Eilenhän juostiin Prisma-Rastit, yhteydessä oli myös Huippuliigan toinen osakisa. Niihin karkeloihin ei mulle tietenkään asiaa ollu, vaan sarjaksi arvottiin H21A2. Juoksu on pikku hiljaa ruvennu tuntumaan sellaselta perushyvältä. Eli ei oo mitään isoja eroja kulkupäivän ja huonon päivän välillä, toisin sanoen ei sellasia oikeesti huonoja päiviä oo ollukaan vähään aikaan. Eikä kyllä mitään megakulkuakaan vielä. Lähiaikoinahan mun harjotuspäiväkirjaan on tullu merkintöjä lähinnä VK-sarakkeeseen. Kovia reenejä on tullu tehtyä aiempaa enemmän, kun en penikan takia oo viittiny paljoakaan muita juoksureenejä tehä ja juoksemaan on kuitenkin tehnyt mieli. Tuntuis tuo sopivan mulle aika hyvin, eikä penikkakaan oo valitellu mitään moneen päivään.
Sitten niistä kisoista jotain. Juoksu tuntu verkkaillessa vähän raskaalta, mutta heti kun kartan sain käteen niin fiilis parani. Sundbergin kengät (omat jäi kotiin) pureutu Siuntiolaiseen kallioon ku Sarasen hampaat Big Maciin. Villellä vähän myöhemmin kengät ei enää niin hyvin ottanu käskyjä vastaan, kyllähän nekin väsyy. Pari ekaa lippua halkasin suoraan rennosti edeten, ja kolmonenkin oli siellä missä kartta näytti sen olevan. Harmi vaan ettei koodi täsmänny. Hetken aikaa ihmettelin tilannetta, koska olin varma sijainnistani. Ei menny ku joku 10sek niin huomasin kartan sivusta ratamerkinnän H21A3, ja mun sarjahan oli se A2. Toiset 10sek mietin että mitähän sitä tekis, mutta ku fiilis oli hyvä niin päätin juosta sen radan läpi. Yllättävän hyvin sain pidettyä keskittymisen suunnistuksessa, vaikka tilanne miestä söikin aika lailla. Kolmosen seisoskelun lisäks pieniä virheitä tuli puolisen minuuttia, joten voidaan puhua hyvästä suorituksesta. Eroa huippukuntoseen Esamaan tuli 1.31., siihen aikaan en siis ois päässy. Melko varma oon siitä että otin kartan oikeesta ämpäristä, ja omaa epäilystäni vahvistaa myös se, kun kuulin että samanlaista oli sattunut joillekin muillekin (en tiiä oliko mun sarjassa?). No, sillehän ei enää mitään maha, harmi vaan ettei hyvästä juoksusta jääny käteen oikeestaan mitään.
Aamupäivän kisaa synkistellessä päätin lähteä illalla kokeilemaan Huippuliigan rataa, kun kisapaikallekaan ei täältä Karskogista oo ku joku vajaa kyösti ja jalat huus lisää reeniä. Otin gepsinkin mukaan jotta saa paremmin spekuloitua suoritusta jälkeen päin. GPS-viivan voisin joskus ens viikon puolella laittaa tänne, kun saan garminin muistitikun käsittelyyni. Kisapaikalle tullessa ja alkuverkkaa tehdessä huomasin ilokseni, että rastitkin näyttäisi olevan paikallaan, ainakin vika rasti oli vielä siellä. Ja myöhemmin huomasin muidenkin olevan. Alkuun juoksu tuntu aavistuksen tahmealta, aamupäivän juoksu painoi ennakko-odotusten vastaisesti sittenkin vähän kropassa. Jossain puolen välin hujakoilla rupes juoksu tuntumaan paremmalta, melkeinpä helpolta. Suunnistus toimi samalla tavalla kun aamulla, eikä virhettä tullut kuin vajaa minuutti. Aavistuksen lisää ajanhukkaa tuli rastien lähellä, kun en tajunnut ottaa Axun rastimääritteitä mukaan. Aikaa rataan meni 35.05, eli 3.25 kauemmin kun Terolla. Tyytyväinen täytyy olla, olihan alla kuitenkin jo samanmittanen kisa samana päivänä. Niin ja se täytyy vielä mainita että lähdin liikkeelle suunnilleen siitä kohtaa missä huippuliigan lähtö oli, eli sama baana tuli juostua. Tai itseasiassa pari sekuntia pidempi, kun illalla lähetystä telkkarista katsoessani huomasin juosseeni liian pitkän loppusuoran. Eli kaksi hyvää "kisaa" tuli juostua, mutta kummastakaan ei niitä, ah, niin tärkeitä rankipisteitä tilille tipahda. Kattellaan jos sitten rintissä sattuis oikee kartta käteen. Sen verran huono sprinttimies oon että tavotteena on vaan finaalipaikka, sen kun saa niin finaalissa voi sitten lyödä riskillä kaiken peliin...
perjantai 22. toukokuuta 2009
tiistai 19. toukokuuta 2009
Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan?
Vastaus on tietenkin Mikko Heinonen. Kävin tänään tekemässä Firmaliigadebyytin. Heinosen Minsa on hallinnu niitä markkinoita iät ajat, joten ajattelin käydä pudottamassa miehen maan pinnalle. Sillä asenteellahan ei voi epäonnistua. Näin kuitenki kävi, viidentoista rastin radasta löyty kolme suoraan. Parille rastille kakkosen koukut ja muille sitten vähän pienempiä. Ja otinhan mä hylsynkin vielä samaan syssyyn. Näist oppii. Viikon päästä juoksen kovempaa nii on aikaa ottaa koukkuakin. Tai sit mä vaan taktikoin niin, että lähen kuntosarjalaisena sellasen puolisen minuuttia yömiehen jälkeen ja juoksen selän kiinni.
Ei kyl oikeen meikälle sovi arki-iltasin kovat suunnistusreenit, kun on sen neljä viis tuntii kuunnellu ku viistoista eskarilaista huutaa korvaan. Vähemmästäkin menee pönttö sekasin. Onneks ei tarvi kisoja juosta työpäivän jälkeen, mut oishan se kiva jos sais hyvin menneitä reenejäkin tehtyä. Nyt riittää selittelyt, olin huono. Tänäänkin.
Ei kyl oikeen meikälle sovi arki-iltasin kovat suunnistusreenit, kun on sen neljä viis tuntii kuunnellu ku viistoista eskarilaista huutaa korvaan. Vähemmästäkin menee pönttö sekasin. Onneks ei tarvi kisoja juosta työpäivän jälkeen, mut oishan se kiva jos sais hyvin menneitä reenejäkin tehtyä. Nyt riittää selittelyt, olin huono. Tänäänkin.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Ei ens kauel?
Jaahas. Sitä on taas fiksut miehet (tahi naiset) lähteny tekemään fiksuja päätöksiä. Sellasta meinaan kuulin että tän vuoden jälkeen joutuu kaikki sellaset, ketkä käyttää näitä avaavia astmalääkkeitä käymään testinsä uudestaan. Eli ei enää riitä se, että lääkäri laittais nimmarin paperiin ja homma on sitä myöten selvä. Ja ne testit pitää tehä aina uudestaan ku lupa-aika päättyy. Sanonpahan vaan että ei täs oo mittää järkee! Eikös homma kuitenki niin mee, että jos sulla on astma tai rasitusastma, niin se on sun seuranas siihen asti ku arkku on naulattu kiinni? Näin mä oon ainaki kuullu. Ja toisekseen, miettikääs millanen härdelli tulee ku kaikkien luvat loppuu viimeistään tän vuoden lopussa. Taitaa kuitenki olla niin, että meitä astmallisia urheilijoita löytyy Suomesta aika helvetin monta. Siinä ku rupeet syksyllä miettimään notta voishan sitä vaikka varailla aikaa testeihin, nii saattaa olla että aika löytyy silleen että oot taas edustuskelponen joskus Vuokatin MM-kisojen aikaan. Voishan sitä tän tason mies melko huoletta vedellä ilman lupiakin ku ei varmaan testailla, mut ei viitti sitä riskiä ottaa. Onneks mun luvat on kunnossa sentään tän vuoden loppuun asti, ettei kesken kauden joudu heivaamaan. Nyt voiki sit ruveta jo miettimään sitä, että onko mun laji ens kaudesta alkaen shakki vai golf...
lauantai 16. toukokuuta 2009
RaVin keskari
Tänään oli RaVin keskimatkan skaba Höytiönnummella. Maasto siellä on mitä mainiointa, joten vesi kielellä odottelin mitä tuleman pitää. Aamulenkillä lihakset tuntuivat väsyneiltä, joten päätin juosta pintiksellä itseäni turhaan piiskaamatta kovaan ajoon. Meikäläisen kevään suoritusten perusteella sanoisin sen olleen hyvä ratkaisu. Alla matkakertomus kisasta. Itse reitti löytyy härvelistä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, epäilen vahvasti.
K-1 Lyhyt väli heti alkuun. Otan avokalliota alle ja teen yleissilmäyksen rataan. Näyttäis olevan pelkkää lyhyttä väliä tarjolla, se sopii väsyneelle miehelle. Ekalta avokallionyppylältä toiselle ja siitä alas nenää pitkin kompassilla suuntaa varmistellen. Helppoa.
1-2 Helpohko ylämäkiväli. Nousen korkeimman kohan kautta, ja sieltähän rasti jo näkyykin. Vähän tulee turhia askeleita sivusuunnassa otettua kun ei löydy sopivaa nousukohtaa.
2-3 Alkuun meinaan mennä avokalliomäkeä päähän asti, mutta totean sen hitaaksi joten lasken alas mäkien väliin. Siellähän meneekin polku, joten hyvä valinta. Suon yli, ja löydän oikeaan suuntaan menevän uran, jota kartassa ei ole. Avokallioalue näkyy oikealla kädellä, ja rastiympyrän reunalla oleva kivi antaa viimeisen varmistuksen sijainnistani jonka tiesin jo ennen kiven näkemistäkin.
3-4 Alkuun koitan löytää kartalta jonkun hienon reitinvalinnan, mutta totean ettei sitä ole. Lähden valkoselta alueelta ehkä vähän turhan aikaisin hakkuulle, mutta armoitettuna hakkuujuoksijana vauhtini pysyy samana kuin hyvällä alustalla. Ojan yli toiselle hakkuulle, jossa päätän ottaa pienen varmistuksen vasempaan saadakseni helpon rastinoton ison jyrkänteen kautta. Tyhmä ratkaisu, ja otan vielä vähän liikaa vasemmalle joten ajanhukkaa tulee noin 15-20sek. Rasti löytyy kuitenkin suoraan.
4-5 Lyhyt väli, kompassia vilkuillen avokallion yli ja rasti näkyykin jo välin puolesta välistä asti.
5-6 Aika tyhjä väli, peukkukompassi jatkuvalla syötöllä silmien alle ja kuviorajat haltuun, ei ongelmia.
6-7 Rastilta kompassilla polulle, polkua tielle ja tietä rakennuksen kulmaan asti. Siitä mäkeen ja sähkölinjan mutkasta kompassilla helposti rastille.
7-8 Ainoa suunnitelma on kiertää pieni suo välin puolessa välissä, joten paras valinta jää ottamatta. Pusken liikaa vihreässä, kun olisi pitänyt nousta heti avokalliolle. Ajanhukkaa 10sek.
8-9 Huonosti kompassia kattellen vedän pystyvihreän yli liikaa oikealle, oikealla näkyvä iso jyrkänne kuitenkin pelastaa tilanteen ja rastinotto sujuu ongelmitta. Taas sellanen 10-15sek turhaa.
9-10 Kompassia kattellen ja hyvää alustaa hakkuulta etsin avokalliolle, josta näyy seuraava mäki. Mäkeä ja isoja kiviä peilaten osun polunmutkaan, jonka jälkeen seuraavaa polkua rastimäkeen ja rastille.
10-11 Tarkotus kiertää pystyvihreä oikealta polkua pitkin. Tulen polulle viivaa pitkin, mutta jostain syystä luulen olevani enemmän oikealla. Juoksen polkua vasemmalle ja näen hiekkakuopan. Siitä sitten kiukulla rydön läpi, meinaan vielä nousta turhaan avokallionyppylän päälle mutta päätän kiertää. Rasti löytyy suoraan mutta aikaa tuhraantuu joku 20-30sek.
11-12 Meinaan lähteä liikaa vasemmalle tiheikkösuolle, korjaan kuitenkin tilanteen nopeasti. Luulen rastia pistekumpareeksi, mutta tarkistan tilanteen heti määritteistä, ja luuloni osoittautuu vääräksi. Ei kuitenkaan mitään varsinaista virhettä.
12-13 Hetken mietin kiertävää vaihtoehtoa, mutten kuitenkaan ota sitä vakavasti. Kompassilla tiheikön läpi valkosia alueita myötäillen ja ulos tiheiköstä keltaselle alueelle. Siitä kompassilla rastimäkeen ja korkeimman kohan kautta alas rastille.
13-14 Kompassilla alas mäeltä ja tiheikön läpi seuraavaan mäkeen. Tiedän missä olen mutten jostain syystä kuitenkaan usko sitä. Muistan Uzben vinkit tällaisissa tilanteissa ja jatkan eteenpäin. Vähän meinaan mennä ohi rastista, mutta huomaan tilanteen ajoissa. Tää oli mystinen väli, miten ihmeessä oon hävinny Asgeirille melkein 50sek, ite oisin merkkauttanu virhettä vaan joku 20sek... No laitetaan sit ees 30sek, yhtä kaikki paljon sitä eroa tuli silti.
14-15 Melko helpon näkönen väli, mäen laitaan ja rasti tulee vastaan. Epävarmuus kuitenkin vierailee mielessäni ja otan 10sek turhaa pysähtelyä.
15-M Vikalle mennessä juutun kaatuneisiin puihin ja tulen rastille vielä liikaa vasemmalta, joten tähänkin vielä se 10sek. Maaliin rennosti rullaillen.
Summa Summarum, virhettä melkein kakkonen, vaikka maalissa luulin selvinneeni alle minuutilla. Sanoisin kuitenkin että oli suunnistuksellisesti melko hyvä suoritus, olin paljon paremmin mukana juonessa ku aiemmin tällä kaudella. Virhettä on edelleen liikaa, mutta nyt ne oli suurimmaks osaks hallittuja virheitä, eikä megakoukkujen aineksia ollu edes havaittavissa. Ehkä se tästä lähtee parempaan suuntaan, Prismassa sit koitetaan samalla kaavalla uudestaan, jos sit jäis virheet alle minuuttiin kunnollisten spekulaatioitten jälkeenkin nii se ois hyvä. Huomenna oli tarkotus vielä työstää suunnistusvetoja, mut se vaihtuu nyt rauhalliseen pyörälenkkiin. Ehkä seittemän tehoreeniä kaheksaan päivään on jo ihan riittävästi tähän väliin, ainaki jalat on sitä mieltä.
K-1 Lyhyt väli heti alkuun. Otan avokalliota alle ja teen yleissilmäyksen rataan. Näyttäis olevan pelkkää lyhyttä väliä tarjolla, se sopii väsyneelle miehelle. Ekalta avokallionyppylältä toiselle ja siitä alas nenää pitkin kompassilla suuntaa varmistellen. Helppoa.
1-2 Helpohko ylämäkiväli. Nousen korkeimman kohan kautta, ja sieltähän rasti jo näkyykin. Vähän tulee turhia askeleita sivusuunnassa otettua kun ei löydy sopivaa nousukohtaa.
2-3 Alkuun meinaan mennä avokalliomäkeä päähän asti, mutta totean sen hitaaksi joten lasken alas mäkien väliin. Siellähän meneekin polku, joten hyvä valinta. Suon yli, ja löydän oikeaan suuntaan menevän uran, jota kartassa ei ole. Avokallioalue näkyy oikealla kädellä, ja rastiympyrän reunalla oleva kivi antaa viimeisen varmistuksen sijainnistani jonka tiesin jo ennen kiven näkemistäkin.
3-4 Alkuun koitan löytää kartalta jonkun hienon reitinvalinnan, mutta totean ettei sitä ole. Lähden valkoselta alueelta ehkä vähän turhan aikaisin hakkuulle, mutta armoitettuna hakkuujuoksijana vauhtini pysyy samana kuin hyvällä alustalla. Ojan yli toiselle hakkuulle, jossa päätän ottaa pienen varmistuksen vasempaan saadakseni helpon rastinoton ison jyrkänteen kautta. Tyhmä ratkaisu, ja otan vielä vähän liikaa vasemmalle joten ajanhukkaa tulee noin 15-20sek. Rasti löytyy kuitenkin suoraan.
4-5 Lyhyt väli, kompassia vilkuillen avokallion yli ja rasti näkyykin jo välin puolesta välistä asti.
5-6 Aika tyhjä väli, peukkukompassi jatkuvalla syötöllä silmien alle ja kuviorajat haltuun, ei ongelmia.
6-7 Rastilta kompassilla polulle, polkua tielle ja tietä rakennuksen kulmaan asti. Siitä mäkeen ja sähkölinjan mutkasta kompassilla helposti rastille.
7-8 Ainoa suunnitelma on kiertää pieni suo välin puolessa välissä, joten paras valinta jää ottamatta. Pusken liikaa vihreässä, kun olisi pitänyt nousta heti avokalliolle. Ajanhukkaa 10sek.
8-9 Huonosti kompassia kattellen vedän pystyvihreän yli liikaa oikealle, oikealla näkyvä iso jyrkänne kuitenkin pelastaa tilanteen ja rastinotto sujuu ongelmitta. Taas sellanen 10-15sek turhaa.
9-10 Kompassia kattellen ja hyvää alustaa hakkuulta etsin avokalliolle, josta näyy seuraava mäki. Mäkeä ja isoja kiviä peilaten osun polunmutkaan, jonka jälkeen seuraavaa polkua rastimäkeen ja rastille.
10-11 Tarkotus kiertää pystyvihreä oikealta polkua pitkin. Tulen polulle viivaa pitkin, mutta jostain syystä luulen olevani enemmän oikealla. Juoksen polkua vasemmalle ja näen hiekkakuopan. Siitä sitten kiukulla rydön läpi, meinaan vielä nousta turhaan avokallionyppylän päälle mutta päätän kiertää. Rasti löytyy suoraan mutta aikaa tuhraantuu joku 20-30sek.
11-12 Meinaan lähteä liikaa vasemmalle tiheikkösuolle, korjaan kuitenkin tilanteen nopeasti. Luulen rastia pistekumpareeksi, mutta tarkistan tilanteen heti määritteistä, ja luuloni osoittautuu vääräksi. Ei kuitenkaan mitään varsinaista virhettä.
12-13 Hetken mietin kiertävää vaihtoehtoa, mutten kuitenkaan ota sitä vakavasti. Kompassilla tiheikön läpi valkosia alueita myötäillen ja ulos tiheiköstä keltaselle alueelle. Siitä kompassilla rastimäkeen ja korkeimman kohan kautta alas rastille.
13-14 Kompassilla alas mäeltä ja tiheikön läpi seuraavaan mäkeen. Tiedän missä olen mutten jostain syystä kuitenkaan usko sitä. Muistan Uzben vinkit tällaisissa tilanteissa ja jatkan eteenpäin. Vähän meinaan mennä ohi rastista, mutta huomaan tilanteen ajoissa. Tää oli mystinen väli, miten ihmeessä oon hävinny Asgeirille melkein 50sek, ite oisin merkkauttanu virhettä vaan joku 20sek... No laitetaan sit ees 30sek, yhtä kaikki paljon sitä eroa tuli silti.
14-15 Melko helpon näkönen väli, mäen laitaan ja rasti tulee vastaan. Epävarmuus kuitenkin vierailee mielessäni ja otan 10sek turhaa pysähtelyä.
15-M Vikalle mennessä juutun kaatuneisiin puihin ja tulen rastille vielä liikaa vasemmalta, joten tähänkin vielä se 10sek. Maaliin rennosti rullaillen.
Summa Summarum, virhettä melkein kakkonen, vaikka maalissa luulin selvinneeni alle minuutilla. Sanoisin kuitenkin että oli suunnistuksellisesti melko hyvä suoritus, olin paljon paremmin mukana juonessa ku aiemmin tällä kaudella. Virhettä on edelleen liikaa, mutta nyt ne oli suurimmaks osaks hallittuja virheitä, eikä megakoukkujen aineksia ollu edes havaittavissa. Ehkä se tästä lähtee parempaan suuntaan, Prismassa sit koitetaan samalla kaavalla uudestaan, jos sit jäis virheet alle minuuttiin kunnollisten spekulaatioitten jälkeenkin nii se ois hyvä. Huomenna oli tarkotus vielä työstää suunnistusvetoja, mut se vaihtuu nyt rauhalliseen pyörälenkkiin. Ehkä seittemän tehoreeniä kaheksaan päivään on jo ihan riittävästi tähän väliin, ainaki jalat on sitä mieltä.
maanantai 11. toukokuuta 2009
Tyhmä
Alunperin tarkotus oli mennä juoksemaan PM-katsastussprintti. Kevään kisat on kuitenki menny sen verran alakanttiin, että rankisija on tällä hetkellä 69., joten ajattelin ettei mua sinne päästetä. Oon kuitenki näillä näkymin menossa paikalle, joten rupesin tänään miettimään että voishan sinne samalla ilmottautuakin jos vaikka kävis flaksi. No, kisasivuille päästyäni huomasin että ilmottautuminen loppu eilen klo 20, eikä tietenkään katsastuksiin mitään jälki-ilmoja oteta. Katoin sit ilmottautuneet, niitä näytti olevan 51kpl, joista jokunen on mun takana rankilla. Eli oishan sinne päässy stn. Ei maha mitään. Prismaan oon ilmottautunu eliittiin, mut sinne tuskin tolla rankisijalla pääsee...
Käytiin tossa viikonloppuna Mikkelissä ottamassa tuntumaa Jukomaastoihin. Pirun hienoja maastoja, sanokoot muut mitä sanoo. Toki kaikki maastot on hyviä maastoja (ainaki jos on kunnossa), mut meikän sydäntä lämmittää noi tollaset maastot missä vaaleenvihreetä löytyy kartalta enemmän ku muita värejä yhteensä. Etenkin Rantakylä oli jotain aivan mahtavaa. Koukkua otin tuttuun tyylin aivan liikaa, mut kyllä sieltä jotain positiivistakin löyty ku reenejä jälkeen päin läpi katteli. Aika hyvin oli suunnistustekniikka hallussa, mut keskittymisen herpaantuminen on mulla aina ollu ongelmana. Ei vaan pysy paketti kasassa koko aikaa, sille asialle pitää jotain tehä. Penikkakin kestää ihan hyvin maastossa juoksua, senpä takia vetelenki jukolaan asti suurimman osan kovista reeneistä metän puolella, ja muutenki välttelen turhia juoksuaskelia kovalla alustalla. Toki jotain sprinttireenejä täytyy vääntää, jos mielii selvitä finaaliin sm-sprintissä. Jukolan jälkeen hoidetaan sit jalka kuntoon ennen ku aletaan tosissaan valmistautumaan syksyn kisoihin.
Käytiin tossa viikonloppuna Mikkelissä ottamassa tuntumaa Jukomaastoihin. Pirun hienoja maastoja, sanokoot muut mitä sanoo. Toki kaikki maastot on hyviä maastoja (ainaki jos on kunnossa), mut meikän sydäntä lämmittää noi tollaset maastot missä vaaleenvihreetä löytyy kartalta enemmän ku muita värejä yhteensä. Etenkin Rantakylä oli jotain aivan mahtavaa. Koukkua otin tuttuun tyylin aivan liikaa, mut kyllä sieltä jotain positiivistakin löyty ku reenejä jälkeen päin läpi katteli. Aika hyvin oli suunnistustekniikka hallussa, mut keskittymisen herpaantuminen on mulla aina ollu ongelmana. Ei vaan pysy paketti kasassa koko aikaa, sille asialle pitää jotain tehä. Penikkakin kestää ihan hyvin maastossa juoksua, senpä takia vetelenki jukolaan asti suurimman osan kovista reeneistä metän puolella, ja muutenki välttelen turhia juoksuaskelia kovalla alustalla. Toki jotain sprinttireenejä täytyy vääntää, jos mielii selvitä finaaliin sm-sprintissä. Jukolan jälkeen hoidetaan sit jalka kuntoon ennen ku aletaan tosissaan valmistautumaan syksyn kisoihin.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Närpes
Jaahas. Se oli kevään pääkisa siinä. Alkuverkassa tuntu hyvältä mutta siihen se jäi. Kun olin juossu joku 200m niin tiesin etten tuu pääsemään läpi. Keuhkot hirtti kiinni ja verenmaku oli suussa jo sellasessa rennossa vauhdissa. Pisti vituttamaan sen verran paljon ettei huvittanu suunnistaakaan, koska tiesin ettei tavotteet täyttyis kuitenkaan sillä vauhdilla mihin lauantaina kykenin. Ajattelin että mieluummin jätän kesken ku häviin vauhdilla kärkeen minuutin kilsaa kohden. 4-5 välin puoleen väliin asti etenin juosten, sit kävelin pari väliä ja käänsin nokan kohti kisakeskusta. Kerkesin jo tehä ykköselle pienen koukun ja kakkoselle ison, sit kakkosella tuli Huttunen 3min kiinni. Esan vauhti oli ihan eri luokkaa mihin ite pystyin, koitin kuitenki roikkua mukana. Sit nelosella porukkaan liitty viel Dahlen, ja vähän sen jälkee sit totesin mun eväät syödyiksi. Harmittaa kyllä paljon, normipäivänä ois varmaa pystyny jotenki Dahlenin kyydissä pysymään (ois ollu samoin päin hajontapätkäkin), ja ku se vielä juoksi sen verran hyvin nii kohtalaiselle sijalle ois siinä kyydissä päässy. Mut ei sellanen onnistu ilman keuhkoja.
Kisan jälkee sanoin koutsille että juoksen sunnuntaina kakkosessa, joka oli vajaa jengi. Illalla sitten toivuttiin pettymyksestä mäyräkoiran avustuksella. Aamulle heräsin kurkku karheena, mut ei tietoakaan mistään kankkusesta. Ape vetäs hyvän alotuksen viestissä, pääsin tokalle osuudelle sijalla 29. ja 2.20 kärjen jälkeen. Keuhkot toimi aika normaalisti, juoksu ei ollu mitään herkkää mutta eteenpäin vievää kuitenki. Virhettä tuli pieninä annoksina yhteensä sellanen 30-45sek, eli suunnistuskin suju paremmin kun pitkiin aikoihin. Vaihtoon kelasin sijalle 7., eroa nopeimmille sälleille tuli osuusajoissa vajaa minuutti. Matkaan lähti AngAlaisvahvistus P. Paukkunen. Siinä sitten seuran leiriin tullessani Paganuksen Ari heitti läpällä Roopelle laittavansa nastarit jalkaan ja lähtevänsä kiusaamaan Roopea ankkuriosuudelle. Sanoin ettei tarvi, ja vaihdoin paitaani kakkososuuden numeron tilalle nelososuuden numeron. Jonku proteiinijuoman huitasin naamaan ja sitte vähän jotain verkkaa, ja Paukkusta odottelemaan puomille. Maastoon pääsin sijalla 6., eli hyvin hoiti AngAn mies leiviskänsä. Lähin liikkeelle ehkä vähän turhan kovaa, sit 10min jälkeen piti vähän löysätä. Tuttuja uria menin aina vitoselle saakka, sit tuli muutama rasti mulle uutta aluetta. Jonne ja Tsvetkov sai kiinni seiskaa ennen, mut annoin poikien mennä suosiolla ku oma pintakaasuvauhti tuntu ihan sopivalta. Vähän myöhemmin pääsin vielä kattelemaan Hramovin ja Krepstan menoa, venäjän pojalla tuntu olevan ns. mono syönnillään. Ainahan se kai on. Sit rupes vähän keskittyminen rakoilemaan ja tein ison koukun kybälle, varmaa ainaki pari minuuttinen. Muuta ongelmaa ei tällä osuudella ollu, osuusaika tais olla 47.01, eli 7min Ikosta hitaampi. Loppuun rupes jo pohkeissa painamaan, mut aika kivuttomasti meni ku ei turhia repiny. Vähän nous itseluottamas viestin jälkeen, mut ei se sitä lauantain pettymystä kuitenkaan poista. Kummallista miten sitten eilen hengityksen kanssa ei ollu mitään ongelmia. Pitää vissiin kevään pölyaikana ottaa tollanen lauantai-illan valmistautumiskaava käyttöön kisoissa, kun se näyttää toimivan.
Kisan jälkee sanoin koutsille että juoksen sunnuntaina kakkosessa, joka oli vajaa jengi. Illalla sitten toivuttiin pettymyksestä mäyräkoiran avustuksella. Aamulle heräsin kurkku karheena, mut ei tietoakaan mistään kankkusesta. Ape vetäs hyvän alotuksen viestissä, pääsin tokalle osuudelle sijalla 29. ja 2.20 kärjen jälkeen. Keuhkot toimi aika normaalisti, juoksu ei ollu mitään herkkää mutta eteenpäin vievää kuitenki. Virhettä tuli pieninä annoksina yhteensä sellanen 30-45sek, eli suunnistuskin suju paremmin kun pitkiin aikoihin. Vaihtoon kelasin sijalle 7., eroa nopeimmille sälleille tuli osuusajoissa vajaa minuutti. Matkaan lähti AngAlaisvahvistus P. Paukkunen. Siinä sitten seuran leiriin tullessani Paganuksen Ari heitti läpällä Roopelle laittavansa nastarit jalkaan ja lähtevänsä kiusaamaan Roopea ankkuriosuudelle. Sanoin ettei tarvi, ja vaihdoin paitaani kakkososuuden numeron tilalle nelososuuden numeron. Jonku proteiinijuoman huitasin naamaan ja sitte vähän jotain verkkaa, ja Paukkusta odottelemaan puomille. Maastoon pääsin sijalla 6., eli hyvin hoiti AngAn mies leiviskänsä. Lähin liikkeelle ehkä vähän turhan kovaa, sit 10min jälkeen piti vähän löysätä. Tuttuja uria menin aina vitoselle saakka, sit tuli muutama rasti mulle uutta aluetta. Jonne ja Tsvetkov sai kiinni seiskaa ennen, mut annoin poikien mennä suosiolla ku oma pintakaasuvauhti tuntu ihan sopivalta. Vähän myöhemmin pääsin vielä kattelemaan Hramovin ja Krepstan menoa, venäjän pojalla tuntu olevan ns. mono syönnillään. Ainahan se kai on. Sit rupes vähän keskittyminen rakoilemaan ja tein ison koukun kybälle, varmaa ainaki pari minuuttinen. Muuta ongelmaa ei tällä osuudella ollu, osuusaika tais olla 47.01, eli 7min Ikosta hitaampi. Loppuun rupes jo pohkeissa painamaan, mut aika kivuttomasti meni ku ei turhia repiny. Vähän nous itseluottamas viestin jälkeen, mut ei se sitä lauantain pettymystä kuitenkaan poista. Kummallista miten sitten eilen hengityksen kanssa ei ollu mitään ongelmia. Pitää vissiin kevään pölyaikana ottaa tollanen lauantai-illan valmistautumiskaava käyttöön kisoissa, kun se näyttää toimivan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
