellä. Kyseinen karttahan on yksi huonoimmista millä olen suunnistanut. Ei siis maasto, vaan kartta. Yleensä on totuttu siihen, että harmaalla värillä merkitään avokalliota. Täällä maastossa sillä kuvataan toisinaan myös tiheikköä ja suota. Tämän tiedostaen pidin vauhdin rentona ja kompassikäden valmiina, ja tarkoitus oli käyttää kaikki mahdolliset polkukierrot hyväksi. Kirjottelen vähän matkakertomusta yölliseltä reissulta.
K-1 Kiertoreitinvalinnan ottaminen unohtu heti alkuunsa, kun ryskin tän suoraan. Pienen epävarmuuden jälkeen löysin rastimäen ja rastia edeltävän ison kiven vierestä rastille.
1-2 Seisoin 10sek paikallaan reitinvalintaa miettien, päätin kiertää oikealta. Alun toteutuksessa parantamisen varaa ennen polulle pääsyä, sit oliki helppoa polkujuoksua loppuväli. Kale on latonu kovaa, olin kolmanneks nopein ja jäin 46sek.
2-3 Lyhyt väli suorilla, jyrkänteen vierestä ylös ja sit kompassilla peukut pystyssä, oli sen verran tiukan näkönen piste. Löyty suoraan.
3-4 Pieni pätkä polkua alle, sit tien jälkeen ylös mäkeen. Aika hyvin sain hahmotettua muodot eikä ongelmia ollu.
4-5 Kattelin että kierrän vähän vasemmalta polkua pitkin. Vedin vähän liian jyrkästi vasemmalle, tulin suota pitkin aina tielle asti. Sieltä oliki sit helppo ottaa rasti, mut alkumatkan sähläilyyn merkkautan 45sek virheen.
5-6 Pahan näkönen väli. Meen melkein kävellen ja yritän lukea kaiken, ja lippu halkeaakin ihan mallikkaasti ja pohja-aikaki tuli.
6-7 Toinen lyhyt väli putkeen jossa ei saa polkua alle. Kattelen vähän kivijonoja ja käyrätkin hahmotan jotenkin, rasti on lopulta aika helppo, iso kivi näkyy kauas.
7-8 Alkuun polkua alle, sit suota ja avokallionyppylän päältä taas suolle ja rastille. Helppoa, murjoin tälle välille 18sek pohjat (tosin jögge meni sekunnin kovempaa).
8-9 Lyhyt väli, kesti hetken saada selvää kartasta. Suon reunaa polulle, polkua mäkeen ja sit avokalliosuikaleen jälkeen alas. Lasken kuitenkin liian aikasin, ja pieni koukku tulee. Tajuan tilanteen nopeasti ja jatkan rastille, 15sek virhe.
9-10 Otan parit kävelyaskeleet viivan suuntasesti reitinvalintaa miettiessä, sit päätän heittää alas ja oikeelta ympäri. Ihan hyvä reitti ja lippu halkeaa ilman ongelmia.
10-11 Lähtösuunta vähän heikko, ja korjaan turhan myöhään. Jonkun verran sekunteja menee hukkaan mut ei yöllä kaikkia pikku virheitä tarvi laskea. Rastia edeltävässä tiheikössä meinaa uskoa loppua, mut sieltä se lippu tulee sit kuitenkin vastaan.
11-12 Tosi epävarmaa menoa, en oikeen tiedä mitä pitäis lukea. Lopulta saan kiinni viivan oikeelta puolelta ja jatkan lipulle. 30sek virhettä.
12-13 Polkua tielle asti, sitä vähän matkaa vasemmalle ja polkua ylös, sit polun risteyksestä suoraan ison polun kautta lipulle. Ei virhettä, mut leimaa ei näköjään tarttunu mukaan, ja tarkistuslipuke oli tietenkin tippunu matkan varrella.
13-14 Järven pään kautta polkua alle, tien jälkeen polkua ylös mäkeen mutkaan asti, josta suorilla. Isot kivet näkyy matkan varrella ja lippu löytyy vaivattomasti, vaikka rastijyrkänne onkin tiheän suon vieressä piilossa.
14-15 Tää ois pitäny mennä vasemman kautta korkeimpia kohtia hyödyntäen. Nyt lähin ryskimään suoraan, enkä saanu kartasta tai poluista mitään tolkkua. 2,5min tuli tuhlattua ylimäärästä aikaa ennen kuin pääsin pukille (leimaamaan).
15-16 Tielle ja sieltä polkua pitkin rastille.
16-M Pohkeet löi kramppiin, oli jo pieniä tuntemuksia aiemminkin mut nyt iski kunnolla päälle.
Virhettä tuli siis nelisen minuuttia, ja siitä tokavikalle 2,5min. Kolmanneks vikalla, n. 1km ennen maalia olin melkein 30sek Oskua edellä kiinni voitossa, ja ulkopuolisista Jögge oli mua vaan 9sek edellä. Olis ollu siis ihan hyvä juoksu ilman tota isoa koukkua. Hylsy siis tuli, vaikka kaikki rastit oikeessa järjestyksessä leimasinkin. Ei auta selittelyt vaikka Stumbe oli todistajana leimaamisen tapahtuessa. No, onneks näin kävi nyt eikä ens viikolla. Täytyy vaan toivoa ettei emitissä oo mitään häikkää. SM-yössä pitää varmaan jotenkin teipata tarkistuslippu kiinni, ettei vastaavaa käy. Noi tarkistuslipukkeet on kyl aika lailla yhtä tyhjän kanssa, sillon harvoin kun muistan sen ottaa, nii lähes aina se tippuu. Voiskohan niitä jotenkin kehitellä, ei siit paljoa hyötyä oo jos sitä ei maaliin asti saa tuotua mukanaan.
K-1 Kiertoreitinvalinnan ottaminen unohtu heti alkuunsa, kun ryskin tän suoraan. Pienen epävarmuuden jälkeen löysin rastimäen ja rastia edeltävän ison kiven vierestä rastille.
1-2 Seisoin 10sek paikallaan reitinvalintaa miettien, päätin kiertää oikealta. Alun toteutuksessa parantamisen varaa ennen polulle pääsyä, sit oliki helppoa polkujuoksua loppuväli. Kale on latonu kovaa, olin kolmanneks nopein ja jäin 46sek.
2-3 Lyhyt väli suorilla, jyrkänteen vierestä ylös ja sit kompassilla peukut pystyssä, oli sen verran tiukan näkönen piste. Löyty suoraan.
3-4 Pieni pätkä polkua alle, sit tien jälkeen ylös mäkeen. Aika hyvin sain hahmotettua muodot eikä ongelmia ollu.
4-5 Kattelin että kierrän vähän vasemmalta polkua pitkin. Vedin vähän liian jyrkästi vasemmalle, tulin suota pitkin aina tielle asti. Sieltä oliki sit helppo ottaa rasti, mut alkumatkan sähläilyyn merkkautan 45sek virheen.
5-6 Pahan näkönen väli. Meen melkein kävellen ja yritän lukea kaiken, ja lippu halkeaakin ihan mallikkaasti ja pohja-aikaki tuli.
6-7 Toinen lyhyt väli putkeen jossa ei saa polkua alle. Kattelen vähän kivijonoja ja käyrätkin hahmotan jotenkin, rasti on lopulta aika helppo, iso kivi näkyy kauas.
7-8 Alkuun polkua alle, sit suota ja avokallionyppylän päältä taas suolle ja rastille. Helppoa, murjoin tälle välille 18sek pohjat (tosin jögge meni sekunnin kovempaa).
8-9 Lyhyt väli, kesti hetken saada selvää kartasta. Suon reunaa polulle, polkua mäkeen ja sit avokalliosuikaleen jälkeen alas. Lasken kuitenkin liian aikasin, ja pieni koukku tulee. Tajuan tilanteen nopeasti ja jatkan rastille, 15sek virhe.
9-10 Otan parit kävelyaskeleet viivan suuntasesti reitinvalintaa miettiessä, sit päätän heittää alas ja oikeelta ympäri. Ihan hyvä reitti ja lippu halkeaa ilman ongelmia.
10-11 Lähtösuunta vähän heikko, ja korjaan turhan myöhään. Jonkun verran sekunteja menee hukkaan mut ei yöllä kaikkia pikku virheitä tarvi laskea. Rastia edeltävässä tiheikössä meinaa uskoa loppua, mut sieltä se lippu tulee sit kuitenkin vastaan.
11-12 Tosi epävarmaa menoa, en oikeen tiedä mitä pitäis lukea. Lopulta saan kiinni viivan oikeelta puolelta ja jatkan lipulle. 30sek virhettä.
12-13 Polkua tielle asti, sitä vähän matkaa vasemmalle ja polkua ylös, sit polun risteyksestä suoraan ison polun kautta lipulle. Ei virhettä, mut leimaa ei näköjään tarttunu mukaan, ja tarkistuslipuke oli tietenkin tippunu matkan varrella.
13-14 Järven pään kautta polkua alle, tien jälkeen polkua ylös mäkeen mutkaan asti, josta suorilla. Isot kivet näkyy matkan varrella ja lippu löytyy vaivattomasti, vaikka rastijyrkänne onkin tiheän suon vieressä piilossa.
14-15 Tää ois pitäny mennä vasemman kautta korkeimpia kohtia hyödyntäen. Nyt lähin ryskimään suoraan, enkä saanu kartasta tai poluista mitään tolkkua. 2,5min tuli tuhlattua ylimäärästä aikaa ennen kuin pääsin pukille (leimaamaan).
15-16 Tielle ja sieltä polkua pitkin rastille.
16-M Pohkeet löi kramppiin, oli jo pieniä tuntemuksia aiemminkin mut nyt iski kunnolla päälle.
Virhettä tuli siis nelisen minuuttia, ja siitä tokavikalle 2,5min. Kolmanneks vikalla, n. 1km ennen maalia olin melkein 30sek Oskua edellä kiinni voitossa, ja ulkopuolisista Jögge oli mua vaan 9sek edellä. Olis ollu siis ihan hyvä juoksu ilman tota isoa koukkua. Hylsy siis tuli, vaikka kaikki rastit oikeessa järjestyksessä leimasinkin. Ei auta selittelyt vaikka Stumbe oli todistajana leimaamisen tapahtuessa. No, onneks näin kävi nyt eikä ens viikolla. Täytyy vaan toivoa ettei emitissä oo mitään häikkää. SM-yössä pitää varmaan jotenkin teipata tarkistuslippu kiinni, ettei vastaavaa käy. Noi tarkistuslipukkeet on kyl aika lailla yhtä tyhjän kanssa, sillon harvoin kun muistan sen ottaa, nii lähes aina se tippuu. Voiskohan niitä jotenkin kehitellä, ei siit paljoa hyötyä oo jos sitä ei maaliin asti saa tuotua mukanaan.
tiistai 22. syyskuuta 2009
savonlinna+joensuu
Syksyn SM-kausi jatkui siis menneenä viikonloppuna keskarilla ja viestillä. Kotiin tuomisina ei ollut taaskaan yhtään mitään, mikä nyt ei sinänsä juurikaan yllätä ottaen huomioon aiemmat näytöt.
Keskarin karsintaan lähettiin hakemaan virheettömyyttä, mutta liekö lyhyt matka aiheuttanut sen, että kiire oli mukamas koko ajan. Selkeetä virhettä leivoin ehkä noin 45sek, mutta yllättäen se riitti finaaliin. Finaalissa pääsin starttaamaan numerolla 1. Ykköselle otin sellasen puolminuuttisen hermokoukun, ja kakkoselle sitte pari minuuttia. Se kisa loppu mun osalta siihen. Vauhti hiljeni, ja karttaa katoin ehkä 90% vähemmän ku normaalisti kun ei vaan enää napannu. Koukkua tuli sitten luonnollisesti pitkin matkaa ja loppuun vielä yks iso eksyminen, ja maalissa eroa kärkeen oli joku 11minuuttia ja sija viimenen. Oishan sen voinu kesken jättää mut aattelin että ku ekaa kertaa pääs keskarin finaaliin niin juostaan sitten läpi.
Viestissä olin tuttuun tapaan kakkosessa, tällä kertaa valitsin alotusosuuden. Taktiikaksi otin sellasen, että en lähe vetämään, annan muiden tehdä reitin valinnat ja valitsen niistä sitten parhaat päältä. Ja tietenkin rastinotoissa täysin omaa työskentelyä. Lähin takarivistä, joten aattelin että alkuun pitää latoa kovempaa jotta paikka sieltä läheltä kärkeä löytyis kun metsän puolelle mennään. Mulla on ollut sellanen käsitys, että viestialotuksissa lähetään helvetin kovaa, mutta tää oli kyllä kaikkea muuta. Hyvä ku ei porukka kävelyks pistäny k:lle juostessa. Ja vauhti oli muutenkin koko matkan ihan käsittämättömän hiljasta, mutta kun itellä ei mitään vetohaluja ollu niin tyydyin vaan hengailemaan mukana. Pari jotain pientä virhettä mahtu mukaan, ne oli kuitenki sellasia hallittuja virheitä, ettei mitään hätää ollu missään vaiheessa. Vaihtoon Dinskin kanssa rinta rinnan sijalla 9. ja puolisen minuuttia kärjestä eli Nixusta.
Periaatteessa pitäis olla tyytyväinen viikonloppuun. Tavotteena oli keskarilla finaalipaikka, ja se tuli. Ja lisäks vielä viestistä hyvä juoksu. Mut en kuitenkaan tyytyväinen ole, ois sieltä keskarilta ollu otettavissa jotain muutakin ku se vika sija finaalista. Ja viestissä toki ois kiva olla ykkösessä, mutta kyllä siellä ihan oikeet miehet meillä nyt oli, sen verran hyvin kaikki juoksi.
Nyt ois sitten aika alotella yösuunnistelua. Viime vuonna juoksin muistaakseni yhen yöreenin syksyllä ennen sm-yön karsintaa, ja plaketti tuli silloin. Nyt ajattelin lisätä määrää niin, että uutta Petzl Ultraani ulkoilutan kolme kertaa ennen ensi viikon perjantaita. Saa nähä onko mitään vaikutusta lopputulokseen. Sen verran alakanttiin on tää kausi menny, että yössä pitäis saada onnistuminen. Eli viime vuotista plakettisijaa lähetään puolustamaan kynsin ja hampain, ja siinä sivussa otetaan yömies-Heinoselta keissi.
Keskarin karsintaan lähettiin hakemaan virheettömyyttä, mutta liekö lyhyt matka aiheuttanut sen, että kiire oli mukamas koko ajan. Selkeetä virhettä leivoin ehkä noin 45sek, mutta yllättäen se riitti finaaliin. Finaalissa pääsin starttaamaan numerolla 1. Ykköselle otin sellasen puolminuuttisen hermokoukun, ja kakkoselle sitte pari minuuttia. Se kisa loppu mun osalta siihen. Vauhti hiljeni, ja karttaa katoin ehkä 90% vähemmän ku normaalisti kun ei vaan enää napannu. Koukkua tuli sitten luonnollisesti pitkin matkaa ja loppuun vielä yks iso eksyminen, ja maalissa eroa kärkeen oli joku 11minuuttia ja sija viimenen. Oishan sen voinu kesken jättää mut aattelin että ku ekaa kertaa pääs keskarin finaaliin niin juostaan sitten läpi.
Viestissä olin tuttuun tapaan kakkosessa, tällä kertaa valitsin alotusosuuden. Taktiikaksi otin sellasen, että en lähe vetämään, annan muiden tehdä reitin valinnat ja valitsen niistä sitten parhaat päältä. Ja tietenkin rastinotoissa täysin omaa työskentelyä. Lähin takarivistä, joten aattelin että alkuun pitää latoa kovempaa jotta paikka sieltä läheltä kärkeä löytyis kun metsän puolelle mennään. Mulla on ollut sellanen käsitys, että viestialotuksissa lähetään helvetin kovaa, mutta tää oli kyllä kaikkea muuta. Hyvä ku ei porukka kävelyks pistäny k:lle juostessa. Ja vauhti oli muutenkin koko matkan ihan käsittämättömän hiljasta, mutta kun itellä ei mitään vetohaluja ollu niin tyydyin vaan hengailemaan mukana. Pari jotain pientä virhettä mahtu mukaan, ne oli kuitenki sellasia hallittuja virheitä, ettei mitään hätää ollu missään vaiheessa. Vaihtoon Dinskin kanssa rinta rinnan sijalla 9. ja puolisen minuuttia kärjestä eli Nixusta.
Periaatteessa pitäis olla tyytyväinen viikonloppuun. Tavotteena oli keskarilla finaalipaikka, ja se tuli. Ja lisäks vielä viestistä hyvä juoksu. Mut en kuitenkaan tyytyväinen ole, ois sieltä keskarilta ollu otettavissa jotain muutakin ku se vika sija finaalista. Ja viestissä toki ois kiva olla ykkösessä, mutta kyllä siellä ihan oikeet miehet meillä nyt oli, sen verran hyvin kaikki juoksi.
Nyt ois sitten aika alotella yösuunnistelua. Viime vuonna juoksin muistaakseni yhen yöreenin syksyllä ennen sm-yön karsintaa, ja plaketti tuli silloin. Nyt ajattelin lisätä määrää niin, että uutta Petzl Ultraani ulkoilutan kolme kertaa ennen ensi viikon perjantaita. Saa nähä onko mitään vaikutusta lopputulokseen. Sen verran alakanttiin on tää kausi menny, että yössä pitäis saada onnistuminen. Eli viime vuotista plakettisijaa lähetään puolustamaan kynsin ja hampain, ja siinä sivussa otetaan yömies-Heinoselta keissi.
torstai 17. syyskuuta 2009
sm-kunto
Nyt tuntuu juoksu siltä, miltä sen piti tuntua jo kaks viikkoa sitten. Koska pääkisa meni miten meni, on keskariin riittänyt ihan eri tavalla mielenkiintoa. Siellä pitäis näyttää, mihin meikäläisestä on. Tuskin mihinkään, mut kattellaan sitä sitten lauantaina ja sunnuntaina.
Lauantain matkat tuntuu näin äkkiseltään melkosen lyhyiltä. Karsinnassaki vaa joku reilu kolonen matkaa, siellähän pääsee kaiken maailman koposia finaaliin jotka ei sit kuitenkaan pääse iltapäivällä enää mihinkään. Tiukkaa siinä karsinnassa tulee olemaan, ja aina sieltä joku vähän kovempi sälli ryssii ittensä pois pelistä. Toivottavasti joku sellanen löytyy mun ryhmästä:) No, ryssi tai ei niin kunhan en ite sitä tee. Aika luottavaisena oon sen suhteen, että omalla hyvällä juoksulla finaalipaikka irtoaa, teki muut sitten mitä tahansa. Ja jos ei irtoo niin ei väkisin. Mitäs siellä finaalissakaan tekis jos sinne ei hyvällä juoksulla pääse. Pienen lisäjännityksen karsintaan tuo se, että Frank Salmi lähtee minuutin perään. Eihän sitä nyt mitkään maajoukkuevalmentajat saa kiinni ottaa, se on selvä. Huomenna Savonlinnaan, ja lauantaina sitten kattelemaan onko mulla ohjelmassa viikonloppuun kolme vai kaks kisaa. Veikkaan ensimmäistä.
Lauantain matkat tuntuu näin äkkiseltään melkosen lyhyiltä. Karsinnassaki vaa joku reilu kolonen matkaa, siellähän pääsee kaiken maailman koposia finaaliin jotka ei sit kuitenkaan pääse iltapäivällä enää mihinkään. Tiukkaa siinä karsinnassa tulee olemaan, ja aina sieltä joku vähän kovempi sälli ryssii ittensä pois pelistä. Toivottavasti joku sellanen löytyy mun ryhmästä:) No, ryssi tai ei niin kunhan en ite sitä tee. Aika luottavaisena oon sen suhteen, että omalla hyvällä juoksulla finaalipaikka irtoaa, teki muut sitten mitä tahansa. Ja jos ei irtoo niin ei väkisin. Mitäs siellä finaalissakaan tekis jos sinne ei hyvällä juoksulla pääse. Pienen lisäjännityksen karsintaan tuo se, että Frank Salmi lähtee minuutin perään. Eihän sitä nyt mitkään maajoukkuevalmentajat saa kiinni ottaa, se on selvä. Huomenna Savonlinnaan, ja lauantaina sitten kattelemaan onko mulla ohjelmassa viikonloppuun kolme vai kaks kisaa. Veikkaan ensimmäistä.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Pohjan kautta uuteen nousuun
Normaalia pidempi hiljanen jakso ollu täällä blogissa. Ollu vähän vaikeeta viime päivät. Siihen on syynä lähinnä urheiluun liittymättömät asiat, joita en tässä rupea ruotimaan. Mutta kirjotellaas nyt jotain urheilurintaman löpinöitä niin kuin yleensäkin. Alkuviikolla olin edelleen ihan rikki, joutu jopa hölkkäillessä ottamaan pieniä kävelypätkiä kun ei jaksanu. Tuli sitten mieleen, että saattais olla hemoglobiini laskenu. Ennenkin mulla on sen kanssa ollu ongelmia, joten päätin kylmän viileästi alottaa rautakuurin ilman mitään arvojen tutkimista. Sen jälkeen onkin päivä päivältä menty parempaan suuntaan. Nyt juoksu tuntuu jo periaatteessa hyvältä, mutta viimestä vaihdetta ei saa silmään vaikka miten yrittää. Juoksu on sellasta voimakasta, mutta kankeeta. Jonkun vetoreenin tiellä huutais vissiin ens viikollekin, tällä viikolla jo sellaisen pitkän tauon jälkeen tein.
Tänään kävin myös kilpailemassa, Jyry-rasteilla. Vaikka Seitajoen kartat saakin aikaiseksi kylmät väreet ja kylmän hien nousemaan otsalle, päätin ottaa riskin. Kartta ei mikään pauliini ollu, mut tällä kertaa tuntu siltä että se ois edes siitä maastosta missä kisatkin oli. Pari isohkoa koukkua leivoin matkalla, muuten ihan hyvää suunnistusta. Kolmosen lyhyellä välillä matka tuntui odotettua pidemmältä, ja kun eteen tuli joku pieni polunpätkä, luulin tulleeni ohi rastista. Kaarsin sitten vasemmalle toteamaan, ettei siinä oikeasti mitään polkua vielä vastaan tullu. Reilu minuutin virhe. Toinen selkeämpi virhe tuli taas pihkarastien tapaan vikalle. Reittihärvelistä voi kukin itse katsoa ja miettiä, että mitenköhän ne edelliset rastit on löytyny niinkin hyvin. Tossa koukussa ei meinaan ole järjen hiventäkään. Mitäköhän on Leskisen poika miettiny? No, kaikkihan sen tietää mitä mielessä on, mut juostais nyt ensin rata loppuun. Siihen koukkuun meni kolmas sija, ja kuus miestä ohi tuloslistalla. Näist ei opi.
Pardaalin aikaan ei virheittäkään ois päästy, mut en sitä odottanutkaan. Kunto tuntuis kuitenkin sm-pitkän floppauksen jälkeen olevan taas nousussa, ja se on mukavata se ens viikonloppua ajatellen. Keskari on aina ollu mulle melko vaikee laji, ei oikeen löydy sellasta tarvittavaa agressiivisuutta suunnistuksessa, mitä sillä matkalla tarvitaan. Senpä takia ens viikonlopun tavotteena on vain selvittää tie a-finaaliin, ekaa kertaa isojen poikien sarjassa. Helpolla se ei tule. Viime vuonna melko hyvällä juoksulla olin eka putoaja. Ja vielä veistä kierrettiin haavassa, sillä mun erän vika finalisti Dinski ei edes finaaliin startannu. Nyt se finaaliin pääsy on vielä vaikeempaa, kun sinne otetaan vähemmän porukkaa. Mut loppuun asti taistellaan, toivottavasti ois sekunnit kerrankin mun puolella jos niitä tarvitaan.
Tänään kävin myös kilpailemassa, Jyry-rasteilla. Vaikka Seitajoen kartat saakin aikaiseksi kylmät väreet ja kylmän hien nousemaan otsalle, päätin ottaa riskin. Kartta ei mikään pauliini ollu, mut tällä kertaa tuntu siltä että se ois edes siitä maastosta missä kisatkin oli. Pari isohkoa koukkua leivoin matkalla, muuten ihan hyvää suunnistusta. Kolmosen lyhyellä välillä matka tuntui odotettua pidemmältä, ja kun eteen tuli joku pieni polunpätkä, luulin tulleeni ohi rastista. Kaarsin sitten vasemmalle toteamaan, ettei siinä oikeasti mitään polkua vielä vastaan tullu. Reilu minuutin virhe. Toinen selkeämpi virhe tuli taas pihkarastien tapaan vikalle. Reittihärvelistä voi kukin itse katsoa ja miettiä, että mitenköhän ne edelliset rastit on löytyny niinkin hyvin. Tossa koukussa ei meinaan ole järjen hiventäkään. Mitäköhän on Leskisen poika miettiny? No, kaikkihan sen tietää mitä mielessä on, mut juostais nyt ensin rata loppuun. Siihen koukkuun meni kolmas sija, ja kuus miestä ohi tuloslistalla. Näist ei opi.
Pardaalin aikaan ei virheittäkään ois päästy, mut en sitä odottanutkaan. Kunto tuntuis kuitenkin sm-pitkän floppauksen jälkeen olevan taas nousussa, ja se on mukavata se ens viikonloppua ajatellen. Keskari on aina ollu mulle melko vaikee laji, ei oikeen löydy sellasta tarvittavaa agressiivisuutta suunnistuksessa, mitä sillä matkalla tarvitaan. Senpä takia ens viikonlopun tavotteena on vain selvittää tie a-finaaliin, ekaa kertaa isojen poikien sarjassa. Helpolla se ei tule. Viime vuonna melko hyvällä juoksulla olin eka putoaja. Ja vielä veistä kierrettiin haavassa, sillä mun erän vika finalisti Dinski ei edes finaaliin startannu. Nyt se finaaliin pääsy on vielä vaikeempaa, kun sinne otetaan vähemmän porukkaa. Mut loppuun asti taistellaan, toivottavasti ois sekunnit kerrankin mun puolella jos niitä tarvitaan.
lauantai 5. syyskuuta 2009
Vuodatus
Oon mielestäni tehny kaiken hyvin, niin kuin on suunniteltu. Viime viikolla olin varma, että tälle viikonlopulle tulee sellanen mulle hyvä kulku. Alkuviikko näyttikin lupaavalta, mut sit tilanne muuttukin ihan toisennäköseks. Torstaina meno oli huolestuttavan vaisua, lihakset oli väsyneet ja keuhkot toimi huonosti, jotain limaakin irtos kurkusta juostessa. Ei kuitenkaan mitään flunssan merkkejä ollu ilmassa. Perjantaina aamupäivällä meno oli vieläkin huonompaa, aivan järkyttävän paskan tuntusta. Eikä edelleenkään mitään flunssan oireita ollu, mukava verenmaku tuli kyllä suuhun lyhyitä kiihdytyksiä vedellessä. Eilen iltalenkillä juoksu oli aavistuksen parempaa, joten fiilis nousi ja ajattelin että kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Tänään verkkaillessa jalat ei lupaillu hyvää eikä huonoa. Kisaa lähin juoksemaan normaalilla vauhdilla, ja puolen kilsan jälkeen oli jo aika valmis olo. Keuhkot ei toiminu ja jalat oli hapoilla. Jos kyseessä olis ollu mikä tahansa muu kisa, niin oisin tullu heti pois. Nyt könysin kuitenkin radan läpi. Maalissa piti puuskuttaa aika pitkään, ja puol tuntii kisan jälkeenkin meinas laatta lentää. Onneks oli sekunnit noin päin, en tiiä oisinko malttanu kuitenkaan jättää väliin huomista starttia jos oisin finaaliin päässy. Kesken se ois ainaki jääny, se on varma.
Nyt on kohtalaisen vittuuntunu olo. Koko kesä on reenailtu tätä viikonloppua ajatellen, ja nyt sitten pari päivää ennen h-hetkeä kroppa päättää ottaa puolet tehoista pois. Oisin paljon mieluummin ihan rehellisesti kipee tai pummannu paljon, mut ei tällasta. Kaikista eniten korpeaa nimen omaan se, kun ei tiedä mikä on vialla. Tuskin mä missään montussa oon, mut joku on nyt vialla ja pahasti. Tekis mieli lopettaa kausi tähän.
Tänään verkkaillessa jalat ei lupaillu hyvää eikä huonoa. Kisaa lähin juoksemaan normaalilla vauhdilla, ja puolen kilsan jälkeen oli jo aika valmis olo. Keuhkot ei toiminu ja jalat oli hapoilla. Jos kyseessä olis ollu mikä tahansa muu kisa, niin oisin tullu heti pois. Nyt könysin kuitenkin radan läpi. Maalissa piti puuskuttaa aika pitkään, ja puol tuntii kisan jälkeenkin meinas laatta lentää. Onneks oli sekunnit noin päin, en tiiä oisinko malttanu kuitenkaan jättää väliin huomista starttia jos oisin finaaliin päässy. Kesken se ois ainaki jääny, se on varma.
Nyt on kohtalaisen vittuuntunu olo. Koko kesä on reenailtu tätä viikonloppua ajatellen, ja nyt sitten pari päivää ennen h-hetkeä kroppa päättää ottaa puolet tehoista pois. Oisin paljon mieluummin ihan rehellisesti kipee tai pummannu paljon, mut ei tällasta. Kaikista eniten korpeaa nimen omaan se, kun ei tiedä mikä on vialla. Tuskin mä missään montussa oon, mut joku on nyt vialla ja pahasti. Tekis mieli lopettaa kausi tähän.
torstai 3. syyskuuta 2009
Ylihuomenna
On tätä odotettuki jo. Pari yötä vielä ja sit pääsee irti. Vanhoja karttoja kisamaastosta ja sen lähettyviltä rataspekulaatioiden kanssa on tutkailtu. On juostu reenejä viistoistatonnisella ja suunnistus on jopa ajoittain ollut hallussa. Oon jopa pitäny jonkunlaista karkkilakkoakin, mitä nyt joku lipsahdus on matkan varrelle sattunu. Maasto on ehkäpä priimointa priimaa mitä löytyy, heti Kytäjän seudun jälkeen. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta onko mies? Tiistaina ja keskiviikkona verkkalenkeillä oli järjettömän kevyet jalat, mutta eilen illemmalla suunnistusvedoissa ei niin kevyet. Ja tänäänkään ei alkuviikon kaltaista herkkyyttä ollut. Tuleekohan se takas? Tulee tai ei, sille ei enää mahda mitään. Kyllä tänkin päiväsellä kululla johonki päästään, muttei ihan kuuhun asti riitä. Toisaalta sillä, jos tuntuu jalat herkältä, tai sillä, jos tuntuu vähän raskaammalta, ei hirveesti oo eroa. Todellisuudessa vauhdissa on näissä tapauksissa kuitenkin melko pieni ero, ainoa mihin se vaikuttaa on yläpää. Ja se onkin suorituksen kannalta ainoa asia, johon enää on jotain tehtävissä. Ja se pitää tehdä nimenomaan siellä maastossa.
Finaaliin otetaan tänä vuonna vaan 50 ukkoa. Eli karsinta on vähän aiempaa tiukempaa. Toisaalta se on ihan sama. Mielellään sitä ois karsinnassa vähän paremmalla sijalla kun just niistä vikoista paikoista tappelemassa. Sen verran voi loppupään lähtöajasta sunnuntaina olla hyötyä. Mut kattellaan sit lauantain jälkeen tarkemmin sitä sunnuntain lähtöaikaa. Nähdään Askolassa.
Finaaliin otetaan tänä vuonna vaan 50 ukkoa. Eli karsinta on vähän aiempaa tiukempaa. Toisaalta se on ihan sama. Mielellään sitä ois karsinnassa vähän paremmalla sijalla kun just niistä vikoista paikoista tappelemassa. Sen verran voi loppupään lähtöajasta sunnuntaina olla hyötyä. Mut kattellaan sit lauantain jälkeen tarkemmin sitä sunnuntain lähtöaikaa. Nähdään Askolassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
