16km

Aika moni mua kovempi jätkä jättää Finnspringin välistä, joten paikka katsastussarjaan irtos. Siellä sitten pitäis saada aikaseks jotain muuta kun virheitä. Niitä kun on lähiaikoina tullu melkein minuutti per kilsa. Tulee pitkä reissu jos meno jatkuu samanlaisena. Jostain syystä luottoa omaan osaamiseen löytyy kuitenkin edelleen. Tota kisaa on ajateltu jo talven kovista reeneistä lähtien, joten luulis sen keskittymisen tulevan ihan itestään kellon piipatessa lauantaina klo 13.10. Suurin huolenaihe tällä hetkellä on jalat, ne ei pahemmin mitään kulkua lupaillu tänään(kään) vetoreenissä. Oli meinaa aika paskan tuntusta menoa, ja vauhtiki sen mukasta. Ehkä se johtuu vaan siitä, että viikonloppuna tuli kaks suunnistusta ja eilen melko kovaotteinen hierontasessio. Suunnistusta suomalaisissa maastoissa on tullu sen verran vähän, että kai se on ihan luonnollista jos jalat siitä ottaa itteensä. Näin mä ainaki itelleni uskottelen. Nyt seuraavat kolme päivää herkistellään ja lepäillään kunnolla, ja kai sitä vois jotain tankkaustaki (ei dieseliä) yrittää harrastaa.

Hukassa

Tiomila oli ja meni. Ei päästy joukkueena lähellekään sitä mihin olis ollu mahollisuuksia. Siihen löytyy varmasti monia syitä joita en tässä rupea ruotimaan. Oma juoksu oli ehkäpä joukkueen huonoin. Eväät hyvään juoksuun oli olemassa, kulku oli aivan jumalainen ja fiilis ennen starttia rento. Ykkönen löyty pienten varmistelun jälkeen hyvin, mut sitte tuli musta hetki. Kakkoselle juoksin ihan rastin vierestä ohi, enkä enää saanu kiinni mistään. Tuskallisen pitkän tiheikössä rymyämisen ja seisoskelun jälkeen näin kohdan, jonka läheltä olin ekalla kerralla tullu. Kävin sitte vielä tarkistamassa ja siellähän se rasti oli. Tällä lyhyellä välillä tuli otettua turpaan nopeimmalta 3.23. Sen jälkeen ois pitäny saada homma uudestaan haltuun, mut turhan hätästä oli suunnistus koko ajan. Tohon kakkosen koukkuun ku lisätään vielä vitoselle ja kolmelletoista tulleet säätämiset, nii noilla kolmella välillä hävisin nopeimmille rastiväliajoille lähemmäs viittä minuuttia. Eikä ne virheet vielä tohon loppunu. Monella välillä tuli sellasta 5-15sek virheitä, mut ehkä niitä ei tän tason suunnistajalla voi virheiks laskea.

On kyllä ollu meikäläisen suunnistus sekasin tässä alkukaudesta. Jotain positiivisia merkkejä näkyny välillä, mut aina on palattu takas syvälle paskaan. Varmaan se sit on jotain sellasta liiallista yritystä, en tiiä. Nyt täytyy koittaa ottaa käsijarru käyttöön ja saada ajatus mukaan, ehkä sillä jotain sais vielä tästä keväästä pelastettua. Eipä tässä ton Milan lisäks vielä mitään tärkeetä kisaa oo ollukaan, joten vielä on paljon voitettavaa. Nii ja ekaks pitäis saada penikka kuntoon. Tuli kipeeks viime viikon tiistaina, ja tiomilajuoksun jälkeen se oli ihan käyttökelvoton. Nyt ei enää kävely satu eikä myöskään kuntopyörän polkeminen. Loppuviikosta käyn kokeilemassa josko jalka ois siinä kunnossa että kannattaa Silja-Rasteille startata. Ja ku sitä uhosin joku aika sitten ettei oikeeseen jalkaan ikinä tuu mitään vammaa, nii nyt se on just siinä oikeessa jalassa. Että tällasta tänään...

Will the sun Rise?

Kolme yötä ja sitten lähetään Ruotsiin. Tänä vuonna onkin tollanen tynkäreissu Milaan, kun vasta lauantaiaamuna lennetään paikalle ja sunnuntaina ollaan jo iltapäivällä hyvissä ajoin kotona reenailemassa. Seuraavien viikonloppujen kisoja ajatellen ihan hyvä homma.

Sanotaan nyt muutama sananen niistä Tion jälkeisistä kisoista. Tossa talven aikaan aattelin että kevään pääkisana henkilökohtasella puolella ois Finnspringin pitkänmatkan katsastus. Sinne vaan ei meikäläistä kovin helpolla mukaan oteta. Ensin pitäis päästä Silja-Rasteilla huippuliigaan, mikä on mun viime vuoden rankisijalla (60.) siinä ja tässä. Toivottavasti mahollisimman moni kovempi jätkä skippaa sen. Sitte siellä pitäis vielä vetästä sellanen juoksu että toppatakkiosastokin sen noteerais. Eikä se siltikään välttämättä riitä. On se elämä rankkaa tän tason kavereilla. Pitäis vaa olla kovempi, tai sit suosiolla hyväksyä tilanne ja ilmottautua a-sarjaan. Pakko se on kuitenki kokeilla kepillä jäätä, jos vaikka tähdet sattuis olemaan oikeessa asennossa.

Palataan nyt vielä siihen timolaan ku se tässä on jo ihan käsillä. Joukkueen kokoonpanoki näkyy jo kisasivuilla nii ei tartte sitäkään pantata. Sain sen pätkän mitä halusinki, ja jengi on muutenkin sellanen, sanotaan nyt vaikka tälleen maltillisesti että parempi ku aiemmin. Kaikinpuolin tilanne näyttää valoisalta, joten mielenkiinnolla ootellaan jo viikonloppua Skånessa. Kovalta näyttää taas moni jengi paperilla. Saa nähä tuoko erityyppinen maasto mitään ihmeellistä tullessaan. Sen kummemmin en jaksa muitten jengejä spekuleerata, mut laitetaan tähän loppuun viel veikkaus kymppikärjestä:

1. Halden
2. VeVe
3. OK Pan Kristianstad
4. Kristiansand OK
5. KR
6. IFK Göteborg
7. SNO
8. Lynx
9. Delta
10. OK Linné

Kevätyö

Kevätyö meni niin sanotusti päin sitä itteään. Mulla oli taas eilen näköjään samanlainen suunnistuspäivä ku Billnäsissä, ei mitään ajatusta mukana. Tässä jotain ajatuksia matkan varrelta, gps-viiva löytyy kisasivuilta.

K-1 Niityn kulmasta kompassia kattoen ja hyviä ajouria ettien (ei löytyny) oikeeseen mäkeen ja sieltä kiinni. En kuitenkaan rastia lähestyessä kattonu kompassia, ja koukkasin väärän hajonnan kautta.

1-2 Kompassilla rastimäkeä edeltävään pienempään mäkeen, siitä ns. tarkasti rastille. Vedin vähän vasemmalle ja pienen seisoskelun jälkeen näin lipun.

2-3 Uraa pitkin mäen reunaa, josta kapeen tiheikön yli turhaan ylös viivan vasemmalla puolella olevalle pitkulaiselle avokalliomäelle. Siitä skeidan läpi rastimäkeen, pari metriä rastin yläpuolelta ohi ja melkein 100m pitkäks. Pienet ihmettelyt mitä on tullu tehtyä, käännös takas ja takaa tulleitten valot paljasti rastin sijainnin.

3-4 Kompassia kattellen selkiä kiinni aukon yli, ja tietenkin väärälle hajonnalle omaani selkeästi oikealla puolella olevalle. Siitä vielä lisää oikeelle, jonka jälkeen pienet seisoskelut ennen ku tajusin missä oon. Hätäsesti omaa rastia kohti peukut pystyssä, eikä se sieltä vieläkään vastaan tullu. Seisoin kivellä mäen reunassa kunnes Koponen huikkas rastin sijainnin ohi juostessaan.

4-5 Kompassia vilkuillen ja Koposen ja Uzben selkiä kiinni ottaen yleisörastille, joka löyty suoraan:)

5-6 Uus taktiikka käyttöön. Liityin Väreen, Koposen ja Uzben hölkkäletkaan, koska en osannu suunnistaa. Rasti löytyki suoraan, jo toinen putkeen.

6-7 Samassa letkassa edelleen, tiesin kuitenki että on ainaki Villen kanssa eri rasti. Meinasin vetää rastista ohi oikeelta, mut ei päässy kunnon koukkua tulemaan.

7-8 Taas taktiikkaa vaihdettiin. Aattelin juosta karkuun pojilta ku niillä oli eri rasti. Sehän on tunnetusti hyvä taktiikka lyhyelle välille. Lähtösuunta ihan persiistä, kävin hakemassa tuntumaa vihreeraitasesta ku sitä ei muuten tarpeeks saanu alle kisan aikana ja jätkät pääs taas karkuun.

8-9 Pidempi väli, ja onneks suht hyvä näkyvyys nii pysty imuttamaan kaukana edessä olevia selkiä kiinni. Uzben sain tielle kiinni, vaihdettiin koodit ja sehän täsmäs. Rastimäkeen taas ilman mitään suunnitelmaa peukut pystyssä. Pienet ihmettelyt väärässä notkossa rastin oikeella puolella ja sieltä rastille.

9-10 Lyhyt väli. Rastilta lähdön jälkeen sain Koposelle velat maksettua ja kerroin että rasti on takana päin. Tällä välillä jopa suunnistin, eikä virhettä tullu.

10-11 Hirvee puuskutus kuulu takaata, pitkään jouduin MSParman miehen naamaa tuijottamaan ennen ku tunnistin sen Amaks. Rastilta tietä alle hetken matkaa, käsijarru päällä etten vaa joutuis veturimiehen paikalle. Vetämään jouduin kuitenkin, rastin lähellä jouduin vähän seisoskelemaan, jolloin muut meni rastille ja minä perässä.

11-12 Lähettiin Aman kanssa rastimäeltä vähän heikompaa reittiä alas, Ville ja Väre pääs vähän karkuun. Rasti oli helppo ja juoksin jätkät siihen kiinni.

12-13 Viimenen pidempi väli. Muistin että Juuso (K.) sano että kannattaa mennä tietä, mut en menny ku ei muutkaan menny. Aika suoraan puskettiin, rastia ennen taas vähän seisoskelua ja epäröintiä, mut isommalta virheeltä vältyttiin.

13-14 Tiesin taas, että Villellä on eri rasti, menin kuitenki samaa letkaa. Pieni haju oli että mentäis liikaa oikeelle, mut en luottanu itteeni. Siinä vaiheessa ku Villen ja Väreen tokavika näky, pysähdyin ja paikansin itteni. Kävin kuitenki vielä sen kolmannenki hajonnan kattomassa ennen omaani.

14-15-M Loppuun koitin päästä vähän lähemmäs muita, mut eipä siinä enää mitään ollu tehtävissä.

Yllättävän vähällä selvisin ottaen huomioon sen etten oikeestaan suunnistanu kunnolla koko matkan aikana. Ens viikonloppuna sit toivottavasti mennään eri meiningillä.

Night Train

Tuli eilen käytyä yömettässä. Tais olla eka kerta tällä reenikaudella Suomen puolella. Hyvät hajonnat oli Juki, alias Volsin Steve Harris juoninu Väransbyhyn. Vielä ku lumetkin oli lähes sulanu niin ei uriakaan pahemmin näkyny. Vähän oli hakusessa yötatsi, mutta niinhän se tuppaa usein olemaan ku ekaa kertaa lamppua päähän sovittaa keväällä. Ja sitä sai sovittaa päähän aika usein, varmaan lähemmäs puolen sataa kertaa meinas lamppu tipahtaa. Toisaalta ei siihen yleensä paria reeniä enempää tarvi että homma rupee toimimaan, joten meikäläinen tuskin tulee koskaan Yömiehen, Weckmanin tai Nuivan Mattilan yömääriin yltämään. Kovempia suunnistusreenejä saa paremmin tehtyä päivällä, käydään sitte se vaadittava yks tai kaks kertaa yöllä ku yökisoja on tuloillaan. Mukavaahan yösuunnistus parhaimmillaan on, mut on se homma kivempaa päivänvalossa. Voi tosin olla että ens viikolla joutuu vielä lampun kanssa reeniä heittää, se riippuu täysin siitä minkälaista duunia valitsijamiehet on mulle suunnitellu ruåttin puolella.

Itse reeni meni silleen, että kosautin heti kakkoselle isohkon koukun. Sama meininki tuntu aika monella muullakin saman hajonnan kaverilla olevan, sen verran paljon oli äijiä pukilla kun sinne asti pääsin. Kakkosen jälkeen tuli muutama vähän pienempi kaarros tehtyä, veikkaisin että yhteensä tuli joku kolmonen virhettä. Eihän se mikään katastrofi 8km matkalla oo, mut liikaa kuitenki. Varsinki ku kaikki oli sellasia ns. "helppoja virheitä", ei tullu katottua kompassia tai tuli roiskastua liian kovaa rastiympyrään. Sen kyllä huomas ettei Suomen maastoissa oo paljoa tullu juostua, aika varovaista oli meno liukkailla ja epätasasilla maastonosilla. Jalat ois huutanu kovempaa, mut ei uskaltanu. Eiköhän sekin asia saada vielä kevään mittaan paremmalle mallille.

Joku puoltoista viikkoa on ollu pohkeet aika paskana. Tuli varmaan siitä ku viikon juoksutauon jälkeen huitasin peräkkäisinä päivinä minuutin vetoja liukkaalla tiellä ja parikytä kilsaa edelleen vähän liukkaalla alustalla. Sen jälkeen on ollu pohkeet sellaset että aamusin ylösnousemuksen aikaan tekee kipeetä. Eilen ja tänään on ollu pohkeilla ehkä aavistuksen parempi päivä, joten kaippa se siitä rupee helpottamaan. Venytelly oon niin maan perkeleesti ja maanantaina kävin hierojalla, mut ei näist mitää apua oo ollu. Itekin oon koittanu niitä hieroskella telkkarin ääressä. Nyt oon parin viimesimmän päivän aikana ottanu aina luotettavan Voltarenin avuks, eli illalla kunnon satsit geeliä molempiin pohkeisiin. Ehkä se on vähän auttanu ku nyt tuntuu paremmalta.

Tänään käännetään auton nokka kohti Varsinais-Suomea, tarkempi osoite on Tuorlan majatalo jossain Piikkiön ja Kaarinan välissä. Siellä hengaillaan kevätyöhön asti, huomenna ohjelmassa parit suunnistukset ja lauantaina ootellaan skabaa kattoon syljeskellen ja kiveksiä neppaillen. Kevätyöhön saadaan jalkeille parikin kovaa jengiä, mielenkiinnolla odotellaan miten viestikausi lähtee liikkeelle...

Kisat

Nyt on kausi korkattu. Juoksu on kulkenu pitkän aikaa sen verran heikosti että tarkotus oli saada hyvät suunnistukset tehtyä ilman mitään turhaa ylivauhtista rimpuilua. Lauantaina Billnäsissä homma ei yksinkertasesti toiminu ollenkaan. Oisin ollu valmis lähtemään kotiin jo ykkösen jälkeen, kakkosella se ajatus vaan voimistu. Ei mitään ajatusta mukana ykkösen koukun jälkeen. Seiskalle mennessä olinki kerenny tehä jo osapuilleen vitosen verran koukeroita. Siinä kohassa ero kärkeen oli jo 5.30, loppumatkasta löyty rastit jotenki ja hiljasesta vauhdista huolimatta eroa tuli yllättäen vaan pari minuuttia lisää. Virhettä oon joskus tehny enemmänki, mut en muista että koskaan ois keskittyminen ollu noin hukassa.

Sunnuntaina Rasoborgissa meininki oli ihan erilaista. Vauhti ei päätä huimannu tänäänkään, mut suunnistus oli hyvin hanskassa. Ei varmaan kauheesti yli puolta minuuttia ois ajasta pois saanu, ja se on mielestäni ihan hyvin vaikka baana melkosen helppo olikin. Juoksu tuntu aavistuksen paremmalta ku mitä lähiaikoina on ollu, joten ehkä tästä vielä jossain vaiheessa kevään aikana jonkunlaiseen vauhtiin päästään. Mukavaa oli juosta pitkästä aikaa kangasmaastossa kisaa, ei niitä mitenkään liikaa oo. Tekee hyvää tälläselle läskille ja hitaalle nähä kuinka paljon sitä oikeesti hävii pelkästään juoksuvauhdilla. Ja se ei mitenkään älyttömän paljoa ollu ottaen huomioon että en todellakaan oo vielä missään lyönnissä. Tästä alkaa nousu...