Siinä se oli. Odotettu ja pelätty erikoispitkän kisa. Jouduin nöyrtymään, ja tulemaan häntä koipien välissä pois. Tässä kootut selitykset kesken jääneelle urakalle.
Eilen illalla yskitti aika huolella. Liekö syynä muutaman tunnin istuskelu rastivahdin hommissa metän reunassa siitepölyjä sisään imien vaiko sitten joku flunssan alku. Se on mulle ihan sama. Tänään aamulla oli kurkku karhee, mut en uskonut sen vaikuttavan. Kisaan lähtiessä kuitenkin alko samantien yskittämään ja limaa irtos isoja klimppejä syvältä rööreistä. Jalat oli voimattomat, ja saman tien oli mies henkisesti lyöty. Tavotteeks en mitään sijotusta asettanut, mut tavote oli kuitenkin pärjätä. Ja kun se ei ollut mahdollista, ei mulla ollu mitään motukkaa hoitaa hommaa kunnolla. En oo niitä miehiä kenelle hienoa on saada tulos näistä karkeloista. Päätin kuitenkin jatkaa ainakin kartan vaihtoon, joka mun osalta oli jo onneks hyvissä ajoin. Ja siellä sit nykäsin numeron rinnasta ja kävelin pois.
Fyysisen olotilan ei pitäis antaa vaikuttaa suunnistukseen, mut näin kuitenkin kävi. Tein ihan järjettömän paljon virhettä, etenkin pienipiirteisimmällä suppa-alueella. Yritin välillä ottaa kävelyaskeleita ja tajuta kartasta jotain, mut ei siitä tullu mitään. Rupes todella v*tuttamaan ajatus siitä, että en vaan osaa. Niinpä juoksin vaan tyhmänä muitten yhtä hyvien suunnistajien kanssa vailla järjen hiventä. Täytyy vissiin reenailla noita supikoita, kun en saanu niistä muodoista mitään tolkkua...
Voin kertoa, että nyt on fiilis melkosen heikko. Taas kerran kävi niin, että pitkään odotettu kisa päättyi pettymykseen. Ois varmaan parempi lopettaa kaikki turha panostaminen ja alkaa kuntoilijaks. Onneks on Jukola jo lähellä, muuten saattais äijä rappioitua pahemman kerran...
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
perjantai 21. toukokuuta 2010
Rinttiveikkaus
1. V7
2. Tuoppi
3. Tero
4. Petteri
5. Måre
6. Nandi
7. Koiramies
8. BJ
9. Hantta
10. Myllärinen
2. Tuoppi
3. Tero
4. Petteri
5. Måre
6. Nandi
7. Koiramies
8. BJ
9. Hantta
10. Myllärinen
maanantai 17. toukokuuta 2010
26,8km/47 rastia
Sellanen latu edessä sunnuntaina. Pieni pelko on persiissä siitä, miten jaksaa. Mut turha kai sitä on etukäteen miettiä, koitetaan hoitaa valmistautumiset viimesen päälle ja sit peukut pystyyn. Etenkin kelin suhteen. Jos tällanen helteily jatkuu niin sit on vaikeeta. Toiveissa ois sellanen 15 astetta ja tihkusadetta. Tuskinpa sellasta tarjoillaan..
Itse kisassa tarkotus on nautiskella ja koittaa säästää voimia mahdollisimman pitkään. Virheisiin ei oo varaa, jos mielii jaksaa loppuun asti.
Eilen olin suunnistelemassa Uudenmaan Natsipäivillä. Kympin latu ja +26C. Helteet on sen verran pehmittäny aivoja ja fyysistä suorituskykyä, ettei millään meinannu jaksaa suunnistaa. Eikä juosta. Ykkösen koitin ottaa varovasti, jotta sais hyvän startin. En sitten saanu mitään tolkkua käyristä, ja sorvasin reilumman puoleisen koukeron. Sen jälkeen välillä suju paremmin, ja välillä en lukenu karttaa ollenkaan tarpeeks ja tuli ajautumisia. Virhettä kirjasin lähes neljä minuuttia, joten hallitusta suorituksesta ei voi puhua. Vieläkään. Virhettä tulee edelleen tehtyä tuhottomasti liikaa, siihen asiaan täytyy saada muutos ja pian.
Itse kisassa tarkotus on nautiskella ja koittaa säästää voimia mahdollisimman pitkään. Virheisiin ei oo varaa, jos mielii jaksaa loppuun asti.
Eilen olin suunnistelemassa Uudenmaan Natsipäivillä. Kympin latu ja +26C. Helteet on sen verran pehmittäny aivoja ja fyysistä suorituskykyä, ettei millään meinannu jaksaa suunnistaa. Eikä juosta. Ykkösen koitin ottaa varovasti, jotta sais hyvän startin. En sitten saanu mitään tolkkua käyristä, ja sorvasin reilumman puoleisen koukeron. Sen jälkeen välillä suju paremmin, ja välillä en lukenu karttaa ollenkaan tarpeeks ja tuli ajautumisia. Virhettä kirjasin lähes neljä minuuttia, joten hallitusta suorituksesta ei voi puhua. Vieläkään. Virhettä tulee edelleen tehtyä tuhottomasti liikaa, siihen asiaan täytyy saada muutos ja pian.
torstai 13. toukokuuta 2010
HL
Morjesta pöytään. Tänään huippuliigassa tarjoiltiin uudenlaista kisakonseptia, eli keskarin päälle metsäsprinttiä kartanvaihdon jälkeen. Keskarimaaston karttaa olin edeltävinä päivinä tutkaillu aika hyvin, mut sprinttiosion maastosta ei mitään käryä ollu. Aattelin että metsäsprintti käydään jossain hyväpohjasessa nopeessa maastossa, mut sehän oliki jotai ihan muuta, jotain sellasta mistä itse henkilökohtaisesti en nauttinut pätkääkään. Toki siihen nautittavuuteen vaikutti myös se, että olin sprinttikartan käteen saatuani melkosen hapoilla, eikä mittakaavan vaihto päässäni onnistunut kuin elokuvissa.
Ennen kisaa verkkailessa huomasin, että tänään tulee olemaan tuskasta menoa. Ei oo tuntunu tiomilan ja reiden hajoomisen jälkeen juoksu hyvältä, eikä se sitä ollut tänäänkään. Päätin kuitenkin siirtää ajatuksen siitä pois mielestäni, ja lähteä tekemään hyvää perusduunia. Keskarilla homma oli suurimmaks osaks hyvin hallussa. 11:lle rastille tuli iso kupru, lisäks ajanhukkaa tuli joillain väleillä sujumattomuuden vuoks. Mut tota isompaa koukkua lukuunottamatta oli sellasta ns. hallittua koukkimista, ei vaaraa isoihin virheisiin.
Sprintissä sit meni joka toinen väli ok, joka toinen väli huonommin. Odotin jo ykkösvälistä alkaen että pääsis pois, ajatus ei siis enää toiminu toivottuun malliin. Ajatus oli lähinnä jaloissa, ja siinä pahanolon tunteessa mitä kropassani tunsin. Tasasin välein kattelin taakseni josko Kivelän Masa sieltä tulis tuomaan mut pois, mut ei näkyny, yksin piti jaksaa.
Maaliin selvittyäni aattelin että päivän virheillä ja vauhdilla ero kärkeen tulee olemaan noin 6-7min luokkaa ja sijotus viimesten joukossa. Lopulta sija oli 22. ja eroa kärkeen alle 4min. Virhettä tuli yhteensä noin 2,5min, joten puhtaalla juoksulla ois ollu mahiksia jopa top10:een. Sinänsä turha laskea mihin ilman virheitä pääsis kun ne virheet kuitenki on tehty, mut kyllä se itseluottamusta nostaa kun näkee että hyville sijoille on mahdollisuuksia. Ja vaikkei kulkis, niin ei se vauhti todellisuudessa paljoa eroa siitä kun jos kulkis, se on vaan tuskasempaa menoa. Lisää tuskaa tiedossa sunnuntaina uudenmaan rastipäivien muodossa. Katellaan siel.
Ennen kisaa verkkailessa huomasin, että tänään tulee olemaan tuskasta menoa. Ei oo tuntunu tiomilan ja reiden hajoomisen jälkeen juoksu hyvältä, eikä se sitä ollut tänäänkään. Päätin kuitenkin siirtää ajatuksen siitä pois mielestäni, ja lähteä tekemään hyvää perusduunia. Keskarilla homma oli suurimmaks osaks hyvin hallussa. 11:lle rastille tuli iso kupru, lisäks ajanhukkaa tuli joillain väleillä sujumattomuuden vuoks. Mut tota isompaa koukkua lukuunottamatta oli sellasta ns. hallittua koukkimista, ei vaaraa isoihin virheisiin.
Sprintissä sit meni joka toinen väli ok, joka toinen väli huonommin. Odotin jo ykkösvälistä alkaen että pääsis pois, ajatus ei siis enää toiminu toivottuun malliin. Ajatus oli lähinnä jaloissa, ja siinä pahanolon tunteessa mitä kropassani tunsin. Tasasin välein kattelin taakseni josko Kivelän Masa sieltä tulis tuomaan mut pois, mut ei näkyny, yksin piti jaksaa.
Maaliin selvittyäni aattelin että päivän virheillä ja vauhdilla ero kärkeen tulee olemaan noin 6-7min luokkaa ja sijotus viimesten joukossa. Lopulta sija oli 22. ja eroa kärkeen alle 4min. Virhettä tuli yhteensä noin 2,5min, joten puhtaalla juoksulla ois ollu mahiksia jopa top10:een. Sinänsä turha laskea mihin ilman virheitä pääsis kun ne virheet kuitenki on tehty, mut kyllä se itseluottamusta nostaa kun näkee että hyville sijoille on mahdollisuuksia. Ja vaikkei kulkis, niin ei se vauhti todellisuudessa paljoa eroa siitä kun jos kulkis, se on vaan tuskasempaa menoa. Lisää tuskaa tiedossa sunnuntaina uudenmaan rastipäivien muodossa. Katellaan siel.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Pohjakosketus
Hellurei. Tällä viikolla oli tarkotus mättää enemmän reeniä, jotta vois e-pitkille lähteä luottavaisin mielin. Reenimäärät on kuitenkin pysyny maltillisena, kiitos siitä kuuluu puutteellisille tanssitaidoilleni. Kävi nimittäin niin, että Milan paluureissulla järjestettiin laivalla tanssikisa, johon piti tietenkin osallistua. Huonostihan siinä käy kun rupee pienessä nousukkaassa vääntämään spagaatteja kylmiltään. Takareidestä repes jotain. Alkuviikosta oli todella kipee, mut en oo malttanu kuitenkaan mitään juoksutaukoa ottaa, paitsi eilen. Tänään jalka osoitti jo merkkejä elpymisestä, tosin aika puutunut ja kankea se on kun on muutaman päivän juossu toispuoleisesti kun kipua on tuntunu joka askeleella. Tänään juoksin Karkkirasteilla. Reitin piirsin härveliin, ja tässä lyhyt selvitys päivän tekemisistä:
K-1 Mallikarttaa ja rastimääritteitä vertaamalla onnistuin veikkaamaan kahen ekan rastin paikat oikein. Täten ykkösen reitti oli jo tehtynä ennen lähtöä. Isolle polulle meno oli vähän sujumatonta, mutta ei mitään mainittavaa virhettä.
1-2 Takas polulle ja mutkan kohalta vihreää väriä vältellen eteenpäin. Tempasin samalla seuraavan polun yli, joka ois kannattanu ottaa hetkeks alle. Meinaan vielä vetää ylhäältä ohi, mutta havaitsen lipun alempana.
2-3 Suoraan vaan, koitan peilailla etäisyyttä oikeella näkyvästä asuinalueesta. Epävarmasti tullaan rastille, mutta suoraan.
3-4 Helpon näkönen väli. Kompassilla suolle ja siitä sit ojaa ettimään. En huomannu kattoa, että ennen rastia on soistuvaa, ja sit vasta kunnon suota. Luulin siis rastin olevan ison suon keskellä, kun todellisuudessa se oli suon reunassa. Suolla aikani pörrättyä näin lipun, ja edellä lähteneen kaverin siellä leimaamassa. En voinu millään uskoa sen olevan meiän rasti kun se oli siellä suon reunassa, mut kävin kuitenkin tarkistamassa ja olihan se oma. Meinasin jättää leikin kesken tähän.
4-5 Fiilis ja keskittyminen loistaa poissaolollaan, ja suunta on mitä sattuu. Pienen kuprun kautta lipulle.
5-6 Koitan koota itteni, ja keskittyä hommaan. Kompassia kattellen aukolle ja sieltä uraa alle. Rasti on helppo ja löytyy suoraan.
6-7 Hetken mietin kummalta puolelta kierrän suon, päädyn polkukiertoon. Rastin sijainnin näkee heti aukolle tultua kun aukolla olevat kivet sen paljastaa.
7-8 Huono lähtösuunta mäkeä pitkin. Lasken alas jyrkänteeltä, enkä hahmota aukkoja mitenkään. En tiiä yritinkö edes, ajatus ei ollut ihan kohillaan. Käyn pariin otteeseen hakemassa vauhtia kivirastilta, josta en kuitenkaan itteäni kiinni saa. Lopulta tajuan kattoa alla olevasta pellosta mihin päin mennä, ja lippukin löytyy. Jo toinen megaluokan koukku oravapolkuradalla.
8-9 Nyt on vielä vähemmän mielenkiintoa suunnistaa. Juoksen aukon laitaa vähän pitkäks ja nöyrästi takas rastille.
9-10 Koitan taas saada keskittymisen kuntoon. Rastia lähestyessä en kuitenkaan luota kompassiin, meinaan vetää vähän soiroon. Korjaan kuitenki nopeesti ja virhe jää pieneksi.
10-11 Kompassilla oikeeseen suuntaan ja mäkeen. Nousen liikaa oikeelle ja tarkistuksen jälkeen paikannan itseni kahen kiven avulla.
11-12 Aattelin ottaa varmasti vähän vasemmalta. No meen tietenki ihan liikaa vasemmalle ja koukku on taas tosiasia. Tässä vaiheessa tekis mieli survoa itteni suohon.
12-13 Meinaan ensin vetää suoraan, mut polulla päätän sittenkin kiertää oikeelta ympäri. Lippu halkes hyvin, ihme kyllä.
13-14 Mäen päälle ja sitä niin pitkään ku rasti tulee vastaan. Käyn matkalla vilkasemassa toisen rastin koodin, kun luotto omiin kykyihin on poissa. Tulee se omaki vastaan ihan mallikkaasti.
14-15 Lammikon pään kautta kompassilla varmistaen.
15-16 Suoraan vaan. Ennen rastia otan pari askelta liikaa vasemmalle, kunnes nään ison kiven. Harmilliset askeleet, ois muuten ollu kuudella vikalla välillä pohjat.
16-M Juoksen.
Hävettävän huono suoritus. Kaikki sai alkunsa siitä, kun luin suon väärin neloselle mennessä. Sen jälkeen motivaatio lähenteli nollaa. Mulla menee homma aina niin, että jos on tällanen pikkunen reenikisa, niin yhen koukun jälkeen ei saa enää mitään fiilistä. Sit jos taas on isompi kisa, niin keskittyminen on sitä luokkaa että pystyy vielä kasaamaan ittensä. Tietysti parempi näin päin, mut kivaa se ois jos onnistuis pienemmissäkin karkeloissa jatkamaan suunnistusta virheen jälkeen. Fyysisesti meno tuntu tosi tahmeelta, ja se johtuu varmaa siitä kun ei ton reiden takia oo voinu normaaliin tyyliin venytellä tai vetää kiihdyttelyitä lenkkien sekaan, eikä myöskään mitään liikkuvuuskikkailuita oo voinu tehdä. Noita kaikkia teen kuitenkin normaalisti kohtuu paljon, joten kyllä sen huomaa heti juoksussa kun on jääny tekemättä. Nyt joutu koko ajan vääntämään väkisin, että eteen päin pääs. Ei puhettakaan rentoudesta. Toivottavasti toi reisi nyt kuntoutuu ja pääsee taas nauttimaan juoksusta. Päähän pitäis kans saada järkeä lisää, mut se voi olla jo liikaa pyydetty.
K-1 Mallikarttaa ja rastimääritteitä vertaamalla onnistuin veikkaamaan kahen ekan rastin paikat oikein. Täten ykkösen reitti oli jo tehtynä ennen lähtöä. Isolle polulle meno oli vähän sujumatonta, mutta ei mitään mainittavaa virhettä.
1-2 Takas polulle ja mutkan kohalta vihreää väriä vältellen eteenpäin. Tempasin samalla seuraavan polun yli, joka ois kannattanu ottaa hetkeks alle. Meinaan vielä vetää ylhäältä ohi, mutta havaitsen lipun alempana.
2-3 Suoraan vaan, koitan peilailla etäisyyttä oikeella näkyvästä asuinalueesta. Epävarmasti tullaan rastille, mutta suoraan.
3-4 Helpon näkönen väli. Kompassilla suolle ja siitä sit ojaa ettimään. En huomannu kattoa, että ennen rastia on soistuvaa, ja sit vasta kunnon suota. Luulin siis rastin olevan ison suon keskellä, kun todellisuudessa se oli suon reunassa. Suolla aikani pörrättyä näin lipun, ja edellä lähteneen kaverin siellä leimaamassa. En voinu millään uskoa sen olevan meiän rasti kun se oli siellä suon reunassa, mut kävin kuitenkin tarkistamassa ja olihan se oma. Meinasin jättää leikin kesken tähän.
4-5 Fiilis ja keskittyminen loistaa poissaolollaan, ja suunta on mitä sattuu. Pienen kuprun kautta lipulle.
5-6 Koitan koota itteni, ja keskittyä hommaan. Kompassia kattellen aukolle ja sieltä uraa alle. Rasti on helppo ja löytyy suoraan.
6-7 Hetken mietin kummalta puolelta kierrän suon, päädyn polkukiertoon. Rastin sijainnin näkee heti aukolle tultua kun aukolla olevat kivet sen paljastaa.
7-8 Huono lähtösuunta mäkeä pitkin. Lasken alas jyrkänteeltä, enkä hahmota aukkoja mitenkään. En tiiä yritinkö edes, ajatus ei ollut ihan kohillaan. Käyn pariin otteeseen hakemassa vauhtia kivirastilta, josta en kuitenkaan itteäni kiinni saa. Lopulta tajuan kattoa alla olevasta pellosta mihin päin mennä, ja lippukin löytyy. Jo toinen megaluokan koukku oravapolkuradalla.
8-9 Nyt on vielä vähemmän mielenkiintoa suunnistaa. Juoksen aukon laitaa vähän pitkäks ja nöyrästi takas rastille.
9-10 Koitan taas saada keskittymisen kuntoon. Rastia lähestyessä en kuitenkaan luota kompassiin, meinaan vetää vähän soiroon. Korjaan kuitenki nopeesti ja virhe jää pieneksi.
10-11 Kompassilla oikeeseen suuntaan ja mäkeen. Nousen liikaa oikeelle ja tarkistuksen jälkeen paikannan itseni kahen kiven avulla.
11-12 Aattelin ottaa varmasti vähän vasemmalta. No meen tietenki ihan liikaa vasemmalle ja koukku on taas tosiasia. Tässä vaiheessa tekis mieli survoa itteni suohon.
12-13 Meinaan ensin vetää suoraan, mut polulla päätän sittenkin kiertää oikeelta ympäri. Lippu halkes hyvin, ihme kyllä.
13-14 Mäen päälle ja sitä niin pitkään ku rasti tulee vastaan. Käyn matkalla vilkasemassa toisen rastin koodin, kun luotto omiin kykyihin on poissa. Tulee se omaki vastaan ihan mallikkaasti.
14-15 Lammikon pään kautta kompassilla varmistaen.
15-16 Suoraan vaan. Ennen rastia otan pari askelta liikaa vasemmalle, kunnes nään ison kiven. Harmilliset askeleet, ois muuten ollu kuudella vikalla välillä pohjat.
16-M Juoksen.
Hävettävän huono suoritus. Kaikki sai alkunsa siitä, kun luin suon väärin neloselle mennessä. Sen jälkeen motivaatio lähenteli nollaa. Mulla menee homma aina niin, että jos on tällanen pikkunen reenikisa, niin yhen koukun jälkeen ei saa enää mitään fiilistä. Sit jos taas on isompi kisa, niin keskittyminen on sitä luokkaa että pystyy vielä kasaamaan ittensä. Tietysti parempi näin päin, mut kivaa se ois jos onnistuis pienemmissäkin karkeloissa jatkamaan suunnistusta virheen jälkeen. Fyysisesti meno tuntu tosi tahmeelta, ja se johtuu varmaa siitä kun ei ton reiden takia oo voinu normaaliin tyyliin venytellä tai vetää kiihdyttelyitä lenkkien sekaan, eikä myöskään mitään liikkuvuuskikkailuita oo voinu tehdä. Noita kaikkia teen kuitenkin normaalisti kohtuu paljon, joten kyllä sen huomaa heti juoksussa kun on jääny tekemättä. Nyt joutu koko ajan vääntämään väkisin, että eteen päin pääs. Ei puhettakaan rentoudesta. Toivottavasti toi reisi nyt kuntoutuu ja pääsee taas nauttimaan juoksusta. Päähän pitäis kans saada järkeä lisää, mut se voi olla jo liikaa pyydetty.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Mila
Taas on yks Tiomila juostu, eikä se ilon aihetta antanut vielä tänäkään vuonna. Itse juoksin toista osuutta. Axun alotuksen jälkeen pääsin matkaan mukavassa paikassa sijalla 55 noin 3,5min kärjen jälkeen. Tossu tuntu kevyeltä ja suunnistuskin suju aika mallikkaasti, ja ekoissa väliajoissa ero kärkeen oli vähän kutistunu ja ukkoja ohitettu reilu 30kpl. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Vika hajontarasti ennen varvausta tuotti ekan kunnon kuprun, oiskohan ollu minuutin luokkaa. Näin rastilta lähtiessä vielä letkan hännän, ja juoksin kiinni. Koukku+ hetkellinen vauhdin lisäys tossa vaiheessa kisaa sai aikaan pientä väsymyksen tunnetta jaloissa. Koitin kuitenkin siirtää väsymyksen sivuun ja keskittyä itse asiaan. Loppulenkin puolessa välissä tuli sitten otettua Summasen kanssa todella tyhmä reitinvalinta, jolla tein Juspon elämän hankalammaksi seuraavalla osuudella. Jälkeen päin karttaa kattoessa en moista reittiä valitsis, mut siinä vaiheessa tuntu porukka hajoovan joka suuntaan, enkä halunnu yksin lähteä näin loppupuolella rataa mitään omaa valintaa tekemään. Sinänsä kumma, kun porukkaa ei enää näkynytkään, koska tää väli oli kaikilla sama. Vaihtoon tulin sitten 5min kärjestä muutaman muun kanssa. Eroa nopeimpaan osuusaikaan oli 5min, ja virhettä sorvasin osapuilleen 3min. Ei siis mikään katastrofaalisen huono suoritus, mutta loppulenkin virhe saatto maksaa aika paljon meiän loppusijotusta ajatellen. Sija oli sama kun viime vuonna (28.), eli melko surkea esitys meiltä. Josko sitten Jukolassa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
